Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

sillanpaa3.jpg

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Frans Emil Sillanpää, F. E. Sillanpää, Eero Elias Sillanpää, Sigrid Sillanpää, Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää, Hämeenkyrön Sanomat,

"Pelkoa, inhoa ja toivonkipinöitä"

Torstai 7.11.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikko on suora lainaus eilen ilmestyneestä Ylöjärven Uutisten jutusta, jossa toimittaja Petri Karvinen selostaa Viljakkalan kirjastossa Ylöjärven kaupungin 30.10.2013 suurella kiireellä järjestämää keskustelutilaisuutta, jossa kerrottiin Viljakkalan terveyspalvelujen alasajosta.

 

 

ylojarvi1

 

 

Ylöjärven Uutiset oli panostanut tilaisuuden selostamiseen, sillä lehden 6-palstaiselta sivulta oli viisi palstaa varattu tunteita kuumentaneen keskustelutilaisuuden selostamiseen.

 

 

 

ylojarvi2

 

 

 

Samaisen tilaisuuden selostamisessa vielä suuremman uutisen oli tehnyt Hämeenkyrön Sanomat, joka oli 5.11.2013 ilmestyneessä lehdessään varannut 7-palstaisesta sivustaan kaikki palstat selostaakseen suuren fiaskon asteelle kehittynyttä suunnitelmaa.


**********

  Lehtijutuista huomasin, että molemmat lehdet olivat noteerannet, kun opastin terveys- ja sosiaalijohtaja Anne Santalahtea oikean asenteen puuttumisesta.


Ei ole oikein, että kaupungin johtava virkahenkilö tulee asukkaiden keskuuteen sillä asenteella, jolla Anne Santalahti sen Viljakkalassa teki!

Jos se asenne on tuonut "tuloksia" Turussa, se ei vetele Viljakkalassa!


***********

 

Nostan hattua molemmille lehdille, sillä niiden ansiosta Ylöjärven kaupungin salainen valmisteluprosessi on nyt ainakin kaikkien ylöjärviläisten, viljakkalalaisten sekä hämeenkyröläisten tiedossa.

 

Vaatii härkämäistä asennetta ja asukasdemokratian härskiä polkemista suohon, jos Ylöjärven kaupungin virkamiehet ja monet luottamushenkilöt vakuuttavat esimerkiksi näin:

 

(Ote Asukaslautakunnan tehtävistä)

 

”Toimielimen tavoitteena on edistää kuntalaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia kaupungin hallintoon, päätöksentekoon sekä palveluiden kehittämiseen. Toimielin kehittää kuntalaisdemokratian toimivuutta.

 

Tavoitteiden saavuttamiseksi kuntalaisille, yhdistyksille ja yrityksille tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia osallistua asioiden valmisteluun. Kuntalaisten ja kaupungin toimielimien sekä työntekijöiden välille tarjotaan monikanavaisia osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia.”

 

Voiko tuon raskaampaa sanahelinää ja tosiasioiden vääristelyä olla?

 

**********


Ylöjärven kaupungin suunnitelmat siihen vuonna 2007 liittyneen Viljakkalan terveyspalvelujen alasajamiseksi ovat todellinen esimerkki kuntaliitoksen vaikutuksista liittyneen kunnan palvelujen karsimiseen.

 

Varoitan kaikkia kuntaliitosta suunnittelevia kuntia niistä sudenkuopista, joihin olette asukkaitanne ajamassa! Viljakkalan kokemukset ovat olleet karvas pala asukkaille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkalan terveyspalvelut, terveys- ja sosiaalijohtaja Anne Santalahti, Anne Santalahti, Ylöjärvi, Viljakkalan kuntaliitos Ylöjärveen, Hämeenkyrön Sanomat, Ylöjärven Uutiset,

Sikomäen Helaavalkeat - uusi kulttuuritapahtuma Hämeenkyrössä

Keskiviikko 15.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Katariina ja Eero Pylsy olivat puuhaajina, kun Hämeenkyrö sai helatorstaina toukokuun 9. päivänä uuden hienon kulttuuritapahtuman.  Hämeenkyrön Kierikkalan Sikomäellä saatiin silloin kokea 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumiin liittyvä Sikomäen Helaavalkeat –tapahtuma.

 

 

siko1

 

Paikalla hienossa kevätsäässä toteutetussa tapahtumassa oli nelisenkymmentä kyröläistä, lähipitäjäläistä sekä kesä-hämeenkyröläistä.

 

 

 

siko2

 

 

Katariina Pylsy on monien haastattelujen avulla perehtynyt Sikomäen helavalkeisiin ja nyt vanhat tunnelmat olivat hänen kirjoittamansa näytelmän avulla loihdittu kaikkien koettavaksi.

Haastattelut on perimätiedon säilyttämiseksi tehty viime hetkillä, sillä nykyään Sikomäen helavalkeita kokeneita ei enää ole keskuudessamme.

 

 

siko3

 

 

Helaavalkeat toteutettiin kantaesityksessä lukuharjoituksena, mutta se ei tunnelmaa haitannut.

Vasemmalla Katariina Pylsy ja oikealla Niclis Pylsy – he molemmat esittivät useiden roolihahmojen vuorosanat.

 

 

siko4

 

Näytelmään toivat musiikkia ja elävyyttä pelimanneina Weijo Koskiranta Hämeenkyröstä…

 

 

siko5

  

…sekä Teuvo Suoniemi Tampereelta.

 

 

 

siko6

 

Sikomäen helaavalkean sytyttämisestä vastasi Eero Pylsy.

Sata vuotta sitten järjestetyissä Sikomäen Helaavalkeissa roihu oli moninkertainen nyt nähtyyn verrattuna, mutta aitoa helaatunnelmaa tämäkin toi.

 

 

siko7

 

Näytelmän tekstit koostuvat aidosta kyröläisestä murteesta ja sattuvista sanonnoista.

Katariina Pylsy (vasemmalla) ja Niclis Pylsy (oikealla) esittivät vuorosanat selkeästi ja yleisöä kiinnostavasti.


Weijo Koskirannan ja Teuvo Suoniemen pelimanniesitykset toivat esitykseen monipuolisuutta ja nautittavuutta.

 

***********

 

Oskari Heikkilä, Heikkilän talon isäntä Kierikkalasta kertoi eräässä repliikissään Sikomäen helaavalkeitten perimmäisen tarkoituksen näin:

 

”Ennen vanhaan helaavalkeitten avulla pyyrettiin suosiollisia henkiä tuleen iloon ja juhlanpitoon mukaan ja samalla valkeella hätistettiin pahansuopia ja vihamielisiä olentoja tiehensä.  Valkee on semmonen voima, jota pahat henket pelkäävät.”

 

***********


Näytelmän kohokohta oli sen loppupuolella, kun kirjailijamestari F. E. Sillanpää saapui yhdessä Sigrin kanssa Sikomäen helaavalkeille. Kantaesityksen katsojat pystyivät hyvin kuvittelemaan Sillanpään Sikomäen maisemissa!

 

siko8

 

F. E. Sillanpää kuvaili repliikissään Sikomäeltä avautuvia näkymiä kirjailijamestarille tutulla tavalla:

”Tälle maisemalle antavat leimansa pellot ja haat, talot ja töllit sekä siellä täällä silmänä pilkottava järvi. Tätä rajoitettua maisemaa elävöittää ihminen, kotieläin, lintu tai hyönteinen. Piennarten ja puitten nuori vehmaus on niin ylivoimainen asia ja siinä on sellaista luonnonvoiman mahtia, ettei sen ihasteleminen ole häpeäksi miehiselle miehellekään.”

 

 

 

Paikalla esitystä seuraamassa oli lukuisia hämeenkyröläisiä, jotka ovat saaneet paljon aikaiseksi hämeenkyröläisen kulttuurin saralla.

 

siko9

 

Tässä hämeenkyröläinen kulttuurin monitaitaja Kauno Perkiömäki keskustelee Eero Pylsyn kanssa.

 

 

siko10

 

Mieliinpainuva Helaavalkee – tapahtuma päättyi Eero Pylsyn 23.3.2010 säveltämään ja sanoittamaan Kierikkalan kylän ylistyslauluun...

”Maisema kaunehin”.

Laulun sanat oli jaettu yleisölle ja esilaulajina toimivat Katariina Pylsy, Eero Pylsy, Jere Lepola ja Niclis Pylsy.

 

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä kuuluisin Kyrönmaan,

siel syntyi ja varttui kirjailijamme Frans Emil Sillanpää.

Metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman

metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman, kaunehimman.

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä rakkahin Kyrönmaan,

siel ahkera kansa kyntää ja kylvää kansallismaisemaa.

 

Kierikkila oi Kierikkala on kylistä viihtyisin Kyrönmaan,

siel isien työt ja kulttuuriarvot auttavat jaksamaan.

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä kaunehin Kyrönmaan,

siel Luojaamme kiittäen laulumme soi vain kylästä Kierikkalan.

Metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman

metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman, kaunehimman.

 

 

 

On toivottava, että ensi vuoden helatorstaina Sikomäellä nähdään nyt kantaesityksenä nähty näytelmä täydellisenä esityksenä.


Esitykseen tarvitaan parisenkymmentä näyttelijää ja uskon, että se on hämeenkyröläiselle kulttuuriväelle sopiva voimainponnistus.

 

********

 

 

siko11

 

 

Hämeenkyrön Sanomat julkaisi 14.5.2013 ilmestyneessä numerossaan laatimani jutun Sikomäen Helaavalkeista.

 

 

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: Sikomäki, Kierikkalan Sikomäki, Hämeenkyrön Sikomäki, Sikomäen Helaavalkeat, Katariina Pylsy, Eero Pylsy, Niclis Pylsy, Frans Emil Sillanpää, Kauno Perkiömäki, Maisemakahvila, Kierikkala, Weijo Koskiranta, Teuvo Suoniemi, Jere Lepola, Hämeenkyrön Sanomat

Kuparinen kahvipannu, silitysrauta, sokerijuurikkaan harvennuskuokka, maitopurkin tuohinen kaadinteline, matkalaukku ja kissaveistos olivat ostokseni Viljakkalan kirpputorisuunnistukselta

Sunnuntai 22.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan alueella toimiva ”Samassa veneessä yhdessä eteenpäin” –hanke järjesti Viljakkalan kirkonkylässä ja Mannin sekä Korpelankylän alueella kyläkirpparisuunnistuksen 20…22.7.2012.

 

Hankkeen rahoituksesta vastaa ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin” –yksikkö.

 

Kyläkirpparisuunnistuksen toteuttamisesta on kiittäminen Ylöjärven kaupungilla niitä henkilöitä, jotka ovat asian hyväksi tehneet työtä.  

 

Viljakkalassa vastaava kyläkirpparisuunnistus toteutettiin Karhen, Nisun ja Väinänperän alueilla jo 7.7.2012.

 

Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia niitä tahoja, jotka ovat edesauttaneet puuhahenkilöinä molempien kyläkirpparisuunnistusten toteuttamista.

 

Baltian matkani vuoksi en päässyt osallistumaan Karhen, Nisun ja Väinänperän tapahtumaan tänä vuonna, mutta viimevuotisen kokemukseni perusteella tiedän sen onnistuneen hyvin.

 

Viljakkalan kirkonkylän, Mannin ja Korpelankylän kirpputorisuunnistukseen osallistuin, mutta en toki käynyt kaikissa 24:ssa kohteessa.

 

Myyjätkin totesivat, että kaupankäynti ei tapahtumassa ole tärkeintä vaan ihmisiin tutustuminen ja tuttujen tapaaminen sekä uusien tuttavuuksien luominen. Olen vahvasti samaa mieltä!

 

 

kirppis1

 

Hankin kyläkirpparisuunnistukselta jutun otsikossa mainitut ja tässä kuvassa näkyvät tavarat.

 

Kuparinen kahvipannu oli kallein hankintani ja se maksoi 10,00 euroa.

 

Kyseessä on osa tamperelaista teollisuushistoriaa, sillä pannu on Tampereen Epilässä sijainneen EXO Oy:n valmistama.

 

Silitysrauta on aito hellalla kuumennettava pienikokoinen rauta, joka pääsee osaksi silitysrautakokoelmaamme. Se maksoi 5,00 euroa.

 

Sokerijuurikkaan harvennuskuokka palauttaa mieleeni maatalousopiskeluni varhaisvuodet, jolloin sain Hämeenkyrön Laitilassa opetella sokerijuurikkaan viljelyä. Kirpputorikohteen myyjät ihailivat ranneliikettäni kuokan käyttämisessä – ranneliike ei ole vuosien saatossa unohtunut! Harvennuskuokalla oli hintaa tasan euro! Ehkäpä harvennuskuokalle löytyy ensi vuonna käyttöä ryytimaallamme!

 

kirppis2

 

Matkalaukkuja meillä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta tähän hyväkuntoiseen ”koppakuoriaiseen” liittyvä taustatarina sai aikaan ostopäätökseni. Myyjä on saanut matkalaukun palkinnoksi vuonna 1981 järjestetystä Osuuspankkien kansainvälisestä kuvaamataitokilpailusta. Hän halusi nyt kuitenkin luopua matkalaukusta nimellisestä puolentoista euron hinnasta ja minä ostin laukun. Ehkä sille jotain käyttöä löytyy!

 

Kissoja esittävä euron maksanut porsliinipatsas saa paikan mökkimme puuvessassa olevan kaapin hyllyltä muiden vastaavien pienoispatsaiden seurassa.

 

 

kirppis3

 

Maitopurkin tuohinen kaatoteline on naapurini Pentti Saarisen valmistama tuohityö. Tässä kuvassa Hämeenkyrön Sanomien toimittaja haastattelee kyläkirpputorisuunnistuksen merkeissä Pentti Saarista (oikealla).

Keskustelimme Pentin kanssa tuohitöistä ja on helppo todeta, että hänen valmistamansa tuohityöt ovat korkeatasoisia ja laadukkaita.

Mielelläni suosittelen Pentti Saarista esim. lahjaksi tarkoitettujen tuohitöiden valmistajaksi.

 

kirppis4

 

Kirpputorisuunnistukseni ensimmäinen kohde oli Kauniston talo Pikkupispalassa. Kauniston talon seinällä on kuva Voisaaresta joskus vuosikymmeniä sitten.

 

kirppis5

 

Tässä on nykypäivän näkymä Voisaaresta Kurjen sillalta eli kuvattuna samalta suunnalta kuin edelliskuvan näkymä. Rehevä kasvusto peittää entisen näkymän, mutta jotain tuttua on edelleen havaittavissa.

 

kirppis6

 

Viljakkalan entinen hammaslääkärintalo ei ollut kirpputorikohteena, mutta naapuritontilta katsellen se näyttää tältä nykyasussaan.

Tässä talossa olen istunut hammaslääkärin tuolilla ja käynyt myös lääkärin vastaanotolla sekä opiskellut talon autotallissa metallitöitä, kun Viljakkalan kansalaiskoulun metallitöiden käytännön harjoittelu suoritettiin täällä.

Onkohan talon nykyomistajalla tietoa, että kuinka monipuolisesti talon historia liittyy viljakkalalaisten elämään?

 

kirppis7

 

Hyvä vinkki henkilöauton kuomullisen peräkärryn hyödyntämiseen oli, kun tapasin makuulaverin sijoittamisen kuomulliseen peräkärryyn – on varmasti unohtumaton kokemus, kun sade ropisee makuupaikan yllä olevaan kuomuun!

Tämän idean minä vielä joskus sadesäällä toteutan!

 

kirppis8

 

Olen yhtä tyytyväinen Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen antiin kuin tämä kissa, joka tyytyväisenä seurasi kirpputoriväen vaeltamista kirpputorisuunnistuksen rastilla.

 

Toivon, että ensi vuonna Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen entiset rastit jatkavat ja erityisesti toivon uusien rastinpitäjien mukaantuloa tempaukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkala, Viljakkalan kirpputorisuunnistus, Viljakkalan Manni, Viljakkalan Korpelankylä, Karhe, Viljakkalan Karhe, Nisunperä, Viljakkalan Nisunperä, Väinänperä, Viljakkalan Väinänperä, Pentti Saarinen, tuohityöt, EXO Oy, Hämeenkyrön Sanomat,

"Juna kulkee Hämeenkyrössäkin"

Keskiviikko 11.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Sanomien päätoimittaja Katri Linnikko laati toimitukseen lähettämäni aineiston pohjalta jutun, jonka liitteenä oli Juhannusjunasta aattoiltana ottamani valokuva.

 

kyrolaisenjuttu

 

Linnikon juttu julkaistiin 26.6.2012 ilmestyneessä Hämeenkyrön Sanomien numerossa ja sen otsikkona oli tämän kirjoituksen otsikko. Julkaistu juttu kuului näin:

 

Komissa mökkeilevä Esko Erkkilä lähetti toimitukseen kuvia juhannusjunan matkasta Hämeenkyrön ja Viljakkalan rajalla Majajärvellä. Kuvat on otettu juhannusaattoiltana noin kello 22.

 

– Aika harva taitaa tietää, että junien päärata kulkee Hämeenkyrön alueella. Matka ei ole kuin puolisentoista kilometriä, mutta kuitenkin. Viljakkalan puolella rata kulkeekin huomattavasti pidemmän matkan, Erkkilä kertoo.

 

Majajärven kohdalla on liikennepaikka, jossa tavarajunat odottavat nopeampia henkilöjunia ja sen vuoksi siellä on kaksi raidetta.

 

– Kauko-objektiivilla otetut kuvat ehkä hieman valehtelevat, kun juhannusjuna näyttää saapuvan Hämeenkyröstä Viljakkalaan lukuisten opastinlaitteiden viidakossa - mitään ei kuitenkaan ole manipuloitu, vaan kaikki on totisinta totta. Aikasmoinen opastinviidakko on pitäjiemme rajalla, Erkkilä tuumaa.

 

Junaliikenne on Erkkilälle tuttua vuosien varrelta, sillä junaraide kulkee hänen mökkimaidensa halki.

 

 

juhannusjunatulee

 

Jutun kuvituksena oli tämä Juhannusjunasta ottamani kuva.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hämeenkyrön Sanomat, Juhannusjuna,

Tutun paikallislehden joutuminen paitsioon kunnallisten ilmoitusten tiedotuskanavana on eräs kuntaliitoksen synkistä puolista

Perjantai 15.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Kuntaliitoskeskustelu velloo hallitsemattomana kaikkien mielissä ja pelko tulevaisuudesta nakertaa kansalaisten mieltä.

 

Hallitus on ylhäältä tulleella käskyllä muodostamassa mahdottomia kuntarakennelmia vastoin kansalaisten tahtoa.

 

Suunnitelmien tässä vaiheessa olisi kuultava mm. niitä kansalaisia, jotka ovat joutuneet kokemaan kuntaliitoksen.

 

Viljakkala vietiin taitamattomalla näkemyksellä kuntaliitokseen Ylöjärven kanssa. Liitossuunta oli vähintään yllättävä ja se oli vastoin luonnollista liitossuuntaa eli Hämeenkyröä ja ehkä myös Ikaalista.

 

Nyt viljakkalalaiset maksavat kovaa veroa kuntaliitoksesta Ylöjärven kanssa. ”Veron maksajien” joukkoon kuulumme myös me entiset viljakkalalaiset, joilla on joko vapaa-ajanasunto tai muita siteitä Viljakkalaan.

 

Me emme saa juuri mitään tietoa uuden ”kotikuntamme” tapahtumista, hallinnosta ja virkamiesten päätöksistä, sillä Ylöjärven kaupunki ilmoittelee virallisia ilmoituksiaan perin säästeliäästi Hämeenkyrön Sanomissa.

 

Sama tilanne saattaa olla myös Kurussa.

 

En anna piirunkaan vertaa mainosta Hämeenkyrön Sanomille, mutta Viljakkalasta kotoisin olevana pidän Hämeenkyrön Sanomia ainoana oikeana äänitorvena Viljakkalan asioille.

 

Arvostan Hämeenkyrön Sanomien nimen alapuolella olevaa mainintaa ” Hämeenkyrö, Viljakkala” ja jatkan lehden tilaamista, vaikka virallisesti Viljakkala onkin nykyisin kuulemma Ylöjärveä.

 

Ylöjärven kaupunki on lähettänyt kaupungin alueella vapaa-ajanasunnon omistaville henkilöille kyselyn, jossa kartoitetaan monia asioita.

 

Eräs kysymys kuuluu, että mihin asioihin haluaisit parannuksen.

 

Kannustan vastaamaan, että kyseisen kaupungin – huomaatte kuinka vaikea vanhan viljakkalalaisen on mainita tämän kaupungin nimeä – viralliset ilmoitukset julkaistaisiin myös Hämeenkyrön Sanomissa!

 

Hämeenkyrön Sanomien käyttäminen Ylöjärven kaupungin virallisena ilmoituslehtenä madaltaisi kynnystä myös meille vanhoille viljakkalalaisille hyväksyä tapahtunut kuntaliitos!


Se merkitsisi myös mm. sitä, että maksaisimme Viljakkalassa omistamiemme kiinteistöjen ja vapaa-ajanasuntojemme kiinteistöverot nykyistä myötämielisemmin siihen kaupunkiin, jonka nimi alkaa Y-kirjaimella ja päättyy i-kirjaimeen!

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paikallislehti, paikallislehdet, Hämeenkyrön Sanomat, Ylöjärvi, kuntarakennemuutos, Henna Virkkunen,

Tavase on tulossa Pinsiöön - ovatko kyläläiset ja Hämeenkyrön, Ylöjärven sekä Nokian kuntapäättäjät hereillä?

Torstai 3.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Sanomat julkaisi tämän mielipidekirjoitukseni 1.11.2011. Otsikkona oli ytimekkäästi: "Tavase on tulossa Pinsiöön"

pict1386.jpg

Tässä kuva mielipidekirjoituksesta:

----------------------


Tavase Oy on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien hanke, jonka tarkoituksena on hankkia osakaskunnilleen tekopohjavettä.

 

Tavasen alkuperäinen suunnitelma on valmistaa tekopohjavettä sadettamalla Roineen vettä Pälkäneen sekä Kangasalan harjuihin ja kerätä harjuihin sadetettu järvivesi ”pohjavetenä” Tampereen ja Valkeakosken seudun asukkaiden talousvedeksi.

 

Sadetusmäärät olisivat yli tuhatkertaiset alueen normaalisadantaan verrattuna, sillä harjuihin tultaisiin sadettamaan Roineen vettä jopa 863 metrin korkuinen vesipatsas vuosittain!

 

On selvää, että Suomen kauneimmat harjumaisemat eivät olisi entisensä, jos tämä toiminta sallittaisiin.

 

Hanke on saanut päivä päivältä entistä suuremman vastarinnan Pälkäneellä sekä Kangasalla ja tämän vuoksi Tavasen jo vuosia taustalla olleet suunnitelmat imeytyskenttien rakentamiseksi Pinsiöön ovat tulleet ajankohtaisiksi.

 

Kangasalan valtuusto joutuu käsittelemään Tavasessa pysymisen uudestaan, sillä 18.10.2011 ilmeni, että 1.400 kuntalaista allekirjoitti adressin, jossa vaaditaan Kangasalan eroamista Tavasesta. Kangasala-prosessi tulee nopeuttamaan Tavasen suunnitelmia aloittaa tekopohjavesilaitoksen rakentaminen Pinsiöön.

 

On luonnollista, että Tavasen toimiva johto kieltää Pinsiön suunnitelmien heti tapahtuvan toteuttamisen, mutta myöntää, että Tampereen ja Valkeakosken seutujen vesitarpeen kasvaessa Pinsiö tulee olemaan laajentumissuunta.

 

Hallinnon perusperiaate on avoimuus, mutta Pälkäneen ja Kangasalan kokemuksista tiedämme, että avoimuus asioiden valmistelussa ei koske kuntien liikelaitoksia ja tässä tapauksessa Tavase Oy:tä.

 

Ovatko Pinsiön asukkaat tietoisia, että kylää uhkaa ”vedenpaisumus” ja toimiminen Tampereen sekä Valkeakosken seutukuntien tekopohjavesialueena?

 

Valmistetaanko tamperelaisten tarpeisiin ohjattava tekopohjavesi Pinsiössä sadettamalla, kaivoimeytyksenä vai allasimeytyksenä?

 

Mistä Pinsiön kankaille imeytettävä vesi otettaisiin?

 

Kuinka maankäyttö Pinsiössä muuttuisi, kun kylään jouduttaisiin rakentamaan veden esikäsittelylaitos vesistön ääreen, putkistot vesistöstä kankaille, imeytysalueet kankaalle ja vesiputkistot, joilla Pinsiössä valmistettu tekopohjavesi johdettaisiin Tampereen vesijohtoverkostoon?

 

Kysymyksiä on paljon ja nyt on kyläläisten aika pohdiskella niitä.

 

Tavase-hanke olisi viisainta lopettaa. Lopettamisen tekee vaikeaksi se, että hankkeeseen on jo nyt tuhlattu kymmenkunta miljoonaa euroa.

 

Pälkäneen ja Kangasalan alueelle suunnitellun tekopohjavesilaitoksen kustannus olisi nykylaskelmien mukaan lähes 150 milj. euroa ja Pinsiön laajennuksen osalta puhutaan n. 65 milj. euron kustannuksesta!

 

Ehdotan, että hanke kuopattaisiin ja Tampereen kaupunki kirjaisi kertyneet tappiot tilinpäätökseensä. On parempi ottaa kymmenen miljoonan tappio nyt, kuin tuhota Pälkäneen, Kangasalan sekä Pinsiön harjut ja saada yhteiskunnan vastuulle toimimaton ja luonnonvastainen tekopohjavesilaitos.

 

On korkea aika, että Hämeenkyrön, Ylöjärven ja Nokian kuntapäättäjät nyt etsivät tietoa Tavase Oy:n suunnitelmista. Suunnitelmat ovat pitkällä, mutta ne ovat vasta toimivan johdon ja Tavase Oy:n hallituksen ”kirjoituspöydillä”, joten jotain on vielä tehtävissä.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tavase Oy, Tavase Oy on tulossa Pinsiöön, Pinsiö, Hämeenkyrö, Ylöjärvi, Nokia, Hämeenkyrön Sanomat,

Paikallislehdillä on tärkeä rooli kuntaliitoksissa kadonneiden kuntien identiteetin säilyttämisessä

Lauantai 12.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Asun Tampereella ja luen Aamulehden, Helsingin Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden sekä Suomenmaan lisäksi säännöllisesti Hämeenkyrön Sanomia ja Kälviän Seudun Sanomia.

Luen ”kyröläistä” sen vuoksi, että olen kotoisin Viljakkalasta ja meille on ”aina” tullut Hämeenkyrön Sanomat.

Kälviän Seudun Sanomat on meille tullut sen perustamisesta saakka eli vuodesta 1988 alkaen, jolloin lehti perustettiin. Vaimoni on kotoisin Kälviältä ja sen vuoksi Keski-Pohjanmaan tärkeän pitäjän asiat kiinnostavat.

Viljakkala ja Kälviä ovat kokeneet saman kohtalon – molemmat on itsenäisinä kuntina lopetettu. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että viljakkalalaisuus tai kälviäläisyys olisivat hävinnneet. Viljakkala on liitetty Ylöjärveen 1.1.2007 ja Kälviä Kokkolaan, mutta molempien asukkaat haluavat olla edelleen viljakkalalaisia ja kälviäläisiä.

Lopetettujen kuntien asukkaiden identiteetin säilyttämisessä paikallislehdellä on tärkeä rooli.

Hämeenkyrön Sanomien nimen alla lukee ”Hämeenkyrö – Viljakkala” ja Kälviän Seudun Sanomat kertoo nimensä alla: ”Kälviän, Lohtajan ja Ullavan sitoutumaton kotiseutulehti”.

Arvostan suuresti molempien paikallislehtien nimen alaviitteitä ja toivon, että ne säilyvät lehdissä pitkään.

Mainittakoon, että Kälviä, Lohtaja ja Ullava liittyivät Kokkolaan 1.1.2009.

Hämeenkyrön Sanomat käsittelee Viljakkalan asioita kaikissa numerossaan kiitettävästi ja samaa on luonnollisesti todettava myös Kälviän asioiden käsittelemisestä Kälviän Seudun Sanomissa.

Tämä on asukkaiden kannalta tärkeää, sillä vie varmaan vuosikymmeniä, että viljakkalalaiset mieltävät itsensä ylöjärveläisiksi. Kuntakehitys saattaa laukata niin, että seuraava siirto on se, että viljakkalalaiset ovat joskus tamperelaisia. Ei ehkä huono lopputulema lainkaan!

Kälviäläisillä ei ehkä ole Viljakkalan tapaan odotettavissa seuraavaa kuntavaihetta, sillä Kokkola lienee Keski-Pohjanmaan maakunnan keskus ja pääpaikka pitkälle tulevaisuuteen.

Kiitän Hämeenkyrön Sanomia ja Kälviän Seudun Sanomia kuntaliitoskuntien asukkaiden identiteetin säilyttämisestä.

Viljakkala ja Hämeenkyrö ovat minulle monella tapaa tärkeitä kuntia ja samaa on todettava myös Kälviästä. Sen vuoksi valitsen postin joukosta tiistaisin ja torstaisin ensimmäiseksi Hämeenkyrön Sanomat ja perjantaisin Kälviän Seudun Sanomat, sillä lehti ehtii Tampereelle vasta ilmestymistään seuraavana päivänä.

Toivon, että Viljakkalasta ja Kälviältä pois muuttaneet asukkaat jatkaisivat innokkaasti mainittujen paikallislehtien tilaamista, jotta voisimme jatkossakin lukea synnyinkuntamme asiat omasta paikallislehdestä.

Viljakkalassa ja Kälviällä syntyneet henkilöt ovat elämänsä loppuun saakka Viljakkalassa ja Kälviällä syntyneitä – mikään mahti ei voi muuttaa synnyinpaikkakunnaksemme Ylöjärveä tai Kokkolaa.

-Esko Erkkilä-

 

--------------

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Hämeenkyrön Sanomissa 8.3.2011 ja Kälviän Seudun Sanomissa 10.3.2011.

Annoin luvan fiksata kirjoitustani ja Hämeenkyrön Sanomissa otsikko oli "Paikallislehdillä on tärkeä rooli kuntaliitoskunnissa" ja Kälviän Seudun Sanomissa kirjoitukseni otsikko oli "Paikallislehti on tärkeä kuntaliitoksen jälkeenkin".

Tekstiäni kumpikaan lehti ei muuttanut.

 

-Esko Erkkilä-

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hämeenkyrön Sanomat, Kälviän Seudun Sanomat, Viljakkala, Hämeenkyrö, Ylöjärvi, Kuru, Kälviä, Lohtaja, Ullava, Kokkola, kuntarakenne, lopetetut kunnat,