Onko taskulaskin syrjäyttämässä helmitaulun venäläiskaupassa?

Tiistai 4.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Poikkeaminen venäläiskaupassa on aina elämys – näin erityisesti syrjäisissä venäläiskylissä.

 

 

Poikkesimme kyröläismatkallamme muutamia kertoja pieniin venäläiskauppoihin ja koimme aikakoneella paluun viisikymmentä – kuusikymmentä vuotta ajassa taaksepäin – suorastaan romanttista.

 

 

 

 

 

 

Tsulmoisissa poikkeamiskohteemme oli tyypillinen venäläinen kyläkauppa.

 

 

Kyläkaupassa oli laaja valikoima alkoholijuomia ja riittävästi lihaa sekä lihajalosteita, rinkeleitä suurempaan nälkään ja monenlaista jokapäiväisessä elossa tarvittavaa työkalua.

 

 

 

 

 

Ostin 160 ruplaa eli hieman vajaat kolme euroa maksaneen puutarhakuokan ja olin tyytyväinen, että kotijoukot arvostivat tuliaistani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkamme ei jatkunut kaupalta sillan yli eteenpäin, vaikka silta tuntuikin kiehtovalta kokemukselta.

 

 

 

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoi aina ihmettelevänsä, että kuljettajamme Raivo ei suostu ajamaan sillan yli,…

 

 

 

 

 

 

…mutta tarkempi tutkiminen osoittikin, että Raivon päätös oli aivan oikea!

No, kenraali kertoi juttujaan ihan leikispäiten!

 

 

 

 

 

 

Eipä tästä ollut linja-autolla ylimenemistä!

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

Puhelinyhteydet kuitenkin pelaavat, vaikka kopin juurella kasvavasta pitkästä ruohosta voi päätellä, että puhelinkopilla ei ainakaan tänä kesänä ole ollut käyttöä.

 

 

 

 

 

 

Toinen perivenäläinen ilmiö ovat palaneet talot.

 

 

Pahat kielet kertovat, että jos joku kyläläisistä saa elämänsä hyville jengoille, niin kohta tulipalo lopettaa hyvinvoinnin.

 

 

Saattaa olla vain pahaa puhetta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-