Porto on asukasluvultaan Portugalin toiseksi suurin kaupunki

Maanantai 2.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Peso da Reguasta alkanut agrologimatkamme jokiristeily Douro-jokea pitkin päättyi Atlantin rannalla sijaitsevaan Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon.

 

 

Porto on asukasluvultaan Tampereen kokoinen kaupunki, sillä siellä on n. 230.000 asukasta.

 

 

Tutustumisemme Portoon jäi ainoastaan rantanäkymien ihailuun risteilyaluksemme kannalta.

 

 

Douro-jokea myöten kun saavuimme Portoon, niin ilmeeksi muodostui siltojen kaupunki!

 

 

 

Tässä muutamia siltoja, kun olimme saapumassa kaupungin keskustassa sijaitsevaan jokiristeilysatamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miehistö aloitti maihinnousun valmistelut jo hyvissä ajoin…

 

 

 

 

 

…ja se sujuikin joutuisasti.

 

 

 

 

 

Oppaamme huhuili joukkomme koolle, jotta ehtisimme lähtemään nopeasti kohti majapaikkaamme. 

 

 

Valitettavasti emme ehtineet lainkaan tutustua Porton kaupunkiin, joka on saanut nimensä portviinistä ja sanotaan, että myös Portugalin maannimi on saanut alkunsa Portosta!

 

 

****************

 

 

Jotain herkkää kuitenkin koimme Portossa, sillä saimme todistaa morsiusparin ensisuudelman!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

  

”Ajoneuvoon nouse” -komento kuului ja matkamme Nazaren kaupunkiin ja kohti fado-esitystä alkoi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ja matka jatkui kohti Portoa!

Sunnuntai 1.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Edellisessä agrologien Portugalin matkastamme kertoneessa jutussani laskeuduimme Douro-joessa olevan Euroopan korkeimman sulun eli Carrapatelon läpi kohti Portoa.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus on 35 metriä.

 

 

Jatkoimme matkaa ja nyt ohjelmassa laivalla oli…

 

 

 

 

 

…ruokailu.

 

 

 

 

 

Keittoa eturuuaksi,…

 

 

 

 

 

…kunnon pihvi lisukkeineen ja…

 

 

 

 

 

…hyvä juomavalikoima takasivat onnistuneen ruokailun.

 

 

 

 

 

Carrapatelo-sulussa samassa sulutuksessa kanssamme ollut ”Barcadouro” – alus pysyi kiltisti takanamme, mutta sitten se kiristi vauhtiaan ja…

 

 

 

 

 

…porhalsi vasemmalta ohitsemme.

 

 

 

 

 

Lähestyimme Portoa ja jokilaivaliikenne…

 

 

 

 

 

…oli selvästi vilkastumassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutustoiminta Crestuma-sululla on vilkasta ja…

 

 

 

 

 

…jouduimmekin odottamaan, että…

 

 

 

 

 

…Douro-jokea ylöspäin menevä risteilylaiva oli päässyt pois sulusta.

 

 

 

 

 

Edellisessä sulussa takamanne ollut Barcadouro-alus pääsi Crestuma-sulkuun ennen meitä, mutta kun Crestuma-sulun pituus on 470 metriä, mahduimme vallan hyvin samaan sulutukseen.

 

 

Crestuma-sulun patohanke alkoi vuonna 1976 ja pato valmistui vuonna 1985 – padon omistaa ”Companhia Portuguesa de Producao de Electricidade” –yhtiö; sama yhtiö omistaa myös Carrapatelo-sulun.

 

 

 

 

 

Nelitoistametrinen sulutus onnistui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

 

 

 

 

Seuraava laiva oli jo odottamassa, jotta se pääsisi nousemaan Douro-joessa ”seuraavalle tasolle”!

 

 

 

Portugalissa osataan maanteiden ja moottoriteiden rakentaminen, sillä suuret korkeuserot vaativat hyvää sillanrakennustaitoa.

 

 

Voimme antaa hyvän arvosanan myös Portugalin kanavanrakennustaidolle, sillä Euroopan korkein sulku Carrapatelo ja äsken kokemamme Crestuma-sulku on molemmat rakennettu hyvin toimiviksi.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus 35 metriä ja Crestuma´n sulutuskorkeus 14 metriä merkitsivät, että saimme jokiristeilymme aikana kokea suluissa 49 metrin ”pudotuksen” kohti Atlantia!  "Sulkupudotuksen " lisäksi on huomioitava se pudotus, joka kertyy matkalla ennen sulkuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Carrapatelo - Euroopan korkein sulku

Torstai 29.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen ”esteestä”, jonka kohtasimme, kun lokakuisella agrologimatkallamme matkasimme jokilaivalla Douro-jokea pitkin Paso da Reguasta kohti Portoa.

 

 

”Este” oli Carrapatelon sulku Douro-joessa.

 

 

Carrapatelo on Euroopan korkein sulku ja sillä on korkeutta 35,5 metriä.

 

 

Monet meistä ovat käyneet Saimaan kanavan kautta Viipurissa ja tässä vertailuksi Saimaan kanavan sulut sekä suluissa kunkin sulun pudotuskorkeudet:

 

 

• Suomen puolella
• Mälkiä (12,4 m)
• Mustola (7,2 m)
• Soskua (8,3 m)

• Venäjän puolella
• Pälli (11,7 m)
• Lietjärvi (10,2 m)
• Rättijärvi (5,5 m)
• Särkijärvi (11,4 m)
• Juustila (10,0 m)

 

*******************

 

Seuraavassa kuvakimara, kun laskeudumme Milenio do Douro –jokilaivalla alas  Carrapatelo –sulusta –pudotuskorkeus on siis Euroopan korkein eli 35,5 metriä!

 

 

Carrapatelo-sulku on pituudeltaan niin tilava, että perässämme tullut Barcadouro-laiva mahtui samaan sulutukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme siis seuraksemme samaan sulutukseen ”Barcadouro” –aluksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutus on onnellisesti ohi ja myös Barcadouro pääsi jatkamaan matkaansa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Portoa

Keskiviikko 28.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs parhaista kokemuksistamme alkoi…

 

 

 

 

 

…perjantaina 7. lokakuuta klo 11.00, kun aloimme matkata…

 

 

 

 

 

…Milenio do Douro –jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Porton kaupunkia.

 

 

******************

 

 

Oppaamme valisti meitä etukäteen, että Peso da Reguan laiturilla on paikallisia aktiivisia kauppiaita, jotka kauppaavat hellehattuja.

 

 

Tieto piti paikkansa sillä hellehattukauppiaita oli!

 

 

Kuten kuvistakin näkee, hellehattukauppiaat karttoivat valokuvaamista – miksiköhän?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

 

 

Milenio do Douro on 250 hengen viihtyisä jokilaiva.  Varustamon esitteessä painotetaan laivan sekä miehistön turvallisuusorientoitumista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki saa alkunsa kaukaa Espanjan puolelta, sillä sen pituus on 895 kilometriä.

 

 

Peso da Reguasta matkaa Atlantille on 180 kilometriä ja sen matkan me kuljimme.

 

 

 

***************

 

 

Seuraavassa kuvia – ilman selityksiä - , kun etenemme kohti Portoa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Mitä nyt?????

 

 

 

Hetkinen, mikä este se siellä edessä näkyy?

 

 

Ehkä jo huomenna kerron tuosta ”esteestä”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininpolkeminen on totta ja se käy työstä

Maanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.

 

 

Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.

 

 

Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.

 

 

Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:

 

 

 

 

 

Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.

 

 

 

 

 

Riuskat työmiehet…

 

 

 

 

 

…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…

 

 

 

 

 

…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.

 

 

 

 

 

Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…

 

 

 

 

 

…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!

 

 

Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.

 

 

Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.

 

 

Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

 

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

 

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

 

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

 

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

 

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

 

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

 

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

 

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

 

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

*******************

 

 

 

Viininpoljennan jälkeen jalkojen peseminen ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli suuri menestys

Sunnuntai 18.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Joulukuussa ilmestynyt Luonnonvarassa-lehti...

...julkaisi agrologien pohjois-Portugaliin suuntautuneesta viininkorjuumatkastamme...

...laatimani matkakertomuksen.

********************

Tässä otsikkoaiheinen juttuni siinä muodossa, kuin se lehdessä julkaistiin:

*************

Agrologien Liiton yhdessä matkatoimisto SUBLU Tour Portugal´n kanssa lokakuun alussa toteuttama viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli kokeneellekin matkaajalle hieno kokemus. Mukana matkalla oli yli 30 agrologia ja heidän läheistään. Matkaohjelmassamme oli n. 25 erilaista kohdetta, mutta matkan aikana kohteita kertyi kymmenkunta lisää, joten kahdeksan päivän ohjelma oli tupaten täynnä mielenkiintoisia kokemuksia.

 

Lensimme Helsinki-Vantaalta suoraan Lissaboniin, josta jatkoimme Nazaren-kaupunkiin – kaupunkiin, jonka rannat ovat syksyin surffaajien mielipaikkoja, sillä siellä on tavattu jopa 32 metrisiä aaltoja. Viiden yön verran tukikohtamme oli kaupunki nimeltään Vila Real, josta teimme päivämatkoja viineistään kuuluisan Douro-jokilaakson eri kohteisiin.

 

 

Rypäleitten polkeminen on kovaa työtä

 

 

Viininkorjuumatkamme eräs kokokohta ajoittui keskiviikolle 5.10.2016, kun saimme osallistua Caleirosissa Quinta do Bucheiron viinitilalla viinirypäleiden poimintaan ja sen jälkeen viinirypäleiden polkemiseen.

 

Varsinainen korjuuaika tilalla oli jo loppusuoralla, mutta meitä varten oli jätetty riittävästi viinirypäleitä korjaamatta. Voitte uskoa, että itse puutarhasaksilla viiniköynnöksistä leikatut rypäleet maistuivat herkullisilta! Kypsät rypäletertut kerättiin poimintasankojen avulla keräilytynnyreihin, jotka sitten täysinä kuljetettiin avolavapakettiautolla pihapiirissä sijaitseville poljentasammioille. Saimme vajaan tunnin aikana kerättyä viinirypäleitä 900 kiloa ja niistä kerrottiin saatavan 750 litraa viiniä.

 

Viinirypäleiden poiminnan ja polkemisen jälkeen saavuimme Vila Realiin hotellille ja saimme kokea matkamme vaikuttavimman extra-ohjelman, kun hotellimme ohitse kulki vajaan kahden tunnin ajan sadonkorjuun onnistumista juhliva kulkue. Kulkueessa oli lukemattomia kuorma-autoja ja traktoreita, joiden lavoilla ja peräkärryissä maanviljelijät, vaimot ja lapset esittivät erilaisia kuvaelmia viljelytoimenpiteistä ja sadonkorjuusta.

 

Tanssivia, laulavia ja soittavia ryhmiä oli kulkueessa jatkuvasti. Viljelijät tarjosivat katselijoille viiniä leileistään, juustonviipaleita ja erilaisia hedelmiä. Pitkäsarviset härät ja niiden vetämät vankkurit toivat tiettyä arvaamattomuutta kulkueen käyttäytymiseen. Kulkueen perässä kulkevat uskonnolliset osastot ja ryhmät muistuttivat, että maanviljelyssä tarvitaan myös uskoa asioiden onnistumiseen. Kerrassaan mahtava kokemus!

 

 

Douro-jokea alavirtaan

 

 

Matkamme viimeistä edellisenä päivänä teimme 180 kilometrin mittaisen jokilaivaristeilyn Douro-jokea alavirtaan. Lähdimme jokilaivaristeilylle Peso da Reguasta ja päädyimme valtameren äärelle Portoon. Leppoisa tuulenvire ja muutenkin hieno sää tekivät laivamatkastamme nautittavan.

 

Melkein heti Peso da Reguasta lähdettyämme huomasimme, että hedelmällinen Douro-joen viininviljelyalue loppui ja kohti valtamerta edetessämme rantamaisemat muuttuvat karuiksi. Douro-jokilaakson viinit kuljetettiin Portoon ennen rabelos-laivoilla ja matka kesti alavirtaan 6 – 8 päivää – nousu Portosta Douron alueelle kesti 14 päivästä jopa kolmeen kuukauteen.

 

Agrologien viininkorjuumatkalle osallistuneet kiittävät Agrologien Liittoa ja matkaopastamme Mika Paloa hienosta kokemusviikosta. Uskallamme suositella samanlaisen matkan järjestämistä jo vaikkapa syyskesällä 2017!

 

 

**********************

 

 

Ja sitten jutun kuvituksena olleet kuvat ja niiden selitykset:

 

 

 

 

 

Peso da Reguan ja Porton välillä on kaksi sulkua – Euroopan korkein sulku eli Carraptelon on sulutuskorkeudeltaan 35 metriä ja Crestuma-Lever –sulku, jonka sulutuskorkeus on 14 metriä. Molempien sulkujen sulutukset onnistuivat nopeasti ja olivat nekin matkamme eräät elämykset!

 

 

 

 

 

Ensimmäiset innokkaat viininpolkijamme pääsivät Don Miitun johdolla Quinta da Avessadan viinitilan Enotecassa eli viini-infokeskuksessa kokeilemaan viinirypäleiden polkemista! Polkijoilla ja meillä katselijoilla oli hauskaa! Viinirypäleiden polkeminen on raskas taitolaji.  Polkijat työskentelevät tiiviissä ”käsikynkkäketjussa” ja tukevat näin toisiaan, jotta kukaan ei kaadu poljentasammioon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme matkallamme useita hyviä elämänviisauksia ja yksi niistä oli Quinta da Varzean viinitilan emännän varakreivitär Maria Manuel Cyrnen toteamana: ”Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!” Varakreivitär tässä yhdessä mainion oppaamme Mika Palon seurassa.

 

 

 

 

 

Viininkorjuumatkamme huipentui viimeisenä iltana Fado-esitykseen – fado-musiikki on vuonna 2011 lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

 

**********

 

 

Omien kuvieni lisäksi kuvituksena oli yksi mainio agrologi-veli Pertti Keltalan ottama kuva hienosta viiniköynnösviljelmästä ja sen selitystekstinä oli laatimani selitys eli

 

 

”Hyvät – paljolti EU:n rahoituksella rakennetut tiet ja henkeäsalpaavat näkymät tekivät matkastamme nautittavan.”

 

 

 

********************

 

 

 

Kiitän matkamme aikana minulle tuntemattomassa ja salaisessa paikassa kokoontunutta Ikivanhojen Veljien Neuvostoa vuosimallia 1965, joka velvoitti minut Nuorena Veljenä laatimaan matkastamme matkakertomuksen joulukuussa 2016 ilmestyvään LUVA-lehteen.

 

 

Tämmöinen siitä sitten tuli!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininkorjuuta Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros´ssa pohjois-Portugalissa

Tiistai 13.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme keskeinen kohokohta oli vierailumme Quinta do Bucheiron viinitilalla, sillä siellä pääsimme tositoimiin eli viininkorjuuseen ja viinirypäleiden polkemiseen.

 

 

Nyt pieni kuvakertomus viininkorjuusta.

 

 

Tavanomainen viininkorjuun ajankohta oli jo ohi, mutta kun tilalla tiedettiin tulostamme, viininviljelyksille oli jätetty korjaamatta meitä varten riittävä ala.

 

 

 

 

 

Rypäletertut irrotetaan viiniköynnöksistä tavallisilla sekatööreillä eli puutarhasaksilla ja niitä oli meille varattuna sakset jokaiselle.

 

 

 

 

 

Hajaannuimme viiniköynnösrivien väliin niin, että vai lakit ja puserot vilkkuivat rivien välissä.

 

 

 

 

 

Rypäletertut olivat houkuttelevan näköisiä viiniköynnöksissä.

 

 

 

 

 

Isäntä varoitteli terävistä oksasaksista, mutta kun me agrologit olemme käytännönläheistä koulukuntaa, meille ei sattunut lainkaan vahinkoja.

 

 

 

 

 

Mukavahan näitä on esitellä!

 

 

 

 

 

Rouva oli oikein tehokas viinirypäleitten kerääjänä.

 

 

 

 

 

Kelpasi näitä maistella!

 

 

 

 

 

Keräilyastioina toimineet muovisangot täyttyivät melkein heti.

 

 

 

 

***************

 

 

Muovisankoihin kertynyt saalis tyhjennettiin ajoväylän reunalla olleisiin muovisaaveihin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka viinitilan vakituiset työntekijät tulivat sitten noutamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Saimme kolmenkymmenen hengen voimin kerättyä tunnin aikana 900 kiloa viinirypäleitä, joista isäntäväki ennakoi saatavan 750 litraa viiniä!

 

 

 

 

 

Palasimme onnistuneen korjuutyön jälkeen laaksosta viinitilan pihapiiriin ja katselimme, kun…

 

 

 

 

 

 

 

 

…juurikorjaamiamme viinirypäleitä kuljettava auto kipusi laakson viljelyksiltä pihapiiriin.

 

 

 

Viininkorjuumatkamme osio, jossa pääsimme viinirypäleitten korjuuseen, oli koettu mutta paljon saimme vielä kokea Quinta do Bucheiron viinitilalla. 

Niistä lisää kuitenkin ehkä jo huomenna!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Quinta da Avessadan viinitilan museo Douron viinialueen sydämessä Favaioksessa...

Lauantai 10.12.2016 - -Esko Erkkilä-

…oli tiistai-päivän 4.10.2016 kolmas kohde agrologimatkallamme syyskuussa Portugaliin.

 

 

 

 

 

Oppaanamme ja isäntänämme täälläkin oli edellispaikan isäntä mosanbikiläissyntyinen Don Mitu, jonka kanssa tässä peukutan.

 

 

"Meillä olet ystävä!"

 

 

 

 

 

Don Mitu kertoi, että museorakennus on rakennettu sata vuotta sitten ja siellä pyritään säilyttämään alueen viininvalmistuksen perinne, mutta huomioidaan myös se interaktiivinen kehitys, jolla viininvalmistusta on kehitetty ja kehitetään!

 

 

 

 

 

Täällä näimme matkamme aikana ensimmäisen kerran viininkorjuuseen liittyvää todellista perinnettä, kun esittelyhuoneessa muutama miesnukke oli polkemassa viinirypäleitä – tosin kuiviltaan ja ilman rypäleitä.

 

 

 

 

 

Viinitilan omistaja löi tahtia viininpolkijoille.

 

 

 

Mutta sitten pääsi ryhmämme vauhtiin ja ensimmäiset viininpolkijamme ammeeseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

Tahtia löivät hanuristi sekä rumpali…

 

 

 

 

 

…ja katsojilla oli hauskaa!

 

 

 

 

 

Ja sitten jalkojen pesulle!

 

 ***************

 

 

 

 

Ovi seuraavaan huoneeseen avattiin…

 

 

 

 

 

…ja nyt pääsimme asiaan eli maistelemaan Moscatel-aperitiiviviiniä!

 

 

 

 

 

Paljon jäi Moscatel-viiniä tynnyreihin,…

 

 

 

 

 

…kun jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme Vila Realia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

"Lounas Pinhaossa"

Perjantai 9.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa toistamani lause kuului Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ennakko-ohjelmaan tiistaille 4.10.2016.

 

 

Muistiinpanoissani se hieman laajenee, kun oppaamme totesi muistiinpanojeni mukaan, että kyseessä on perinteinen pohjois-portugalilainen lounas.

 

 

No, katsotaan pienen kuvakertomuksen avulla, että mitä oli perinteinen pohjois-portugalilainen lounas:

 

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi Favaijos-nimisellä paikkakunnalla – paikkakunta on pieni, sillä siellä on ainoastaan n. 1.500 asukasta ja paikkakunnan pinta-ala on vain hieman yli 21 neliökilometriä.

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi merenpinnasta 600 metrin korkeudessa – kylässä on 1.000 hehtaaria Muscatel-viinitarhoja.

 

 

Moscatel on portviinin kaltainen viini ja kylässä tuotetaan sitä n. 30 miljoonaa pulloa vuosittain.

 

 

 

Sitten muutamia kuvia varsinaisesta lounasruokailusta – siitä on paljon opittavaa suomalaisille ravintoloille ja niille, jotka haluavat tehdä rahaa turistien avulla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viihdeorkesteri johdatteli meidät varsinaisen lounaspaikkamme pihamaalle.

 

 

 

 

 

Asiaan kuului, että tervetuliaisjuomana oli tilan moscatel-viini.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pihamaalta oli hulppeat näkymät tilan viiniviljelyksille.

 

 

 

 

 

Oppaamme Mika Palo oli valmistellut meitä toteamalla, että tilanomistaja muistuttaa ulkonäöltään ja esiintymiseltään Mr. Bean´a ja siinä oppaamme luonnehdinta osui täsmälleen oikeaan.

 

 

 

 

 

Oppaamme valmisteli meitä myös siitä, että tilanomistajan kakkosmies on myös melkoinen taitaja.

 

 

Vakuutuimme tästä, sillä Mosambicissa syntynyt Don Mitu (keskellä) esitteli lounaan yhteydessä nautitut viinit. Lisäksi hän kertoi tarinan viini-sanan synnystä. Tarinan pääosissa olivat Olympos-jumalien lisäksi ihmisen viisi aistia, joilla viinin voi havaita.

 

Aistimukset ovat;

 

• tuntoaisti
• näköaisti
• tuoksu
• maku
• viinin ääni

 

 

 

*******************

 

 

Pöydällä oli meitä odottamassa useita viinilaatuja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Lautasemme ja viinilasimme olivat tyhjät, mutta pian ne alkoivat täyttyä.

 

 

 

 

 

Riistamakkaraa, paneroitua turskaa ja possunlihapaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ”Voimia töihinne ja harrastuksiinne!”

 

 

 

 

 

Ruokailun edetessä Don Mitu esitteli eri ruokalajien kanssa nautittavat viinit.

 

 

 

***************

 

 

Jälkiruokapöytä oli vapaassa käytössä…

 

 

 

 

 

…ja valittavana oli useita eri vaihtoehtoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Musikantit viihdyttivät meitä jälkiruokaan ehdittyämme.  He tykkäsivät, jos heidän vyölaukkuunsa sujautti euron tai pari!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja hän sekä tarjoilijat toivottivat meille hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen…

 

 

 

 

 

…jonka paikallisoppaana jatkoi Don Mitu, mutta siitä joskus toiste – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Retkikunnat pitää elintarvikeyrityksissä aina kuljettaa puhtaalta puolelta likaiselle puolelle

Torstai 8.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tehdasvierailujen ehdoton sääntö elintarviketeollisuudessa on, että retkikuntien tehdasvierailut pitää aina aloittaa prosessin puhtaalta puolelta ja päättää ns. likaiselle puolelle.

 

 

Alaa tuntematon saattaa ajatella, että tehdasvierailu toteutettaisiin samalla vuokaaviolla, kuin tuotteen valmistus tapahtuu eli raaka-ainepuolelta valmiiden tuotteiden osastolle. Ei, näin ei saa tehdä.

 

 

”Vastavirtaan” eteneminen perustuu hygieniasyihin eli emme saa tehdasvierailuilla vaarantaa yrityskohteemme tuotteiden hygieniaturvallisuutta.

 

 

Vierailimme lokakuisella agrologimatkallamme Quinta do Bomfimin portviiniä valmistavalla tehtaalla Pinhao´ssa ja isäntämme kuljettivat meitä aivan oikein eli puhtaalta puolelta likaiselle puolelle.

 

 

 

 

 

Quinta do Bomfim on Symington-perheen omistama neljännen polven sukuyritys, joka tuottaa viinirypäleitä 27 viinitilalla ja viinitarha-alaa on tuotannossa yhteensä 940 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Oppaanamme tehdaskierroksella oli parrakas Antonio, jonka selostukset oppaamme Mika Palo suomensi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…pienoismalli ”rabelos”-veneestä, jollaisilla Douron alueella tuotetut viinit entisaikaan kuljetettiin Douro-jokea pitkin Portoon ja sieltä edelleen maailmanmarkkinoille.

 

 

*******************

 

 

Quinta do Bomfim`n tuotanto-ohjelmassa on seitsemän erilaista portviinilaatua ja tunnetuimmat merkit ovat…

 

 

 

 

 

…Dow´s…

 

 

 

 

 

…sekä Graham´s.

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä huomasi hinnastosta, että tarjolla oli erilaisia pullokokoja yli kymmenen eri tuotetta molemmista merkeistä.

 

 

 

****************

 

 

Tässä muutama kuva tuotantohallitilasta – kaikesta näki, että tilat olivat puhtaat ja tuotantotilojen hygieniataso oli moitteeton.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jo totesinkin, etenimme oikeaoppisesti tuotantoprosessia vastavirtaan ja tehdasvierailumme lopussa saimme nähdä, kun…

 

 

 

 

 

…tehtaalle tuotiin viinirypäleitä…

 

 

 

 

 

…ja tilan kuljetuslaatikot tyhjennettiin suuriin muovilaatikkoihin.

 

 

 

 

 

Laatikoiden sisältö tyhjennettiin kuljettimelle, jossa miesvoimin – naisia ei työntekijöissä ollut – suoritettiin esipuhdistus,…

 

 

 

 

 

…rypäleet riivittiin koneellisesti irti tertuista,…

 

 

 

 

 

 

…tertuista irtiriivityt rypäleet ohjattiin putkea pitkin prosessiin…

 

 

 

 

…ja karat ohjattiin eläinten rehuksi tai vietiin pellolle lannoitteeksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

Yhä edelleenkin Douron alueen viinit kuljetetaan Portoon, jossa viinien loppukypsytys tapahtuu, mutta nykyään kuljetus tapahtuu säiliöautoilla.

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä oli vierailijoiden ihailtavana ja ilmeisesti myös ostettavissa hieman tavallista kokoa suurempiakin viinipulloja, jotka suuren kokonsa lisäksi olivat ”Vintage”-mallia ja laatua!

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että tehdaskierroksen jälkeen oli portviinin maistajaiset ja täytyy todeta, että kielenkannat kertoivat kyseessä olevan laadukkaat tuotteet.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Junamatka Douro-joen upeissa rantamaisemissa

Torstai 1.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen agrologimatkamme ohjelmassa oli tiistain 4.10.2016 kohdalla otsikossa mainittu ohjelmanumero ja sen tiimoilta nyt muutama kuva sekä selostava saatesana!

 

 

 

 

 

Matkasimme majapaikkakunnaltamme Vila Realista bussilla kauniita portugalilaismaisemia ihaillen läheiseen Peso de Reguaan.

 

 

 

 

 

Olimme Peso de Reguan rautatieasemalla hyvissä ajoin sillä,…

 

 

 

 

 

…asemalla oppaamme Mika Palon jakamissa matkalipuissa junamme lähtöajaksi kerrottiin 9.09.

 

 

 

 

 

Rautatieasemalla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia…

 

 

 

 

 

…ja viettää aikaa junanlähtöä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka myyvät itsevalmistamiaan makeisia…

 

 

 

 

 

…euron kappalehintaan.

 

 

Rebucados-niminen makeinen on valmistettu hellalla kuumennetulla pannulla.  Sen raaka-aineina ovat vesi, sokeri, hunaja ja sitruuna – makeisen loppusilaus on jokaisen myyjän salaisen reseptin aikaansaama.

 

 

Makeinen on kova ja se nautitaan imeskelemällä.

 

 

Reguan aseman rebucados-makeista on valmistettu ja asemalla myyty jo vuodesta 1879 alkaen.

 

 

Pitihän sellaisia ostaa!

 

 

****************

 

 

 

 

Juna saapui täsmällisesti ja nousimme junaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkasimme joenrantaa pitkin ylävirtaan eli kohti Espanjan rajaa ja ihailimme Douro-joen maisemia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki lipui (oikealle) laiskasti kohti parinsadan kilometrin päässä odottavaa Atlantia…

 

 

 

 

 

…ja jokiliikennekin oli hiljaista.

 

 

 

 

 

Covelinhas oli Reguasta lähdettyämme ensimmäinen asema; se on pieni kylä Peso de Reguan kaupungissa, sillä siellä on ainoastaan hieman yli 200 asukasta, mutta oma rautatiepysäkki kuitenkin.

 

 

 

 

 

On hyvin tyypillistä monissa paikoissa keski- ja etelä-Euroopassa, että jokiväylän toisella puolella kulkee rautatie ja toisella puolella maantie – näin myös Douro-jokilaaksossa!

 

 

 

 

 

Ohitimme Ferrao´n pienen seisakkeen ja jatkoimme ylävirran suuntaan.

 

 

 

 

 

Viherpeukalon syke tiheni, kun näimme junaradan ja joen välisellä kapealla rantakaistaleella kaktuksia. Valitettavasti niitä ei päässyt lähempää ihailemaan!

 

 

 

 

 

Junamatkamme alkoi olla lopuillaan ja…

 

 

 

 

 

…saavuimme Pinhao´n rautatieasemalle.

 

 

 

 

 

 

Sen verran avaan jo nyt, että kyseessä oli tutustuminen azulejo-taideteoksiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinikirva oli tuhota Euroopan viininviljelyn 1800-luvun loppupuolella

Perjantai 18.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aikana kävimme monissa viinimuseoissa ja eräs sellainen oli…

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa oli mielenkiintoista nähtävää ja eräs nähtävyyksistä oli kivitolppa, jollaisilla entisaikaan oli merkitty Douron viinialue maastoon.  Kivitolppia oli joskus kolmisensataa ja niitä on nyt löydetty n. 150 kappaletta – yksi kivitolpista on tässä museossa.

 

 

Kivitolppia oli siis noin vähän ja se kertoo, että Douron viinialue on pinta-alaltaan pieni.

 

 

 

 

 

Museossa on esillä viininviljelyssä tarvittavia työkaluja – työkalut ovat käsityökaluja, sillä jyrkkien rinteiden vuoksi viininviljelyä on jokseenkin mahdotonta koneistaa.

 

 

 

 

 

Merkittävä osa museon näyttelystä on omistettu viinikirvalle eli Phylloxeralle, joka 1860-luvulla oli tuhota viininviljelyn Portugalista, mutta myös koko Euroopasta.

 

 

Ensimmäinen viinikirvahavainto Euroopassa todettiin Ranskassa vuonna 1863 ja Portugalissa Douron jokilaakso todettiin saastuneeksi 1865.

 

 

 

 

 

Museossa oli kuvia lohduttomista rypäleviljelmistä, jotka Phylloxera-loinen on tuhonnut.

 

 

 

 

Viinikirvasta vapaita alueita ovat nykyään Kypros, Kreeta, Kanariansaaret sekä Chile.

 

 

 

 

 

 

 

Viinimuseon pihalla tepasteli kanoja, jotka uteliaisuuttaan pyrkivät museon sisätiloihin.

 

 

 

 

 

Museon pihalla oli aito rabelos-purjevene, jollaisilla Douron alueen viinit taannoin kuljetettiin alavirtaan Portoon.

 

Dourosta on matkaa Portoon 180 kilometriä ja menomatka kesti 6 – 8 päivää, mutta paluumatka vastavirtaan olikin vaivalloisempi, sillä se saattoi kestää 14 päivästä aina kolmeen kuukauteen saakka!

 

 

 

 

 

Kuten jokseenkin kaikissa käyntikohteissamme, myös tämä museokäynti huipentui viininmaisteluun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Lounas Dao-viinien kera"

Perjantai 4.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa kertaamani maininta oli agrologien Portugalin-matkamme sunnuntaille 2.10.2016 kirjatussa ohjelmassa.

 

Piti netistä tarkistaa, että mitä tarkoitetaan Dao-viineillä

 

Tässä eräs selitys:

 

 

”Dão – Vuoristoinen DOC-appellaatio melko keskellä Portugalia. Suuri osa alueen viineistä on hyvin tanniinisia ja reilusti tammitettuja punaviinejä.”

Siis lounaalle Dao-viinien kera!

 

 

Ruokailu Portugalissa on aina juhlahetki ja niin oli tämäkin lounaamme.

 

 

Muutamia kuvia ja pieniä selityksiä:

 

 

 

 

 

Lounaspaikkamme edessä torilla oli häpeäpaalu, joka entisaikaan Portugalissa vastasi suomalaista jalkapuuta.

 

 

 

 

 

Saimme luonasta odotellessamme tutustua, maistella ja ostaa herkullisia soseita – jokunen purkki siirtyi retkeläistemme laukkuihin.

 

 

 

 

 

Eturuokana meille tarjoiltiin riistamakkaraa lihapullien muodossa…

 

 

 

 

 

…ja sen yhteydessä kuohuviiniä!

 

 

 

 

 

Lämpimänä ruoka saimme oliiviöljyssä ruskistettuja porsaan noisetteja…

 

 

 

 

 

…ja viininä Dao-punaviini ”Casa de Santar” eli sen viinitilan viini, jossa ennen lounastamme vierailimme.

 

 

 

 

 

Jälkiruuaksi meille tarjottiin appelsiinivanukasta ja vaniljajäätelöä

 

 

Jälkiruokaviininä oli Douron viinialueen muscatel-viini eli ”Moscatel do Douro”.

Kuvassa tyhjä pullo, mutta takaoikealla olevassa lasissa tätä viiniä!

 

 

 

Portugalilainen lounas viineineen on elämys!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalissa Alcobacan torilla riittää tarjontaa ja myös ostavia asiakkaita

Tiistai 11.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatkalla ensimmäinen tutustumiskohde Lissabonin lentokentältä lähdettyämme oli Alcobacan kaupunki ja se torielämään tutustuminen.

 

 

 

Alcobaca muodostaa yhden kulman kolmiosta, jonka kaksi muuta kulmaa ovat valtameren rannalla sijaitseva Nasaren kaupunki ja Obidosin linnoitettu keskiaikainen kylä.

 

 

Poikkesimme ensimmäisen matkapäivämme aamuvarhaisella Alcobacan torilla ja tässä muutama kuva torilla vallinneesta tunnelmasta sekä tavara- ja väenpaljoudesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Pitihän torilta tehdä kauppaakin ja on luonnollista, että ostin valkosipulien siementä.

 

 

 

 

 

On mielenkiintoista nähdä, että taipuuko portugalilainen valkosipuli syysistutukseen!

 

 

 

 

 

Portugalilainen papu tarvitsee varmaan lämpimän kasvukauden – ostin puoli kiloa ja saa nyt nähdä, että millaiset säät ovat Viljakkalan Majajärvellä kesällä 2017? Myös päivän pituus on Majajärvellä toinen kuin Portugalissa.

 

 

 

 

Tamperelaisena minun olisi tietysti pitänyt ostaa pätkä cacholeiraa, mutta ostamatta jäi.

 

 

Cacholeira on tavallaan alcobacalainen mustamakkara, sillä myös sen valmistamisessa on käytetty sianverta.

 

 

Oli hieno kokemus vierailla alcobacalaisella torilla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yölennoilla on puolensa

Maanantai 10.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien Liiton jäsenet osallistuivat SUBLU Tour Portugal, Lda –nimisen matkatoimiston järjestämälle viininkorjuumatkalle pohjois-Portugaliin 1.-9.10.2016.

 

 

Olin Rouvan kanssa mukana mielenkiintoisella matkalla – seurueessamme oli kaikkiaan 31 matkalaista.

Matkaohjelmassamme oli valmisteltuna n. 25 tutustumiskohdetta, mutta kun mielenkiintoisia tapahtumia osui matkan varrelle, oli todellisia tapahtumia  matkallamme kolmisenkymmentä!

 

 

Oletan, että tämän saitin seuraajat saavat lähiaikoina lukea useankin jutun, jonka ainekset on saatu em. matkalta. Valitan.

 

 

Vastuullisen matkanjärjestäjän oppaana toimi suomalaissyntyinen Mika Palo – erä parhaista oppaista, jonka vetämällä matkalla olen milloinkaan ollut. Suosittelen SUBLU Tour Portugal, Lda – matkatoimiston käyttämistä.

 

 

Jouduimme lähtemään matkalle jo 30.9.2016, sillä yölento Lissaboniin lähti Helsinki-Vantaan lentoasemalta klo 04.45 ja viimeinen junavuoro Tampereelta Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti jo edellispäivänä klo 22.07.

 

 

Paluulento Lissabonista Helsinkiin oli myös suora ja se lähti Lissabonista klo 21.25 – laskeuduimme Helsinki-Vantaalle klo 04.00.

 

 

Molemmat lennot olivat siis yölentoja ja harvat rakastavat yölentoja, mutta niillä on myös positiivinen puolensa.

 

 

Yölento saapui Lissaboniin paikallista aikaa klo 07.40 ja se merkitsi, että saatoimme tutustua Portugalin nähtävyyksiin jo koko saapumispäivän ajan.

 

 

Paluulennon myöhäinen lähtöaika Lissabonista puolestaan merkitsi, että saimme kokea ”täyspäiväisen” kokemuspäivän Portugalissa myös lähtöpäivänämme.

 

 

On selvää, että yölento kohteeseen merkitsee pitkää ja rasittavaakin ensimmäistä päivää, mutta eihän toimintalomaturisti lähde makaamaan matkakohteeseensa.

 

 

Yölento paluumatkalla merkitsee tiettyjä poikkeusjärjestelyjä kotiin saavuttua – meillä se merkitsi aamuvarhaisella saunan lämmitystä, saunomista sekä runsaan parin tunnin päivänokosia kotiintulopäivän aamupäivällä.

 

 

Yölennot pidentävät tehollista tutustumisaikaa kohdemaassa kahdella päivällä, joten on helppo suositella sellaisia matkoja, joilla matkustaminen tapahtuu yölennoilla.

 

 

Yölentoja kannattaa mielestäni käyttää toimintalomilla eli juuri sellaisilla lomamatkoilla, jollainen agrologi-matkamme oli.

 

 

Löhölomat rannoilla – löhölomista minulla ei tosin ole kokemusta - , niillä ehkä päivälennotkin ovat sopivia!

 

 

Tapaamisiin Portugalin kokemuksia odottaville!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taivaskävely - skywalk - 589 metrin korkeudessa!

Perjantai 19.2.2016 - -Esko Erkkilä-

 

 

Madeiran Saaristokierroksemme viimeinen kohde oli…

 

 

 

 

 

…Miradouro do Cabo Girao eli Cabo Giraon näköalapaikka.

 

 

 

 

 

 

Kyseessä on näköalapaikka, jossa voidaan kävellä lasilevyjen päällä 589 metriä merenpinnan yläpuolella.

 

 

Vaikka kuinka ihmisille vakuutetaan, että lasilevyt varmasti ovat kestäviä, niin vaistomaisesti sitä kuitenkin kävelee lasilevyjen kehysten kohdalla.

 

 

Saman ilmiön olen havainnut esimerkiksi rehutehtaalla, jossa kävellään teräsritilöiden päällä, mutta kyllä sielläkin valtaosa vieraista kävelee runkopalkkien kohdalla ja vierastavat ritilöiden päällä kävelemistä.

 

 

 

 

 

 

Seurueemme keltahousuinen nainen oli rohkea, kun kuvasi lattialla sijainnutta opastaulua lasilevyn päällä seisoen!

 

 

 

 

 

 

Tässä näkoalatasanteen ulkopuolelta kaiteen yli kuvattuna 589 metriä alempana olevaa merta - on siinä pilviäkin välissä.

 

 

 

 

 

 

Näkymä Funchalin kaupungin suuntaan.

 

 

 

*************

 

 

Kokeilin kameravanhukseni kauko-objektiiviominaisuuksia ja tässä kaksi kuvaa jossa tavoittelin samaa näkymää, olikohan kyse bataattiviljelmästä, vaiko banaanintaimien istuttamisesta – en tiedä?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Cabo Girao on etymologiselta nimeltään ”niemi viljelyyn” tai ehkä paremminkin käännettynä ”viljelyniemi”, joten voimaperäinen viljely tällä alueella omaa pitkät perinteet.

 

 

 

Näköalapaikan jälkeen matkasimme hotellille ja Saaristokierros oli tullut tehtyä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-