Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Viininpolkeminen on totta ja se käy työstä

Maanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.

 

 

Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.

 

 

Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.

 

 

Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:

 

 

 

pol1.jpg

 

 

Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.

 

 

 

pol2.jpg

 

 

Riuskat työmiehet…

 

 

 

pol3.jpg

 

 

…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…

 

 

 

pol4.jpg

 

 

…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.

 

 

 

pol5.jpg

 

 

Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…

 

 

 

pol6.jpg

 

 

…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!

 

 

Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.

 

 

Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.

 

 

Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.

 

 

 

pol7.jpg

 

 

 

pol8.jpg

 

 

 

pol9.jpg

 

 

Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

 

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

 

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

 

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

 

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

 

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

 

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

 

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

 

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

 

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

*******************

 

 

 

Viininpoljennan jälkeen jalkojen peseminen ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, viininpoljenta, viinirypäleitten polkeminen, Quinta do Bucheiro, Quinta do Bucheiron viinitila, Celeiros, Portugal, pohjois-Portugal, Douro, Douro-jokilaakso, Jos mie saisin jouten olla,

Jos mie saisin jouten olla!

Perjantai 3.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:

 

 

Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli

 

 

Jos mie saisin jouten olla!

 

 

Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.

 

 

Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!

 

 

Tässä laulun sanat kirjattuina.

 

 

Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.

 

 

Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka.  Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.

 

 

Näin se menee:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jos mie saisin jouten olla!, Mustiala, Mustialan Maatalousopisto, Agrologit, Mustialan agrologit,

Jos mie saisin jouten olla!

Keskiviikko 3.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:

 

 

Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli

 

 

Jos mie saisin jouten olla!

 

 

Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.

 

 

Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!

 

 

Tässä laulun sanat kirjattuina.

 

 

Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.

 

 

Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka.  Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.

 

 

Näin se menee:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jos mie saisin jouten olla!, Mustiala, Mustialan Maatalousopisto, Agrologit, Mustialan agrologit,