Viralliset, vakiintuneet ja suositellut liputuspäivät

Lauantai 13.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Siniristiliput liehuvat tänään Talvisodan päättymisen johdosta!

 

Meillä on Tampereen omakotitalomme tontilla sekä myös mökillämme lipputangot ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan liputtamaan ainakin siellä, jossa vietämme liputuspäivää.

 

Viralliset ja vakiintuneet liputuspäivät ovat tuttuja, mutta vähemmän tunnettuja lienevät suositellut liputuspäivät.

 

Toki Suomen lipun saa halutessaan nostaa minä tahansa vuoden päivänä itselleen tärkeän asian, arvon tai ilonaiheen puolesta.

 

Suositelluista liputuspäivistä arvostan eniten tätä päivää eli maaliskuun 13. päivää; tänään tulee kuluneeksi 81 vuotta Talvisodan päättymisestä.

 

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja Talvisota päättyi Suomen ja Neuvostoliiton väliseen rauhansopimukseen 13.3.1940 klo 11.00.

 

 

Toivon, että mahdollisimman monet siniristiliput liehuvat tänään itsenäisen ja vapaan Suomen lukemattomissa lipputangoissa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Eilen klo 11.00 tuli kuluneeksi 74 vuotta Talvisodan päättymisestä

Perjantai 14.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto aloitti Talvisodan Suomea vastaan marraskuun 30. päivänä 1939.

 

Sota kesti 105 päivää ja se päättyi 13.3.1940.

Rauhansopimuksessa sovittiin, että sotatoimet lopetetaan mainittuna päivänä klo 11.00 Suomen aikaa.

 

 

 

***************

 

 

 

 

Osallistuin eilen Viljakkalan hautausmaan sankariristillä Viljakkalan Sotaveteraanien järjestämään muistotilaisuuteen ja seppeleenlaskuun klo 11.00.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanien puolesta seppeleen laskivat sankariristille Pentti Mäensivu (vasemmalla) ja Paavo Mäntyniemi.

 

Veteraaneista oli paikalla heidän lisäkseen Antti Hietaniemi, joka pankinjohtajana Viljakkalassa toimiessaan myötävaikutti työtehtävissäni tarvitsemani ensimmäisen auton hankintaan!

 

 

 

 

 

Seppeleenlaskun jälkeen lauloimme Isänmaan virren eli virren numero 577.

 

 

”Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana”.

*********** 

 

 

 

Koin tilaisuudessa läsnäoloni tärkeäksi, sillä eräs sedistäni – Reino Erkkilä – lepää Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

 

Koin tilaisuuden tärkeäksi myös sen vuoksi, että isäni osallistui etulinjassa Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

 

Isäni haavoittui kahdesti ja hänellä oli niskassaan ja toisessa ranteessaan tunnusteltavissa kranaatinsirpaleita niin, että hän vei ne muassaan hautaan saakka.  Myös kaksi muuta setääni, jotka lepäävät Viljakkalan kirkkomaassa, osallistuivat sotiimme.

 

 

 

 

 

Pyysin muistotilaisuuden osanottajia seppeleenlaskun ja virrenveisuun jälkeen ryhmäkuvaan sankariristin juurelle.

 

 

************

 

 

Oli mukava osallistua keskusteluihin, jotka koskivat Viljakkalan entistä ja nykyelämää!

 

Vähän harmittaa, että ole ryhtynyt osallistumaan Viljakkalan perinnepiirin toimintaan – huomasin, että alan olla siinä iässä, jotta minulla olisi ehkä jotain annettavaa Viljakkalan perinnetietouden keräämisessä.

 

 

-Esko Erkkilä-