Viininpolkeminen on totta ja se käy työstäMaanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä- Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.
Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.
Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.
Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:
Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.
Riuskat työmiehet…
…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…
…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.
Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…
…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.
Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!
Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.
Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.
Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.
Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:
Jos mie saisin jouten olla
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, viininpoljenta, viinirypäleitten polkeminen, Quinta do Bucheiro, Quinta do Bucheiron viinitila, Celeiros, Portugal, pohjois-Portugal, Douro, Douro-jokilaakso, Jos mie saisin jouten olla, |
Jos mie saisin jouten olla!Perjantai 3.7.2015 - -Esko Erkkilä- Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:
Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli
Jos mie saisin jouten olla!
Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.
Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!
Tässä laulun sanat kirjattuina.
Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.
Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka. Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.
Näin se menee:
Jos mie saisin jouten olla Kesäkauven voita syyvä Sit mie naimahan menisin Revon Kaisan tyttäristä Anni mulle annettaisiin Syltä pitkä toista paksu Eipä jaksa hepo veellä Liinaharja liikutella Vesi tippui vempeleestä Rasva rahkehen nenästä
Nyt se loppui tämä laulu hei, nyt se loppui tämä laulu tulee piste.
Tulee piste laulun päähän hei, tulee piste laulun päähän nyt se loppui!
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jos mie saisin jouten olla!, Mustiala, Mustialan Maatalousopisto, Agrologit, Mustialan agrologit, |
Jos mie saisin jouten olla!Keskiviikko 3.6.2015 - -Esko Erkkilä- Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:
Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli
Jos mie saisin jouten olla!
Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.
Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!
Tässä laulun sanat kirjattuina.
Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.
Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka. Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.
Näin se menee:
Jos mie saisin jouten olla Kesäkauven voita syyvä Sit mie naimahan menisin Revon Kaisan tyttäristä Anni mulle annettaisiin Syltä pitkä toista paksu Eipä jaksa hepo veellä Liinaharja liikutella Vesi tippui vempeleestä Rasva rahkehen nenästä
Nyt se loppui tämä laulu hei, nyt se loppui tämä laulu tulee piste.
Tulee piste laulun päähän hei, tulee piste laulun päähän nyt se loppui!
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jos mie saisin jouten olla!, Mustiala, Mustialan Maatalousopisto, Agrologit, Mustialan agrologit, |