Raaka-ainehinnat mylly- sekä rehuteollisuudelle ovat lähes tuplaantuneet vuoden aikana

Lauantai 29.1.2022 - -Esko Erkkilä-

Toimin maamme viljakauppasektorilla vastuullisissa tehtävissä Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen eli vuodesta 1995 alkaen eläkkeelle siirtymiseeni eli 31.12.2010 saakka.

 

Uskallan todeta, että olin työtehtävieni vuoksi eräs keskeinen toimija maamme viljamarkkinoilla.

 

Runsaan kymmenen vuoden jälkeenkin seuraan aktiivisesti viljamarkkinoita Suomessa, EU:ssa ja myös maailmanlaajuisesti, sillä ”eihän koira karvoistaan pääse”!

 

Suomessa viljasato on vuosittain asettunut tasolle lähemmäs 4 miljardia kiloa, mutta viime kesänä päästiin vain 2,6 miljardiin kiloon – yhtä pieni sato saatiin viimeksi vuonna 1992.

 

****

 

 

 

Vilja-alan yhteistyöryhmän laatiman hintanoteeraus-yhteenvedon mukaan lähes kaikkien viljalajien hinnat ovat tuplaantuneet kuluneen vuoden aikana.

 

 

Ovathan nuo vuoden 2022 hintanoteeraukset aivan käsittämättömän korkeita!

 

 

Olematon tarjonta nostaa hintoja!

 

 *********

 

Oletan, että viljaa on varastoissa vielä jonkin verran ja kehotankin avaamaan vilja-aittojen ovet, sillä kevät koittaa ja tarjonta tulee varmaan vilkastumaan.

 

 

Merkittävät viljanjalostajat ovat myös kertoneet suunnittelevansa viljantuontia ja se jos mikä tulee laskemaan kotimaan hintanoteerauksia!

 

 

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Fazer´n kotimaiseen rukiinviljelyyn panostaminen syy, että maamme on nyt rukiin osalta omavarainen?

Tiistai 8.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Luonnonvarakeskuksen 27.11.2015 julkistaman ennakkotiedon mukaan Suomen viljatasearvio tulee tänä vuonna olemaan rukiin kotimaan käytön osalta 104 miljoonaa kiloa.

 

 

Määrästä käytetään;

 

• siemeneksi 6 milj. kg
• rehuksi 1 milj. kg
• teolliseen käyttöön 3 milj. kg
• ruuaksi 92 milj. kg
• vientiin 2 milj. kg

 

 

Samainen Luonnonvarakeskus julkisti 26.11.2015 ennakkotiedon satoarvioksi, joka päätyi ruissadon osalta tarkalleen 108,6 miljoonaan kiloon.

 

 

Luvut merkitsevät, että viiteentoista vuoteen ensimmäisen kerran suomalaisten ei tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta, jossa on pylväikköinä kuvattu maamme ruissadot 1980 – 2015 eli kolmenkymmenviiden kuluneen vuoden osalta.

Pylväikön mitta-asteikolta näkyy 100 miljoonan kilon taso ja sata miljoonaa kiloa merkitsee, että hieman sen ylittävä satotaso riittää kattamaan rukiin vuotuisen tarpeen.

Ennen EU-aikaa Suomessa oli kaksi "hullua" rukiinviljelyvuotta ja silloin ennätykselliset kokonaissadot saatiin poikkeuksellisen suurilla rahallisilla tukitoimenpiteillä, joihin EU-aikana ei ole mahdollisuuksia.

 

Nähdään, että olemme EU-aikana vain kerran aikaisemmin päässeet rukiin kohdalla omavaraisuuteen, kun vuonna 2000 kokonaissato oli 108 miljoonaa kiloa.

 

***********

 

Uskallan sanoa, että opin työaikanani tuntemaan maamme viljatalouden ja viljabisneksen läpikotaisin koko EU-jäsenyytemme aikana. En tunne viljabisnestä "bresneviläisyyden aikana" eli ennen EU-aikaa, sillä en silloin tehnyt viljakauppaa.

 

 

Sain paneutua maamme viljatilanteeseemme täysillä heti 16.10.1994 järjestetyn EU-kansanäänestyksen jälkeen.

 

 

EU-jäsenyyden alkamisen jälkeen Suomen viljatilanne on ollut tiiviisti kytköksissä EU:n viljatilanteeseen ja sitä kautta myös maailman viljataseet, valuuttakurssimuutokset ja muut ”ison kuvan” asiat olivat jokapäiväisiä työtehtäviä.  Eläkevaarina olen halunnut säilyttää jonkinlaisen tuntuman vilja-asioihin.

 

 

 

Olen iloinen, että pitkästä aikaa Suomi on saavuttanut omavaraisuuden rukiin osalta.

 

 

Annan tilanteesta suuren tunnustuksen entiselle yhteistyökumppanilleni Fazer´lle, jonka vahva panostaminen on mielestäni merkittävä syy siihen, että nyt olemme rukiissa omavaraisia.

 

 

Oy Karl Fazer Ab Fazer Mylly Lahdessa oli työnantajani kilpailija konsernitasolla, mutta minulle Yhtymän rehuteollisuuden raaka-ainehankinnoista vastaavana ”Lahden Oululaisen mylly” oli merkittävä tavarantoimittaja.  Muistelen lämmöllä sitä yhteistyötä, jonka sain rakentaa työnantajani ja Karl Fazer´n Lahden myllyn välille.

 

 

 

*****************

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Opimme tästä sen, että yksittäisen teollisen aktiivinen toiminta saattaa muuttaa isojakin asioita valtakunnassa.

 

 

Vastaan siis otsikkokysymykseeni:

 

 

Kyllä!

 

 

Kiitokset Fazer´lle ja yrityksen miellyttäville sekä taidokkaille henkilöille, jotka ovat työllään olleet ratkaisevassa asemassa, jotta suomalaisen kuluttajan ei nyt tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaikki Suomessa valmistettu olut täyttää lähiruuan kriteerit

Torstai 31.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Vilja-alan yhteistyöryhmä, Kauppamallastamojen Yhdistys sekä MTK järjestivät ”Mallasohran tuotannon mahdollisuudet” –seminaarin 29.3.2011 Tampereella.

Seminaariteeman alaviite oli: ”Kotimainen, laadukas raaka-aine pellolta pulloon”.

Seminaaripaikkana toimi Elokuvateatteri Plevna Finlaysonin alueella ja tilaisuuden ruokailut tapahtuivat vieressä sijaitsevassa Panimoravintola Plevnassa.

Osallistuin koko päivän kestäneeseen mielenkiintoiseen seminaariin.

Jo järjestäjätahoista ja seminaariteeman alaviitteestä voi päätellä, että päivän aikana käsiteltiin koko mallasketjun asioita ”Pellolta pulloon”.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:n Elina Ussa totesi alustuksessaan, että ala seuraa tarkasti seuraavan hallituksen linjauksia mm. sokeriveron ja alkoholiveron osalta.

Liiton jäsenyritykset ovat Oy Hartwall Ab, Nokian Panimo Oy, Olvi Oyj ja Oy Sinebrychoff Ab. Yhtiöiden osuus Suomen tilastoidusta olutmyynnistä on 90 %. Pienpanimoiden osuus on 1,5 % ja loppuosuus on tuontioluita.

Mallasketju työllistää Suomessa suoranaisesti 2.300 henkilöä ja välillisesti 38.000 työntekijää.

Suomen alkoholinkäytöstä (100 %:n alkoholipitoisuudella laskettuna) keskiolut merkitsee 37 %, vahva olut 4 % ja viina 28 %. Loppuosuus on siidereitä ja erilaisia viinejä.

Hartwall kuuluu Heineken-korserniin ja Sinebrychoff puolestaan Carlsberg-konserniin. Tämä hämärtää vahvasti mainittujen panimoiden ja siten jopa koko panimoalan kotimaisuus-imagoa.

Panimoilla raaka-aineen osuus tuotteen hinnasta on 80 %. Se merkitsee, että panimot kiinnittävät suurta huomiota mm. maltaan hintaan.

Suomessa mallas- ja olutketjun haaste on, että kokonaisvolyymi ei kasva. Kulutuspohjaa pyritään kasvattamaan viinan kustannuksella.

Mallasketjun ongelma kaikissa vaiheissa on alhainen kannattavaisuus. Olutkulttuuri on hintamielikuvan tiukassa puristuksessa.

Kaupan omat olutmerkit ovat tulleet mukaan myös päivittäistavarakauppaan. Se merkitsee, että kaikki arvoketjun osat tinkivät kaiken pohjahintaan. Kaupan merkkien myötä kotimaisuuden arvo vähenee, sillä kaupan merkit siirtyvät yleensä tietyn ”kuherruskuukauden” jälkeen ulkomailla valmistettaviksi.

Raision Juhani Elonheimo käsitteli mallasohran maailmankaupan globaaleja kuvioita.

Elonheimo mainitsi, että mallasohranviljelijän kannattaa seurata ainakin seuraavia seikkoja:

• Sää (Venäjä, Argentiina, Australia, Kanada, USA)
• Kiinan tilanne
• Varastotilanteet
• Politiikka (Pohjois-Afrikka)
• Valuuttasuhde (euro/dollari)
• Spekulantit
• Raakaöljyn hintakehitys

Mallas ja mallasohra ovat Suomelle merkittäviä vientituotteita.

Kotimaan mallastarve on 60.000 tonnia vuodessa ja esim. Raision sekä Viking Malt´n yhteistuotanto on 160.000 tonnia. Näiden kahden mallastamon yhteinen vientitarve on siis 100.000 tonnia mallasta vuodessa.

Vientitarpeeseen on lisättävä se volyymi, jonka viljakauppiaat toimittavat mallasohraa vientimarkkinoille.

Hyvällä syyllä voidaankin todeta, että mallasohrantuottaja on vientituotteiden tuottaja!

Laihian Mallas Oy:n toimitusjohtaja Lasse Koski totesi selkeästi, että kauppa tarjoaa aina halvinta vaihtoehtoa, jos kuluttaja ei osaa vaatia kotimaista elintarviketta.

Mainio mallas- ja mallasohraseminaari päättyi Panimoravintola Plevnassa olutmaistiaisiin – joka härjillä ajaa se härjistä puhuu!

 

 

Tässä entiset työkaverini, mallasalan rautaiset amattilaiset, Raisio Malt`n Erja Kotaviita (oikealla) ja Tuula Lönnqvist (vasemmalla) ovat pöydän päässä maistelemassa Plevnan mainioita oluita. Molemmilla näyttää olevan "maistelulaseissaan" vehnäolutta.

 

Hyviltä Plevnan oluet maistuivat myös blogistin mielestä!

 

Kiitän tilaisuuden järjestäjiä ja kaikkia seminaarin osanottajia hyvän sekä kattavan tilaisuuden aikaansaamisesta. Tamperelaisena oli mukava tavata kaikki mallasohra-, mallas- ja panimoalan asiantuntijat Tampereella teemaan sopivissa puitteissa eli Plevnassa!

-Esko Erkkilä-