Petroskoin rautatieasema - tärkeä asema Venäjän rautatieverkossa

Lauantai 25.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset valloittivat Petroskoin lokakuun 1. päivänä 1941 ja nimittivät kaupungin Äänislinnaksi.

 

 

Suomalaiset menettivät Petroskoin kesäkuun 28. päivänä vuonna 1944.

 

 

Petroskoin rautatieasema oli Suomen aikana tärkeä paikka ja se esiintyy monissa sodanaikaisissa kuvissa.

 

 

Kyröläismatkamme aikana 1.7.2015 poikkesin Petroskoin rautatieasemalla ja tässä käynnistäni pieni kuvareportaasi.

 

 

 

 

 

 

Petroskoisn rautatieasema sijaitsee Leninkadun päässä ja se näyttää ulkoapäin tältä.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieaseman odotushuone on tyypillinen rautatieaseman odotushuone.

 

 

 

 

 

 

Tuloaula sijaitsee katutasossa ja ala-aulasta johtavat portaat vievät ylätasanteelle eli tasolle, josta junat lähtevät.

 

 

Tavallinen matkaaja pääsee Petroskoissa vapaasti ala-aulasta ylätasanteelle, vaikka ei olekaan ostanut matkalippua. Viipurin asemalla tämä ei ole mahdollista, joten kontrolli Petroskoissa on heikompaa kuin Viipurissa.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieasema on tärkeä asema mm. Moskovan ja Muurmanskin välisellä radalla ja on luonnollista, että kaikki matkustajajunat pysähtyvät Petroskoissa.

 

 

 

 

 

 

Kaikille Neuvostoliiton ja Venäjän kävijöille tuttu traktori toimii vetopelinä sille kärryjonolle, jonka avulla junavaunujen lastia Petroskoissa puretaan ja lastataan.

Olen tuollaisen traktorin kuljettajalle joskus Mantsinsaarella opettanut, että miten Suomi-poika ajaa suohetteikköön uponneen traktorin kuivalle maalle männynrungon ja kettingin avulla!

 

 

 

 

 

 

Tarkistin myös Petroskoin rautatieaseman WC-tilat ja miesten pisuaarit olivat täysin länsimaalaistyyliset,…

 

 

 

 

 

 

…mutta isommat asiat olisi pitänyt toimittaa suomalaisille hieman erikoisemmalla tavalla.

 

 

En kokeillut isompien asioiden hoitamista,…

 

 

 

 

 

 

…sillä hieno hotellimme sijaitsi aivan Petroskoin rautatieaseman vierellä ja hotellihuoneen ikkunasta pystyi koko ajan seuraamaan, kun ”sarvijaakot”, tavalliset bussit ja linja-autot sekä henkilöautot poikkesivat rautatieaseman edessä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkan kuvakertomus Murheen ristiltä Petroskoihin 1.7.2015

Tiistai 21.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat varmaan huomanneet, että 30.6. – 4.7.2015 toteutuneen kyröläismatkan juttuni ovat edenneet aikajärjestyksessä Säkkijärven kenttähautausmaalta alkaen.

 

 

Tänään on vuorossa kuvakertomus – bussin ikkunan läpi kuvattuna – Murheen ristiltä Prääsän kautta Petroskoihin.

 

 

Olen kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saanut matkata tuon matkan useasti, mutta en milloinkaan niin hyviä teitä pitkin kuin nyt.

 

 

Neuvostoliiton aikana maanteitä arvosteltiin PIM-luvulla eli PerseeseenIskujaMinuutissa, mutta sen mittayksikön saa nykyisillä venäläisillä pääteillä unohtaa – sivukylien maantiet ovat asia erikseen ja niillä humoristisella PIM-luvulla on edelleen käyttöä.

 

 

Silmiinpistävää nyt jutun aiheena olevalla tienpätkällä oli se, että tienparannusprojekteja oli edelleen käynnissä.  On varmaa, että tienparannusprojektit ovat osa naapurivaltiomme strategista suunnittelua ja ajattelua.

 

 

Mutta nyt niihin kuviin:

 

 

 

 

 

Tienparannustyömaiden keskukset ovat mittavia henkilömääriltään ja materiaalimääriltään.

 

 

 

 

 

 

Siltoja…

 

 

 

 

 

 

…ja siltoja.

 

 

 

 

 

 

Kauniita näkymiä.

 

 

 

 

 

 

Ja taas siltoja!

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Petroskoi – Aunus –valtatielle; oikealla Aunus ja vasemmalla Petroskoi.

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme valtatieltä ihailemaan Prääsän näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Suoraan Muurmansk ja oikealle Petroskoi.

 

 

Ilmeisesti näiltä paikoilta tai tästä hieman Petroskoihin päin Tuntemattoman sotilaan miehet katselivat hyökkäysvaiheen aikana Petroskoita – ”siellä se siintää Petroskoi”!

 

 

 

 

 

 

Muurmansk 945 kilometriä ja Petroskoi 14 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ja sitten saavuimmekin Petroskoin rautatieasemalle!

 

 

Tästä eteenpäin se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-