Helsingin Yliopisto, Mikkeli, Haaga sekä P. M. A. Tigerstedt ovat alppiruusulajikkeet, jotka menestyvät hallaisellakin tontilla

Torstai 13.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Elämme kesäkuun alkupuoliskon päiviä ja alppiruusut kukkivat parhaillaan.

 

 

Alppiruusut eli rhododendronit eli rodot ovat komeita ilmestyksiä yksittäisinäkin kasveina, mutta todellisia katseenvangitsijoita ne ovat ryhmissä.

 

 

Olen tyytyväinen, että parisenkymmentä vuotta sitten istutimme mökkitonttimme männikköön yksitoista alppiruusua ja kyseessä olivat juuri nuo lajikkeet, jotka mainitsen tämän juttuni otsikossa.

 

 

Tunnen pientä kademieltä varsinais-suomalaisia alppiruusun kasvattajia kohtaan, jotka voivat valita lajikkeeksi melkein minkä vaan tarjolla olevista lajikkeista – Viljakkalan Majajärvellä sijaitsevalla hallaisella mökkitontilla se ei ole mahdollista.

 

 

 

 

 

Alppiruusut ja alppiruusuryhmät pitää mieluiten istuttaa mäntyjen katveeseen, sillä alppiruusut matalajuurisina kasveina sopivat hyvin syväjuuristen mäntyjen kanssa.

 

 

Alppiruusuja ei pidä istuttaa kuusten alle ja läheisyyteen, sillä kuusi ei matalajuurisena sovellu alppiruusun kaveriksi.

 

 

Alppiruusun istutuskuoppaan pitää pohjalle hankkia havupuiden risuja ja käpyjä, sillä alppiruusun kasvupaikka pitää olla sellainen, että alppiruusun juurelle pystyy helposti kaivautumaan kyynärpäitä myöten!

 

 

Tärkeintä on muistaa se, että alppiruusulle ei koskaan pidä antaa ripaustakaan kalkkia, sillä alppiruusut ovat kalkinkarttajia.

 

 

Alppiruusut ovat nyt kukkeimmillaan ja tämän juttuni lopuksi kuvakimara alppiruusuistamme:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2020 kesäkuun neljäntenä päivänä saamme taas seuraavan kerran ihailla alppiruusujen kukoistamista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-