Jääkärien jalanjäljillä Liebajan St. Trinitatis -kirkossa

Tiistai 24.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Liebajan St. Trinitatis-kirkko Latviassa on merkittävä Suomen historian kannalta, sillä siellä suomalaiset jääkärit vannoivat sotilasvalan helmikuun 13. päivänä v. 1918.

 

Jääkäreiden aikana Liebajan nimi oli Libau ja sillä nimellä tämä silloinen varuskuntakaupunki tunnetaan jääkärihistoriassa.

 

Taannoisella Baltian matkallamme vietimme mieliinpainuvan hetken tässä kirkossa.

 

 

 

Liepajan St. Trinitatis-kirkon latviankielinen nimikyltti.

Kyltistä ilmenee, että kirkko on rakennettu v. 1758. 

 

 

Kirkko on ulkoasultaan vielä osin restauroimatta, mutta…

 

 

 

…sisäasultaan se on restauroitu hyvin kauniiksi.

 

Sisätilojen restauroinnista me suomalaiset saamme olla ylpeitä, sillä Seinäjoen Ammattikorkeakoulun Kulttuurialan ja muotoilun yksikön konservoinnin koulutusohjelman oppilaat ovat ”Conservation of the St. Trinitatis Church in Liebaja, Latvia” –hankkeen merkeissä osallistuneet kirkon konservointiin.

 

SEAMK:n hanke on tavallaan jatke jääkäritoiminnalle, sillä hankkeen taustalla on Etelä-Pohjanmaan Maakuntamuseon sekä Etelä-Pohjanmaan Jääkäriperinneyhdistyksen aloitteellisuus.

 

Seinäjoen Ammattikorkeakoulun Liebajan St. Trinitatis-kirkkoon liittyvään hankkeeseen voi tutustua tarkemmin www.extra.seamk.fi/trinitatis -sivuilla.

Erityisesti suosittelen kirkon sisätiloista laaditun videomateriaalin katselemista!

 

 

Matkamme johtaja kenraali Pentti Lehtimäki kertoi kirkossa jääkäreiden sotilasvalatilaisuuden yksityiskohdista.

 

On luonnollista, että kaikki jääkärit eivät voineet valatilaisuudessa olla suorassa yhteydessä jääkärilippuun, vaan he muodostivat ketjun, jossa ensimmäinen piti kiinni lipusta ja seuraavat laskivat kätensä edellisen hartioille. Näin kaikilla jääkäreillä oli elävä yhteys jääkärilippuun.

 

 

Matkamme osanottaja, hämeenkyröläinen ylilääkäri Jarmo Puntalo esitti aikoinaan saksalaisille laatimansa mielenkiintoisen esityksen Suomen jääkäriliikkeestä. Todella hieno esitys ja saimme kuulla sen paikassa, jossa se erityisesti puhutteli.

Puntalo toimi Hämeenkyrössä lääkärinä ollessaan Viljakkalan ja Hämeenkyrön sotaveteraanien nimikkolääkärinä. Hän nautti silloin ja nauttii edelleenkin sotaveteraanien täydellistä luottamusta.

 

 

 

Kirkon seinällä on suomalaisten jääkäreiden sotilasvalan vannomistilaisuuden muistoksi laatta, jonka teksti kuuluu näin:

 

 

Suomalaiset jääkärit vannoivat tääl-

lä 13. helmikuuta 1918 uskollisuutta

Suomen lailliselle hallitukselle

lippunsa vihkimistilaisuudessa ennen

lähtöään maansa vapaustaisteluun

 

Teksti on laatassa latviaksi, suomeksi ja ruotsiksi.

 

Laatta on paljastettu syyskuun 13. päivä 1977.

 

 

 

Ylilääkäri ja res. lääkintämajuri Jarmo Puntalo jääkäreiden muistolaatan äärellä.

Muistolaatan vierellä on Suomenlippu ja Jääkärilippu.

 

 

Kirkossa on tavanomaisen urkuparven lisäksi hallitsijan aitio.

Osa meistä palasi kirkkoon vielä illalla, sillä siellä piti kaksi paikallista neitosta voimallisen urkukonsertin.

Kun neitokaiset tulivat konsertin jälkeen yleisön eteen kiittämään, niin mieleen nousi ajatus, että miten noin hennot tytöt saivat uruilla aikaan niin mahtavan musiikkituokion!

 

Ehkä osa poikkeuksellisen voimallisesta musiikista selittyy sillä, että kirkon urut tunnetaan eräänä maailman vanhimmista ja edelleen käytössä olevista mekaanisista uruista.

 

 

Tärkeä palanen Suomen historiaa tuli koettua, kun meillä oli tilaisuus vierailla St. Trinitatis -kirkossa Liepajassa Latviassa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Liettuasta, Latviasta ja Virosta!

Torstai 12.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Kotiuduin perhekuntani kanssa eilisen varhaistunteina viiden päivän matkalta Baltiasta.

 

Kyseessä oli jo yhdeksäs peräkkäinen kesä, jolloin osallistuin kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamalle kulttuuri-, historia- ja sotahistoriamatkalle.

 

Matkamme alkoivat hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien ja heidän läheistensä matkalla luovutettuun Karjalaan. Porukka on pysynyt pääosiltaan saman taustaryhmän omaavana ja matkamme ovat vuosien saatossa suuntautuneet Venäjän lisäksi Puolaan, Liettuaan, Latviaan sekä Viroon.

 

Kenraali Lehtimäki omaa sotilastaustan lisäksi vahvan otteen historiaan sekä kulttuuriin, joten matkat ovat aina muodostaneet sotahistorian lisäksi mielenkiintoisen kokonaisuuden.

 

Eilen päättyneen matkamme aikana yövyimme Liettuassa yhden yön ja Latviassa kolme yötä. Meno- ja paluumatkan suoritimme Viron ”läpiajona”, mutta mielenkiintoisia kohteita oli myös siellä.

 

Aineistoa matkaltamme kertyi paljon ja pyrin hyödyntämään matkan antia lähipäivinä myös näillä sivuilla.

 

Kesäinen Suomi on poliittisesti lomalla, mutta muuten tapahtumia on paljon. Toivon, että Baltian matkamme anti ei jää näillä sivuilla muiden tapahtuminen varjoon. Naputtelen näitä rivejä tiukan Viherpeukalopäivän jälkeen 11.7.2012 myöhään illalla ja yhtään riviä Baltian matkasta ei ole vielä näppäimistöltä ”löytynyt”.

******

 

Kaikki tiedämme, että Virossa kadut ja puistot ovat kauniita sekä hyvinhoidettuja.

 

Sama tilanne on myös Liettuassa sekä Latviassa. Baltian maat ovat neuvostomiehityksestä vapauduttuaan panostaneet kansalaisten viihtyvyyteen ja elinympäristön huolenpitoon sekä kauneuteen.

 

Tässä pieni kuvakimara Liettuan ja Latvian kaupungeissa näkemistämme kukkaistutuksista. Voidaan todeta, että meillä on opiksi otettavaa!

 

 

Liepajan Yliopistorakennuksen edessä on komea perhosistutus!

 

 

 

Latvian Kansallisoopperatalon edessä Riikassa on aina kesäisin hienot kukkaistutukset!

 

 

Ja sitten ”nimettömiä” kukkaluomuksia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti joku näistä hienoista kukka-asetelmista tuo jollekin lukijoista mieleen saman ajatuksen kuin minulle:

"Tuollainen pitäisi saada aikaiseksi!"

-Esko Erkkilä-