Tuttuja tapaamassa Rakveren linnoituksella

Torstai 25.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Käynti Rakveren linnoituksessa kuuluu aina ohjelmaani, kun käyn Tyrin Kukkamarkkinoilla ja niin tapahtui myös tänä keväänä.

 

 

 

 

 

Rakveren linnoituksen  – Rakvere Linnus – alkujuuret juontavat ainakin 1200-luvulta saakka ja kolmisatavuotinen rakennustyö sai linnoituksen kukoistusvaiheeseen joskus 1500-luvulla.

 

 

Rakveren linnoitus on historiansa eri vaiheissa kuulunut Tanskan kuninkaille, Liiviläisen ritarikunnan ritarimunkeille sekä Ruotsin ja Puolan valtioiden omistukseen.  On luonnollista, että Viron neuvostomiehityksen aikana linnoitus oli myös Neuvostoliiton vallan alla.

 

 

 

 

 

Linnoituksen alueella sijaitsee kuvanveistäjä Tauno Kangron veistämä Tarvas-patsas. Patsas on Pohjoismaiden suurin eläinaiheinen patsas ja sen aikaansaamisessa vuonna 2002 suomalaisilla – erityisesti lapualaisilla - oli ratkaiseva merkitys.

 

Patsaan graniittijalustassa on lyhyt kertomus Rakveren historiasta viroksi, ruotsiksi, tanskaksi, saksaksi, puolaksi ja venäjäksi, mutta ei suomeksi.  Jalustaan kirjatuista sponsoreista toki suurin osa on suomalaisia yrityksiä ja yksityishenkilöitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Linnoituksen ”vakioisäntäväkeen” kuuluvat iäkäs vuohipukki ja sen kaverina kuttu.

 

 

Vuohipukki lienee sama yksilö, joka taannoin puski minua eräänlaisella kierrepuskulla käteeni siten, että tunsin puskemisen vielä viikkoja linnoituksessa käyntini jälkeen.  Nyt vuohipukki on hyvinkin lauhkea ja jopa sen liikkuminen näytti olevan vaikeaa.

 

 

 

 

 

Vuohipukin kaverina oleva kuttu on hyvävoimainen ja virkeä!

 

 

 

 

 

En tiedä, että miten yleisiä aasit olivat Euroopan keskiaikaisissa linnoituksissa, mutta Rakveren linnoituksessa aasi on ollut jo useita vuosia.

 

 

 

 

 

Tulin hyvin toimeen aasin kanssa - joku saattaa kommentoida, että kaksi aasia!

 

 

 

 

 

 

 

 

Olimme lähestymässä linnoituksen hevosen pilttuuta, kun ratsastajatyttö lähti ratsastamaan sillä.

 

 

 

 

 

Ratsastajatyttö ajoi hevosen kevyeen hikeen ja palasi linnoitukseen ja silloin pääsin tutustumaan hevoseen.

 

 

Lapsuudessani puhuttiin hevosen pääntaudista ja nyt huomaan googlettamisen tuloksena, että pääntauti on hevosilla melko yleinen sairaus.

 

 

”Vanhat äijät” koettelivat hevosen päätä ja jos hevonen esteli päänsä koettelemista, niin äijät totesivat hevosella olevan pääntaudin.

 

 

Käytin äijiltä perimääni diagnostisointikeinoa ja totesin, että Rakveren linnoituksen hevonen ei pode pääntautia, sillä hevonen suorastaan tykkäsi, kun rapsuttelin sen päätä!

 

 

 

 

 

Rakveren linnoituksella käymiseeni liittyy joka kerta savipikarillinen malvasianviiniä ja niin myös tällä kerralla.

 

 

Malvasianviinin maistelun jälkeen jatkoimme alas kaupungille – ensi vuonna ehkä taas Rakveren linnoitukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eduskunnan pöytäkirjat kertovat - kuttupuhe tiistaina 20.12.2016 klo 21.32

Torstai 22.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Eduskunnan traditioihin kuuluu, että puhujapöntöstä pidetään ns. kuttupuhe sen jälkeen, kun maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaa koskenut budjettikäsittely on päättynyt.

 

 

 

 

Tänä vuonna kuttupuheen piti kansanedustaja Pertti Hakanen.

 

 

Eduskunnan pöytäkirjan mukaan Hakanen puhui näin:

 

 

 

**************************

 

 

21.32

Pertti Hakanen

kesk

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Oli aika pienestä kiinni, ettei tehdä tänään tyrvääläistä historiaa täällä eduskunnassa. Erityisen korkealle arvostan varapuhemies Pekkarisen uutta työvuorolistaa. Tuossa kiertävää puhemiestä kun seuraa, niin parin tunnin periodeilla vaihtuu, ja tyrvääläinen varapuhemies Satonen ehkä seuraavaksi tulee puhetta johtamaan. Mutta ei silloin kyllä SDP:n edustaja Roos 83 vuonna varmaan osannut arvata, että jonain päivänä tämä voisi olla näin lähellä, kaksi tyrvääläistä todistamassa kuttupuhetta. 

Arvoisa puhemies! Todellakin tänään on pitkä ilta puhuttu maatalouspolitiikkaa, ja niin kuuluukin.

 

Olemme puhuneet täällä salissa lehmistä, sioista, ketuista, susista, minkeistä, ahmoista, vaikka ties mistä, monista muista eläimistä, mutta tosiaan kuttu on jäänyt mainitsematta. Näin Tyrväällä syntyneenä kyllä täytyy sanoa, herra puhemies, että kyllä tämä loukkaa, kun kutusta ei ole puhuttu vielä sanaakaan, ja ajattelin tämän asian kyllä nyt korjata tähän lopuksi. 

 

 

Tosiaan vuonna 83 kanssani samalta paikkakunnalta kotoisin oleva silloinen kansanedustaja Timo Roos käsitteli taitavasti kuttua omassa puheenvuorossaan, josta muodostui yllättäen eduskuntaan perinne. Tätä perinnettä on sitten jatkettu täällä jalosti. Olen kuullut huhuja, että esimerkiksi edustaja Pirttilahti käsitteli aikoinaan erittäin ansiokkaasti kuttua viimassa. Samoin edustaja Alatalolla kutun viilutusta esiintyi paikoin voimakkaastikin kuulemma. Tällaiset edeltäjieni merkittävät saavutukset ansaitsevat kyllä tulla mainituiksi, kun kutusta puhutaan täältä pöntöstä. Heille, Pirttilahdelle ja Alatalolle, laitan kyllä ilman muuta sumpit pihisemään tämänkin puheenvuoron päätteeksi. He voivat vilkaista juttua, kun ovat pois täältä salissa ja eivät ole kuulolla, mitä puhutaan. 

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Kuttu ansaitsee minusta enemmän huomiota kuin se tällä hetkellä saa. Kyseessä on kuitenkin todella jalo eläin, joka lypsää noin viitisen litraa maitoa päivässä. Tästä maidosta voidaan tehdä esimerkiksi juustoja. Niin maukkaita herkkuja muuten saadaan vain harvoista rinnoista — joo, tämäkin lainaus Alatalon puheesta. Alatalo utareita mainitsi rinnoiksi. Ne tuovat todellista nautintoa moneen hetkeen, kyseiset kutunmaidosta valmistetut juustot siis. Kutunjuusto onkin kotipaikkakuntani Sastamalan Tyrvään perinneherkku ja mielestäni maailman paras juusto. On vähän valitettavaa, että sitä oikeaa kotitekoista ja käsintehtyä juustoa ei oikein tahdo enää helposti saada ruokapöytien kruunuksi.

 

 

Kuttutilojen tuotokset menevät usein suoraan meijeriteollisuuden käyttöön, minkä myötä kotitekoinen kutunjuusto muuttuu aina vain harvinaisemmaksi, eikä asiaa helpota kutun tunnetusti varsinkin vaativainen luonne. Eläinhän on pääkkö kuin mikä, varsin nuukakin vielä kaiken lisäksi. Se ei tule tyrvääläisyydestä. Se ottaa huikkaa jopa omista utareistaan nälän tullen. Paritteluaikaan se taas löytää itse herkästi pukin luokse. Kuttu onkin tehokas lisääntyjä. Kili saavuttaa sukukypsyyden jo noin kolmen kuukauden ikäisenä. Tämän jälkeen se alkaa tuntea vetovoimaa vastakkaista sukupuolta edustaviin suuriin sarviin, aivan kuten monet muutkin lajit. 

 

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Löysin eduskunnan arkistoja selaillessani edustaja Kankaanniemen vuonna 98 tekemän kirjallisen kysymyksen kuttutalouden edistämisestä. Varsin aiheellinen kysymys vielä tänäkin päivänä. Kysymyksessä kerrotaan, että väittämien mukaan kutun maito parantaisi jopa syöpäsairauksia. Olen tämän myötä entistä vahvemmin sitä mieltä, että kutut ovat tulleet jäädäkseen osaksi suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Jopa sote-uudistuskin on vaarassa jäädä kuttujen läpimurron varjoon. (Naurua) Mietin myös tuossa viime vuonna tätä puhetta pitäessäni, että saisikohan pukinsarvesta hyvinvointia tukevaa uutetta kuten poronsarvesta. Tämänkin idean (Puhemies koputtaa) kohottava, voimistava ja suoristava vaikutus... 

 

 

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

 

Arvoisa edustaja Hakanen, minä pyydän saada ilmoittaa teille, että teidän puheenvuoronne pituudella ei ole sitten takarajaa. (Naurua) 

 

Hyvä, kiitoksia. Tässä oli muutama liuska jäljellä. Kiitoksia, arvostamani varapuhemies. 

 

 

Todella tämänkin idean kohottava, voimistava ja suoristava vaikutus on nyt selvitettävä aivan viimeistään tulevan ison tauon aikana, ja tällä tarkoitan nyt kyllä nimenomaan taloudellisia vaikutuksia. Muut vaikutukset selvittäköön kukin tahollaan tauon aikana tahi vaikka heti joulunpyhinä.  

 

 

Oletteko muuten miettineet, että kutusta tulee helposti mieleen myös kutu, joka on lähinnä kaloille tuttua puuhaa? Kaloistakin tänään on paljon puhuttu. Joskin termiä viljellään myös paljon muissa yhteyksissä, mistä johtuu, kuka tietää, että sekä pukista että kutusta on jalostunut arkikieleemme varsin vahvasti paritteluun viittaavia merkityksiä. Tähän en osaa kyllä teille vastata, mutta se on taas yksi argumentti lisää sille, miksi pukin-sarviuutteen tehokkuus tulee ehdottomasti nyt selvittää. Nämä ideat tulee kyllä sitten suojata kaikilla mahdollisilla patenteilla, ja alkuperämerkintöjen tulee näkyä mahdollisimman suurilla kirjaimilla, aivan kuin täytyy myöskin muiden kotimaisten ja ulkomaisten tuotteiden alkuperämerkintöjä parantaa kotimaisen tuotannon etujen esiin tuomiseksi. 

 

 

Kutusta kehitettävien ideoiden selvitystyö voitaisiin aloittaa kyllä mielestäni Pirkanmaalta, miksei sieltä Sastamalan Tyrväältä, joka on maankuulu kuttupitäjä. Siellä on siis maidontuottajia, juustontekijöitä, siellä on vielä asiakkaita. Hannulan Leena tekee hyvää juustoa, Kaasalaisen Tuija — tosi hyviä juustontekijöitä. Löytyy myöskin vanhoista vaakunoista kutun kuvaa, lentopallojoukkueen logossa on pukin kuvat, lisäksi kirjailija Mauri Kunnas: yksi suosituimmista Koiramäki-hahmoista, Herra Hakkarainen, on unissaan kävelevä pukki. Tiesittekö muuten: todellista kuttupitäjää siis tämä kotiseutuni? Todellista kuttupitäjää.  

 

 

Arvoisa puhemies!

 

Kuttu on eläin, jota on kutsuttu köyhän miehen lehmäksi. Kyseessä on eläin, jonka tuoksu on ammoniakin katkuinen. Se muistuttaa itse asiassa aika lailla hien tuttua tuoksua, kelle se sitä sitten onkin. Puhumme haastavasta mutta rakastavasta eläimestä, jonka maidosta saadaan maailman parasta juustoa. Minulle tyrvääläisenä tuottajana kuttu symboloi kuitenkin ennen kaikkea puhdasta suomalaista ruokaa, jota tässä maassa tarvitaan nyt sekä tulevaisuudessa. Kutun hikinen tuoksu kertoo siitä kovasta työstä, jota tuottajat tekevät päivittäin pitääkseen oman ruuantuotantomme hengissä. Tähän työhön meidän on yhdyttävä myös täällä eduskunnassa. Jokainen vastuullinen edustaja tämän aistikoon. Tämä puheenvuoro on jo pitkään pidetty puhtaan suomalaisen ruuan puolesta, ja niin on asianlaita myöskin tällä kertaa. 

 

 

Herra puhemies! Haluan lopuksi kiittää eduskunnan kaikkia virkahenkilöitä, eduskunnan eduskuntaryhmien jäseniä ja erityisesti totta kai puhemiehistöä tästä kuluneesta vuodesta ja toivottaa rauhaisaa joulua ja maitotuottoisaa uutta vuotta 2017. 

 

 

*******************

Eduskunnan pöytäkirjoista kopioineena

 

 

-Esko Erkkilä-

Kulttuuriluotsi - vertaisohjaaja kulttuuriin tutustumisessa

Keskiviikko 1.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Museopalvelujen Kulttuurikasvatusyksikkö aloitti kuluvan vuoden alussa uuden palvelumuodon – kulttuuriluotsitoiminnan.

 

Sain rautaisannoksen kulttuuriluotsitoiminnasta eilen, kun osallistuin Sitran ja Tampereen kaupungin järjestämään kutsuseminaariin, jossa paneuduttiin kuntatalouden haasteisiin sekä senioriväestön hyvinvoinnin näkymiin.

 

Kulttuuriluotsi on vapaaehtoisuuden periaatteella toimiva henkilö, joka lähtee vertaisohjaajaksi täysikäisten henkilöiden seuraksi ja tueksi museovierailulle.

 

Luotsin kanssa pääsee maksutta tutustumaan museoihin.

 

Tampereella kulttuuriluotsikohteina ovat;

 

• Tampereen taidemuseo
• Muumilaakso
• Sara Hildénin taidemuseo
• Mediamuseo Rupriikki
• TR1 Taidehalli
• Vapriikki
• Työväenmuseo Werstas
• kesällä kohteena on lisäksi Amurin työläismuseokortteli

 

 

Kulttuuriluotsi ei ole opas vaan hän on vertaisohjaaja.

 

Miten kulttuuriluotsin saa kaverikseen museoon?

 

• valitse kohde em. museoista
• ota yhteys Tampereen kaupungin vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin puhelimitse 040 806 3910
• Sinulle etsitään vapaaehtoinen kulttuuriluotsi kaveriksi museokäynnille
• kulttuuriluotsi saapuu sovittuna hetkenä valitsemasi museon ala-aulaan ja nyt voit tutustua museoon yhdessä kulttuuriluotsin kanssa

 

Kulttuuriluotsitoiminta on alkanut Jyväskylässä vuonna 2006 ja nyt se on Tampereen ohella levinnyt mm. Vantaalle, Järvenpäähän, Kuopioon sekä Hankoon.

 

Kulttuuriluotsi voi ”luotsata” kerrallaan 1 – 5 henkilöä.

 

Kulttuuriluotsitoiminta pyrkii rohkaisemaan niitä henkilöitä kulttuurin pariin, jotka haluavat rohkaisua ja tukea kulttuuriin tutustumisessa.

 

Kulttuuriluotsit ovat tänä vuonna Tampereella toimineet vertaisohjaajina 270:lle henkilölle museokäynneillä.

 

Kannatan lämpimästi kulttuuriluotsitoimintaa ja toivon, että se löytää runsaasti uusia käyttäjiä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kansanedustaja Arto Pirttilahti onnistui mahduttamaan tärkeitä ja vakaviakin asioita perinteiseen kuttupuheeseen!

Sunnuntai 22.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Eduskunnan perinteeseen kuuluu, että joulun alla eduskunnan budjettikäsittelyssä maataloutta käsittelevän pääluokan yhteydessä pirkanmaalainen kansanedustaja pitää ns. kuttupuheen.

 

Perinteeksi muodostuneen tavan aloitti SDP:n vammalalainen kansanedustaja Timo Roos vuonna 1983.

 

Roos piti puheen monena vuonna ja hänen jälkeensä sen ovat pitäneet ainakin:

 

• Markku Vuorensola
• Jaana Ylä-Mononen
• Timo Kalli
• Mikko Alatalo
• Markku Pakkanen
• Arto Pirttilahti

 

Kymenlaaksolainen Markku Pakkanen on täydentänyt pirkanmaalaisten komeaa sarjaa.

 

Keskustan pirkanmaalainen kansanedustaja Arto Pirttilahti piti 18.12.2013 perinteisen kuttupuheen ja osasi nivoa sanomaansa useita kohtia, joissa ainakin mutkan kautta kosketeltiin ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä.

 

Bioenergiasta Pirttilahti totesi puheessaan näin:

 

”Kutut ovat hyviä siivoamaan toisten sotkuja. Ne ovat tehokkaimpia siivoajia syöden kaiken eteen tulevan. Niiden lannasta taasen saataisiin moneen biokaasuttamoon potkua. Vuohet ovat olleet kautta aikain edelläkävijöitä jätteen muuntamisessa hyötykäyttöön. Meillä olisi paljon opittavaa esimerkiksi kierrätyksestä luonnon tehokkaassa käytössä, sivuainevirtojen muuttamisesta hyötykäyttöön. Kutut viitoittavat meille tietä kohti bioenergian laajamittaista hyödyntämistä.”

 

Hallituksen epäonnistunutta maatalouspolitiikkaa Pirttilahti kritisoi puheessaan pariinkin kertaan:

 

”Uudella EU:n ohjelmakaudella 2014-2020 maatalouspolitiikan tavoitteena on luoda älykästä, osallistavaa ja kestävää maaseutua ja kasvua maaseudulle. Onko tämä huomioitu ensi vuoden budjetissa ja toimissa? Onko maaseudun potentiaali huomioitu vai yritetäänkö hallituspolitiikalla jyrätä maaseutu…”

 

 

”Vuohi on muuten erinomainen kiipeilijä. Se katselee mielellään vähän korkeammalta kuin muut. Mitähän se vuohi sanoisi, kun se olisi siellä komission katolla ja katselisi niitä neuvotteluita, mitä siellä on pidetty? Olisiko se ministeri Koskisen kaveri? Taitaisi kuttu kuitenkin pudistella päätään.”

 

Hallituksen ”katalat suunnitelmat” Pirttilahti osasi neuvokkaasti yhdistää puhetekstiinsä näin:

 

”Toivottavasti nykyhallitukseen ei päde sama kuin kuttuihin: jos se ei tee pahaa, niin se ainakin suunnittelee. Ja toisekseen: vaikka suomalaista maaseutua kohti käyvät suunnitelmat näyttävät ajoittain huolestuttavilta ja sitä halutaan kurmuuttaa keskittämisen vimmalla, toivottavasti suunta muuttuu ja osaamme käyttää hyödyksi koko Suomen tarjoamat voimavarat. Eläköön kuttuperinne, eläköön elävä maaseutu!”

 

Pirttilahden kuttupuhe on saanut paljon myönteistä palautetta.

 

Toivon, että kuulijat ovat huomanneet Pirttilahden humoristisesta puheesta tai puhetekstin rivien välistä sen vakavan sanoman, jota puheen pitäjä on mielestäni onnistuneesti tavoitellut!

 

 

-Esko Erkkilä-

PS: Pirttilahden kuttupuhe löytyy kokonaisuudessaan mm. hänen omilta nettisivuiltaan sekä useiden lehtien nettiversioista. Kannattaa googlata: "Arto Pirttilahti kuttupuhe".