Alppiruusut kukkivat tavallisesti kesäkuun 4. – 10. päivien välisenä aikana, mutta nyt myöhäisen kevääntulon vuoksi niiden paras kukinta-aika osuu Juhannuksen tienoille.

 

 

Teimme perusteellisen työn runsaat kymmenen vuotta sitten, kun lapiopelillä istutimme mökkimaailmaan yhdentoista alppiruusun suuruisen alppiruusuryhmän.

 

 

Jokaiselle alppiruusulle on kaivettu männikkömetsään tilava istutuskuoppa, joka on täytetty oikeaoppisesti aluksi kaikenlaisella oksa- ja käpymateriaalilla ja sen jälkeen happamalla suomudalla, sillä alppiruusu on happaman maan kasvi.

 

 

Koeteltu totuus on, että alppiruusun kasvualustaan pitää pystyä kaivautumaan ainakin rannetta myöten ilman työkaluja eli alppiruusun kasvualusta pitää olla kuohkean.

 

 

Alppiruusun ihannepaikka on männikkömetsä, sillä matalajuurisena se viihtyy hyvin syväjuurisen männyn kanssa.   On suuri virhe istuttaa alppiruusu lähelle kuusta tai koivua, sillä ne ovat alppiruusun tapaan matalajuurisia.

 

 

Kalkkia tai tuhkaa alppiruusu ei siedä vaan se tarvitsee pensasmustikan ja syyshortensian tavoin happaman kasvualustan.

 

 

 

 

Alppiruusuryhmämme viihtyy hyvin männikössä.

 

 

 

 

 

Hallaisella mökkitontillamme menestyvät alppiruusulajikkeista ainoastaan Mikkeli, Haaga, Helsingin Yliopisto ja P.M.A. Tigerstedt.

 

 

Suorastaan kadehdin varsinais-suomalaisia, sillä siellä menestyvät myös monet muut lajikkeet.

 

 

 

 

 

Alppiruusuryhmämme ”vartijana” toimii vanha perunannostokone, joka on aikoinaan palvellut hevosvetoisena kahden hevosen vetämänä, mutta on lähes kolmekymmentä vuotta sitten muutettu traktorivetoiseksi.

 

 

 

Harmillista, että saamme nauttia alppiruusujen kukinnasta vain kymmenkunta päivää vuodessa ja kun nyt on se aika, niin nauttikaamme rodoista nyt täysin siemauksin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-