Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Viime kesänä korjattu ruissato oli pienin "miesmuistiin"!

Maanantai 26.11.2018 - -Esko Erkkilä-

Luonnonvarakeskus julkaisi 22.11.2018 ennakkosatoarvion viime kesänä korjatusta viljasadosta ja se on karua kerrottavaa.

 

 

Viljojen kokonaissato on useina vuosina lähennellyt 4 miljardia kiloa ja viime vuonnakin se oli hieman yli 3,4 miljardia kiloa eli tarkalleen 3.418 miljoonaa kiloa.

 

 

Viime kesänä viljojen kokonaissato romahti ennakkotietojen mukaan n. 700 miljoonaa kiloa eli tasolle hieman päälle 2.700 miljoonaa kiloa.

 

 

Olen seurannut Suomen viljasatoja ja niiden kehittymistä siitä saakka, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995.  Vuoteen 2010 saakka seurasin viljasatojen kehittymistä työni puolesta ja sen jälkeen harrastuksesta.

 

 

Viime kesän satoluvuista eniten huolestuttaa rukiin kokonaissato, sillä se romahti kauas omavaraisuudesta.

 

 

Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa liikkuu vuodesta toiseen tasolla 95 – 100 miljoonaa kiloa vuodessa, mutta kun viime kesän ruissato oli ainoastaan 41 miljoonaa kiloa, se merkitsee, että nyt on meidän laitettava rukiin joukkoon ”puolet petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

Tilanteesta taustaa sen verran, että viime kesänä korjatun ruissadon pienuus johtuu syksyn 2017 vaikeista syyskylvöolosuhteista.

 

 

Syksyllä 2017 ruista saatiin kylvöön ainoastaan 16.500 hehtaarille ja kun keskimääräinen hehtaarisato jäi 2.490 kiloon, niin kokonaissato notkahti peräti 64 %!

 

 

Vuosina 2008 – 2017 rukiin keskisato oli 2.980 kiloa per hehtaari, joten viime kesä oli ruissadon osalta lähes katastrofi!

 

 

Edellisvuonna eli vuonna 2017 ruissato oli 113,5 miljoonaa kiloa ja saattaa olla, että silloin ruista jäi hieman varastoihin.

 

 

Tilanne on kuitenkin huolestuttava, sillä monet ruismyllärit joutuvat tulevana talvena uusimaan jauhopussiensa ulkoasun ja poistamaan niistä siniristilipun ja koko suomalaisuusilmeen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viime kesänä korjattu ruissato oli pienin "miesmuistiin"!, Luke, Luonnonvarakeskus, rukiin omavaraisuus, puolet petäjäistä,

Kotimainen ruis on ruistuotteiden myynnissä vahva argumentti, mutta myös tuotekehitystä tarvitaan

Tiistai 19.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Maassamme on tänä vuonna korjattu ennätysmäinen ruissato, sillä ennakkosatoarvioiden mukaan ruissato muodostuu 116 miljoonaksi kiloksi.

 

 

Viime syksynä syysruista kylvettiin 33.000 hehtaarille ja kun kokonaissato oli 116 miljoonaa kiloa, keskisadoksi muodostui n. 3.500 kg/ha.  Näin hyvä keskisato on mahdollinen, kun rukiinviljelyssä on paljolti siirrytty ns. hybridilajikkeisiin.

 

 

Rukiinkäyttö on jo vuosikaudet ollut tasolla 90 – 100 miljoonaa kiloa, joten kotimaista ruista tulee riittämään kaikille leipureille ensi syksyyn saakka.

 

 

Huolestuttavaa on, että viime syksyn sääolosuhteet olivat vaikeat ja syysruista saatiin kylvettyä vain 22.000 hehtaaria.

 

 

Jos ensi kesän keskisato pysyy samanlaisena kuin tänä vuonna, niin syksyllä 2018 rukiin kokonaissadoksi muodostuu vain 77 miljoonaa kiloa eli syksyllä 2018 korjattava sato ei tule riittämään, vaan joudutaan tuontirukiin varaan.

 

 

Joudutaan siis laittamaan leipään petäjäistä eli tuontiruista, mutta ei sentään puolet, kuten Saarijärven Paavo aikoinaan!

 

 

 
***************

 

 

 

Siitä tuotekehityksestä:

 

 

 

IMG_6185.JPG

 

 

Vaasan Oy osui vast´ikään kultasuoneen, kun se lanseerasi markkinoille ohuen version ruispalasta.

 

 

Julkisuudessa kommentoidaan, että erityisesti nuoret ovat ottaneet Vaasan täysjyvä Ruispalojen ”Ohut herkku” –version suosioonsa, mutta kyllä minulle kävi samoin, kun ensimmäisen kerran sain maistaa tuotetta.

 

 

Pakkauksessa todetaan, että…

 

 

”Sitkeään rukiin himoon”

 

 

…ja sellaiseksi tuo homma on ainakin minun kohdallani mennyt!

 

 

 

Suosittelen Vaasan ruispalojen ”Ohut herkku” –versiota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomalainen ruis, kotimainen ruis, tuontiruis, tuontiruis eli petäjäinen, puiolet petäjäistä, Saarijärven Paavo, hybridiruis, Vaasan Oy, Vaasan täysjyvä ruispalat, Vaasan Ohut herkku, Sitkeään rukiin himoon,

Hybridirukiiseen siirtyminen vähentää ruisalan tarvetta

Keskiviikko 23.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen työtehtävieni vuoksi seurannut Suomen viljamarkkinoita siitä alkaen, kun Suomi liittyi vuonna 1995 Euroopan unioniin.

 

 

Ainakin yhden asian olen sisäistänyt ja se on se, että Suomessa tarvitaan ruista elintarvikekäyttöön n. 90 – 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Vuonna 2000 Suomessa rukiin viljelyala oli yli 40.000 hehtaaria ja kun se kerrotaan rukiin silloisella keskisadolla eli vajaalla 3.000 kilolla per hehtaari, päästiin kokonaissadossa tasolle 120 miljoonaa kiloa.

 

 

Tuon vuoden jälkeen rukiin viljelyala on ollut selvästi pienempi ja nyt viljelyssä oleva 32.000 hehtaaria on tuon ennätysvuoden jälkeen toiseksi suurin viljelyala.

 

 

Monet sanovat, että ruislohkoja ei enää teiden varsilla näe ja siinä onkin tietty totuus.

 

 

Rukiin viljelymenetelmät ovat 2000-luvulla kehittyneet pitkin harppauksin ja merkittävin harppaus on se, että viljelyssä on siirrytty ns. hybridilajikkeiden viljelyyn.

 

 

Hybridilajikkeiden myötä ruissadot per hehtaari ovat tuplaantuneet ja nykyisin 5.000 – 6.000 kilon hehtaarisadot ovat mahdollisia.

 

 

Hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat ns. heteroosi-ilmiöön, mikä saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoituja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi.

 

 

Hybridiruis ei pysty tuottamaan itämiskykyistä siementä, vaan rukiinsiemenet pitää hankkia joka vuosi.

 

 

Jos korjuuolot ovat rukiinpuintiaikana kohtuulliset olen varma, että 32.000 hehtaarin alalta saadaan niin suuri ruissato, että tulevana talvena ei tarvitse laittaa petäjäistä eli tuontiruista leipämme jatkeeksi.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hybridiruis, ruissadot, ruissadot 2000-luvulla, petäistä rukiin joukkoon, puolet petäistä, rukiin satotaso, rukiin elintarvikekäyttö, rukiin elintarvikekäyttö 90 - 100 miljoonaa kiloa,

Mainiota, että tänä kesänä ei ole esiintynyt kahta asiaa!

Lauantai 19.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Lopuillaan olevan kesäkauden keskeinen puheenaihe on ollut sateisuus ja kesän viileys.

 

 

Sateisuuden ja viileyden ”kyytipoikana” olemme saaneet kaksi seikkaa, joista toinen on selkeä seuraus kesän säistä, mutta tuo toinen on ainakin minulle yllätys.

 

 

 

IMG_1907.JPG

 

 

Tuo odotettu seuraus on se, että hyttysiä ei ainakaan meillä ole näkynyt lainkaan ja se on merkinnyt sitä, että hyttyssavuja ei ole kertaakaan tarvinnut viritellä mökkiverannalle.

 

 

******************

 

 

Toinen asia, jota ei ole esiintynyt, on ainakin minulle melkoinen yllätys – toki mieluisa sellainen.

 

 

 

IMG_1903.JPG

 

 

Kyse on perunarutosta, jota ei ole lainkaan esiintynyt tänä kesänä.

 

 

Meillä on viljelyksessä turhankin montaa perunalajiketta, mutta perunaruttoa ei ole esiintynyt missään lajikkeessa. Timo, Siikli, Carrera, Van Gogh, Rosamunda ja Blue Kongo ovat ainakin niitä lajikkeita, joita meillä on kasvamassa.

 

 

Tavallisina vuosina ensimmäinen ruttoruiskutus pitää suorittaa jo juhannuksen tienoilla, mutta nyt kasvustot ovat täydessä kasvussa vielä elokuun lopulla!

 

 

 

IMG_1904.JPG

 

 

Peruna kukkii vielä nyt elokuun lopulla ja se on harvinaista.

 

 

 

IMG_1906.JPG

 

 

Kaikki perunansiemenet ovat meillä edellisvuoden omaa kasvatusta ja kun meillä aina on ollut perunaruttoa, tuntuu ihmeelliseltä tuo tämän kesäinen rutonkestävyys. Tämä merkitsee, että poikkeuksellisen hyvä perunaruttotilanne ei ole lajikekysymys.

 

 

Seuraan maataloustiedotteita, mutta en ole niistä havainnut samaa perunaruton osalta, kuin nyt tässä jutussani kirjoitan.

 

 

Arvoisat maataloustutkijat!

 

 

Ottakaahan kantaa siihen, että miksi perunaruttoa ei tänä vuonna esiinny samassa laajuudessa kuin aikaisempina vuosina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyttyset, miksi hyttysiä ei nyt esiinny?, perunarutto, perunan ruttoruiskutus,

Sipilän hallitus on saamassa Suomen kuntoon!

Torstai 13.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Suomea ja suomalaisia on viime päivinä hemmoteltu kahdella merkittävällä myönteisellä uutisella, jotka molemmat voidaan liittää pääministeri Juha Sipilän hallituksen määrätietoisen toiminnan tuloksiksi.

 

 

Ensiksi:

 

 

Mayer Turku ilmoitti viime maanantaina, että se on solminut aiesopimuksen kahden loistoristeilijän valmistamisesta. Laivat toimitetaan tilaaja Royal Caribbeanille vuosina 2022 ja 2024.

 

 

Mayer Turun tilauskirja oli jo ennen viime maanantain uutista hyvässä kunnossa, sillä telakalta seuraavaksi valmistuva laiva on vuoden 2017 alkupuolella valmistuva Tallinkille tehty Mega Star -risteilyalus.

 

 

Saksalaiselle TUI Cruises –varustamolle Turun telakalla on suunnitteilla tai rakenteilla yhteensä kolme Mein Schiff -laivaa. Niistä ensimmäisenä valmistuu ensi vuonna Mein Schiff 6.

 

 

Maailman suurin risteilyvarustamo Carnival tilasi kesällä 2015 kaksi laivaa Tutusta.

Carnival rakennuttaa neljä matkustajakapasiteetiltaan maailman suurinta risteilijää. Kaksi niistä rakennetaan Turun telakalla, kaksi Meyerin Papenburgin telakalla Saksassa. Turun telakan laivat valmistuvat 2020 ja 2022.

 

 

Näiden kahdeksan laivan lisäksi Mayer Turun telakan tilauskirjassa on kaksi risteilylaivaa Costa Crociere -varustamolle. Heille valmistetaan laivat nimeltä Costa 1 (valmistuu 2019) ja Costa 2 (valmistuu 2021). Mainittakoon, että Costa Crociere kuuluu Carnivalin konserniin.

 

 

Kymmenen laivan sisältyminen Turun telakan tilauskirjaan on hieno asia, sillä telakan alihankkijaverkoston ansiosta työtä ja hyvinvointia tulee näiden laivatilausten myötä riittämään koko Suomeen!

 

 

Toiseksi:

 

 

Maa- ja metsätalousministeriö kertoi eilen todellisen ilouutisen suomalaiselle sianlihantuotannolle ja suomalaiselle elintarviketeollisuudelle, kun se kertoi näin:

 

”Suomalaisen sianlihan vientiponnistukset Kiinan markkinoille ovat edenneet ratkaisevan askelen. Kiinan markkinoille pyrkiviä yrityksiä tarkastava kiinalaisviranomainen on ilmoittanut lisänneensä julkiselle listalleen suomalaisen Atria Oyj:n. Listaus merkitsee että Atria on hyväksytty viejäksi Kiinan markkinoille. Hyväksyminen vahvistetaan vielä Kiinan viranomaisen toimesta.”

 

 

****************

 

Turun telakan hieno tilauskanta ja suomalaisen sianlihan viennin aloittaminen Kiinaan ovat mahtavia esimerkkejä siitä, että Juha Sipilän hallitus on pystynyt toimenpiteillään luomaan Suomesta maan, jonka toimintaan uskotaan vahvasti kotimaan lisäksi myös ulkomailla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juha Sipilän hallitus, Sipilän hallitus on saamassa Suomen kuntoon!, Mayer Turun telakka, Turussa rakennettavat loistoristeilijät, Royal Caribbean, Tallink Mega Star, TUI Cruises, Carnival-varustamo, Costa Crociere -varustamo, Atria Oy, Sianlihaa Kiinaan

Kyllä tekee pahaa, kun kasvinsuojelutöitä jotkut tietämättömät sanovat myrkyttämiseksi!

Keskiviikko 3.2.2016 - -Esko Erkkilä-

Lainaan tähän alle kuvan vuokramiehemme facebook-sivuilta, jossa vuokramiehemme kuvan kera kertoo viime Tapaninpäivänä eli 26.12.2015 suorittamastaan kasvinsuojeluruiskutuksesta.

 

 

 

 

 

 

Teki suorastaan pahaa, kun eräs henkilö kutsui vuokramiehemme kasvinsuojelutyötä myrkyttämiseksi – ei ole kaikki palikat kunnossa tuollaista kieltä käyttävällä!

Vuokramiehemme suojelee tässä viljelykasveja lumihomeelta!

 

 

Kasvinsuojelutoimenpiteiden sanominen myrkyttämiseksi ei ole tästä maailmasta!

 

 

Kuva ei ole omistamani maatilan mailta, mutta kyseessä on kuitenkin vuokramiehemme, joka on pitänyt hyvää huolta myös omistamistani viljelymaista.

 

 

Olen tehnyt kirjallisen sopimuksen lisäksi kyseisen vuokramiehen kanssa suullisen sopimuksen siitä, että vuokrasopimuksemme loppuu heti, jos vuokramies alkaa luomuilemaan tilamme mailla.

 

 

Hyväksyn luomun erääksi konstiksi, jolla viljelijä saa höynäytettyä kuluttajia luulemaan, että luomuilu on jotain, jonka tuotteista kannattaa maksaa lisähintaa, mutta en hyväksy luomuilua omilla maillani!

 

 

Arvostan edellisten sukupolvien työtä niin paljon, että en anna luomuilijoiden alkaa kasvattamaan paskaruohoja niillä pelloilla, jotka isäni ja esi-isäni ovat raivanneet!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luomu, luomuilu, lumihome, lumihomeen torjuntaruiskutus, kasvinsuojelu,

Viikon verran kestävät jokiristeilyt Reinillä ovat eräs tapa tutustua Saksan ja sen naapurimaiden jokilaaksoihin

Sunnuntai 3.11.2013 - -Esko Erkkilä-

Totean heti juttuni aluksi, että en omaa kokemusta muutaman päivän kestävistä jokiristeilyistä esim. Saksan joilla, mutta pääsimme taannoisella Saksan-matkallamme läheltä seuraamaan niitä puitteita, jotka ovat ”arkipäivää” esim. Rein- tai Mosel-jokien jokiristeilyillä.

 

 

rex1

 

 

Tässä laiturilta kuvattuna yleisnäkymä jokiristelyaluksesta.

Kuva on otettu Koblenz´ssa Mosel-joen puolella, mutta lähellä paikkaa, jossa Mosel yhtyy Rein-jokeen.

 

 

rex2

 

 

Tässä puolestaan Trier´ssä otettu kuva Swiss Gloria -risteilyaluksesta, joka oli saapunut kaupunkiin Mosel-jokea pitkin.

 

 

rex3

 

 

Saksassa jokialuksilla – niin henkilöliikenteen risteilyaluksilla kuin tavaraliikenteen aluksillakin – on yleinen tapa, että laivan henkilökunnan muutama auto on nostureilla nostettu laivojen takakannelle.

Kun laiva pysähtyy satamaan, on helppo nostaa auto laiturille ja ajella sillä asioita hoitamassa ”laiturikaupungissa”.

 

 

rex4

 

 

Kävelimme Koblenz´ssa laiturilla ja otin muutaman kuvan tästä sveitsiläisaluksesta.

En mielestäni syyllistynyt tirkistelyyn, sillä näköalat aluksen sisätiloihin olivat kenen tahansa töllisteltävinä.

 

 

rex5

 

 

Yläkerroksella oli tällä aluksella oleskelutilat ja sitä alemmalla kerroksella juhlasali.

 

 

rex6

 

 

Juhlasalissa kattaukset olivat valmiina useamman ruokalajin illallista varten.

 

 

rex7

 

 

Kun risteilymatkan kesto on viikon verran, on luonnollista, että pyykkitupa kuuluu risteilylaivan varustukseen.

 

 

Seuraavat kuvat on kuvattu Koblenz´ssa Ehrensbreitsteinin linnakkeelta ja kuvauskohteena on risteilylaivaliikenne Mosel-joella ja Reinillä:

 

 

rex8

 

 

Rex Rheni-niminen risteilyalus on kääntymässä Mosel-joella ja jättämässä Koblenz´n kaupungin taakseen.

Etualalla vasemmalla näkyy hieman osaa keisari Wilhelm I:n muistopatsaasta, joka sijaitsee Deutsches Eck´llä.

 

 

rex9

 

 

Laiva on saatu käännettyä myötävirtaan ja nyt keula kohisten kohti Reiniä!

 

 

rex10

 

 

Risteilylaiva Rex Rheni ohittaa Deutsches Eck:n ja pääsee Reinille. 

Huomaa väriero Mosel- ja Rein-jokien vedessä!

 

 

 

rex11

 

 

Rex Rheni jättää Koblenz´n ja suuntaa kohti Amsterdamia.

 


 

rex12

 

 

Tässä äskeisen kuvan tilanne hieman laajemmassa kuvakulmassa!


Muuten: Tämä ja edellinen kuva on otettu täsmälleen samasta paikasta ja kuvien ottamisella on aikaeroa vajaat parisenkymmentä sekuntia eli se kertoo halvahkon kamerani zoomauskyvystä!

 

 

 

************

 

Tutkailin netistä Kristina Cruises -varustamon risteilyhintoja ja totesin, että esim. ensi pääsiäisenä viikon risteily Zürich & Basel – Strasbourg – Mannheim & Heidelberg – Rüdesheim – Koblenz – Köln – Düsseldorf  – Amsterdam maksaa hyttiluokasta riippuen 2.000 – 2.500 euroa kahden hengen hyteissä.

 

Hintoihin sisältyy täyshoito laivalla sekä edestakaiset lentoliput.

 

 

Siitä vaan risteilemään Reinille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koblenz, Rein, Rhein, Mosel, Deutsches Eck, Saksan kulma, keisari Wilhelm I, Wilhelm I, Ehrenbreitsteinin linnoitus, Rex Rheni, Kristina Cruises, Trier, Swiss Gloria,

Ruiskreivin hautakukkana kasvaa ruista!

Keskiviikko 4.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Uskon, että jokseenkin kaikille maatalousopintoja suorittaneille on Sangaste –ruislajike tuttu ainakin nimeltään.

 

Saimme elokuun puolivälissä toteutetun agrologien Viroon suuntautuneen kartanomatkan aikana tutustua Sangaste –ruislajikkeen syntymätienooseen eli Sangasten kartanolinnaan.

 

 

ruis1

 

 

Olen jo aikaisemmin esitellyt Sangasten linnan ja nyt on aika kertoa, että miten Sangaste –ruislajike liittyy tähän kartanolinnaan.

 


 

ruis2

 

 

Kartanon omisti aikoinaan kreivi Friedrich Georg Magnus von Berg, joka on työnsä tuloksena saanut lempinimen ”ruiskreivi” eli rukkikrahv.


Ruiskreivin "arvonimi" perustui sille, että kreivi Berg jalosti Sangaste-ruislajikkeen.

 

F. G. M. von Berg oli syntynyt vuonna 1845 ja hän kuoli Sangasten linnassa vuonna 1938.

 

Kreivi oli Suomen kansalainen vuodesta 1920 alkaen aina kuolemaansa saakka.

 


 

ruis3

 

 

Kreivi von Berg´n rintakuvaveistos on myös linnan sisätiloissa.

 

 


ruis4

 

 

Sangasten linnassa on erillinen ruishuone, virolaisittain ruistupa, jossa vierailijat saavat runsaaseen aineistoon tukeutuen perehtyä kuuluisan ruislajikkeen syntyhistoriaan.

 

 

Kreivi sai ruispelloiltaan vuonna 1875 suuren sadon ja hän itse pitikin sitä vuotta Sangaste-rukiin kehittämisvuotena.

 

Sangaste-ruis sai vuonna 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä viljojen sarjassa ensimmäisen palkinnon (Grand Prix-palkinto).

 

Sangaste-ruis oli hyvin talvehtiva, taudeista vapaa, satoisa ja laadukas lajike, jonka ominaisuuksia kasvinjalostajat ovat pystyneet siirtämään jopa näihin päiviin saakka.

 

Nykypäivänä tuntuu hieman erikoiselta, kun vajaat sata vuotta sitten suuren pahnasadon omaavaa ruislajiketta arvostettiin – Sangaste antoi suuren pahnasadon!

 



ruis5

 

 

Vuonna 1935 oli Sangaste-rukiin viljelyala Virossa puolet rukiin kokonaisalasta.

 

 


 

ruis6

 

 

Sangasten linnan ruistuvassa on useita valokuvia ruiskreivistä ja tästä kuvasta huomaa helposti, että Sangaste-ruis tuotti runsaan pahnasadon.

 

 


ruis7

 

 

Tunnetuin valokuva kreivi Berg´stä lienee tämä, jossa hän on työpöytänsä ääressä vuonna 1929.

 

 

********

 

Kreivi Friedrich Georg Magnut von Berg halusi kuolemansa jälkeen tulla haudatuksi Sangasten hautausmaalle.

 

Kreivi oli pidetty henkilö ja hänen hautajaisistaan muodostui suuri surujuhla.

 

Oppaamme johdatteli meidät kartanokäynnin jälkeen Sangasten hautausmaalle ja siellä ruiskreivin haudalle.

 

 


ruis8

 

 

Kreivin hautamuistomerkin on veistänyt Anton Starkopf ja muistomerkissä on kuvattuna Sangasten rukiintähkät. 

On luonnollista, että ruiskreivin haudalla olevat ”kukat” ovat rukiita!

 

 

Matkaseurueemme oli tyytyväinen, sillä saimme mielenkiintoista uutta taustatietoa Sangaste-rukiista ja sen jalostajasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Friedrich Georg Magnus von Berg, ruiskreivi, Sangaste-ruis, Sangaste-ruislajike, Sangasten hautausmaa, Anton Starkopf , agrologit Virossa 2013, Sangasten linna, Sangaste loss,

Kaksi poistuu ja vain yksi nousee uutena viljelykiertoon?

Sunnuntai 4.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen huolestunut Suomen kasvinviljelyn yksipuolistumisesta, sillä vaarana on kahden merkittävän kasvin poistuminen viljelykierrosta.

 

Rukiin viljelyala alkaa olla huoltovarmuusnäkökohdankin kannalta kriittinen, sillä syksyllä korjattavan ruissadon lisukkeeksi on tuotava ruista kaksinkertainen määrä kotimaasta saatavan määrän lisäksi.

 

Rukiin kylvöaika asettuu elokuun puolenvälin ja syyskuun alkupäivien välille. Pelkään, että rukiinviljelyn kiinnostavuus on nyt niin alhainen, että merkittävää parannusta ainakaan parempaan suuntaan ei ole nähtävissä.

 

 

poistuvatruis

 

 

Nämä näkymät, joissa esiintyy suomalainen ruispelto, ovat tulevina vuosina entistä harvinaisempia – näin pelkään.

 

 



poistuvatrypsi

 

 

Toinen uhanalainen viljelykasvimme rukiin ohella on rypsi.

 

EU:n uunituoretta peittausainepäätöstä saamme kiittää siitä, että tämä maaseutumaisemaa kaunistava näkymä on tulevina vuosina yhä harvinaisempi.

 


 

poistuvatmaissitulee

 

 

Jos ruis ja rypsi ovat poistumassa Suomen pelloilta viljelyskasveina, niin niiden tilalle on ehkä kohoamassa maissi!

Kyseessä on rehumaissi, joka olisikin erinomainen raaka-aine nautaeläinten ruokintaan.

Maissin suomalainen viljelytekniikka on vielä kehittelyn alla, mutta on varmaa, että oikeat viljelymenetelmät löydetään.

 

 

*********

 

Kannan huolta suomalaisesta kotieläintaloudesta, kasvinviljelyn tulevaisuudesta, huoltovarmuudesta sekä kuluttajien ruokaturvallisuudesta ja toivottelen maissin lämpimästi tervetulleeksi suomalaisten peltoviljelykasvien joukkoon.

 

Mutta miten turvaisimme rukiin ja rypsin tulevaisuuden Suomessa?

 

Rukiin osalta ratkaisu on suomalaisen kuluttajan päätettävissä. On vaadittava sellaista leipää, joka on leivottu suomalaisesta rukiista!

 

Rypsin osalta tilanne on haastavampi.

 

Tiedän, että suomalaisesta rypsistä saatava rypsirouhe on haluttua tavaraa kotieläinten rehuseoksissa. Samaa on toki sanottava rypsistä saatavan rypsiöljyn osalta elintarviketeollisuudessa, mutta kun rypsinsiemenestä saadaan öljyä lähes yksi kolmannes, on kotimaisesta rypsistä saatavan öljyn määrä niin suuri, että valtaosa rypsiöljystä on vietävä maailmanmarkkinoille tai kotimaisen öljynjalostuksen raaka-aineeksi ja molemmat markkinasegmentit pystyvät maksamaan rypsiöljystä niin huonon hinnan, että tilanne on vaikea.

 

*********

 

Rypsi – käytän tässä yhteydessä termiä ”rypsi” synonyyminä myös rapsille – on viljelytekniikan vinkkelistä merkittävä kasvi viljelykierrossa.

Toivon, että suomalaiset talonpojat pitävät sen viljelyohjelmissaan, vaikka lyhytnäköiset ja heikosti perustellut EU-päätökset peittaussäännösten osalta sen viljelyä nyt karsastavatkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruis, rypsi, rapsi, maissi, rukiin viljelypinta-alan aleneminen, rypsin uudet peittaussäänökset, rapsin uudet peittaussäännökset, öljykasvien viljelyalan pienentyminen, maissin viljelyhalukkuus, maissin kiinnostavuus,

Ruisleipään on pantava kaksikolmasosaa petäjäistä!

Keskiviikko 31.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Vierailin MMM:n Tiken tilastosivuilla ja lähes järkytyin, sillä rukiin omavaraisuutemme on romahtamassa todella huolestuttavaksi.

 

Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) 19.7.2013 julkaisema ennakkosatoennuste kertoo, että Suomessa tullaan syksyn aikana korjaamaan ainoastaan 32 miljoonan kilon suuruinen ruissato!

 

Olen työni puolesta seurannut Suomen viljatasetta tiiviisti parinkymmenen vuoden ajan ja tiedän, että maamme rukiintarve vuodessa on n. 92 – 100 miljoonaa kiloa.

 

Tiken nyt julkistama tieto merkitsee, että ensi talvena jokapäiväiseen leipäämme on lisättävä petäjäistä eli tuontiruista kaksikolmasosaa!

 

Hyväksymmekö me tämän?

 

Viime vuonna maamme ruissato oli 64 miljoonaa kiloa eli ruissatomme tulee puolittumaan yhden vuoden aikana.

 

Ruissadon puolittumiseen on kaksi syytä; viljelyala on pienentynyt 20.700 hehtaarista 12.500 hehtaariin ja maamme keskisatotaso tulee alenemaan viimevuotisesta 3.090 kilosta per hehtaari 2.580 kg/ha!

 

Rukiinviljelyn ongelmat ovat kaikkien havainnoitavissa, kun liikkuu maakunnissa. Ruispellot ovat todella harvassa.

 

 

********

 

 

Ruismarkkinoilla ilmenee selkeää ylioptimistista asennetta, sillä esim. Suomen suurin rukiinkäyttäjä Fazer unelmoi käyttävänsä vuonna 2016 ruistuotteidensa raaka-aineena yksinomaan kotimaista ruista! Ei tule onnistumaan!

 

Rukiinviljelyn edistämiseksi eräät tahot perustivat ProRuis ry:n, mutta yhdistyksen toimet ovat jääneet suurten sanojen asteelle.

 

*******

 

 

Olen huolestunut rukiin omavaraisuuden hupenemisesta, sillä jopa huoltovarmuusnäkökohdat puolustavat sitä, että rukiin omavaraisuus saataisiin vähintäänkin tuplaantumaan siitä, johon ensi talven aikana tulemme vajoamaan.

 

Rukiinviljelyn pelastamiseksi tarvitaan nyt tekoja – puheet eivät riitä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruis, rukiinviljely, rukiinviljelyn supistuminen, MMM, MMM:n Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Tike, Fazer, Fazer Mylly, Oululainen, ProRuis ry,

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.


Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saarijärven Paavo, ruis, rukiin omavaraisuus, rukiin varmuusvarastot, rukiin keskisadot, ruislajikkeet, hybridirukiit, Puola ja ruis, Saksa ja ruis, rukiin tuonti, rukiinjauhatus, puolet on pantava petäjäistä,

"Pannaan puolet petäjäistä"

Maanantai 15.8.2011 - -Esko Erkkilä-

J.L. Runebergin runo, jossa kerrotaan Saarijärven Paavosta, tuli taas mieleen kun tutustuin MMM:n Tike:n  (maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) viime vuotta koskeviin viljankäyttölukuihin.

 

Saarijärven Paavo ja naapurit olivat kokeneet kaksi satovuotta, mutta kolmantena vuonna kotoinen pelto antoi hyvän sadon. Vielä silloinkin Paavo pyysi emäntäänsä laittamaan leipään puolet petäjäistä, sillä ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Mielleyhtymäni otsikon toteamukseen liittyy siihen, että rukiin kohdalla omavaraisuutemme on lukujen valossa EU-aikana toteutunut ainoastaan yhtenä satovuonna.  

 

Olen seurannut vilja-alan tapahtumia kiinteästi koko Suomen EU-ajan eli vuodesta 1996 alkaen.

 

Koko aikana rukiin jauhatusmäärät Suomessa ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla eli haarukassa 90 – vajaa 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Kotimaisen rukiin pohjanoteeraus oli satovuonna 2005/2006, sillä silloin kotimaisilta pelloilta korjattiin ruista ainoastaan 32 milj. kiloa. Kotimainen jauhatusvolyymi samana aikana oli 97 milj. kiloa eli rukiin omavaraisuus oli silloin vain vajaa kolmannes.

 

Päättyneenä satovuonna rukiin kokonaissato oli 69 milj. kiloa ja vastaavan ajan jauhatus 98 milj. kiloa eli laskennallinen omavaraisuutemme oli tasan 70 %!

 

Voidaanko tuontiruista verrata petäjäiseen?

 

Ei ehkä suoraan, mutta rukiin heikko omavaraisuutemme on kuitenkin asia, joka pitäisi laajemmin tiedostaa.

 

Yksistään huoltovarmuuteen liittyvät seikat vaativat mielestäni rukiin nykyistä suurempaa omavaraisuutta.

 

Ruis on syysvilja eli sen kylväminen tapahtuu syksyllä. Elämme siis tärkeitä aikoja ruisalan kannalta, sillä rukiin parhaana kylvöaikana pidetään elokuun viimeisintä kolmannesta. Eteläisessä Suomessa rukiin kylvö voidaan suorittaa vielä elo…syyskuun vaihteessa.

 

Nyt pitää toivoa hyviä puintikelejä, jotta viljat ehdittäisiin puimaan ja mahdollisimman suurelle alalle voitaisiin kylvää ruista!

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruis, syysruis, rukiin omavaraisuus, huoltovarmuus, Huoltovarmuuskeskus, MMM:n tike, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, pannaan puolet petäjäistä, Saarijärven Paavo, J.L. Runeberg,

Aamulehden eilen Jyrki Kataiselle myöntämä kukka kuuluu Mikko Alatalolle

Torstai 23.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Harmittaa, että Aamulehti myönsi eilen kolmospääkirjoituksessaan ruiskukan Jyrki Kataiselle asiasta, jonka alullepanijana on Keskustan kansanedustaja Mikko Alatalo.

Aamulehti antoi ruiskukan Kataiselle sen vuoksi, että tämä Tampereella Pirkanmaan kiertueellaan ”…teki selväksi sen, ettei suvaitsevaisuus ja maahanmuuttajien vakaumuksen kunnioittaminen suinkaan tarkoita omista perinteistä luopumista.”

Kataisen herääminen todellisuuteen oli jälkijättöistä ja se perustui Keskustan kansanedustaja Mikko Alatalon eduskunnan suullisella kyselytunnilla 16.12.2010 klo 10.03 käyttämään puheenvuoroon.

Alatalon puheenvuoro on dokumentoitu eduskunnan pöytäkirjoihin ja siinä hän toteaa mm. näin:

”Kouluissa ja päiväkodeissa todella on tällä hetkellä keskusteltu siitä, miten järjestää juhlia, jos on sellaisia lapsia, jotka eivät ole kristittyjä.

Meille keskustalaisille on tärkeää tietysti suvaitsevaisuus, mutta myös perinteiden kunnioittaminen. Kouluissa ja päiväkodeissa todellakin on jopa näin tehty, että ei ole uskallettu lukea edes jouluevankeliumia, kun on pelätty, että loukataan jotain.

Suomi kyllä monikulttuuristuu, mutta olemmeko vieraskoreudessamme luopumassa jostain omasta identiteetistämme?

Onko opetusministeri ohjeistanut riittävästi, että todellakin kaikissa Suomen kuntien ylläpitämissä kouluissa ja päiväkodeissa on joulujuhlat, johon kuuluvat myös kristillinen joulun sanoma ja nämä Suomen kansan rakastamat joululaulut?”

Alatalon puheenvuoro on lisäkysymys kansanedustaja Päivi Räsäsen kysymykseen, jossa hän peräänkuulutti Enkeli taivaan –virren kuulumista koulujen joulujuhliin.

Mielestäni Mikko Alatalolle kuuluu – ei suinkaan ruiskukka, vaan neliapila puheenvuorosta, jonka tuloksena kokoomusministeri Henna Virkkusen toimet suomalaisen juhlaperinnön vaalijana havaittiin perin kevyiksi.

Virkkusen toimien puutteellisuutta ei kohenna ministeri Kataisen jälkijättöinen pisteiden keruuyritys.

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: ruiskukka, neliapila, Mikko Alatalo, Päivi Räsänen, Jrki Katainen, Henna Virkkunen, joulujuhlaperinne, Aamulehti

Lehtipuhallin - viherpeukalon välttämätön apuri

Maanantai 12.4.2010 - -Esko Erkkilä-

Kevät etenee ja viherpeukalolla on kiire ehtimään moneen hommaan.

 

Ensimmäisiä toimenpiteitä ovat marjapensaiden kevätruiskutukset ja lehtien haravointi - tai oikeastaan puhaltaminen - nurmikoilta.

 

Nyt tarvitaan monipuolisiin töihin soveltuvaa työvälinettä ja se on lehtipuhallin.

 

Lehtipuhallin soveltuu sellaisenaan nurmikoiden "haravointiin", mutta sen työteho on moninkertainen tavalliseen haravointiin verrattuna. Osaavan lehtipuhaltimen käyttäjän...

Lue lisää »

1 kommentti . Avainsanat: Lehtipuhallin, nurmikoiden haravointi, kevätruiskutus