Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Vuoden 2019 Tangonuoren Henri Jokisen Kesäkonsertista Hämeenkyrön Myllykolussa muodostuikin todellinen Kesäjuhla...

Tiistai 28.7.2020 - -Esko Erkkilä-

…sillä sunnuntaina 26.7.2020 järjestetyissä konserteissa oli paljon erikoisohjelmaa!

 

 

IMG_90483.JPG

 

Lavialainen 14-vuotias harmonikkataitaja Ville Vehkalahti viihdytti konserttiyleisöä heti katsomon portilla ja hän esiintyi sitten aikanaan myös Henri Jokisen säestäjänä.

 

 

IMG_9047.JPG

 

Taustanurmikolla odotti Zetor 25 A, jolla kesäjuhlassa olikin sitten juhlan edetessä keskeinen rooli!

 

 

IMG_9051.JPG

 

Kesäkonsertin tai oikeammin Kesäjuhlan ideoija ja toimeenpanija Katariina Pylsy avasi juhlan ja kertoi taustoja kirjailijamestari Frans Emil Sillanpään Myllykolusta.

Katariina on mm. Pirkanmaan Agrologit ry:n puheenjohtaja!

 

 

IMG_9057.JPG

 

Juhlan avauksen jälkeen paikalle asteli arvokkaasti itse Frans Emil Sillanpää agrologi Eero Pylsyn hahmossa.

 

Eero muistuttaa ulkomuodoltaankin Fransua ja se viipyilevä esitystapa, jolla hän imitoi Sillanpäätä on todellinen taidenautinto.

 

Pirkanmaan Agrologit ry:n pikkujouluissa on tapana, että Eero Pylsy esittää Sillanpään joulupakinan ja ne meistä, jotka omakohtaisesti muistamme radiosta kuulleemme Sillanpään joulupakinan, voimme todeta että kyseessä on melkein aito Sillanpää!

 

 

IMG_9059.JPG

 

On siinä meillä agrologi-pariskunta!

 

 

IMG_9060.JPG

 

Ja sitten konsertin päätähti Henri Jokinen saapui Zetorilla estraadille!

 

 

IMG_9062.JPG

 

Katariina Pylsy hankki hienosti entisöidyn Zetorin jokunen kuukausi sitten ja hän muisteli, että hänen nuoruudessaan Zetorien kerrottiin toistelevan; ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen”!

 

Minä puolestani muistan kerrotun, että vaikeassa paikassa Zetor voihki: ”Tästäkö, tästäkö, tästäkö, tästäkö, tästäkö”!

 

Alamäessä Zetorin kerrottiin toistelevan: Tätä työtä koko kesän, tätä työtä koko kesän, tätä työtä koko kesän”!

 

Ja Zetorin perä huusi alamäessä: ”Niin, niin, niin, niin, niin”!

 

****************

 

Varsinaisesta Kesäkonsertista kerroinkin jo eilen ja nyt päätän tämän juttuni kuvaan, jossa…

 

 

IMG_9083.JPG

 

…Katariina Pylsy ohjastaa Zetorinsa odottamaan kohta alkavaa uutta Kesäkonserttia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuoden 2019 Tangonuori, Vuoden 2019 Tangonuori Henri Jokinen, Hämeenkyrö, Hämeenkyrön Myllykolu, Frans Emil Sillanpää, Katariina Pylsy, Eero Pylsy, Ville Vehkalahti, Henri jokinen, Zetor 25 A,

Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

sillanpaa3.jpg

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Frans Emil Sillanpää, F. E. Sillanpää, Eero Elias Sillanpää, Sigrid Sillanpää, Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää, Hämeenkyrön Sanomat,

Frans Emil Sillanpää - kaksi veistosta Hämeenkyrössä

Tiistai 10.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Frans Emil Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1939.

 

 

Palkinnon perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

 

 

”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”.

 

 

F. E. Sillanpäästä on Hämeenkyrössä kaksikin veistosta

 

 

 

sillanpaa1.jpg

 

 

Hämeenkyrön kunnantalolla on Kalervo Kallion vuonna 1947 veistämä teos, jonka on lahjoittanut vuonna 2003 Nordea Pankki Suomi Oy.
 

 

 

sillanpaa2.jpg

 

 

F. E. Sillanpään lukion (entinen Hämeenkyrön Yhteiskoulu) puistossa sijaitsee kuvanveistäjä Heikki Niemisen veistämä rintakuva.

 

 

Patsas paljastettiin kesäkuussa 1965 ja se on paikallisen Lions clubin aikaansaama.

 

 

Patsasta yritettiin saada Hämeenkyrön kunnantalon eteen, mutta se torpattiin sillä perusteella, että Sillanpäällä ei ollut Hämeenkyrössä kunnallisia ansioita!

 

 

 

Huomenna kerron Sillanpäästä hieman lisää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Frans Emil Sillanpää, F. E. Sillanpää, Sillanpään rintakuvaveistokset, Hämeenkyrön kunnantalo, F. E. Sillanpään lukio, Hämeenkyrön Yhteiskoulu, kuvanveistäjä Kalervo Kallio, Kalervo Kallio, kuvanveistäjä Heikki Nieminen, Hämeenkyrö,

Eeva-Liisa Manner: Eniten tekstilainauksia Kivikirjastossa!

Maanantai 11.1.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Tampereella Aleksis Kiven kadulla sijaitsevasta Kivikirjastosta.

 

 

 

 

kivi8.jpg

 

 

Tässä Kivikirjaston ”sisäänpääsylaatta”, jossa kerrotaan, että Kivikirjaston on laatinut Radoslaw Gryta.

 

 

Kivikirjaston sijaintivaihtoehtojen pohdiskelusta minulla ei ole taustatietoa, mutta oletan, että kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kunniaksi nimetty Aleksis Kiven kadun kävelykatuosuus on nimitaustansa vuoksi ollut helppo valinta Kivikirjaston sijaintipaikaksi.

 

 ************

Helsingissä syntyneestä, mutta Viipurissa varttuneesta Eeva-Liisa Mannerista kehittyi 1950-luvulla hänen Orivedelle tapahtuneen muuttonsa jälkeen vahva pirkkalaiskirjailija.

 

 

Kirjallisen läpimurron jälkeen Manner muutti Tampereelle ja Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle hän on myös haudattu.

 

 

Runoilija, kirjailija, kääntäjä Eeva-Liisa Manner (1925 – 1995) on saanut Kivikirjastoon useita tekstinpätkiään – kas näin:

 

 

 

 

kivi9.jpg

 

 

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

 

 

 

 

kivi10.jpg

 

Jos tämä rakkaus, joka on hienojakoisinta
ja tutkimattominta kaikista aineista, nousisi ja leviäisi,
se peittäisi valtakunnan kuin tuhka.

 

 

 

 

kivi11.jpg

 

 

Sade avaa korvat nukkujalle
sade avaa varjot kulkijalle
sade avaa kuulon, kävelyn sisäänpäin.

 

 

 

 

kivi12.jpg

 

 

Jos suru savuaisi,
maa peittyisi savuun.
Ja silti tämänkin surun alla
on tuli,
sydämeni palaa, eikä kulu.

 

 

 

 

kivi13.jpg

 

 

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

 

 

Kiitokset nykyään Tampereen pormestarin erityisavustajana toimivalle toimittaja Mikko Närhelle, kirjailija Timo Malmille sekä runoilija Juha Sirolle, jotka ovat yhdessä taiteilija Radoslaw Grytan kanssa valinneet Kivikirjastoon kelpuutetut tekstit – olette onnistuneet tehtävässänne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lauri Viita, Frans Emil Sillanpää, Viljo Kajava, Kalle Päätalo, Väinö Linna, Kivikirjasto, Radoslaw Gryta, Eeva-Liisa Manner, Mikko Närhi, Timo Malmi,

"Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät."

Sunnuntai 10.1.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikon teksti on Frans Emil Sillanpään tekstiä ja se on kiveen kaiverretuin kirjaimin esillä Radoslaw Grytan Kivikirjastossa Aleksis Kiven kadulla Tampereella.

 

 

Radoslaw Gryta syntyi Puolassa 1955, muutti Suomeen 1979 ja sai Suomen kansalaisuuden 1986.

 

 

Aleksis Kiven kadun katukiviin on hakattu tekstejä edesmenneiltä runoilijoilta ja kirjailijoilta, jotka kaikki ovat asuneet sekä vaikuttaneet Tampereella.

 

 

Tässä kuvakierros, jonka kohteena on osa Kivikirjaston teoksista:

 

 

 

 

kivi1.jpg

 

 

Parasta varata mieleesä meleko palajo heivuunvarraa siihen, miltä täysin vieraat ihmiset näyttävät ja kullostavat, kun niihen kanssa on ensimmäisen kerran tekemisissä.

Kalle Päätalo

 

 

 

 

kivi2.jpg

 

 

Mitä ei voi silmin vajain
nähdä, siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen
luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu, -
kaikin soluin, sydämin
usko, tahdo jotakin,
niin se kerran tapahtuu.

Lauri Viita

 

 

 

 

kivi3.jpg

 

 

Leveäharteinen kaupunki
hengittää aamun keuhkoihinsa
ja aloittaa uuden aikakauden.

Viljo Kajava

 

 

 

 

kivi4.jpg

 

 

Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät.

F.E. Sillanpää

 

 

 

 

kivi5.jpg

 

 

Emme ole tyytyväisiä. Emme siis myöskään kuolleita. Ja elämän luonteeseen kuuluu luoda unistaan kulttuuria.

-----

Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen.

-----

Tuo kahdeksantoista metrin putous on merkittävä lasku. Sillä se on nostanut kaupungin.

Väinö Linna

 

 

 

 

 kivi6.jpg

 

Tein laulun perhosesta
ja henkäisin. Se lensi.

Lauri Viita

 

 

 

 

kivi7.jpg

 

 

Oppimiseen ei koskaan olla liian vanhoja. Kannattaa aina tietää enemmän. Aloittakaa historiasta.

Väinö Linna

 

 

Eräs tamperelainen kirjailija ja runoilija tuntuu Kivikirjaston perusteella olleen erityisen rakas taiteilija Radoslaw Grytalle, mutta tämän kirjailijan Kivikirjastossa olevista teoksista huomenna!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lauri Viita, Frans Emil Sillanpää, Viljo Kajava, Kalle Päätalo, Väinö Linna, Kivikirjasto, Radoslaw Gryta,

Joulu on parhaimmillaan, kun valmistelutyöt ovat lopuillaan, mutta vielä ei olla aatossa!

Tiistai 24.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan järjestämään joulurauhanjulistustilaisuuteen Sikomäen metsäkirkossa Hämeenkyrön Kierikkalassa.

 

Tilaisuus oli samalla päätöstapahtuma Nobel-kirjailija F.E. Sillanpään 125-vuotisjuhlavuodelle.

 

 

 

siko1

 

 

Tilaisuuden ohjelma oli korkeatasoinen ja ohjelmaosuuden aloitti Kierikkalan kylän oma tyttö Emilia Lager trumpettisooloillaan – hän myös saatteli esityksillään kirkkoväen kotimatkalle.

 

 

 

siko2

 

 

Filosofian tohtori, kirjailija ja kulttuurin monitoimimies Panu Rajala piti juhlapuheen.
 
Panin merkille, että Panu Rajala mainitsi Frans Emil Sillanpään sanoneen joulusta jotenkin siten, kuin todetaan tämän jutun otsikossa – mielestäni Sillanpää oli oikeassa!

 

 

 

siko3

 

 

Hämeenkyröläinen tenori Valtteri Yrjölä esiintyi joulurauhanjulistustilaisuudessa peräti kolmesti.

Hänen laulunsa kaikuivat Sikomäellä voimallisesti!

 

 

 

siko4

 

 

Sikomäen metsäkirkon ”isäntä” ja Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan suurmestari Eero Pylsy esitti Sillanpään joulusaarnan.
 
Suurmestari osaa esittää Sillanpään pakinat samalla poljennolla, kuin Nobel-kirjailijamme aikoinaan!
 
On mielenkiintoista todeta, että "pojasta on polvi paranemassa", sillä Eero ja Katariina Pylsyn poika Niclis Pylsy alkaa olla yhtä taitava Sillanpää-esittäjä kuin mestari-isänsä konsanaan!

 

 

 

siko5

 

 

 

Sikomäen metsäkirkossa aatonaattona pidetyssä tilaisuudessa joulurauhan julisti Vilja Pylsy.

 

 

 

siko6

 

 

Rovasti Osmo Tahvanainen piti metsäkirkkotilaisuuden lopuksi joulumessun ja antoi kirkkoväelle siunauksen.

 

 

 

siko7

 

 

Kiitän tilaisuuden juontajana toiminutta Katariina Pylsyä (vasemmalla), Eero Pylsyä (oikealla) ja koko Pylsyn perhettä, silä Sikomäellä nyt järjestetty joulurauhanjulistustilaisuus oli järjestyksessään jo neljästoista.

 

Oli mukava kuulla Katariina Pylsyn toteamus, että ensi vuonna Sikomäen metsäkirkossa järjestetään jo 15. joulurauhanjulistustilaisuus!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sikomäen metsäkirkko, Sikomäen joulurauhanjulistus, Kierikkala, Emilia Lager, Panu Rajala, Eero Pylsy, Katariina Pylsy, Vilja Pylsy, Niclis Pylsy, Osmo Tahvanainen, Valtteri Yrjölä, tenori Valtteri Yrjölä, Frans Emil Sillanpää, F.E. Sillanpää, Nobel,

Sikomäen Helaavalkeat - uusi kulttuuritapahtuma Hämeenkyrössä

Keskiviikko 15.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Katariina ja Eero Pylsy olivat puuhaajina, kun Hämeenkyrö sai helatorstaina toukokuun 9. päivänä uuden hienon kulttuuritapahtuman.  Hämeenkyrön Kierikkalan Sikomäellä saatiin silloin kokea 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumiin liittyvä Sikomäen Helaavalkeat –tapahtuma.

 

 

siko1

 

Paikalla hienossa kevätsäässä toteutetussa tapahtumassa oli nelisenkymmentä kyröläistä, lähipitäjäläistä sekä kesä-hämeenkyröläistä.

 

 

 

siko2

 

 

Katariina Pylsy on monien haastattelujen avulla perehtynyt Sikomäen helavalkeisiin ja nyt vanhat tunnelmat olivat hänen kirjoittamansa näytelmän avulla loihdittu kaikkien koettavaksi.

Haastattelut on perimätiedon säilyttämiseksi tehty viime hetkillä, sillä nykyään Sikomäen helavalkeita kokeneita ei enää ole keskuudessamme.

 

 

siko3

 

 

Helaavalkeat toteutettiin kantaesityksessä lukuharjoituksena, mutta se ei tunnelmaa haitannut.

Vasemmalla Katariina Pylsy ja oikealla Niclis Pylsy – he molemmat esittivät useiden roolihahmojen vuorosanat.

 

 

siko4

 

Näytelmään toivat musiikkia ja elävyyttä pelimanneina Weijo Koskiranta Hämeenkyröstä…

 

 

siko5

  

…sekä Teuvo Suoniemi Tampereelta.

 

 

 

siko6

 

Sikomäen helaavalkean sytyttämisestä vastasi Eero Pylsy.

Sata vuotta sitten järjestetyissä Sikomäen Helaavalkeissa roihu oli moninkertainen nyt nähtyyn verrattuna, mutta aitoa helaatunnelmaa tämäkin toi.

 

 

siko7

 

Näytelmän tekstit koostuvat aidosta kyröläisestä murteesta ja sattuvista sanonnoista.

Katariina Pylsy (vasemmalla) ja Niclis Pylsy (oikealla) esittivät vuorosanat selkeästi ja yleisöä kiinnostavasti.


Weijo Koskirannan ja Teuvo Suoniemen pelimanniesitykset toivat esitykseen monipuolisuutta ja nautittavuutta.

 

***********

 

Oskari Heikkilä, Heikkilän talon isäntä Kierikkalasta kertoi eräässä repliikissään Sikomäen helaavalkeitten perimmäisen tarkoituksen näin:

 

”Ennen vanhaan helaavalkeitten avulla pyyrettiin suosiollisia henkiä tuleen iloon ja juhlanpitoon mukaan ja samalla valkeella hätistettiin pahansuopia ja vihamielisiä olentoja tiehensä.  Valkee on semmonen voima, jota pahat henket pelkäävät.”

 

***********


Näytelmän kohokohta oli sen loppupuolella, kun kirjailijamestari F. E. Sillanpää saapui yhdessä Sigrin kanssa Sikomäen helaavalkeille. Kantaesityksen katsojat pystyivät hyvin kuvittelemaan Sillanpään Sikomäen maisemissa!

 

siko8

 

F. E. Sillanpää kuvaili repliikissään Sikomäeltä avautuvia näkymiä kirjailijamestarille tutulla tavalla:

”Tälle maisemalle antavat leimansa pellot ja haat, talot ja töllit sekä siellä täällä silmänä pilkottava järvi. Tätä rajoitettua maisemaa elävöittää ihminen, kotieläin, lintu tai hyönteinen. Piennarten ja puitten nuori vehmaus on niin ylivoimainen asia ja siinä on sellaista luonnonvoiman mahtia, ettei sen ihasteleminen ole häpeäksi miehiselle miehellekään.”

 

 

 

Paikalla esitystä seuraamassa oli lukuisia hämeenkyröläisiä, jotka ovat saaneet paljon aikaiseksi hämeenkyröläisen kulttuurin saralla.

 

siko9

 

Tässä hämeenkyröläinen kulttuurin monitaitaja Kauno Perkiömäki keskustelee Eero Pylsyn kanssa.

 

 

siko10

 

Mieliinpainuva Helaavalkee – tapahtuma päättyi Eero Pylsyn 23.3.2010 säveltämään ja sanoittamaan Kierikkalan kylän ylistyslauluun...

”Maisema kaunehin”.

Laulun sanat oli jaettu yleisölle ja esilaulajina toimivat Katariina Pylsy, Eero Pylsy, Jere Lepola ja Niclis Pylsy.

 

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä kuuluisin Kyrönmaan,

siel syntyi ja varttui kirjailijamme Frans Emil Sillanpää.

Metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman

metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman, kaunehimman.

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä rakkahin Kyrönmaan,

siel ahkera kansa kyntää ja kylvää kansallismaisemaa.

 

Kierikkila oi Kierikkala on kylistä viihtyisin Kyrönmaan,

siel isien työt ja kulttuuriarvot auttavat jaksamaan.

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä kaunehin Kyrönmaan,

siel Luojaamme kiittäen laulumme soi vain kylästä Kierikkalan.

Metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman

metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman, kaunehimman.

 

 

 

On toivottava, että ensi vuoden helatorstaina Sikomäellä nähdään nyt kantaesityksenä nähty näytelmä täydellisenä esityksenä.


Esitykseen tarvitaan parisenkymmentä näyttelijää ja uskon, että se on hämeenkyröläiselle kulttuuriväelle sopiva voimainponnistus.

 

********

 

 

siko11

 

 

Hämeenkyrön Sanomat julkaisi 14.5.2013 ilmestyneessä numerossaan laatimani jutun Sikomäen Helaavalkeista.

 

 

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: Sikomäki, Kierikkalan Sikomäki, Hämeenkyrön Sikomäki, Sikomäen Helaavalkeat, Katariina Pylsy, Eero Pylsy, Niclis Pylsy, Frans Emil Sillanpää, Kauno Perkiömäki, Maisemakahvila, Kierikkala, Weijo Koskiranta, Teuvo Suoniemi, Jere Lepola, Hämeenkyrön Sanomat