Puolalaisen Igor Mitoraj´n teokset sopivat Pompeijiin

Tiistai 31.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Pompeijin kierroksemme lopuksi näimme puolalaisen kuvanveistäjän Igor Mitoraj´n kaksi suurikokoista teosta rauniokaupungissa.

 

 

Mitoraj´n isä oli ranskalainen ja äiti puolalainen.

 

 

Sanotaan, että Mitoraj´n teoksissa näkyy hänen ranskalaisen isänsä joutuminen sotavangiksi toisessa maailmasodassa ja äitinsä karkottaminen Puolasta sekä joutuminen työleirille.

 

 

Mitoraj´n teosten pirstoutuneisuus vetää mielenkiintomme klassisiin veistoksiin, jotka ovat osittain tuhoutuneet – näimme näitä veistoksia Napolin argeologisessa museossa eli…

 

...”Museo Archeologico Nazionale di Napoli”…

 

…mutta siitä myöhemmin.

 

 

Kuvanveistäjä Igor Maturaj syntyi vuonna 1944 ja kuoli vuonna 2014 - hänen suurin unelmansa oli saada järjestää taidenäyttely Pompeijissa.

 

 

Mitoraj´n suuri unelma täyttyi, kun Pompeijissa järjestettiin toukokuulla 2016 alkanut näyttely, jossa oli esillä hänen kolmekymmentä työtään.

 

 

Näyttely päättyi tämän vuoden toukokuussa, mutta kaksi Mitoraj´n veistosta oli esillä vielä silloin, kun kävimme Pompeijissa 13.10.2017.

 

 

Asiantuntijat sanovat, että Mitoraj`n veistosnäyttely Pompeijissa on eräs merkittävimmistä taidenäyttelyistä Italiassa vuonna 2017.

 

 

 

Mitoraj´n kaksi teosta ovat tässä:

 

 

 

 

 

 

 

 

”Centauro” –pronssiteos on valmistunut vuonna 1994 eli taiteilija oli silloin viisikymmenvuotias.

 

 

 

******************

 

 Pompeijin tutustumiskierroksen loppuosuutta hallitsee...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

...tämä Mitoraj´n tekemä mieshahmoa esittävä suurikokoinen veistos.

 

 

 

Mielestäni Igor Mitoraj´n veistokset sopivat hyvin Pompeijiin, vaikka ne onkin veistetty 1938 vuotta sen jälkeen, kun Pompeiji tuhoutui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pompeijin uhreista saadut kipsivalokset kertovat

Maanantai 30.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Pompeijin rauniokaupungissa on nähtävänä kipsivaloksia vainajista, jotka menehtyivät Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 eli yli 1900 vuotta sitten.

 

 

Kaivauksien suorittajat huomasivat onkaloita hohkakivi- ja tuhkavuorien alla, joissa oli ollut vainajia turman sattuessa.

 

 

Vainajat olivat vuosisatojen saatossa hävinneet, mutta heidän jättämänsä onkalot kertoivat pikkutarkasti mm. niistä asennoista, joissa vainajat olivat olleet tuhon sattuessa.

 

 

Kaivajat osasivat onkalon tavatessaan pumpata onkaloon kipsiä ja näin saamme tänä päivänäkin nähdä, että millaisissa asennoissa vainajat olivat tuhon hetkellä.

 

 

Seuraavassa muutamia kipsivaloksia niistä vainajista, jotka ovat esillä nykyisessä Pompeijissa:

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kylpylässä eli Terme Stabianessa on esillä makaava nainen, jonka tuho on yllättänyt.

 

 

 

********************

 

 

Pompeijin Foorumin laidalla on myös esillä muutama kipsivalos Pompeijin uhreista:

 

 

 

 

 

Istuva mies.

 

 

 

 

 

Tuskissaan kieriskelevä lapsi.

 

 

 

 

 

Makaava mies.

 

 

 

 

 

Onko tässä koira vaiko kaksi ihmistä tai jotain muuta – päätä Sinä!

 

 

 

 

Pompeijin tuhoalue on suuruudeltaan n. 65 hehtaaria ja siitä on nyt kaivettu esiin vasta 45 hehtaaria – mitä vielä löytyykään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pompeijin foorumi oli kaupungin keskus

Sunnuntai 29.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Pompeijin kiertokäyntimme loppupuolen kohde oli foorumi, joka oli kaupungin keskusta, sillä se ja sen välitön ympäristö muodostivat Pompeijin poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen keskustan.

 

 

Foorumilla eli torilla järjestettiin erilaisia tapahtumia ja mm. puhetilaisuuksia.

 

 

 

 

 

Foorumi on pohjois-etelä –suuntainen suorakaiteen muotoinen tila; sen pituus on 143 metriä ja leveys on 38 metriä.

Taas pitää muistaa, että tämäkin alue oli monimetrisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen alla n. 1700 vuotta!

 

 

 

 

 

Foorumi oli päällystetty marmorilaatoilla, mutta nykyään niitä on vain muutama jäljellä.

 

 ******************

 

Foorumin eräällä kulmalla on nykyisin eräänlainen varasto, jossa on häkkien takana esillä Pompeijin kaivauksissa löytyneitä tavaroita ja patsaita  - kas näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Tässä vielä yleisnäkymä Pompeijin foorumista; oikealla patsas, mutta siitä lähipäivinä tarkemmin.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pompeijissa vesihuolto pelasi!

Lauantai 28.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Antiikin Rooman tekniikka tarkoittaa Rooman valtakunnassa aikakaudella alkaen noin vuonna 300 ennen ajanlaskun alkua ja päättyen vuoteen 476, jolloin Länsi-Rooman valloittivat germaanit.

 

 

Aikahaarukka merkitsee, että Pompeijissa oli ennen sen tuhoutumista antiikin Rooman tekniikkaa mm. vesihuollossa.

 

 

 

 

 

Pompeijin pääkadun varrella on tänäänkin nähtävissä vesitorni, jonka kautta pompeijilaisiin taloihin saatiin painovesi.

 

Todennäköisesti tähän vesitorniin saatiin vesi läheisiltä vuorilta painovetenä putkia pitkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pompeijin kaivauksissa on löydetty vesijohtoja, joilla vesitorneihin kerättyä vettä on jaettu Pompeijin taloihin.

 

 

Pompeijissa väestön ikä oli korkeintaan hieman alle 50 vuotta ja oletus on, että vesijohtoputkista liuennut lyijy olisi yksi syy alhaiseen keski-ikään.

Lyijyn kemiallinen merkki on Pb eli plumbum.

Rooman valtakunnassa lyijyä käytettiin vesijohtoputkien lisäksi jopa ruokailuväineissä ja sanotaan, että lyijyn käyttäminen oli syynä Rooman valtakunnan tuhoon.

 

 

Hyvin todennäköistä – tiedä häntä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pompeijin Lupanar-bordellissa sängyt eivät natisseet

Perjantai 27.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Vierailijajonojen perusteella näytti, että Pompeijin rauniokaupungin suosituin käyntikohde oli Lupanar-bordelli.

 

Lupanar-bordelliin oli kapealla kadulla pitkä jono ja taisimme olla jonossa puolisen tuntia.

 

Pompeiji oli satamakaupunki ja sinne saapuneet merimiehet kaipasivat viihdykettä, jota tarjosivat mm. kaupungissa sijaitsevat bordellit.

 

Bordelleihin oli helppo osata, sillä katukivissä oli sinne osoittavia opasteita, joissa esiintyivät kivekset ja juhlakunnossa oleva siitin.

 

Näitä opasteita saattoi olla myös sillä katuosuudella, jolla jonotimme bordelliin pääsemistä, mutta sankan ja tiiviin väkijoukon vuoksi niitä ei sattunut kamerani linssiin.

 

Kuvia näistä opasteista löydät tämän juttuni lopussa kertomastani google-hausta.

 

 

 

 

 

Latinankielinen termi ”Lupanar” merkitsee bordellia ja ”Lupa” merkitsee prostituoitua.

 

 

 

 

 

Pompeijissa on osittain restauroitu kaksikerroksinen bordelli ja sen restauroinnissa on käytetty mm. puuta. Kaikki puurakenteet tuhoutuivat Vesuviuksen tulivuoren purkauksessa vuonna 79 ja sen vuoksi Pompeijissa ei ole lainkaan alkuperäisiä puurakenteita.

 

 

 

 

 

Ennen Lupanar-bordellia kadun vierellä on erään yksityisyrittäjän ”yhden sängyn” –yritys, jossa siinäkin sänky on tukevaa tekoa ja ei varmaan tiiviinkään tiimellyksen aikana kitise!

 

 

 

****************

 

 

Vierailijavirta eteni Lupanar-bordellissa nopeasti, mutta nämä kuvat ehdin ottamaan prostituoitujen ”työskentelytiloista” kierroksen aikana:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eivät nämäkään sängyt kitisseet kovassakaan aktissa!

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Bordellissa on eroottisia ja pornografisia maalauksia, mutta ainoastaan tästä sain kiireessä kuvan.

 

 

 

Bordellinpitäjät pyrkivät pitämään huolta naisten terveydestä ja siitä, että he eivät olisi tulleet raskaiksi, sillä se olisi merkinnyt pitkää taukoa tienesteihin.

 

 

Raskauksia pyrittiin ehkäisemään eläinten suolista tehtyjen kondomien avulla ja sillä, että käytettiin siittiöiden tuhoamiseksi erilaisia voiteita.

Bordellimaailman yleisiin periaatteisiin ainakin paikallisoppaiden mukaan kuuluu aina se, että bordellien prostituoidut muka ovat ja olivat ulkomaalaisia - näin kerrotaan myös Pompeijin bordellien osalta!

 

 

 

Tämä juttuni on vain pintaraapaisu Pompeijin bordellielämään, mutta lisää tietoa asiasta saat, kun googlaat vaikkapa: ”Lupanar Pompeii”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Casa del Menandron talo kaivettiin Pompeijissa esiin vain vajaat yhdeksänkymmentä vuotta sitten

Keskiviikko 25.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 Pompeijin kaupunki hautautui 8 – 10 metriä paksuisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle.

 

 

Kaupunki sai nukkua ruususen untaan aina vuoteen 1748 saakka, jolloin ensimmäiset kaivaukset alkoivat.

 

 

Kaivaukset ovat yhä edelleen kesken, sillä n. 65 hehtaarin suuruisesta alasta on kaivettu esiin vasta n. 45 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Casa del Menandron taloa alettiin kaivamaan esiin marraskuussa 1926 ja työ tuli valmiiksi kesäkuussa 1932 – aikaa kaivaustöistä on siis vasta n. 90 vuotta!

 

 

Rauniotalon seinässä oleva opaskyltti on luonnollisesti asetettu paikoilleen vasta hetki sitten.

 

 ***************

 

Arvellaan, että tämän suuren talon viimeinen omistaja on ollut Quintus Poppaeus Sabinus, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole.

 

 

Talo voi olla paikallisen tuomarin tai on mahdollista, että talon omistaja on ollut varakas matkaaja, sillä Pompeijin ilmasto houkutteli kaupunkiin mm. varakkaita roomalaisia.

 

 

 

 

 

Talon ”eteisessä” on marmoriallas, johon sadevesi pääsi kattoaukosta.

 

 

 

 

 

Avara sisäpiha – jopa puutarhamainen – tuo vihreyttä koko taloon.

 

  

****************

 

 

Huoneiden seinillä on taidokkaita ja n. 2000 vuotta vanhoja freskoja.

 

 

 

 

Tämä maalaus on antanut nimen Menandron talolle, sillä kyseessä on kreikkalainen runoilija Menandro.

 

 

Kuva on minun ottamani ja käsittelemätön. Netistä löytää samasta kohteesta otettuja, mutta käsiteltyjä kuvia.

 

 

 

 

 

Myös tämä on ottamani ja käsittelemätön kuva. Tässä Aiace etsii suojaa.

 

 

************************

 

 

Vielä muutama kuva, jotka otin Menandron talossa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

Muistutan juttuni lopuksi, että Menandron talo on kaivettu vain n. 90 vuotta sitten esille monimetrisen hohkakivi- ja tuhkavuoren alta, jossa se sai uinua n. 1850 vuotta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Todellinen kokemus - Pompeiji

Tiistai 24.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Sorrenton-matkamme toisena päivänä saimme tutustua Vesuvius-tulivuoren purkauksessa hävinneeseen Pompeijin kaupunkiin.

 

 

Vesuviuksen vuonna 79 tapahtunut purkaus peitti alleen Pompeijin kaupungin.

 

 

Pompeiji sai olla kahdeksan – kymmenmetrisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen alla lähes 1700 vuotta, sillä kaivaukset sen esiin saamiseksi alkoivat vasta vuonna 1748.

 

 

Seuraavassa ensimmäinen kuvakertomus tutustumisestamme Pompeijiin:

 

 

 

 

 

Ensimmäinen tutustumiskohteemme Pompeijissa oli gladiaattorikenttä.

 

 

 

 

 

Gladiaattorit asuivat kentän laidoilla sijaitsevissa pienissä huoneissa.

 

 

 

 

 

Tässä sisäkuva gladiaattorin huoneesta.

 

 

 

 

 

Gladiaattoreina tai ainakin heidän joukossaan oli myös naisgladiaattoreita – saattoivat olla vain ”viihdytysmielessä”!

 

 

 

 

 

Pompeijissa oli amfiteattereita ja tässä olen tutustumassa niistä yhteen.

 

 

Muistutan taas, että kaikki nämä rakenteet olivat kahdeksanmetrisen hohkakivi- ja tuhkakerroksen peitossa 1700 vuotta!

 

 

 

 

 

Pompeijin kadut olivat ja ovat yhä edelleen niin kapeita, että niille mahtuivat vain kahdet hevosrattaat vierekkäin.

Mainittakoon, että sama raideleveys on nykyään käytössä useimmissa etelä- ja keski-Euroopan maissa!

 

 

Kuvassa näkyvä ”suojatie” oli välttämätön, sillä jätevesijärjestelmää ei ollut. Kaikki jätteet kaadettiin kadulle ja jotta kaupunkilaiset pääsivät kulkemaan kuivin jaloin, oli välttämätöntä kiviset korokkeet, jotta kadun pystyi ylittämään.

 

 

 

 

 

Katukivissä näkee tänäänkin uria, jotka ovat syntyneet hevoskärryjen kärrynpyörien aiheuttamasta kulutuksesta.

 

 

 

 

 

Reunuskivissä on yhä edelleen nähtävissä kaiverrettuja reikiä, joihin hevosten suitset voitiin sitoa, kun isäntä meni asioilleen vaikkapa…

 

 

 

 

 

…katukeittiöön, josta tarjoiltiin ruokaa!

 

 

 

 

 

Pompeijissa katukeittiöiden ja muiden kadunvarren liikkeiden edessä olivat yli 1900 vuotta sitten liukuovet ja liukuovien alapuoliset urat kivissä on edelleen monissa paikoissa selvästi nähtävissä.

 

 

*************

 

 

 

 

Terme Stabiane eli roomalainen kylpylä on Pompeijin vanhin rakennuskompleksi.

 

 

Kylpylän pääkoriste kuvaa Jupiteria, jonka kädessä on valtikkasauva.

 

 

 

 

 

Tässä samainen Jupiter-veistos (oikealla ylhäällä) laajemmassa kuvassa.

 

 

 

Muistutan taas, että kaikki tämä oli hohkakiveen ja tuhkaan hautautuneena 1700 vuotta!

 

 

 

 

 

Poistuimme kylpylästä ja jatkoimme matkaa Pompeijin seuraavaan kohteeseen.

PS. Suosittelen tutustumaan Pompeijiin, jos ja kun olette matkalla Italiassa.  Oletan, että esim. Roomasta pääsee pikajunalla nopeasti Napoliin ja sieltä paikallisjunalla Sorrenton suuntaan; poisjäänti Pompei Scavi -asemalla ja olet kävelymatkan päässä Pompeijin rauniokaupungista!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Niin tyypillistä Italialle

Maanantai 23.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Törmäsimme heti toisena Sorrento-päivänämme tyypilliseen italialaiseen ilmiöön eli lakkoon.

 

 

Olimme aamuvarhaisella lähdössä junalla Sorrentosta Pompeijiin, mutta aikomamme junavuoro oli peruttu lakon vuoksi.

 

 

 

 

 

Junalla matkustaminen on Italiassa edullista, sillä yhdensuuntainen lippu Sorrentosta Pompeijiin maksoi vain 2,40 €.

 

 

 

 

 

Junamme odotti asemalla, mutta se ei ollut minnekään lähdössä, sillä oli tullut yllätyslakko.

 

 

 

 

 

Onneksi Napolista saapui toinen juna ja…

 

 

 

 

 

…siihen liitettiin se juna, jolla meidän piti alun perin matkustaa.

 

 

Selvisimme tästä lakosta vähällä, sillä matkamme viivästyi vain puolisen tuntia.

 

 

 

 

*********************

 

 

Junassa oli tunnelmaa jo lähtöä odotellessa, sillä reipasta harmonikkamusiikkia soittanut iloinen mies viihdytti meitä vaunussamme; kas näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hanuristi oli ripeä liikkeissään, sillä junan vielä ollessa paikoillaan hän siirtyi asemalaiturin kautta toiseen vaunuosastoon, kun oli meiltä kerännyt rahat!

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

Sorrento on linjan Napoli – Sorrento pääteasema ja näimme linjakartasta, että Pompei eli Pompei Scavi on neljästoista asema Sorrentosta lähdettäessä.

 

 

Onneksi pääsimme istumaan, mutta paluumatkalla kävikin huonompi tuuri, sillä mm. minä jouduin koko matkan ajan seisomaan perjantai-iltapäivän ruuhkajunassa, kun sorrentolaiset palasivat Napolista kotiinsa.

 

 

 

 

 

Pääsimme onnellisesti rauniokaupunki Pompeijin lähiasemalle ja tutustuminen maailmankuuluun kohteeseen saattoi alkaa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kolmituntinen odottaminen, kun kolmikaistainen moottoritie jouduttiin sulkemaan

Sunnuntai 22.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Kahdeksanpäiväinen lomamatkamme Sorrentoon Italiassa alkoi yskähdellen, kun jouduimme matelemaan suuntaansa kolmikaistaisella moottoritiellä Rooman ja Napolin välillä muutaman kilometrin matkan kolmessa tunnissa.

 

 

Autostrada del Sole on virallisesti A1 Italian moottoriteiden luokituksessa; se on Italian pisin moottoritie ja maan etelä–pohjoissuuntainen pääväylä. Sen pituus on 759,6 kilometriä. A1 kulkee Milanosta Napoliin Rooman kautta.

 

 

Moottoritie on suuntaansa kolmikaistainen, mutta suuren onnettomuuden sattuessa kaikki kolme kaistaa joudutaan sulkemaan.

 

 

Matkaa Rooman lentokentältä Sorrentoon Napolin kautta on n. 250 kilometriä.

 

 

Menomatkamme puolivälissä alkoi hälytysajoneuvoja ajaa ohitsemme ja ennen ”puolivälin krouviamme”…

 

 

 

 

 

…Pontecorvoa matkamme tyssäsi melkein kokonaan.

 

 

Olimme pitkät ajat paikoillamme ja sitten taas pääsimme parisenkymmentä metriä eteenpäin kohti Napolia.

 

 

 

 

 

Kaikki liikenne oli käytännössä seis kolmisen tuntia ja mm. henkilöautoilla matkassa olleet nousivat jaloittelemaan autoistaan.

 

 

Moottoritie Roomasta Napoliin on Italian valtasuoni ja meitä hidastaneesta liikenneonnettomuudesta kerrottiinkin Italian uutislähetyksissä ja sen vuoksi tiesimmekin, että liikenneongelman syy oli säiliöauton ja autojenkuljetusauton yhteentörmäys Pontecorvon kohdalla.

 

 

Uutisissa kerrottiin, että onnettomuudessa ei tullut kuolonuhreja, mutta yksi vakava loukkaantuminen.

 

 

*****

 

 

Onneksi olimme vasta siirtymässä lomanviettopaikkaamme Sorrentossa, joten menetimme ainoastaan kolme tuntia mahdollisuudessa tutustua Sorrentoon.

 

 

Pääsimme vihdoin Pontocorvoon ja pidimme siellä ennakoidun tauon.

 

 

Oppaamme ja autonkuljettajamme pohtivat, että ajammeko eteenpäin sivuteitä, mutta pohdinnan lopputulos oli se, että palaamme moottoritielle.

 

 

Päätös oli oikea, sillä viranomaiset ja pelastusjoukot olivat saaneet onnettomuuspaikan siivottua ja liikenne veti taas joutuisasti.

 

 

*****

 

 

Onnettomuuspaikka oli heti Pontecorvosta Napolin suuntaan ja tässä muutama bussimme ikkunan läpi ottamani valokuva onnettomuuspaikasta:

 

 

Kuvissa näkyy pelastuskalustoa, paikalle hälytettyjä säiliöautoja, joihin on imetty onnettomuusauton lasti sekä täystuhon kokenut autojenkuljetusauto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************************

 

 

 

 

Onnettomuuspaikka on kolmen tunnin odottamisen jälkeen ohitettu ja matka pääsi jatkumaan kohti Sorrentoa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sorrento ja Etelä-Italian hurma on koettu

Lauantai 21.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Palasin toissapäivänä Rouvan, sukulaispariskunnan ja 36 muun matkalaisen kanssa kahdeksan päivää kestäneeltä lomamatkalta takaisin Suomeen.

 

 

Matkamme tukikohtana oli n. 280 kilometriä Roomasta etelään sijaitseva Sorrento ja sieltä teimme kuutena päivänä päiväretkiä lähiseudun mielenkiintoisiin kohteisiin.

 

 

Sorrento on kaupunki Napolinlahden rannalla Sorrenton niemimaalla Campaniassa – Sorrentossa on n. 17 000 asukasta.

 

 

Päivämatkamme suuntautuivat lähiseudun lisäksi Pompeijiin, Napoliin, Caprin saarelle, Amalfin rannikolle ja viimeisenä päivänä Vesuviuksen tulivuorelle.

 

 

 

 

 

Vesuviuksen silhuetti näkyi moneen paikkaan; usein se oli pitkästä etäisyydestä johtuen utupilven takana, mutta lähempää katsellen se näkyi selvästi. Tässäkin kuvassa etäisyyttä lienee 15 - 20 kilometriä.

 

 

Matkamme sujui hienosti ja mitään suurempia ongelmia ei esiintynyt.

 

 

Menomatkalla jouduimme odottelemaan kolmisen tuntia kolmikaistaisella moottoritiellä, kun edessämme oli tapahtunut säiliöauton ja autojenkuljetusauton yhteentörmäys.  Pompeijissa puolestaan joku itikka puraisi kämmenselkääni, mutta apteekista ostetulla kortisonisalvalla sekin ongelma poistui.

 

 

Säidenhaltijat suosivat meitä, sillä lämpötila oli koko ajan 20 - 25 astetta ja sateesta ei ollut tietoakaan.

 

 

Matkamme oli Albatros Travel´n tuotantoa ja oppaanamme oli mainio

Paula Nykänen – kumpaakin voin suositella!

 

 

Uskon, että tulen tällä saitilla ”Palaja Sorrentoon” eli palaamaan Sorrenton-matkaamme, joten pysyhän kanavalla!

 

 

-Esko Erkkilä-