Metsäpirtin rosvopaisti oli unohtumaton kokemus

Torstai 25.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Pidän lammasruuista, mutta rosvopaistia olen saanut vain tasan yhden kerran.

 

Se olikin sitä unohtumattomampi kokemus ja viittasin siihen jo eilen, kun kerroin taannoisesta käynnistämme Metsäpirtin puoleisella Taipaleenjoen lossirannalla.

 

 

**********

 

Tapahtuma ajoittuu jonnekin vuoden 1985 seutuvilla, kun sain osallistua työporukkamme matkalle Venäjälle.

 

Matkamme suuntautui Metsäpirttiin ja asuimme siellä neuvostojohtajien käytössä olleessa tiilisessä huvilassa.

 

Teimme kokopäiväretken Taipaleenjoen ylittäen Kirvesmäkeen ja tutustuimme muutenkin suomalaisten Talvisodan aikaisiin asemiin. Siihen aikaan taistelumaastot olivat vielä turmelematta ja sainkin tällä matkalla kipinän alkaa tutustumaan suomalaisten kunniakkaisiin taistelumaastoihin itärajan takana.

 

Palasimme Kirvesmäestä Neosaaren puolelle Taipaleenjoen lossirantaan ja aloimme kävellä kohti majapaikkaamme.

 

Rannassa oli silloin lammasfarmari, jolla oli laidunnettavana parisenkymmentä lammasta ja siinä heräsikin ajatus, että tehdäänpä illalla rosvopaistia. Nykyisin lammasfarmaria ei enää ole, vaan samalla tontilla on nyt tiukasti vartioitu ökyrikkaiden venäläisen autojen parkkipaikka.

 

Maksoimme lampaasta 20 dollaria ja pyysimme farmaria teurastamaan lampaan sekä tuomaan ruhon alkuillasta majapaikkaamme.

 

Lammasfarmari toi teurastetun lampaan sovitusti ja muistan, että hän oli laittanut lampaan sisäelimet alumiinipesuvatiin ja tarjosi niitäkin meille. Emme ottaneet sisäelimiä ja lammasfarmari veikin ne tyytyväisenä kotiinsa.

 

Meillä oli mukana erilaisia levitteitä sekä mm. valkosipulinkynsiä, joita käytimme lampaanruhon valmistelemisessa rosvopaistiksi.

 

Rosvopaistin valmistamisessa tarvittava kuoppa oli kaivettu ja lähimetsistä kerättyjen polttopuiden ansiosta homma alkoi olla valmis varsinaiseen toimintaan.

 

Olimme valmistautuneet matkalle hyvin, mutta alumiinifoliota meillä ei ollut, joten se oli meidän akilleenkantapäämme rosvopaistin valmistamisessa – huvilan keittiöstä ja sen henkilökunnasta ei ollut apua ongelmaamme.

 

Käärimme lampaanruhon huvilasta löytämiimme sanomalehtiin sekä muuhun kelvolliseksi katsomaamme materiaaliin ja aloitimme varsinaisen kypsennyksen.

 

Parin, kolmen miehen partio kävi kyliltä hankkimassa asiaankuuluvat juomat, joten voimme luottavaisin mielin alkaa odottamaan rosvopaistin valmistumista.

 

Lampaan esiinkaivaminen hiilloksesta onnistui hyvin ja pääsimme tutkailemaan työmme onnistumista.

 

Lammas oli maistuvaista ja sopivan kypsää, mutta hiekka narskui hampaissa, kun sitä söimme!

 

Kokemus oli kaikesta huolimatta positiivinen ja sopi hyvin siihen seikkailuhenkeen, jota Venäjän matkoilla aina tarvitaan!

 

 

********

 

 

Vielä pieni muistelus huvilan kissoista:

 

Huvilassa oli parikin kesyä kissaa, jotka nälissään odottivat rosvopaistin valmistumista ”kuin kuuta kirkkaalta taivaalta”.

 

Joku heitti aimo annoksen lammasta kissoille ja toinen kissoista tarttuikin lihanpalaan välittömästi.

 

Kissa sinkosi itsensä kaarella lähes metrin korkeudelle, sillä se poltti suunsa kuumassa lihanpalassa! Olen toisenkin kerran nähnyt nälkäisen kissa polttavan suunsa kuumassa ruuassa ja sinkoavan itsensä korkeuksiin – sillä kerralla kyseessä oli kuuma hernekeitto!

 

 

********

 

Omaan Metsäpirtistä sekä Taipaleenjoesta pelkästään myönteisiä muistoja ja paljolti niiden syynä ovat kertomani rosvopaistikokemukset siellä.

 

Arvostan suomalaisten sotilaiden taistelua Talvisodan Taipaleessa ja sen vuoksi on aina pienoinen juhlahetki, kun pääsee käymään niillä kunnian tantereilla.

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoki - Tuonelanjoki

Keskiviikko 24.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen sotahistorian kuuluisimpia taisteluita ovat Metsäpirtin Taipaleenjoella käydyt taistelut.

 

Vihollinen pääsi Taipaleenjoen yli, mutta Suomen rintama kesti Talvisodassa rauhantekoon saakka.

 

Minulla on ollut tilaisuus tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin muutamaankin kertaan ja olen saanut näillä matkoillani kerran ylittää veneellä Taipaleenjoen Neosaaresta Terenttilän puolelle ja myös takaisin.

 

Heinäkuun alussa tekemällämme matkallamme saimme tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin Neosaaren eli neuvostoarmeijan näkövinkkelistä. Nyt emme ylittäneet Taipaleenjokea.

 

 

 

 

 

Metsäpirtistä tulimme Taipaleenjoen rantaan entisen lossin Neosaaren puoleiselle kohdalle.

Joki virtaa vasemmalta oikealle kohti Laatokkaa, jonne ei olekaan pitkä matka.

Vastarannalla joen takamaastossa sijaitsevat kuuluisat Terenttilän tukikohdat.

Kuvasta oikealla mäntykankaalla sijaitsee Taipaleen muinaislinnan rauniot. Harmittelen, että en aikoinaan linnanraunioilla käydessäni mennyt vallihautojen yli varsinaisen linnan alueelle. Taipaleen muinaislinnasta on todella vähän tietoa esim. netissä.

 

 

 

 

 

Katse kohti ylävirtaa.

Taipaleenjoen takana taitaa näkyä sotakirjallisuudesta tutut Kansakoulun metsikkö ja Pärssisen metsikkö.

 

 

 

 

 

Lossirannan viereen on rakennettu korkeatasoinen laituri, sillä monet Taipaleenjoen datsojen asukkaat asuvat Pietarissa ja sinne pääsee parhaiten nopeakulkuisilla veneillä.

Vastarannalla on joen suuntaisesti kiitorata, sillä pienkoneella matka Taipaleenjoelta Pietariin taittuu vielä nopeammin kuin veneellä.

Vastarannalle autotie kulkee Kiviniemen ja Sakkolan kautta – se taitaa nykyisin olla jokseenkin ajokelvoton.

 

 

 

 

Lossirannassa ennen ollut lammasfarmari on saanut väistyä ökyrikkaiden tieltä.

Saatan joskus kertoa tosijutun tällä paikalla ennen sijainneesta lammasfarmarista ja niistä lammaskaupoista, joita hänen kanssaan työporukan kanssa teimme lähes 20 vuotta sitten!

 

 

 

 

Saimme kuljettajamme onnistuneiden neuvottelujen tuloksena pitää ruokailutauon Taipaleenjoen lossirannassa – kiitokset Raivolle!

*******

 

Tästä kuvasta saa pientä esimakua siitä, että veden nykyinen pinta on monia metrejä alempana kuin vedenpinta tässä oli ennen Taipaleenjoen syntymistä 1818.

Tuolloin vedenpinta laski tällä kohdalla seitsemän metriä, kun Suvantojärvestä puhkaistui Taipaleen kylän läpi virtaava Taipaleenjoki.

Kaksisataa vuotta sitten bussimme pysäköintipaikka oli Suvantojärven pohjaa ja tämän kohdan vedet laskivat Käkisalmen kautta Laatokkaan.

*******

Taipaleenjoella suomalaisia kiinnostavat taistelumaastot sijaitsevat joen toisella puolella, sillä nyt katselimme Taipaleenjokea neuvostosotilaiden vinkkelistä.

Nelisen vuotta sitten laatimani juttu Taipaleenjoen suomalaisista taistelupaikoista löytyy googlaten vaikkapa näin: "Esko Erkkilä Taipaleenjoki". Jutussa liikutaan täsmälleen samalla kohtaan Taipaleenjokea kuin nyt, mutta eri puolella jokea.

 

 

On selvää, että Taipaleenjoen taistelumaastot ovat kohta muisto vain. Jos vielä nyt haluaa niihin tutustua, on pidettävä kiirettä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-