On hieno asia, että Viljakkalan kirkon ja kellotapulin katot korjataan!

Sunnuntai 7.1.2024 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven seurakunnan päättäjät ovat päättäneet, että Viljakkalan kirkon ja kellotapulin katot korjataan.

 

 

Viljakkalan kirkko ja kellotapuli

 

 

 

Viljakkalan kirkko Karhen porstuan puolelta

 

 

*******************

 

Hankintaprosessia hoitaa Mercell Suomi Oy, joka on osa Mercell-ryhmää eli Euroopan johtavaa hankintapalvelujen sekä sähköisen kilpailutusjärjestelmän tuottajaa.

 

Mercell´n nettisivuilla kuvaillaan Viljakkalan kirkon ja kellotapulin työtä näin:

 

 

Tämä tarjouspyyntö koskee vesikattokorjauksen rakennustöitä kokonaisurakkana. Maksuperusteena on kokonaishinta. Urakka sisältää kaikki suunnitelma-asiakirjoissa mainitut työt, materiaalit ja alihankinnat. Työt tehdään kokonaan sääsuojan alla, käsittäen sekä kirkon että kellotornin huputtamisen.

 

******************

Tarjousten jättöaika päättyy 29.01.2024 klo 12.00!

 

Uskaltaakohan veikata voittavan tarjouksen euromäärää?

 

No, veikkaan, että miljoonan verran euroja!!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyllä paljon puuttuu, jos Joulukirkossa ei lueta vanhaa versiota Jouluevankeliumista!

Sunnuntai 25.12.2022 - -Esko Erkkilä-

Joulunajan perinteisiini on kuulunut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan, että osallistun joko Jouluaaton hartaushetkeen tai Joulukirkkoon.

 

Alkuvuosina se tapahtui Joulukirkkoon osallistumisella Kälviän kirkossa, mutta viime vuosina olen osallistunut Jouluaaton hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Valitettavasti hartaushetkessä pappi luki Jouluevankeliumin uusimman käännöksen ja siitä en todellakaan pidä.

 

Onneksi Jouluevankeliumin vanha versio on edelleen helposti saatavissa ja tässä se ”oikea” Jouluevankeliumi:

 

 

**********************

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi
käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa
Syyrian maaherrana.

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös
Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun
oli Daavidin huonetta ja sukua,

verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli
raskaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen
aika tuli.

Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani
hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä
laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä
ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus,
Herra, Daavidin kaupungissa.

Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja
seimessä makaamassa."

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista
sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin
nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan
sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja
lapsen, joka makasi seimessä.

Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka
oli puhuttu heille tästä lapsesta.

Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet
heille puhuivat.

Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä
sydämessänsä.

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli
puhuttu.

 

***************

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset Ylöjärven seurakunnalle Viljakkalan sankarihautojen hyvästä hoidosta!

Maanantai 7.11.2022 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan kuntaliitos Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 oli tiukka paikka monelle viljakkalalaiselle ja ei vähiten minulle.

 

Samalla meni myös Viljakkalan seurakunnan itsenäisyys ja se ei ollut lainkaan helppo juttu.

 

 

Nyt on mieluisaa todeta, että Ylöjärven seurakunta on panostanut Viljakkalaan ja siitä on parhaana esimerkkinä se, että Viljakkalan sankarihautausmaalle on seurakunnan toimesta hankittu muistokynttilöiden turvalliseen ja näyttävään palamiseen soveltuvat muistokynttilöiden suojukset.

 

***************************

 

 

Viljakkalasta kaatui Talvi- ja Jatkosodan aikana lähemmäs kahdeksankymmentä poikaa ja käsittääkseni kaikkien heidän maalliset jäännöksensä saatiin kuljetettua kotiseurakunnan multiin.

 

 

Ylöjärven seurakunta on hankkinut muistokynttilöiden suojukset kaikille sankarihaudoille ja sellainen on myös setäni Reino Erkkilän sankarihaudalla.

 

**************

Arvostan Ylöjärven seurakunnan toimintaa Viljakkalan sankarihautojen hoitoon panostamisesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jo vuonna 1967 "Pyhäinmiestenpäivän" nimi muutettiin muotoon "Pyhäinpäivä"

Sunnuntai 6.11.2022 - -Esko Erkkilä-

Vietimme eilen Pyhäinpäivää, joka on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien päivä.

 

Perhekuntamme perinteisiin kuuluu, että Pyhäinpäivänä viemme läheistemme haudoille kynttilät ja muistelemme heitä.

 

 

Viljakkalan kirkko ja kirkkomaa ovat hengellinen kotini, sillä Viljakkalan kirkkomaalle on haudattuina isäni ja äitini sekä heidän molempien vanhempansa.

 

Sinne on haudattuna myös neljä setääni sekä kolme tätiäni ja lukematon määrä naapureita sekä tuttuja kyläläisiä.

 

 

 

Viljakkalan kirkkomaalla on muualle haudattujen muistokivi ja sen äärelle myös eilen laskin sytytetyn kynttilän.

 

 

 

”Oi saanhan joukkoon autuaitten

kans` ystäväini ja omaisten

mä päästä kerran

luo armon Herran”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on aika laittaa haudat talviasentoon!

Torstai 20.10.2022 - -Esko Erkkilä-

Varasin peräkärryyni aikamoisen määrän kuusenhakoja, jotka eilen kävin viemässä läheisteni haudoille Viljakkalan hautausmaalla.

 

Haot olivat omasta metsästä, joten kytkös haudoissa lepäävien läheisteni ja hakojen välillä oli vankka.

 

Hakojen lisäksi haudoille tuli kanervia ja niin olivat tehneet myös lukemattomat muut hautojen hoitajat.

 

 

 

Viljakkalan kirkkomaan uudempi hautausmaa sijoittuu kirkon itäpuolelle ja siellä sijaitsee mm. se kiviporras, jossa on lukemattomat rippikoululaiset kuvattu – minäkin olen ripille päässeenä seisonut noilla portailla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eilen tuli kuluneeksi 82-vuotta Talvisodan päättymisestä

Maanantai 14.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Talvisota päättyi 13.3.1940, joten eilen siitä tuli kuluneeksi 82-vuotta.

 

Olemme saaneet viettää Talvisodan päättymispäivää jo kymmeniä vuosia rauhan merkeissä, mutta Venäjän aloittama rikollinen sota merkitsee, että jouduimme viettämään eilistä muistopäivää sodan varjossa.

 

Talvisodan päättymispäivää vietettiin kirkoissa ja sankarihautausmailla pelkoa ja vihaa tuntien Venäjää kohtaan.

 

Osallistuin eilen Talvisodan päättymishartauteen synnyinpitäjäni…

 

 

…Viljakkalan kirkossa ja hartaushetken jälkeen…

 

 

…seppeleenlaskutilaisuudessa Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

 

 

Talvisodan päättymisen muistopäivän messun liturgina toimi Juha-Pekka Haavisto.

 

************

 

 

 

Seppeleenlaskun sankariristille suorittivat Ilkka Nurmi (vasemmalla) ja Juhani Saarela.

 

 

 

Sankarihaudalla veisattiin virsi kanttori Heidi Olkinuoran ja Juha-Pekka Haaviston johdolla.

 

 

Koen Viljakkalan sankarihautausmaan koskettavaksi paikaksi, sillä lepäähän siellä 10.3.1940 kaatunut setäni Reino Erkkilä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt kirkkokin saa rajata jumalanpalveluksiin osallistuvien määrää!

Sunnuntai 9.1.2022 - -Esko Erkkilä-

Koronatilanne aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita ja eräs näistä tilanteista on se, että kirkko joutuu rajaamaan jumalanpalveluksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrää!

 

Uskallan toki ounastella, että seurakuntalaisten määrän rajaaminen on näennäistä, sillä tuskinpa jumalanpalveluksiin ja hartaushetkiin osallistuvien seurakuntalaisten määrät ylittäisivät muutenkaan nyt asetettuja turvallisuusrajoja!

 

 

Ylöjärvellä rajataan jumalanpalveluksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrät näin:

 

• Ylöjärven kirkko 140 osallistujaa

• Kurun kirkko 90 osallistujaa

• Viljakkalan kirkko 75 osallistujaa

 

*************

 

 

Osallistuin Viljakkalan kirkossa järjestettyyn aattoillan hartaushetkeen 24.12.2021 ja silloin siellä osanottajarajaus oli tehty siten, että joka toiselle penkkiriville pääseminen oli estetty kuminauhavirityksellä!

 

-Esko Erkkilä-

178-vuotias Viljakkalan kirkko

Keskiviikko 29.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Mennyt joulunaika oli taas sitä aikaa, jolloin synnyinpitäjäni Viljakkalan kirkko tuli tutuksi.

 

Viljakkalan kirkko on iältään lähes 180-vuotias, sillä se vihittiin käyttöönsä vuonna 1843.

 

 

 

Kirkon suunnittelijana mainitaan arkkitehti Anton Wilhelm Arppe ja samoin myös Carl Ludvig Engel, joka tosin kuoli ennen kirkon valmistumista.

 

 

 

Tässä kuva uuden hautausmaan puolelta ja tämän oven kautta sanotaan entisaikaan karhelaisten kulkeneen kirkkoon – tuota porstuaa kutsutaankin Karhen porstuaksi!

 

 

 

Sisäkuva kirkosta.

 

 

 

Alttaritaulun on vuonna 1896 maalannut Felix Frang ja se on nimeltään Ristiinnaulittu.

 

Frang on ollut tuottelias kirkkojen alttaritaulujen maalari, sillä hänen maalaamiaan alttaritauluja on ainakin 19 kirkossa.

Frang asui vaatimattomassa vuokramökissä Ikaalisissa ja hänellä ei ollut mitään ateljeeta, sillä kookkaat maalauksensa hän maalasi pikkuhiljaa rullaa päästäen ja maalaamisen jälkeen taas rullalle kiertäen!

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu on Frangin varhaistuotantoa, sillä ennen Viljakkalaa hän ehti maalata ainoastaan Längelmäen kirkon alttaritaulun.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan kirkon äänentoistolaitteiden toimivuuteen on panostettava!

Lauantai 25.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen virallisesti Tampereen Eteläisen seurakunnan jäsen, mutta todellinen kotikirkkoni on synnyinpitäjäni Viljakkalan kirkko.

 

Noudatin eilen Jouluaattona jokajouluista tapaani ja osallistuin aattoillan hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Viljakkalan kirkon on suunnitellut C. L. Engel ja…

 

 

 

…se on rakennettu vuosina 1840 – 1842.

 

 

Kirkon sisäpuoli peruskorjattiin ja entisöitiin vuonna 1989. Myös urut uusittiin samassa yhteydessä. Ulkomaalaus uusittiin puolestaan 1993.

 

*****************

 

Sanotaan, että kirkko on tunnettu hyvästä akustiikastaan, mutta nykyajan vaatimuksiin kirkon äänentoisto-ominaisuudet eivät yllä.

 

Eilinen aattohartaus striimattiin nettiin ja on todettava, että striimauksessa äänentoisto oli kaiken arvostelun alapuolella – suuri ongelma oli myös se, että kirkossa äänentoisto oli vieläkin surkeampaa kuin striimauksessa!

 

Lehteriltä esiintyneen Viljakvartetin osalta äänentoisto oli kunnossa, mutta Johannes Riuttalan sinänsä varmaan laadukkaat esitykset äänentoistolaitteet pilasivat täysin.

 

Ylöjärven seurakunnassa Viljakkalan seurakuntapiirin alueelta olevien luottamushenkilöiden on heti paneuduttava Viljakkalan kirkossa tapahtuvien tilaisuuksien äänestoistoon ja samoin on paneuduttava myös nettistriimausten laatuun!

 

-Esko Erkkilä-

Korona muutti monta asiaa, mutta joku muutos on hyväksikin!

Perjantai 25.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto eli eilinen on perinteisesti ollut päivä, jolloin olen osallistunut aattoillan hartaushetkeen…

 

 

 

…Viljakkalan kirkossa.

 

 

Toki eilenkin kävin Viljakkalan hautausmaalla ja olisin tietysti mennyt hiljentymään myös kirkkoon, mutta korona-viruksen vuoksi…

 

 

 

…rippikirkkoni ovella oli lappu, jossa kerrottiin kirkon olevan suljettu!

 

*******************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on hyvinhoidettu ja niin se oli eilenkin vaikka jouluaattona sankariristillä tavallisesti oleva parivartio puuttuikin.

 

 

Lienee koronan ansiota, että Viljakkalan hautausmaalla oli eilen poikkeuksellisen paljon vieraita ja muistokynttilöiden sytyttäjiä!

 

Samaa voin todeta myös sankarihautausmaan osalta, sillä milloinkaan aikaisemmin en ole nähnyt niin paljon yksittäisten sankarivainajien haudoilla omaisten toimittamia muistokynttilöitä!

 

 

Ilahduin, kun sain olla vasta toinen, joka sytytti muistokynttilän 8.3.1940 kaatuneen setäni Reino Erkkilän sankarihaudalle!

 

 

Korona on pysähdyttänyt meidät huomaamaan, että elämässä on muitakin kuin ”kovia arvoja” – hyvä niin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan vaakuna ehti olla itsenäisen kunnan tunnus 56 -vuotta!

Keskiviikko 25.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Oikeastaan olen kolmen ”kotikunnan loukussa”, sillä synnyinkuntani Viljakkalan lisäksi olen tällä hetkellä Tampereen ja Ylöjärvelläkin (kesä)asukas.

 

Läheisin ja rakkain noista kunnista on tietysti Viljakkala ja on aina sykähdyttävä kokemus, kun näkee Viljakkalan vaakunan.

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan vaakunan virallinen vaakunaselitys kuuluu näin:

 

”Kultakentässä palkeittain asetettu puna-sinikatkoinen, loivasti kaksikaarteinen sarvi, jonka keski- ja päätehelat sekä vitjat ovat hopeaa; sarven alapuolella punainen kupari-kultamerkki.”

 

 

Vaakunan aiheen vanhaa juomasarvea säilytetään kirkossa. Kupari-kultamerkki viittaa Haverin kaivokseen, josta Ruotsin vallan aikana kaivettiin rautamalmia, ja myöhemmin itsenäisyyden aikana kultaa ja kuparia.

 

Pitäisipä joskus pyytää Viljakkalan suntiolta, että pääsisin katsomaan tuota juomasarvea!

 

Viljakkalan vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja Viljakkalan kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 21. tammikuuta 1950. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 3. huhtikuuta samana vuonna.

 

Viljakkalan vaakuna menetti itsenäisen kunnan vaakunastatuksen 1.1.2007, kun tapahtui kuntaliitos Ylöjärven kaupungin kanssa.

 

*****************

 

Noista Viljakkalan vaakunoista ylempi sijaitsee Viljakkalan Seurojentalolla ja alempi Viljakkalan kirjastossa.

 

Tiedän, että kolmas Viljakkalan vaakuna sijaitsee Viljakkalassa Hangasjärven rannalla sijaitsevan Toivolan tanssilavan huoltorakennuksen seinällä!

 

Missähän sijaitsee se Viljakkalan vaakuna, joka aikoinaan komisti Viljakkalan paloaseman seinää ja onko entisellä Viljakkalan kunnantalolla vielä nykyisin Viljakkalan vaakunaa?

 

Nykyisin Viljakkalan vaakunalla on kuntaliitoksen seurauksena perinnevaakunan status, mutta hyvä, että edes se!

 

 

-Esko Erkkilä-

Aattoillan hartaushetki ja siellä seisaallaan veisattu "Enkeli taivaan" -virren kymmenes säkeistö virittivät eilen Joulutunnelmaan!

Keskiviikko 25.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että vasta Viljakkalan koti- ja rippikirkossani osallistumiseni aattoillan hartaushetkeen saavat minut virittäytymään Joulutunnelmaan ja eilen illalla taas näin tapahtui.

 

 

 

 

 

Kuvasin Viljakkalan kirkon uuden hautausmaan puolelta ja kuvassa näkyvät kiviportaat johtavat Karhen eteiseen eli sen kautta entisaikaan karhelaiset saapuivat kirkkoon.

 

Noilla kiviportailla otettiin myös se valokuva, joka meistä kauan sitten ripille päässeistä otettiin – kuvaa en ”tähän hätiin” löydä.

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on tärkeä paikka minulle sinänsä, mutta myös meille sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä melkein kaikkien sankarivainajien muistolaatoissa on sankarivainajan kaatumispaikkakunta - kiitokset Viljakkalan kirkkoherra A. M. F. Bergius, joka aikoinaan niin päätti!

 

 

 

 

Kunniavartio on suuri luottamustehtävä.

 

 

 

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu - mielestäni se ainoa oikea!

 

 

 

 

Kynttilämerta Viljakkalan vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

 

Myös muualle haudattujen muistomerkille sytytin kaksi kynttilää.

 

 

 

 

Kotimatkalla pysähdyin vielä Lehtomäen tienhaaraan ja kuvasin valossa kylpevän Viljakkalan kirkon!

 

 

********************

 

 

Täytyy vielä mainita, että eilen tuli kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun kävimme Rouvan kanssa ostamassa kihlat Vaasasta Hovisepiltä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kannatan Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakuntien yhdistämissuunnitelmaa

Torstai 23.2.2017 - -Esko Erkkilä-

Kotiseurakuntani Viljakkalan seurakunta joutui lakkautetuksi, kun Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin.

 

 

Viljakkalan seurakunta menetti kuntaliitoksen myötä statuksensa itsenäisenä seurakuntana ja siitä tuli Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri eli ei yhtään mitään.

 

 

Kuru ja Kurun seurakunta oli Kurun kunnan ja Ylöjärven kaupungin liittymisessä viisaampi ja siitä muodostui Kurun kappeliseurakunta.

 

 

On suuri ero seurakuntapiirillä ja kappeliseurakunnalla!

 

 

Aamulehti uutisoi eilen, että Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakunnat suunnittelevat yhdistyvänsä yhdeksi seurakunnaksi.

 

 

Kannatan suunnitelmaa lämpimästi, sillä kaavailtu uusi seurakunta poistaisi ainakin osan siitä statusvajeesta, jonka Viljakkalan seurakunta joutui kokemaan, kun Viljakkalan kunta ja Ylöjärven kaupunki yhdistyivät.

 

 

Viljakkalan osalta Ylöjärvi on luonnoton yhdistymissuunta, sillä Viljakkalasta ainoa luonteva suunta on suunta Hämeenkyröön.

 

 

En ota tässä vaiheessa kantaa uuden suurseurakunnan nimeen, mutta toivon kaikesta sydämestäni, että Viljakkalan seurakuntapiiristä, Kurun kappeliseurakunnasta, Hämeenkyrön seurakunnasta, Ikaalisten seurakunnasta, Jämijärven seurakunnasta ja Ylöjärven seurakunnasta muodostettaisiin uusi seurakunta!

 

 

Sen verran otan kantaa, että uuden seurakunnan keskuspaikaksi nimettäisiin Hämeenkyrö!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Olemme paikkauskollisia!

Keskiviikko 13.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Menin eilen hieman arkaillen palaveriin joka kokoontui vasta toista kertaa – en päässyt ensimmäiseen palaveriin, joten minulla oli nyt ensimmäinen osallistuminen tuon työryhmän työskentelyyn.

 

 

Menin kokoustilaan varhain ja arkaillen sen vuoksi, että josko osanottajille oli ensimmäisellä kerralla muodostunut vakiopaikat ja vakiopaikathan ovat suomalaisessa palaverikäytännössä pyhä asia.

 

 

Olen osallistunut vuosien aikana satoihin ellei tuhansiin palavereihin ja tiedän, että palavereissa nopeasti muodostuu tilanne, jossa osanottajat istuvat vuodesta toiseen samalla paikalla!

 

 

Olemme siis paikkauskollisia!

 

 

Olen eläkeläisaikanani osallistunut nyt muutaman vuoden ajan erääseen palaveriin, josta kerrotaan, että takavuosina eräs osanottajamme ajoi ”lajikaverinsa” pois paikalta, jossa hän kuulemma oli istunut kaksikymmentä vuotta – ei toki koko kahtakymmentä vuotta peräjälkeen, mutta aina, kun tuo ryhmä on kokoontunut kahdenkymmenen vuoden aikana!

 

 

On selvyyden vuoksi todettava, että tunnistan myös itsessäni tuon paikkauskollisuuden, joten en voi ivailla tai naureskella muille.

 

 

Kiintoisaa on havainnoida, että samassa kokoustilassa, mutta eri aiheita käsittelevissä palavereissa henkilöiden paikkauskollisuus vaihtelee – aihetta XX käsittelevässä palaverissa haluan istua eri paikassa kuin aihetta YY kokevassa palaverissa – näin siitä huolimatta, että kokoustila on molemmissa palavereissa täsmälleen sama.

 

 

Muistan lapsuuteni ajalta Viljakkalasta sen, kun eräs Kalle istui aina kirkossa täsmälleen samalla paikalla. Kerrotaan, että jos joku oli erehdyksessä istunut Kallen paikalle, niin Kalle ajoi paikalleen istuneen pois!

 

 

Tämmöistä pohdiskelua tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi munakello ei keskeyttänyt hyvää saarnaa!

Maanantai 27.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö järjesti eilen Viljakkalan kirkossa Keskustan kirkkopyhän.

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni, sillä olen siellä päässyt ripille ja saanut kokea siellä monet kirkolliset tapahtumat.

 

Virallisesti nykyinen kotikirkkoni on Härmälän kirkko Tampereella, mutta Viljakkalan kirkko pysyy elämäni loppuun saakka todellisena kotikirkkonani.

 

Osallistuin Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön kirkkopyhän viettoon Viljakkalassa.

 

 

 

 

 

 

Menin kirkonmäelle hyvissä ajoin ennen Jumalanpalveluksen alkamista, jotta ehdin käydä Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla kolmannessa rivissä sankarirististä kuvaajaan päin lepää yksi sedistäni, joka kuoli Viipurissa Talvisodan viime hetkinä.

 

 

 

 

 

 

Maanviljelijä Markku Ylijoki Viljakkalan Nisunperältä aloitti Jumalanpalveluksen laulamalla hengellisen laulun ja viritti Jumalansanaa kuulemaan tulleen seurakunnan hartaaseen tunnelmaan.

 

Ylijoki esiintyi yksinlauluillaan Jumalanpalveluksen aikana useaankin kertaan.

 

Markku Ylijoki on kokenut kunnallismies, mutta viime kunnallisvaaleissa hän ei ollut ehdokkaana.

 

 

 

 

 

 

Minna Sarvijärvi Kurusta luki Raamatusta päivään sopivia kohtia. Minna toimii opettajana Viljakkalassa Karhen koululla ja hän on Keskustan Pirkanmaan piirin kansanedustajaehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

 

Minna Sarvijärvi on Keskustanaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja. 

 

 

************

 

 

Viljakkalan seurakunta muuttui Viljakkalan kunnan Ylöjärven kaupunkiin liittymisen yhteydessä kappeliseurakunnaksi ja seurakunnan kappalainen Johannes Riuttala piti Jumalanpalveluksessa hyvän saarnan.

 

Riuttala aloitti saarnansa saarnastuolissa, mutta siirtyi saarnansa aikana kirkon keskikäytävälle ja jatkoi saarnaansa ”kansan keskeltä”. Saarnansa lopuksi Riuttala kiipesi taas saarnastuoliin.

 

Pidin Riuttalan menettelystä ja kiitinkin häntä Jumalanpalveluksen jälkeen ”saarnansa koreografiasta”! Minulle jäi tunne, että Riuttala piti kiitoksistani.

 

 

Saarnassaan Johannes Riuttala käsitteli hengellisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä olevien erilaisten ryhmien tilannetta ja piti erilaisten ryhmien olemassaoloa rikkautena. Hän painotti, että erilaista näkemyksistämme huolimatta olemme ihmisinä tasavertaisia.

 

Arvostin Riuttalan saarnasanomaa ja mielestäni se sopi juuri tähän Jumalanpalvelukseen mainiosti.

 

Arvostin myös sitä, että Johannes Riuttala kiirehti Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovensuuhun ja kätteli jokaisen kirkkovieraan.

 

 

**********

 

Mitä merkitsee tämän jutun otsikko?

 

Riuttala ”latasi” saarnansa aluksi saarnastuolin reunalle pienen punaisen munakellon, jotta osaisi sen pirahduksen kuultuaan lopetella saarnaansa.

 

Munakello ei kuitenkaan toiminut ja saimme kuulla tavanomaista pidemmän saarnan.

 

Onneksi pidemmän saarnan, sillä Riuttalasta on kehittynyt seurakuntalaisten arvostama saarnamies eli onneksi munakello ei toiminut ja saimme kuulla täyspainoisen saarnan.

 

 

 

*************

 

 

Jumalanpalveluksen jälkeen Keskustan kirkkopyhä jatkui Keskusta-lounaalla Viljakkalan Seurojentalolla, mutta siitä kertominen onkin sitten uuden jutun paikka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eilen klo 11.00 tuli kuluneeksi 74 vuotta Talvisodan päättymisestä

Perjantai 14.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto aloitti Talvisodan Suomea vastaan marraskuun 30. päivänä 1939.

 

Sota kesti 105 päivää ja se päättyi 13.3.1940.

Rauhansopimuksessa sovittiin, että sotatoimet lopetetaan mainittuna päivänä klo 11.00 Suomen aikaa.

 

 

 

***************

 

 

 

 

Osallistuin eilen Viljakkalan hautausmaan sankariristillä Viljakkalan Sotaveteraanien järjestämään muistotilaisuuteen ja seppeleenlaskuun klo 11.00.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanien puolesta seppeleen laskivat sankariristille Pentti Mäensivu (vasemmalla) ja Paavo Mäntyniemi.

 

Veteraaneista oli paikalla heidän lisäkseen Antti Hietaniemi, joka pankinjohtajana Viljakkalassa toimiessaan myötävaikutti työtehtävissäni tarvitsemani ensimmäisen auton hankintaan!

 

 

 

 

 

Seppeleenlaskun jälkeen lauloimme Isänmaan virren eli virren numero 577.

 

 

”Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana”.

*********** 

 

 

 

Koin tilaisuudessa läsnäoloni tärkeäksi, sillä eräs sedistäni – Reino Erkkilä – lepää Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

 

Koin tilaisuuden tärkeäksi myös sen vuoksi, että isäni osallistui etulinjassa Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

 

Isäni haavoittui kahdesti ja hänellä oli niskassaan ja toisessa ranteessaan tunnusteltavissa kranaatinsirpaleita niin, että hän vei ne muassaan hautaan saakka.  Myös kaksi muuta setääni, jotka lepäävät Viljakkalan kirkkomaassa, osallistuivat sotiimme.

 

 

 

 

 

Pyysin muistotilaisuuden osanottajia seppeleenlaskun ja virrenveisuun jälkeen ryhmäkuvaan sankariristin juurelle.

 

 

************

 

 

Oli mukava osallistua keskusteluihin, jotka koskivat Viljakkalan entistä ja nykyelämää!

 

Vähän harmittaa, että ole ryhtynyt osallistumaan Viljakkalan perinnepiirin toimintaan – huomasin, että alan olla siinä iässä, jotta minulla olisi ehkä jotain annettavaa Viljakkalan perinnetietouden keräämisessä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Ylöjärven seurakunta simputtaa viljakkalalaisia?

Tiistai 10.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

Kuntaliitoksen myötä myös Viljakkalan seurakunta lakkasi olemasta ja siitä muodostettiin Viljakkalan seurakuntapiiri.

 

On yleinen menettely, että kuntaliitosten jälkeen suurempi kunta alkaa näivettämään siihen liittynyttä vireääkin seutukuntaa ja näin on kiihtyvällä vauhdilla tapahtunut myös Viljakkalassa. Parhaillaan on menossa prosessi, jossa Ylöjärvi ajaa alas Viljakkalan terveyspalveluja.

 

Se kummastuttaa, että isomman oikeus jyrää vahvasti myös seurakuntien liittymiskuvioissa.

 

Jyrääminen ilmenee taloudellisten asioiden ja henkilöstömitoituksen puolella, mutta Ylöjärvellä esiintyy myös Viljakkalan seurakuntalaisten "ylöjärveläistämistä", jopa alistamista.

 

Ylöjärveläistäminen ja alistaminen saattavat ulkopuolisesta tuntua vähäpätöiseltä, mutta sitä se ei ole niiden kohdalla, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi.

 

 

 

 

Viljakkalassa on kaunis kirkko.

 

Minä ja monet muutkin sittemmin ulkoseurakuntalaisiksi joutuneet koemme sen edelleen omaksi kotikirkoksemme – se on Viljakkalan kirkko ja se sijaitsee Viljakkalassa!

 

 

Googletan usein ”Viljakkalan kirkko” ja tyrmistykseni on aito, kun huomaan kotikirkkoni käyntiosoitteeksi Ylöjärven seurakunnan sivuilla…

 

 

 

 

…tämmöisen!

 

 

Kirkkokuja 14

39310 Ylöjärvi

 

 

Suomessa ei ole sellaista postinumeropaikkaa kuin 39310 Ylöjärvi, mutta sellainen postinumeropaikka on kuin 39310 Viljakkala!

 

 

*********

 

Puutuin asiaan 27.11.2013 ja lähetin asiaa kummastelleen sähköpostiviestin Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle.

 

Reinikainen tarttui ripeästi toimeen ja linkkasi seuraavana päivänä sähköpostiviestini ”Sakelle” sekä antoi tälle tehtäväksi tarkistaa postitoimipaikka.

 

”Sakke” paljastui myöhemmin Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhaseksi.

 

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lähetinkin uuden sähköpostiviestin kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle ja tiedottaja Sakari Vanhaselle 8.12.2013 sekä totesin näin:

 

”Loukkaa, että edelleenkin Viljakkalan kirkon osoitetiedoissa lukee seurakunnan nettisivuilla 39310 Ylöjärvi”.

Pyysin päivittämään tiedot oikeiksi.

 

Eilen eli 9.12.2013 Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhanen ”heräsi” parin viikon unestaan ja lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa totesi Ylöjärven seurakunnan puolesta, että korjaavat asian mahdollisimman pian.

 

Odotan mielenkiinnolla, että kuinka pitkä aika Ylöjärven seurakunnalla on ”mahdollisimman pian”!

 

 

************

 

 

Ihmettelen, että kunta- ja seurakuntaliitoksissa suuremman valtaa käytetään niin monin tavoin.

 

Olettaisi, että liitostapahtumissa olisi suuremman kunnan ja suuremman seurakunnan etu suoda liitoksen kohteeksi joutuneille tasapäinen kohtelu eli niille, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta kunnastaan ja omasta seurakunnastaan!

 

Näin ei näytä olevan ainakaan Ylöjärvellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

PS. Varmistin tilanteen eilen klo 23.59 ja huomasin, että käyntiosoite on vihdoinkin korjattu!

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaus olivat aattoillan perinteitä eilenkin

Tiistai 25.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto oli eilen puoliinpäiviin saakka melko vilkas päivä kaupungilla, mutta Turun julistettua Joulurauhan, rauha laskeutui koko maahan.

 

Omaan aattoillan ohjelmaani kuului käynti Viljakkalan hautausmaalle haudattujen läheisten haudoilla sekä osallistuminen aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

 

Viljakkalan kirkko on tavallaan vaikea kuvattava, sillä se sijaitsee korkealla mäellä, joten ”tasapainoisen” kuvan saaminen siitä tasamaalta on haasteellista. 

Lisää haastetta tuo ”liian hyvä kamera” joka mm. tässä kuvassa häivyttää iltahämäräisen tunnelman pois. 

Tämä kuva on otettu Karhen porstuan puolelta. 

Karhen porstuan puolella olevat rappuset olivat ainakin ennen se paikka, jossa rippilapset valokuvattiin. Myös minulla on oma rippikuvani, jossa rippilasten koko joukko on kuvattu Karhen porstuan edessä olevilla rappusilla.

 

 

 

Reserviläiset huolehtivat aattoillan kunniavartiosta Viljakkalan sankarihaudoilla.

 

 

 

 

Pakkasiltana kunniavartiossa seisominen kysyy miestä ja sen vuoksi riittävän nopeista vaihdoista oli huolehdittava.

 

Kiitokset reserviläisille, jotka huolehtivat kunniavartiosta sankarihaudoilla - Viljakkalan sankarihaudassa lepää monia naapuritalojen poikia sekä myös yksi setäni!

 

 

 

 Viljakkalan kirkon kuvaaminen myös pääsisäänkäynnin puolelta on haastavaa. Korkean lumipenkan päältä se kuitenkin onnistui jotenkin.

 

 

 

Kappalainen Johannes Riuttala toimitti aattoillan hartauden.

 

 

 

Valaistu Viljakkalan kirkko Viljakkala-Ylöjärvi –maantieltä kuvattuna Jouluaattona 2012.

 

 

 

 Meillä on tapana palailla Viljakkalasta pikkuteitä pitkin Tampereelle ja näin teimme myös eilen.

 

 

 

Lähes täytenä mollottanut kuu teki talvisen maiseman melkein arvoitukselliseksi!

 

 

 

Käynti läheisten haudoilla ja synnyinseurakunnan aattoillan hartaus virittivät mielen taas kerran joulutunnelmaan.

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Viljakkalan pappila tuhoutumisen tiellä?

Keskiviikko 8.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on pitäjä, jossa odotellaan viimeisen sammuttavan valot sen jälkeen, kun Ylöjärveen tapahtuneen kuntaliitoksen kaikki seurannaisvaikutukset ovat realisoituneet.

 

Synnyinpitäjäni Viljakkala on esimerkki kuntaliitoksen vaikutuksista ennen niin elinvoimaisen kunnan kuihtumiselle.

 

Eräs kuntaliitoksista vääjäämättömästi tuleva seurannaisvaikutus on oman seurakunnan lopettaminen. Näin on käynyt myös Viljakkalassa, jossa nykyisin kuulutaan erääseen Y-kirjaimella alkavaan seurakuntaan.

 

Seurakunnan tärkeä ilmentymä on pappila. Näin se on ollut myös Viljakkalassa.

Viljakkalan pappila on nykyisin autio ja tyhjä - se on hylätty rakennus. Onneksi rakennuksella on hyvä katto, joten peruuttamattomia vahinkoja ei ehkä vielä ole tapahtunut.

 

Kuntaliitoksen ja sitä seuranneen Viljakkalan seurakunnan lopettamisen lisäksi Viljakkalan pappilan rappiotilan syynä on tietääkseni asuntoedun rankka verotuskäytäntö.

 

Papit eivät pysty asumaan tilavissa pappiloissa, sillä asuntoedun verotus tekee pappien asumisen niissä mahdottomaksi.

 

Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen yhteydessä poikkesin Viljakkalan pappilan tontilla ja tässä pieni kuvakertomus synnyinkuntani pappilan nykyisestä alennustilasta:

 

 

 

Viljakkalan tiilirakenteinen pappila on komea rakennus.

 

 

 

Pappilassa on julkisivun puolella kaksi sisäänkäyntiä ja oikeanpuoleisessa sisäänkäynnissä kerrotaan edelleen Kirkkoherranviraston aukioloajat.

Olen monet kerrat käynyt sisään tästä ovesta. Useimmiten käyntini syynä on ollut läheisteni siunaustilaisuuksiin ja hautajaisiin liittyvien asioiden sopiminen Viljakkalan kirkkoherran kanssa.

 

 

Vastapäätä pappilan pääsisäänkäyntiä on pappilan sivurakennus, johon minulla ja monilla muilla viljakkalalaisilla liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Sivurakennuksessa kävin rippikoulun ja sen vuoksi siihen liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Rippikoulurakennuksen ovet olivat auki ja poikkesin sisälle. Rakennuksessa on komeat hirsiseinät ja sisällä ”Pehtoorintuvan” ovi oli avoinna.

 

 

 

Sivurakennukseen on varastoituna yksi Viljakkalan kirkon penkki. Tämä kirkonpenkki tuo minulle ja varmaan monelle muullekin viljakkalalaiselle mieleen monia muistoja.

 

 

 

Ilmeisen toimiva hella on sivurakennuksen eräässä huoneessa.

 

 

  

Tämä huone saattaa olla se, jossa saimme rippikouluopetuksen.

 

 

 

Komea uuni on sivurakennuksen eräässä huoneessa. Seiniltä on revitty tapetit pois ja hienot hirret on saatu näkyville.

 

 

Käyntini lopuksi kiersin pappilarakennuksen ympäri ja huomasin, että villi luonto on valtaamassa ennen Viljakkalalle niin merkittävän rakennuksen ympäristön.

 

 

 

Pappila takakulmalta.

 

 

 

Pappilan vanha aitta ja myöhemmin rakennettu autotallirakennus. Myös autotallirakennukseen oli kaikilla ”vapaa pääsy”.

 

 

 

Kirkonkylän puoleinen pappilan pääty on hieno ja mahtava kokonaisuus.

 

 

 

Pappilan perunakellari saattaa pitää sisällään vaikka mitä!

 

 

 

Pappilan villiintynyt perennapenkki suorastaan huutaa siistimistä ja toivoo elämää ympärilleen.

 

 

Harras toiveeni on, että Viljakkalan Pappila (kirjoitan ”pappila” –sanan nyt isolla alkukirjaimella) pääsisi palvelemaan viljakkalalaisia tulevina vuosina. Nykyinen alennustila on häpeällinen ennen niin tärkeälle rakennukselle.

Vähin mitä pyydän on se, että rippikoulurakennukseen ja autotalliin hankittaisiin pitävät lukot, jotta vahingonteoilta vältyttäisiin.

 

Olen tyytyväinen, jos tämä kirjoitukseni antaa vauhtia Viljakkalan Pappilan kunnianpalautukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-