Hankintalain kokonaisuudistus mahdollistaa mummon pääsemisen papan kanssa samaan paikkaan vanhuuttaan viettämään

Lauantai 7.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmän mietintö valmistui 13.5.2015 ja tavoite on se, että hankintalain kokonaisuudistus saataisiin hallituksen esityksenä eduskuntaan tämän vuoden aikana ja se merkitsisi lain voimaantuloa huhtikuussa 2016.

 

 

Katson olevani hankinta-asioiden asiantuntija, sillä vastasin Suomen toiseksi suurimman rehunvalmistajan hankinnoista yli 40 vuotta kestäneen työurani viimeisten 15 vuoden aikana.

 

 

Hankintalaki koskee julkisia hankintoja joten yritysten hankintoja se ei koske, mutta uuden hankintalain perusteet ovat niin mielenkiintoisia, että osallistuin eilen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettyjen Apuväline 2015 –messujen yhteydessä järjestettyyn ”Hankintalaki” –seminaariin – seminaarin järjesti Sailab ry.

 

 

Joudun ottamaan kantaa julkisiin hankintoihin näin eläkepäivilläkin, sillä jäsenyyteni Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa merkitsee, että joudumme johtokunnassa lähes joka kokouksessamme päättämään julkisista hankinnoista.

 

 

 

 

 

 

Alustajana Sailab ry:n seminaarissa oli ylitarkastaja Tarja Sinivuori-Boldt, jonka vastuualue Työ- ja elinkeinoministeriössä on Kilpailupolitiikan Työelämä- ja markkinaosastolla ja tehtävänkuvauksena ”Julkiset hankinnat”.

Täytyy kertoa, että Sailab ry on kaupallisten yritysten yhteenliittymä eli sairaala- ja laboratorioalan tavarantoimittajien yhdistys, joka esittelytekstinsä mukaan "edistää potilasturvallisten ja kustannustehokkaiden laite- ja tarvikeinnovaatioiden
leviämistä terveydenhuoltoon".

Joku voisi perustellusti tästä seminaarista todeta, että tietyllä tavalla pukki oli kaalimaan vartijana! No, minä en antanut sen häiritä, sillä TEM:n ylitarkastajan esitys oli mielenkiintoinen!

 

 

 

Uuden hankintalain tarkoituksena on;

 

• tehostaa julkisten varojen käyttöä
• yksinkertaistaa hankintamenettelyjä
• selkeyttää lain keskeisiä käsitteitä
• parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia tarjouskilpailuissa
• parantaa mahdollisuuksia huomioida ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia
• turvata tarjoajille tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu julkisissa hankinnoissa

 

Satojen miljoonien arvosta vuodessa yritysmaailmassa hankinnoista vastaavalle uusi hankintalaki ei juurikaan tuo uutta tietoa, mutta useita mielenkiintoisia seikkoja seminaarissa ilmeni.

 

 

Poimin ylitarkastaja Tarja Sinivuori-Boldt´n esityksestä muutamia kohtia:

 

 

• selkeytetään sääntelyä markkinoiden ennakkokartoituksesta = hyvä
  • tulee mieleen se, että yrityshankinnoissa ei koskaan voida tarjouspyyntövaiheessa tukeutua todennäköisten tarjoajien julkaisemiin myyntiesitteisiin. Kuntamaailmassa olen ilmeisesti tähän törmännyt ja se ei ole oikein.  ”Millimetrin tarkat” ostospesifikaatiot kertovat, että myyntiesitteitä on tutkailtu!

• tarjousten pienten virheiden korjaamismahdollisuus tullaan kirjaamaan lakiin = hyvä

• harmaan talouden torjumiseksi on hankintayksikön selvitettävä nykyistä laajemmin myös alihankkijoiden taustat = hyvä

• pk-yritysten asemaa julkisissa hankinnoissa parannetaan = hyvä
  • laissa asetetaan hankkijalle velvoite perustella päätös olla jakamatta hankintaa pienempiin pk-yrityksille sopivampiin osiin = hyvä

• lain keskeisiä tavoitteita ovat innovatiivisuuden tukeminen ja sähköisyyden edistäminen

 

 

Viittaan juttuni otsikossa mummon ja papan sijoittamismahdollisuuteen samaan paikkaa. Tämä periaate on kotimaista sääntelyä, jonka komissio on hyväksynyt = hyvä!

 

 

Merkittävää vanhusten sijoittamisessa on myös se, että jos palveluntarjoaja häviää uuden tarjouskierroksen, niin hankintalaki ei vaadi siirtämään asiakkaita uuteen paikkaan. Tässä lähdetään siis asiakkaan parhaasta ja ei ole kysymys palveluntarjoajan pärjäämisestä tarjouskilpailussa.

 

 

Tervehdin tyydytyksellä uuteen hankintalakiin suunniteltuja muutoksia ja totean, että muutokset muuttavat julkisten hankintojen periaatteita yritysmaailmassa noudatettujen menettelytapojen suuntaan.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen uuden kaupunginvaltuuston pitää ryhdistäytyä; kaupunkiin on laadittava sen ensimmäinen hankintastrategia!

Keskiviikko 14.11.2012

EU on näinä aikoina laatimassa julkisten hankintojen direktiiviä. Direktiivin aikaansaaminen merkitsee, että Suomen hankintalakia on uudistettava.

 

Hankinta-asioiden uudelleenajattelu merkitsee, että kuntien pitää laatia ja ainakin päivittää hankintastrategiansa.

 

Googlasin ”Hankintastrategia Tampere” ja sain tulokseksi nämä:

 

Palvelujen hankintalautakunta, ehdotus 26.9.2002

Kaupunginhallitus, päätös 14.10.2002

Kaupunginvaltuusto, tiedoksi 30.10.2002

 

Tulos osoittaa, että Tampereen kaupunki ei ole panostanut hankinta-asioiden linjaamiseen yli kymmeneen vuoteen!

Käsittämätöntä!

 

Olen erityisen huolestunut Tampereen kaupungin elintarvikehankinnoista, sillä niitä poliittiset päättäjät eivät ole ohjeistaneet koskaan!

 

Jo nykyiset hankintasäädökset mahdollistavat elintarvikehankinnat, joissa huomioidaan tuoreiden ja hyvälaatuisten elintarvikkeiden saamisen päiväkotien, ikäihmisten ja muiden julkisten laitosten asiakkaiden käyttöön.

 

Pelkään, että kunnallisten hankintaorganisaatioiden henkilöstön nykyinen taito ei riitä kuin halvan hinnan arviointiin.

 

On surullista, jos hankintaorganisaation ohjeisiin kirjattu tavoite on, että sen päätöksistä mahdollisimman vähän joutuu markkinaoikeuden tutkittavaksi. Tämän tavoitteen kirjaaminen toimintaohjeeksi merkitsee, että hankintaorganisaatio asettaa hinnan merkityksen hankintakilpailun ainoaksi kriteeriksi.

 

Muistutan, että…

 

 

…”halvin hinta ei saa olla ainoa ja johtava kriteeri, vaan sen tulee olla vain yksi kriteeri muiden, etenkin sosiaalisten ja ekologisten arviointien joukossa.”

 

 

Toivon ja suorastaan vaadin, että vastavalittu Tampereen kaupunginvaltuusto laatii ensitöinään kaupungille hankittavien tuotteiden sekä palvelujen hankintastrategian!

 

 

-Esko Erkkilä-

On täysin Hämeenlinnan kaupungin hankintaorganisaation oma moka, jos Lammilla päiväkotilapset joutuvat syömään puolalaisia kumiperunoita!

Maanantai 12.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Ehdin toimia työelämässä palkkarenkinä 40 ja ½ vuotta. Tuosta ajasta olin aluksi puoli vuotta vähittäiskaupan palveluksessa ja lopuksi tasan 40 vuotta Suomen toiseksi suurimman rehuyrityksen eri tehtävissä.

 

Vastasin vuodesta 1997 alkaen kyseisen yrityksen raaka-ainehankinnoista, joten uskon tietäväni elintarviketeollisuuden hankinnoista jotain.

 

Eurooppatiedotus järjesti viime perjantaina eli 9.11.2012 Kirjastotalo Metson Pietilä –salissa Tampereella meppikahvit, joilla Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (EPP, kok) alusti aiheenaan ”Julkiset hankinnat”.

 

Perjantaina olisi ollut paljon muitakin menoja, mutta järjestin siten, että pääsin osallistumaan mielenkiintoiseen tilaisuuteen.

 

 

 

Sirpa Pietikäinen on värikäs esiintyjä ja hänen esityksiään on kiinnostavaa kuulla. Näin totean, vaikka ”lennänkin eri poliittisessa parvessa” kuin Pietikäinen.

 

 

EU on uudistamassa hankintadirektiiviään. Komissio antoi ehdotuksensa uudeksi direktiiviksi joulukuussa 2011. Direktiivin olisi määrä valmistua lähiaikoina.

 

Uudistus merkitsee, että Suomessa hankintalaki tulee muuttumaan. Toivon, että kansanedustajat ovat hereillä, kun hankintalakia muutetaan.

 

Sirpa Pietikäinen toimii varapuheenjohtajana Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnassa, joka valmistelee parlamentin osalta tulevaa direktiiviä – Metsossa oli äänessä siis vaikutusvaltainen suomalaismeppi!

 

Uuden direktiivin perusajatus on, että julkisesti hankittavien tuotteiden sekä palvelujen pitää olla laadukkaita ja niiden hinta on oltava kohtuullinen. Hankittavien tuotteiden ja palvelujen pitää olla kokonaistaloudellisia.

 

 

 

 

Sirpa Pietikäinen korosti direktiivin lähtevän siitä, että hinta ei saa olla hankinnoissa ainoa tekijä ja se ei saa olla lopullisessa valinnassa myöskään määräävä tekijä.

 

Pietikäinen korosti, että…

 

…”halvin hinta ei saa olla ainoa ja johtava kriteeri, vaan sen tulee olla vain yksi kriteeri muiden, etenkin sosiaalisten ja ekologisten arviointien joukossa.”

 

 

Epäonnistuneesta kilpailutuksesta Pietikäinen mainitsi esimerkkinä sen, kun lammilaiset julkisten ruokapalveluiden käyttäjät joutuvat tyytymään puolalaisiin kumiperunoihin, vaikka lähialueella tuotetaan runsaasti hyvälaatuista suomalaista perunaa.

 

 

Syy on taitamaton tarjouspyyntö, jossa pyydettiin tarjouksia vain x.xxx tonnista perunaa!

 

 

Pietikäinen mainitsi aivan oikein, että tarjouspyynnössä olisi aivan hyvin voitu pyytää tarjouksia sellaisesta perunasta, jonka nostosta toimitushetkeen on kulunut vain muutamia tunteja. Tuskin silloin lammilaisten päiväkotilasten ja ikäihmisten tarvitsisi syödä puolalaisia kumiperunoita!

 

 

Käytin tilaisuuden keskusteluosuudessa puheenvuoron, jossa kiittelin Sirpa Pietikäistä hänen kertomastaan Lammin perunacasesta ja totesin, että voidaanhan jo nyt esim. maitotarjouksissa pyytää tarjouksia sellaisesta maidosta, joka on lypsetty vaikkapa vain kolme päivää ennen toimituspäivää.

 

 

Kysyin ulkomailla tehdystä valmistaikinasta Suomessa paistetuista leivistä sekä niiden todellisesta valmistushetkestä.  MEP Pietikäinen totesi, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulkinta leipien valmistushetkestä on sitova ja heidän tulkintaansa on noudatettava Suomessa.

 

 

Totean, että kunnallisten hankintaorganisaatioiden kouluttaminen kokonaistaloudelliseen ostamiseen olisi jo nyt ensiarvoisen tärkeää.

Aivan välttämätöntä se on sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt uuden hankintalain!

 

 

-Esko Erkkilä-