Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

sillanpaa3.jpg

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Frans Emil Sillanpää, F. E. Sillanpää, Eero Elias Sillanpää, Sigrid Sillanpää, Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää, Hämeenkyrön Sanomat,

Frans Emil Sillanpää - kaksi veistosta Hämeenkyrössä

Tiistai 10.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Frans Emil Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1939.

 

 

Palkinnon perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

 

 

”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”.

 

 

F. E. Sillanpäästä on Hämeenkyrössä kaksikin veistosta

 

 

 

sillanpaa1.jpg

 

 

Hämeenkyrön kunnantalolla on Kalervo Kallion vuonna 1947 veistämä teos, jonka on lahjoittanut vuonna 2003 Nordea Pankki Suomi Oy.
 

 

 

sillanpaa2.jpg

 

 

F. E. Sillanpään lukion (entinen Hämeenkyrön Yhteiskoulu) puistossa sijaitsee kuvanveistäjä Heikki Niemisen veistämä rintakuva.

 

 

Patsas paljastettiin kesäkuussa 1965 ja se on paikallisen Lions clubin aikaansaama.

 

 

Patsasta yritettiin saada Hämeenkyrön kunnantalon eteen, mutta se torpattiin sillä perusteella, että Sillanpäällä ei ollut Hämeenkyrössä kunnallisia ansioita!

 

 

 

Huomenna kerron Sillanpäästä hieman lisää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Frans Emil Sillanpää, F. E. Sillanpää, Sillanpään rintakuvaveistokset, Hämeenkyrön kunnantalo, F. E. Sillanpään lukio, Hämeenkyrön Yhteiskoulu, kuvanveistäjä Kalervo Kallio, Kalervo Kallio, kuvanveistäjä Heikki Nieminen, Hämeenkyrö,