Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Puolassa syntyneen ja kahdesti Nobel-palkinnon saaneen Marie Curien kipsipatsas on Varsovan Teknillisessä museossa

Keskiviikko 14.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Tutustuin taannoisella Puolan matkallamme Varsovan Kulttuuritalossa eli Stalinin hampaassa sijaitsevaan teollisuuden ja teknologian museoon.

 

 

 

 

 

 

************ 

Curien kipsipatsas on sivuosassa museossa, sillä museossa esitellään Puolan saavutuksia teollisuuden ja teknologian saralla.

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tekniikan amatöörinä museosta jäi mieleen se, että puolalainen tekniikka on ”karkeatekoista” ja se ilmenee jo sisäänkäynnin vierellä sijaitsevista laitteista.

 

 

 

 

 

 

Museossa on esillä entisaikojen autoja T-mallin Fordista…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 …aina Polski Fiat 508 ”Junak” malliin saakka!

 

 

 

 

 

Museon ”Talous” –osastolla oli mielenkiintoista nähdä pyykinpesukoneiden ja mankeleiden historiaa.

 

 

 

 

 

Nykypäivän suomalaistalouksissa tuttu Miele-merkki omaa näköjään pitkät perinteet!

 

 

 

 

Oli yllätys, että 1960-luvulla Puolassa on valmistettu monia televisiomalleja. Unimor-tehdas on sijainnut Gdanskissa.

 

 

 

 

 

Se puolestaan ei ollut yllätys, että Puolan kaivosteollisuutta esiteltiin museossa varsin laajasti.

 

Puolastahan se kivihiili paljolti tulee, jonka kautta Suomen hallitus noudattaa ”hiilenmustaa energiapolitiikkaa”!

 

 

 

 

Erään näyttelysalin permannolla oli suurehko koululuokka kuuntelemassa asiantuntijan esitystä menneistä ajoista.

 

Kannatettava idea myös Suomeen!

 

***************** 

 

Varsovassa käydessä kannattaa poiketa myös Teknillisessä museossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulu on parhaimmillaan, kun valmistelutyöt ovat lopuillaan, mutta vielä ei olla aatossa!

Tiistai 24.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan järjestämään joulurauhanjulistustilaisuuteen Sikomäen metsäkirkossa Hämeenkyrön Kierikkalassa.

 

Tilaisuus oli samalla päätöstapahtuma Nobel-kirjailija F.E. Sillanpään 125-vuotisjuhlavuodelle.

 

 

 

 

 

Tilaisuuden ohjelma oli korkeatasoinen ja ohjelmaosuuden aloitti Kierikkalan kylän oma tyttö Emilia Lager trumpettisooloillaan – hän myös saatteli esityksillään kirkkoväen kotimatkalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hämeenkyröläinen tenori Valtteri Yrjölä esiintyi joulurauhanjulistustilaisuudessa peräti kolmesti.

Hänen laulunsa kaikuivat Sikomäellä voimallisesti!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sikomäen metsäkirkossa aatonaattona pidetyssä tilaisuudessa joulurauhan julisti Vilja Pylsy.

 

 

 

 

 

Rovasti Osmo Tahvanainen piti metsäkirkkotilaisuuden lopuksi joulumessun ja antoi kirkkoväelle siunauksen.

 

 

 

 

 

Kiitän tilaisuuden juontajana toiminutta Katariina Pylsyä (vasemmalla), Eero Pylsyä (oikealla) ja koko Pylsyn perhettä, silä Sikomäellä nyt järjestetty joulurauhanjulistustilaisuus oli järjestyksessään jo neljästoista.

 

Oli mukava kuulla Katariina Pylsyn toteamus, että ensi vuonna Sikomäen metsäkirkossa järjestetään jo 15. joulurauhanjulistustilaisuus!

 

 

 

-Esko Erkkilä-