Nyt on alppiruusujen aika!

Tiistai 14.6.2022 - -Esko Erkkilä-

Istutimme yli 20 vuotta sitten mökkitonttimme männikköön alppiruusuryhmän, johon kuuluu yhdeksän alppiruusua.

 

 

 

Mökkitonttimme on hallainen ja sen vuoksi lajikevalikoiman muodostavat kylmiin olosuhteisiin soveltuvat Haaga, Mikkeli, Helsingin yliopisto sekä P.M.A. Tigerstedt.

 

 

 

Parhaiten on pituutta kasvanut tuo nelimetrinen alppiruusu, joka vasta nyt aloittelee kukkimista.

 

 

 

Alppiruusuryhmä pitää sijoittaa mäntymetsään, sillä silloin matalajuurinen alppiruusu ja syväjuurinen mänty eivät kilpaile keskenään – paha virhe on sijoittaa alppiruusu lähelle kuusta, sillä silloin molemmat matalajuuriset kilpailevat keskenään.

 

Alppiruusun kukinta-aika kestää korkeintaan kymmenen päivää eli nyt on aika nauttia alppiruusujen kukinnasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on alppiruusujen kukinta-aika!

Maanantai 15.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Alppiruusut eli rodot kukkivat kesäkuun alkupäivinä, mutta nyt niiden kukinta on ainakin meillä viivästynyt ja saamme ihailla niiden kukintaa vasta nyt.

 

 

 

 

Siitä on varmaan parisenkymmentä vuotta, kun istutimme mökkimaailmaamme 11 rodoa. Istutimme rodot oikeaoppisesti mäntyjen juurelle.

 

 

 

Polkupyörä mittapuuna!

 

 

 

Lajikkeina meillä on Mikkeli, Helsingin Yliopisto, Haaga sekä P.M.A. Tigerstedt, sillä ne ovat ainoat lajikkeet, jotka ovat hallankestäviä.

 

 

 

Rodoa ei koskaan pidä istuttaa kuusen tai koivun juurelle ja ei myöskään avoimen taivaan alle, vaan aina männikköön!

 

 

 

Mänty syväjuurisena on pintajuurisen rodon paras kaveri!

 

 

 

Viikko vielä kukintaa!

 

 

 

 

Olishan ne lajikenimilaputkin tallella, mutta en nyt ehdi niitä kaivelemaan.

 

 

 

Mökkimaailmassa on rodoille sopivaa männikköä jäljellä vielä ainakin kolmen tai neljän rodoryhmän tarpeisiin – pitäisköhän ryhtyä?

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin Yliopisto, Mikkeli, Haaga sekä P. M. A. Tigerstedt ovat alppiruusulajikkeet, jotka menestyvät hallaisellakin tontilla

Torstai 13.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Elämme kesäkuun alkupuoliskon päiviä ja alppiruusut kukkivat parhaillaan.

 

 

Alppiruusut eli rhododendronit eli rodot ovat komeita ilmestyksiä yksittäisinäkin kasveina, mutta todellisia katseenvangitsijoita ne ovat ryhmissä.

 

 

Olen tyytyväinen, että parisenkymmentä vuotta sitten istutimme mökkitonttimme männikköön yksitoista alppiruusua ja kyseessä olivat juuri nuo lajikkeet, jotka mainitsen tämän juttuni otsikossa.

 

 

Tunnen pientä kademieltä varsinais-suomalaisia alppiruusun kasvattajia kohtaan, jotka voivat valita lajikkeeksi melkein minkä vaan tarjolla olevista lajikkeista – Viljakkalan Majajärvellä sijaitsevalla hallaisella mökkitontilla se ei ole mahdollista.

 

 

 

 

 

Alppiruusut ja alppiruusuryhmät pitää mieluiten istuttaa mäntyjen katveeseen, sillä alppiruusut matalajuurisina kasveina sopivat hyvin syväjuuristen mäntyjen kanssa.

 

 

Alppiruusuja ei pidä istuttaa kuusten alle ja läheisyyteen, sillä kuusi ei matalajuurisena sovellu alppiruusun kaveriksi.

 

 

Alppiruusun istutuskuoppaan pitää pohjalle hankkia havupuiden risuja ja käpyjä, sillä alppiruusun kasvupaikka pitää olla sellainen, että alppiruusun juurelle pystyy helposti kaivautumaan kyynärpäitä myöten!

 

 

Tärkeintä on muistaa se, että alppiruusulle ei koskaan pidä antaa ripaustakaan kalkkia, sillä alppiruusut ovat kalkinkarttajia.

 

 

Alppiruusut ovat nyt kukkeimmillaan ja tämän juttuni lopuksi kuvakimara alppiruusuistamme:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2020 kesäkuun neljäntenä päivänä saamme taas seuraavan kerran ihailla alppiruusujen kukoistamista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Se on alppiruusujen aika nyt!

Torstai 22.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Alppiruusut kukkivat tavallisesti kesäkuun 4. – 10. päivien välisenä aikana, mutta nyt myöhäisen kevääntulon vuoksi niiden paras kukinta-aika osuu Juhannuksen tienoille.

 

 

Teimme perusteellisen työn runsaat kymmenen vuotta sitten, kun lapiopelillä istutimme mökkimaailmaan yhdentoista alppiruusun suuruisen alppiruusuryhmän.

 

 

Jokaiselle alppiruusulle on kaivettu männikkömetsään tilava istutuskuoppa, joka on täytetty oikeaoppisesti aluksi kaikenlaisella oksa- ja käpymateriaalilla ja sen jälkeen happamalla suomudalla, sillä alppiruusu on happaman maan kasvi.

 

 

Koeteltu totuus on, että alppiruusun kasvualustaan pitää pystyä kaivautumaan ainakin rannetta myöten ilman työkaluja eli alppiruusun kasvualusta pitää olla kuohkean.

 

 

Alppiruusun ihannepaikka on männikkömetsä, sillä matalajuurisena se viihtyy hyvin syväjuurisen männyn kanssa.   On suuri virhe istuttaa alppiruusu lähelle kuusta tai koivua, sillä ne ovat alppiruusun tapaan matalajuurisia.

 

 

Kalkkia tai tuhkaa alppiruusu ei siedä vaan se tarvitsee pensasmustikan ja syyshortensian tavoin happaman kasvualustan.

 

 

 

 

Alppiruusuryhmämme viihtyy hyvin männikössä.

 

 

 

 

 

Hallaisella mökkitontillamme menestyvät alppiruusulajikkeista ainoastaan Mikkeli, Haaga, Helsingin Yliopisto ja P.M.A. Tigerstedt.

 

 

Suorastaan kadehdin varsinais-suomalaisia, sillä siellä menestyvät myös monet muut lajikkeet.

 

 

 

 

 

Alppiruusuryhmämme ”vartijana” toimii vanha perunannostokone, joka on aikoinaan palvellut hevosvetoisena kahden hevosen vetämänä, mutta on lähes kolmekymmentä vuotta sitten muutettu traktorivetoiseksi.

 

 

 

Harmillista, että saamme nauttia alppiruusujen kukinnasta vain kymmenkunta päivää vuodessa ja kun nyt on se aika, niin nauttikaamme rodoista nyt täysin siemauksin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylmä alkukesä on viivästyttänyt alppiruusujen kukintaa

Lauantai 27.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Alppiruusujen kukinta alkaa Tampereen maisemissa tavallisesti kesäkuun 4. – 10. päivän tienoilla.

 

 

Viileä alkukesä on nyt merkinnyt kukinnan alkamisen viivästymistä parilla viikolla.

 

 

 

 

Istutimme mökillemme männikköön hieman toistakymmentä alppiruusua viitisentoista vuotta sitten.

 

 

Panostimme istutukseen, sillä yritimme tehdä sen ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”.

 

 

Alppiruusuille varattu alue on periaatteessa kuivaa männikköä, mutta kun mökkitonttimme on lähteinen, niin jokaisesta istutuskuopasta johtaa salaoja avo-ojaan.

 

 

Istutuskuopat olivat tilavia ja laitoimme sinne pohja-ainekseksi kaikenlaista kariketta, käpyjä ja muuta materiaalia, joka teki istutuskuopan maa-aineksen kuohkeaksi. Pidin mielessäni vanhan viisauden, että alppiruusun juuristoon pitää päästä paljain käsin kaivautumaan ainakin ranteiden syvyydelle saakka.

 

 

 

Olen aina tuntenut pienoista kateutta niitä alppiruusun kasvattajia kohtaan, jotka kasvattavat alppiruusuja Turun seudulla tai yleensäkin etelä-Suomessa – he pystyvät hyödyntämään sen suuren lajikevalikoiman, joita puutarhamyymälät tarjoavat.

 

 

Meidän korkeudella lajikevalintaan piti silloin ja pitää yhä kiinnittää suurta huomiota.

 

 

Olin muutama päivä sitten tyytyväinen, kun kuulin jonkun alppiruusun kasvattajan sanovan, että P.M.A. Tigerstedt, Haaga, Helsingin Yliopisto sekä Mikkeli ovat edelleenkin lajikkeita, jotka menestyvät hieman pohjoisempanakin.

 

 

Meillä on kasvamassa juuri noita lajikkeita!

 

 

 

 

P.M.A. Tigerstedt

 

 

 

 

 

 

Haaga

 

 

 

 

 

 

Helsingin Yliopisto

 

 

 

 

 

 

Mikkeli

Ainakin meillä Mikkeli on kasvanut selvästi kookkaimmaksi, sillä sen korkeus on jo nyt yli kaksi metriä.

 

 

Muistakaa, että alppiruusu kuuluu männikköön, sillä matalajuurisena kasvina alppiruusu soveltuu hyvin syväjuurisen männyn rinnalle.

 

 

Alppiruusua ei milloinkaan pidä istuttaa kuusen alle, sillä molemmat ovat matalajuurisia kasveja ja siten ne eivät sovellu yhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kukkivatko alppiruusut tänä vuonna Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä?

Maanantai 21.4.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen oppinut, että alppiruusut eli rhododendronit kukkivat kesäkuun alussa eli käytännössä Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä kesäkuun 4. päivänä.

 

Nyt kesäntulo on etuajassa ja on mielenkiintoista nähdä, että pitääkö vanha totuus paikkansa.

 

 

Meillä on yksi alppiruusuryhmä sisäänkäynnin kupeessa Tampereella, mutta kunnollinen alppiruusuryhmä meillä on mökillä Viljakkalan Majajärvellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alppiruusut soveltuvat pintajuurisina hyvin syväjuuristen mäntyjen kasvinkumppaneiksi, mutta niitä ei missään tapauksessa saa istuttaa lähelle pintajuurisia kuusia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meillä mökkimaailma on hallainen ja tunnenkin pientä kademieltä varsinais-suomalaisia kavereitani kohtaan, jotka voivat istuttaa tonteilleen kaikkia Suomessa tarjolla olevia alppiruusulajikkeita – meillä hallaisella tontilla kyseeseen tulevat ainoastaan;

 

• Helsingin Yliopisto
• Haaga
• Mikkeli
• P.M.A Tigerstedt

 

 

Odottelen kesäkuun 4. päivää ja silloin tulen taas kerran nauttimaan alppiruusujeni hienosta kukinnasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alppiruusujen aika on nyt!

Sunnuntai 9.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen Viherpeukalona oppinut, että kesäkuun alkupäivät ovat alppiruusujen kukinta-aikaa.

 

Alppiruusujen kukinta-aika Tampereen seudulla ajoittuu kesäkuun 4. päivän ja kesäkuun 15. päivän väliseen jaksoon.  Omaan tästä tosiasiasta monivuotisen kokemuksen.

 

Alppiruusut eli rodot tai oikeammin rhododendronit ovat alkukesän aikana upeimmin kukkivat kasvit.

 

 

Istutimme rodoja mökkitontillemme mäntymetsän puolelle kymmenisen vuotta sitten.

Rodoja on kaikkiaan yksitoista ja ne muodostavat tiiviin ryhmän.

 

 

Olen suorastaan kateellinen etelä-suomalaisille, sillä he voivat valita rodolajikkeekseen melkein minkä vain tarjolla olevista.

 

Tampereen seudulla sijaitsevalla hallaisella tontilla lajikevalintaan on kiinnitettävä suurta huomiota.

 

Meillä on kasvussa neljää eri alppiruusulajiketta.

 

 

 

P.M.A. Tigerstedt,…

 

 

 

 

…Haaga,…

 

 

 

…Helsingin Yliopisto…

 

 

 

 

…ja Mikkeli ovat ne lajikkeet, jotka muodostavat meillä alppiruusuryhmän.

 

Alppiruusu on happaman maan kasvi, joten sen kasvualustaa ei saa missään nimessä kalkita.

 

Alppiruusun juuret ovat pintajuuret ja sen vuoksi sitä ei kannata yrittää kasvattaa kuusien läheisyydessä. Syväjuurisena mänty soveltuu hyvin alppiruusun kasvinkumppaniksi.

 

Alppiruusun kasvualustan pitää olla hyvin kuohkea ja sanotaankin, että alppiruusun juurella Viherpeukalon pitää päästä kaivautumaan maahan kyynärpäitään myöten paljain käsin!

 

 

 

 

Olen yrittänyt noudattaa tätä ohjetta ja sen vuoksi laitoinkin istutuskuoppiin runsaasti männynkäpyjä, oksia ja muuta materiaalia, joka teki istutuskuopasta ilmavan. 

Taisin onnistua, sillä alppiruusuryhmämme on taas näinä päivinä antanut itsestään parhaan kuvan – kaikki yksilöt kukkivat hienosti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljele ja varjele - kestävä ja kannatettava periaate

Keskiviikko 1.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Partiolippukunta Haagan Eräveikkojen lippukunnanjohtaja Tomi Nieminen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Paloma Hannonen sekä Keskustanuorten varapuheenjohtaja Carita Maisila keskustelivat talvella ajankohtaisista asioista Yleisradion Yle Puhe-kanavalla.

 

Ohjelma oli hyvä ja siitä kertoo sekin, että se on lähetetty uusintana kesän aikana useampaan kertaan.

 

Olen kuunnellut ohjelman uusintana pariinkin kertaan autoradiosta, kun olen liikkunut autolla työmatkoillani.

 

Kolmikon keskustelu pyöri paljolti Paloman ja Caritan välisenä keskusteluna, mutta toki "partiopoikakin" pääsi keskustelun edetessä ääneen.

 

Paloma Hannonen ei yllättänyt, sillä hänen mielipiteensä ja näkemyksensä olivat niin kaukana todellisesta elämästä. Vihreiden ajatukset veisivät toteutuessaan Suomen talousahdinkoon, sillä tavallisen kansalaisen arki on niin kaukana heidän ajatuksistaan. Tuntuu, että heidän päämääränä olisi kansalaisten hyvinvoinnin laajamittainen vaikeuttaminen - käsittämätöntä!

 

Oli rohkaisevaa kuunnella Keskustanuorten varapuheenjohtajan Carita Maisilan maltillisia ja järkeviä ajatuksia maataloudesta, kotieläintaloudesta, jopa turkistaloudesta ja monesta muusta seikasta.

 

Carita toi esille ja korosti kotimaisen elintarviketuotannon vastuullisuutta. Hän kuvasi suomalaisen kotieläintalouden, kasvinviljelytalouden, turkistalouden ja muun maataloustuotannon vastuuntuntoa korostamalla johtotähtenä olevan "Viljele ja varjele"-asenteen.

 

Viljele ja varjele-asenne on suomalaisen elintarviketuotannon peruskivi. Pientilan poikana ja pitkään elintarviketuotannon piirissä toimineena tiedän sen. Elintarviketuotanto tapahtuu aina luonnon ehdoilla. Se on vihreää ajattelutapaa parhaimmillaan.

 

Voimme katsoa turvallisesti tulevaisuuteen, kun meillä on kasvamassa Carita Maisilan-tyyppinen vastuuntuntoinen päättäjäsukupolvi.

 

-Esko Erkkilä-

  

PS. Toivottavasti Caritan, Paloman ja Tomin käymä keskustelu uusitaan vielä kerran, sillä niin paljon siinä on aineksia kestävän kehityksen todelliseksi ymmärtämiseksi.