Viininpolkeminen on totta ja se käy työstäMaanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä- Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.
Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.
Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.
Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:
Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.
Riuskat työmiehet…
…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…
…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.
Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…
…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.
Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!
Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.
Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.
Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.
Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:
Jos mie saisin jouten olla
|
Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, viininpoljenta, viinirypäleitten polkeminen, Quinta do Bucheiro, Quinta do Bucheiron viinitila, Celeiros, Portugal, pohjois-Portugal, Douro, Douro-jokilaakso, Jos mie saisin jouten olla, |