Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.


Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saarijärven Paavo, ruis, rukiin omavaraisuus, rukiin varmuusvarastot, rukiin keskisadot, ruislajikkeet, hybridirukiit, Puola ja ruis, Saksa ja ruis, rukiin tuonti, rukiinjauhatus, puolet on pantava petäjäistä,

On täysin Hämeenlinnan kaupungin hankintaorganisaation oma moka, jos Lammilla päiväkotilapset joutuvat syömään puolalaisia kumiperunoita!

Maanantai 12.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Ehdin toimia työelämässä palkkarenkinä 40 ja ½ vuotta. Tuosta ajasta olin aluksi puoli vuotta vähittäiskaupan palveluksessa ja lopuksi tasan 40 vuotta Suomen toiseksi suurimman rehuyrityksen eri tehtävissä.

 

Vastasin vuodesta 1997 alkaen kyseisen yrityksen raaka-ainehankinnoista, joten uskon tietäväni elintarviketeollisuuden hankinnoista jotain.

 

Eurooppatiedotus järjesti viime perjantaina eli 9.11.2012 Kirjastotalo Metson Pietilä –salissa Tampereella meppikahvit, joilla Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (EPP, kok) alusti aiheenaan ”Julkiset hankinnat”.

 

Perjantaina olisi ollut paljon muitakin menoja, mutta järjestin siten, että pääsin osallistumaan mielenkiintoiseen tilaisuuteen.

 

 

sirpa1

 

Sirpa Pietikäinen on värikäs esiintyjä ja hänen esityksiään on kiinnostavaa kuulla. Näin totean, vaikka ”lennänkin eri poliittisessa parvessa” kuin Pietikäinen.

 

 

EU on uudistamassa hankintadirektiiviään. Komissio antoi ehdotuksensa uudeksi direktiiviksi joulukuussa 2011. Direktiivin olisi määrä valmistua lähiaikoina.

 

Uudistus merkitsee, että Suomessa hankintalaki tulee muuttumaan. Toivon, että kansanedustajat ovat hereillä, kun hankintalakia muutetaan.

 

Sirpa Pietikäinen toimii varapuheenjohtajana Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnassa, joka valmistelee parlamentin osalta tulevaa direktiiviä – Metsossa oli äänessä siis vaikutusvaltainen suomalaismeppi!

 

Uuden direktiivin perusajatus on, että julkisesti hankittavien tuotteiden sekä palvelujen pitää olla laadukkaita ja niiden hinta on oltava kohtuullinen. Hankittavien tuotteiden ja palvelujen pitää olla kokonaistaloudellisia.

 

 

sirpa2

 

 

Sirpa Pietikäinen korosti direktiivin lähtevän siitä, että hinta ei saa olla hankinnoissa ainoa tekijä ja se ei saa olla lopullisessa valinnassa myöskään määräävä tekijä.

 

Pietikäinen korosti, että…

 

…”halvin hinta ei saa olla ainoa ja johtava kriteeri, vaan sen tulee olla vain yksi kriteeri muiden, etenkin sosiaalisten ja ekologisten arviointien joukossa.”

 

 

Epäonnistuneesta kilpailutuksesta Pietikäinen mainitsi esimerkkinä sen, kun lammilaiset julkisten ruokapalveluiden käyttäjät joutuvat tyytymään puolalaisiin kumiperunoihin, vaikka lähialueella tuotetaan runsaasti hyvälaatuista suomalaista perunaa.

 

 

Syy on taitamaton tarjouspyyntö, jossa pyydettiin tarjouksia vain x.xxx tonnista perunaa!

 

 

Pietikäinen mainitsi aivan oikein, että tarjouspyynnössä olisi aivan hyvin voitu pyytää tarjouksia sellaisesta perunasta, jonka nostosta toimitushetkeen on kulunut vain muutamia tunteja. Tuskin silloin lammilaisten päiväkotilasten ja ikäihmisten tarvitsisi syödä puolalaisia kumiperunoita!

 

 

Käytin tilaisuuden keskusteluosuudessa puheenvuoron, jossa kiittelin Sirpa Pietikäistä hänen kertomastaan Lammin perunacasesta ja totesin, että voidaanhan jo nyt esim. maitotarjouksissa pyytää tarjouksia sellaisesta maidosta, joka on lypsetty vaikkapa vain kolme päivää ennen toimituspäivää.

 

 

Kysyin ulkomailla tehdystä valmistaikinasta Suomessa paistetuista leivistä sekä niiden todellisesta valmistushetkestä.  MEP Pietikäinen totesi, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulkinta leipien valmistushetkestä on sitova ja heidän tulkintaansa on noudatettava Suomessa.

 

 

Totean, että kunnallisten hankintaorganisaatioiden kouluttaminen kokonaistaloudelliseen ostamiseen olisi jo nyt ensiarvoisen tärkeää.

Aivan välttämätöntä se on sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt uuden hankintalain!

 

 

-Esko Erkkilä-

3 kommenttia . Avainsanat: Meppikahvit, Sirpa Pietikäinen, hankintadirektiivi, hankintalaki, julkiset hankinnat, elintarviketeollisuus, elintarvikehankinnat, perunahankinnat, kumiperunat, Lammi, Hämeeninna, puolalaiset kumiperunat, lammilaiset perunat,

« Uudemmat kirjoitukset