Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Kannatan Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakuntien yhdistämissuunnitelmaa

Torstai 23.2.2017 - -Esko Erkkilä-

Kotiseurakuntani Viljakkalan seurakunta joutui lakkautetuksi, kun Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin.

 

 

Viljakkalan seurakunta menetti kuntaliitoksen myötä statuksensa itsenäisenä seurakuntana ja siitä tuli Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri eli ei yhtään mitään.

 

 

Kuru ja Kurun seurakunta oli Kurun kunnan ja Ylöjärven kaupungin liittymisessä viisaampi ja siitä muodostui Kurun kappeliseurakunta.

 

 

On suuri ero seurakuntapiirillä ja kappeliseurakunnalla!

 

 

Aamulehti uutisoi eilen, että Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakunnat suunnittelevat yhdistyvänsä yhdeksi seurakunnaksi.

 

 

Kannatan suunnitelmaa lämpimästi, sillä kaavailtu uusi seurakunta poistaisi ainakin osan siitä statusvajeesta, jonka Viljakkalan seurakunta joutui kokemaan, kun Viljakkalan kunta ja Ylöjärven kaupunki yhdistyivät.

 

 

Viljakkalan osalta Ylöjärvi on luonnoton yhdistymissuunta, sillä Viljakkalasta ainoa luonteva suunta on suunta Hämeenkyröön.

 

 

En ota tässä vaiheessa kantaa uuden suurseurakunnan nimeen, mutta toivon kaikesta sydämestäni, että Viljakkalan seurakuntapiiristä, Kurun kappeliseurakunnasta, Hämeenkyrön seurakunnasta, Ikaalisten seurakunnasta, Jämijärven seurakunnasta ja Ylöjärven seurakunnasta muodostettaisiin uusi seurakunta!

 

 

Sen verran otan kantaa, että uuden seurakunnan keskuspaikaksi nimettäisiin Hämeenkyrö!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkalan seurakunta, Viljakkala, Viljakkalan seurakuntapiiri, Viljakkalan kirkko, Kurun kappeliseurakunta, Hämeenkyrön seurakunta, Ikaalisten seurakunta, Jämijärven seurakunta, Ylöjärven seurakunta,

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

viljakkala1.jpg

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

viljakkala2.jpg

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkala, Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan kirkko, aattohartaus Viljakkalan kirkossa, jouluevankeliumi, vanha jouluevankeliumi, Luuk. 2: 1-20, Jeesuksen syntymä ja enkelien ilmoitus paimenille, Karhen porstua,

Olemme paikkauskollisia!

Keskiviikko 13.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Menin eilen hieman arkaillen palaveriin joka kokoontui vasta toista kertaa – en päässyt ensimmäiseen palaveriin, joten minulla oli nyt ensimmäinen osallistuminen tuon työryhmän työskentelyyn.

 

 

Menin kokoustilaan varhain ja arkaillen sen vuoksi, että josko osanottajille oli ensimmäisellä kerralla muodostunut vakiopaikat ja vakiopaikathan ovat suomalaisessa palaverikäytännössä pyhä asia.

 

 

Olen osallistunut vuosien aikana satoihin ellei tuhansiin palavereihin ja tiedän, että palavereissa nopeasti muodostuu tilanne, jossa osanottajat istuvat vuodesta toiseen samalla paikalla!

 

 

Olemme siis paikkauskollisia!

 

 

Olen eläkeläisaikanani osallistunut nyt muutaman vuoden ajan erääseen palaveriin, josta kerrotaan, että takavuosina eräs osanottajamme ajoi ”lajikaverinsa” pois paikalta, jossa hän kuulemma oli istunut kaksikymmentä vuotta – ei toki koko kahtakymmentä vuotta peräjälkeen, mutta aina, kun tuo ryhmä on kokoontunut kahdenkymmenen vuoden aikana!

 

 

On selvyyden vuoksi todettava, että tunnistan myös itsessäni tuon paikkauskollisuuden, joten en voi ivailla tai naureskella muille.

 

 

Kiintoisaa on havainnoida, että samassa kokoustilassa, mutta eri aiheita käsittelevissä palavereissa henkilöiden paikkauskollisuus vaihtelee – aihetta XX käsittelevässä palaverissa haluan istua eri paikassa kuin aihetta YY kokevassa palaverissa – näin siitä huolimatta, että kokoustila on molemmissa palavereissa täsmälleen sama.

 

 

Muistan lapsuuteni ajalta Viljakkalasta sen, kun eräs Kalle istui aina kirkossa täsmälleen samalla paikalla. Kerrotaan, että jos joku oli erehdyksessä istunut Kallen paikalle, niin Kalle ajoi paikalleen istuneen pois!

 

 

Tämmöistä pohdiskelua tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olemme paikkauskollisia!, Viljakkalan kirkko,

Onneksi munakello ei keskeyttänyt hyvää saarnaa!

Maanantai 27.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö järjesti eilen Viljakkalan kirkossa Keskustan kirkkopyhän.

 

 

 

 

vilja1

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni, sillä olen siellä päässyt ripille ja saanut kokea siellä monet kirkolliset tapahtumat.

 

Virallisesti nykyinen kotikirkkoni on Härmälän kirkko Tampereella, mutta Viljakkalan kirkko pysyy elämäni loppuun saakka todellisena kotikirkkonani.

 

Osallistuin Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön kirkkopyhän viettoon Viljakkalassa.

 

 

 

 

vilja2

 

 

Menin kirkonmäelle hyvissä ajoin ennen Jumalanpalveluksen alkamista, jotta ehdin käydä Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla kolmannessa rivissä sankarirististä kuvaajaan päin lepää yksi sedistäni, joka kuoli Viipurissa Talvisodan viime hetkinä.

 

 

 

 

vilja3

 

 

Maanviljelijä Markku Ylijoki Viljakkalan Nisunperältä aloitti Jumalanpalveluksen laulamalla hengellisen laulun ja viritti Jumalansanaa kuulemaan tulleen seurakunnan hartaaseen tunnelmaan.

 

Ylijoki esiintyi yksinlauluillaan Jumalanpalveluksen aikana useaankin kertaan.

 

Markku Ylijoki on kokenut kunnallismies, mutta viime kunnallisvaaleissa hän ei ollut ehdokkaana.

 

 

 

 

vilja4

 

 

Minna Sarvijärvi Kurusta luki Raamatusta päivään sopivia kohtia. Minna toimii opettajana Viljakkalassa Karhen koululla ja hän on Keskustan Pirkanmaan piirin kansanedustajaehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

 

Minna Sarvijärvi on Keskustanaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja. 

 

 

************

 

 

Viljakkalan seurakunta muuttui Viljakkalan kunnan Ylöjärven kaupunkiin liittymisen yhteydessä kappeliseurakunnaksi ja seurakunnan kappalainen Johannes Riuttala piti Jumalanpalveluksessa hyvän saarnan.

 

Riuttala aloitti saarnansa saarnastuolissa, mutta siirtyi saarnansa aikana kirkon keskikäytävälle ja jatkoi saarnaansa ”kansan keskeltä”. Saarnansa lopuksi Riuttala kiipesi taas saarnastuoliin.

 

Pidin Riuttalan menettelystä ja kiitinkin häntä Jumalanpalveluksen jälkeen ”saarnansa koreografiasta”! Minulle jäi tunne, että Riuttala piti kiitoksistani.

 

 

Saarnassaan Johannes Riuttala käsitteli hengellisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä olevien erilaisten ryhmien tilannetta ja piti erilaisten ryhmien olemassaoloa rikkautena. Hän painotti, että erilaista näkemyksistämme huolimatta olemme ihmisinä tasavertaisia.

 

Arvostin Riuttalan saarnasanomaa ja mielestäni se sopi juuri tähän Jumalanpalvelukseen mainiosti.

 

Arvostin myös sitä, että Johannes Riuttala kiirehti Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovensuuhun ja kätteli jokaisen kirkkovieraan.

 

 

**********

 

Mitä merkitsee tämän jutun otsikko?

 

Riuttala ”latasi” saarnansa aluksi saarnastuolin reunalle pienen punaisen munakellon, jotta osaisi sen pirahduksen kuultuaan lopetella saarnaansa.

 

Munakello ei kuitenkaan toiminut ja saimme kuulla tavanomaista pidemmän saarnan.

 

Onneksi pidemmän saarnan, sillä Riuttalasta on kehittynyt seurakuntalaisten arvostama saarnamies eli onneksi munakello ei toiminut ja saimme kuulla täyspainoisen saarnan.

 

 

 

*************

 

 

Jumalanpalveluksen jälkeen Keskustan kirkkopyhä jatkui Keskusta-lounaalla Viljakkalan Seurojentalolla, mutta siitä kertominen onkin sitten uuden jutun paikka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö, Keskusta Ylöjärvi, Ylöjärven Keskusta, Viljakkalan kirkko, Keskustan kirkkopyhä, Viljakkalan sankarihaudat,

Eilen klo 11.00 tuli kuluneeksi 74 vuotta Talvisodan päättymisestä

Perjantai 14.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto aloitti Talvisodan Suomea vastaan marraskuun 30. päivänä 1939.

 

Sota kesti 105 päivää ja se päättyi 13.3.1940.

Rauhansopimuksessa sovittiin, että sotatoimet lopetetaan mainittuna päivänä klo 11.00 Suomen aikaa.

 

 

 

***************

 

 

 

 

Osallistuin eilen Viljakkalan hautausmaan sankariristillä Viljakkalan Sotaveteraanien järjestämään muistotilaisuuteen ja seppeleenlaskuun klo 11.00.

 

 

talvisota1

 

 

 

talvisota2

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanien puolesta seppeleen laskivat sankariristille Pentti Mäensivu (vasemmalla) ja Paavo Mäntyniemi.

 

Veteraaneista oli paikalla heidän lisäkseen Antti Hietaniemi, joka pankinjohtajana Viljakkalassa toimiessaan myötävaikutti työtehtävissäni tarvitsemani ensimmäisen auton hankintaan!

 

 

 

talvisota3

 

 

Seppeleenlaskun jälkeen lauloimme Isänmaan virren eli virren numero 577.

 

 

”Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana”.

*********** 

 

talvisota4

 

 

Koin tilaisuudessa läsnäoloni tärkeäksi, sillä eräs sedistäni – Reino Erkkilä – lepää Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

 

Koin tilaisuuden tärkeäksi myös sen vuoksi, että isäni osallistui etulinjassa Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

 

Isäni haavoittui kahdesti ja hänellä oli niskassaan ja toisessa ranteessaan tunnusteltavissa kranaatinsirpaleita niin, että hän vei ne muassaan hautaan saakka.  Myös kaksi muuta setääni, jotka lepäävät Viljakkalan kirkkomaassa, osallistuivat sotiimme.

 

 

 

talvisota5

 

 

Pyysin muistotilaisuuden osanottajia seppeleenlaskun ja virrenveisuun jälkeen ryhmäkuvaan sankariristin juurelle.

 

 

************

 

 
Miellyttävä kokemus oli, kun Viljakkalan Sotaveteraanien puheenjohtaja Mikko Isotalo kutsui meidät tilaisuuden jälkeen kahvitilaisuuteen Irjan Kievariin.

 

Oli mukava osallistua keskusteluihin, jotka koskivat Viljakkalan entistä ja nykyelämää!

 

Vähän harmittaa, että ole ryhtynyt osallistumaan Viljakkalan perinnepiirin toimintaan – huomasin, että alan olla siinä iässä, jotta minulla olisi ehkä jotain annettavaa Viljakkalan perinnetietouden keräämisessä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talvisota, Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen, Talvisodan alkaminen 30.9.1939, Talvisodan rauha 13.3.1940, Viljakkalan Sotaveteraanit, Viljakkalan kirkko, Viljakkalan hautausmaa, Viljakkalan sankarihautausmaa, Viljakkalan sankariristi, Irjan Kievari,

Miksi Ylöjärven seurakunta simputtaa viljakkalalaisia?

Tiistai 10.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

Kuntaliitoksen myötä myös Viljakkalan seurakunta lakkasi olemasta ja siitä muodostettiin Viljakkalan seurakuntapiiri.

 

On yleinen menettely, että kuntaliitosten jälkeen suurempi kunta alkaa näivettämään siihen liittynyttä vireääkin seutukuntaa ja näin on kiihtyvällä vauhdilla tapahtunut myös Viljakkalassa. Parhaillaan on menossa prosessi, jossa Ylöjärvi ajaa alas Viljakkalan terveyspalveluja.

 

Se kummastuttaa, että isomman oikeus jyrää vahvasti myös seurakuntien liittymiskuvioissa.

 

Jyrääminen ilmenee taloudellisten asioiden ja henkilöstömitoituksen puolella, mutta Ylöjärvellä esiintyy myös Viljakkalan seurakuntalaisten "ylöjärveläistämistä", jopa alistamista.

 

Ylöjärveläistäminen ja alistaminen saattavat ulkopuolisesta tuntua vähäpätöiseltä, mutta sitä se ei ole niiden kohdalla, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi.

 

 

vlankirkko1

 

 

Viljakkalassa on kaunis kirkko.

 

Minä ja monet muutkin sittemmin ulkoseurakuntalaisiksi joutuneet koemme sen edelleen omaksi kotikirkoksemme – se on Viljakkalan kirkko ja se sijaitsee Viljakkalassa!

 

 

Googletan usein ”Viljakkalan kirkko” ja tyrmistykseni on aito, kun huomaan kotikirkkoni käyntiosoitteeksi Ylöjärven seurakunnan sivuilla…

 

 

vlankirkko2

 

 

…tämmöisen!

 

 

Kirkkokuja 14

39310 Ylöjärvi

 

 

Suomessa ei ole sellaista postinumeropaikkaa kuin 39310 Ylöjärvi, mutta sellainen postinumeropaikka on kuin 39310 Viljakkala!

 

 

*********

 

Puutuin asiaan 27.11.2013 ja lähetin asiaa kummastelleen sähköpostiviestin Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle.

 

Reinikainen tarttui ripeästi toimeen ja linkkasi seuraavana päivänä sähköpostiviestini ”Sakelle” sekä antoi tälle tehtäväksi tarkistaa postitoimipaikka.

 

”Sakke” paljastui myöhemmin Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhaseksi.

 

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lähetinkin uuden sähköpostiviestin kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle ja tiedottaja Sakari Vanhaselle 8.12.2013 sekä totesin näin:

 

”Loukkaa, että edelleenkin Viljakkalan kirkon osoitetiedoissa lukee seurakunnan nettisivuilla 39310 Ylöjärvi”.

Pyysin päivittämään tiedot oikeiksi.

 

Eilen eli 9.12.2013 Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhanen ”heräsi” parin viikon unestaan ja lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa totesi Ylöjärven seurakunnan puolesta, että korjaavat asian mahdollisimman pian.

 

Odotan mielenkiinnolla, että kuinka pitkä aika Ylöjärven seurakunnalla on ”mahdollisimman pian”!

 

 

************

 

 

Ihmettelen, että kunta- ja seurakuntaliitoksissa suuremman valtaa käytetään niin monin tavoin.

 

Olettaisi, että liitostapahtumissa olisi suuremman kunnan ja suuremman seurakunnan etu suoda liitoksen kohteeksi joutuneille tasapäinen kohtelu eli niille, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta kunnastaan ja omasta seurakunnastaan!

 

Näin ei näytä olevan ainakaan Ylöjärvellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

PS. Varmistin tilanteen eilen klo 23.59 ja huomasin, että käyntiosoite on vihdoinkin korjattu!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan seurakuntapiiri, Viljakkalan kirkko, Viljakkalan kirkko sijaitsee Viljakkalassa, Kimmo Reinikainen, kirkkoherra Kimmo Reinikainen, Sakari Vanhanen, tiedottaja Sakari Vanhanen,

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaus olivat aattoillan perinteitä eilenkin

Tiistai 25.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto oli eilen puoliinpäiviin saakka melko vilkas päivä kaupungilla, mutta Turun julistettua Joulurauhan, rauha laskeutui koko maahan.

 

Omaan aattoillan ohjelmaani kuului käynti Viljakkalan hautausmaalle haudattujen läheisten haudoilla sekä osallistuminen aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

vla1

 

Viljakkalan kirkko on tavallaan vaikea kuvattava, sillä se sijaitsee korkealla mäellä, joten ”tasapainoisen” kuvan saaminen siitä tasamaalta on haasteellista. 

Lisää haastetta tuo ”liian hyvä kamera” joka mm. tässä kuvassa häivyttää iltahämäräisen tunnelman pois. 

Tämä kuva on otettu Karhen porstuan puolelta. 

Karhen porstuan puolella olevat rappuset olivat ainakin ennen se paikka, jossa rippilapset valokuvattiin. Myös minulla on oma rippikuvani, jossa rippilasten koko joukko on kuvattu Karhen porstuan edessä olevilla rappusilla.

 

 

vla2

 

Reserviläiset huolehtivat aattoillan kunniavartiosta Viljakkalan sankarihaudoilla.

 

 

vla3

 

 

Pakkasiltana kunniavartiossa seisominen kysyy miestä ja sen vuoksi riittävän nopeista vaihdoista oli huolehdittava.

 

Kiitokset reserviläisille, jotka huolehtivat kunniavartiosta sankarihaudoilla - Viljakkalan sankarihaudassa lepää monia naapuritalojen poikia sekä myös yksi setäni!

 

 

vla4

 

 Viljakkalan kirkon kuvaaminen myös pääsisäänkäynnin puolelta on haastavaa. Korkean lumipenkan päältä se kuitenkin onnistui jotenkin.

 

 

vlajohannesriuttala

 

Kappalainen Johannes Riuttala toimitti aattoillan hartauden.

 

 

vla6

 

Valaistu Viljakkalan kirkko Viljakkala-Ylöjärvi –maantieltä kuvattuna Jouluaattona 2012.

 

 

vla7

 

 Meillä on tapana palailla Viljakkalasta pikkuteitä pitkin Tampereelle ja näin teimme myös eilen.

 

 

vla8

 

Lähes täytenä mollottanut kuu teki talvisen maiseman melkein arvoitukselliseksi!

 

 

 

Käynti läheisten haudoilla ja synnyinseurakunnan aattoillan hartaus virittivät mielen taas kerran joulutunnelmaan.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkala, Viljakkalan kirkko, Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan sankarihautausmaa, Viljakkalan sankarihaudat, Karhe, Viljakkalan Karhe, Karhen porstua,

Onko Viljakkalan pappila tuhoutumisen tiellä?

Keskiviikko 8.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on pitäjä, jossa odotellaan viimeisen sammuttavan valot sen jälkeen, kun Ylöjärveen tapahtuneen kuntaliitoksen kaikki seurannaisvaikutukset ovat realisoituneet.

 

Synnyinpitäjäni Viljakkala on esimerkki kuntaliitoksen vaikutuksista ennen niin elinvoimaisen kunnan kuihtumiselle.

 

Eräs kuntaliitoksista vääjäämättömästi tuleva seurannaisvaikutus on oman seurakunnan lopettaminen. Näin on käynyt myös Viljakkalassa, jossa nykyisin kuulutaan erääseen Y-kirjaimella alkavaan seurakuntaan.

 

Seurakunnan tärkeä ilmentymä on pappila. Näin se on ollut myös Viljakkalassa.


Viljakkalan pappila on nykyisin autio ja tyhjä - se on hylätty rakennus. Onneksi rakennuksella on hyvä katto, joten peruuttamattomia vahinkoja ei ehkä vielä ole tapahtunut.

 

Kuntaliitoksen ja sitä seuranneen Viljakkalan seurakunnan lopettamisen lisäksi Viljakkalan pappilan rappiotilan syynä on tietääkseni asuntoedun rankka verotuskäytäntö.

 

Papit eivät pysty asumaan tilavissa pappiloissa, sillä asuntoedun verotus tekee pappien asumisen niissä mahdottomaksi.

 

Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen yhteydessä poikkesin Viljakkalan pappilan tontilla ja tässä pieni kuvakertomus synnyinkuntani pappilan nykyisestä alennustilasta:

 

 

pappila1

 

Viljakkalan tiilirakenteinen pappila on komea rakennus.

 

 

pappila2

 

Pappilassa on julkisivun puolella kaksi sisäänkäyntiä ja oikeanpuoleisessa sisäänkäynnissä kerrotaan edelleen Kirkkoherranviraston aukioloajat.

Olen monet kerrat käynyt sisään tästä ovesta. Useimmiten käyntini syynä on ollut läheisteni siunaustilaisuuksiin ja hautajaisiin liittyvien asioiden sopiminen Viljakkalan kirkkoherran kanssa.

 

pappila3

 

Vastapäätä pappilan pääsisäänkäyntiä on pappilan sivurakennus, johon minulla ja monilla muilla viljakkalalaisilla liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

pappila4

 

Sivurakennuksessa kävin rippikoulun ja sen vuoksi siihen liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

pappila5

 

Rippikoulurakennuksen ovet olivat auki ja poikkesin sisälle. Rakennuksessa on komeat hirsiseinät ja sisällä ”Pehtoorintuvan” ovi oli avoinna.

 

 

pappila6

 

Sivurakennukseen on varastoituna yksi Viljakkalan kirkon penkki. Tämä kirkonpenkki tuo minulle ja varmaan monelle muullekin viljakkalalaiselle mieleen monia muistoja.

 

 

pappila7

 

Ilmeisen toimiva hella on sivurakennuksen eräässä huoneessa.

 

 

pappila8

  

Tämä huone saattaa olla se, jossa saimme rippikouluopetuksen.

 

 

pappila9

 

Komea uuni on sivurakennuksen eräässä huoneessa. Seiniltä on revitty tapetit pois ja hienot hirret on saatu näkyville.

 

 

Käyntini lopuksi kiersin pappilarakennuksen ympäri ja huomasin, että villi luonto on valtaamassa ennen Viljakkalalle niin merkittävän rakennuksen ympäristön.

 

 

pappila10

 

Pappila takakulmalta.

 

 

pappila11

 

Pappilan vanha aitta ja myöhemmin rakennettu autotallirakennus. Myös autotallirakennukseen oli kaikilla ”vapaa pääsy”.

 

 

pappila12

 

Kirkonkylän puoleinen pappilan pääty on hieno ja mahtava kokonaisuus.

 

 

pappila13

 

Pappilan perunakellari saattaa pitää sisällään vaikka mitä!

 

 

pappila14

 

Pappilan villiintynyt perennapenkki suorastaan huutaa siistimistä ja toivoo elämää ympärilleen.

 

 

Harras toiveeni on, että Viljakkalan Pappila (kirjoitan ”pappila” –sanan nyt isolla alkukirjaimella) pääsisi palvelemaan viljakkalalaisia tulevina vuosina. Nykyinen alennustila on häpeällinen ennen niin tärkeälle rakennukselle.


Vähin mitä pyydän on se, että rippikoulurakennukseen ja autotalliin hankittaisiin pitävät lukot, jotta vahingonteoilta vältyttäisiin.

 

Olen tyytyväinen, jos tämä kirjoitukseni antaa vauhtia Viljakkalan Pappilan kunnianpalautukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

6 kommenttia . Avainsanat: Viljakkala, Viljakkalan pappila, Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan kirkkoherranvirasto, Viljakkalan kirkkoherra,

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja "Enkeli taivaan" -virren laulaminen virittivät joulutunnelmaan

Sunnuntai 25.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Käynti hautausmaalla, kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaushetki olivat monelle eilen lopullinen tapahtumasarja todelliseen joulutunnelmaan pääsemiselle.

 

Näin myös minulle, kun vaimoni kanssa kävin synnyinseurakuntani Viljakkalan hautausmaalla ja kirkossa.

 

img_0242.jpg

 

Viljakkalan kirkko kuvattuna hieman epätavallisesta suunnasta eli ns. Karhen porstuan suunnasta. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka pitkiltä sivuilta erkanevat eteinen ja sakaristo. Eteinen on juuri Karhen porstua ja muistan, kun ennen kerrottiin, että karhelaiset saapuivat sen kautta kirkkoon.

 

img_0262.jpg

 

Entisen Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra, nykyisin Ylöjärven seurakunnan kappalainen (sitä ne kuntaliitokset tekevät!) Johannes Riuttala piti hienon aattoillan hartaushetken Viljakkalan kirkossa.

Tässä Viljakkalan kirkon alttaritaulu ”Ristiinnaulittu”. Alttaritaulun on maalannut taiteilija Felix Ferdinand Frang (myöhemmin Pahlama).

Jotkut lähteet mainitsevat taiteilijan myöhemmäksi sukunimeksi  Frang-Pahlama. Joka tapauksessa hän maalasi Viljakkalan kirkon alttaritaulun vuonna 1896.


Alttaritaulusta käytetään myös nimeä: "Jeesus ristillä".


On luonnollista, että pidän Viljakkalan kirkon alttaritaulua ainoana oikeana alttaritauluna!

 

img_0267.jpg

 

Viljakkalan kirkon saarnastuoli jouluisessa asussaan jouluaattona 2011.

 

img_0249.jpg

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla on aina aattoillan hartaushetken aikana paikallisen reserviläisjärjestön toimesta kunniavartio. Arvostan korkealle viljakkalalaista tapaa kunnioittaa sodissamme kaatuneita!

 

img_0253.jpg

 

Vartionvaihto meneillään sankarihautaristillä.

 

img_0257.jpg

 

Viljakkalan hautausmaalla on ns. vanha puoli ja uusi puoli.

 

Tässä aattoillan kuva hautausmaan vanhan puolen haudoista, joilla tuikkivat lukemattomat muistokynttilät.


On merkillepantavaa, että nurmikot viheriöivät jouluaattona 2011 Viljakkalan hautausmaalla!

 

 

Johannes Riuttala totesi hartaushetken puheessaan, että on käsittämätöntä, että juuri tällä hetkellä miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa hiljentyvät Jouluevankeliumin sanoja kuuntelemaan.

 

Arvostin, että Riuttala oli valinnut luettavakseen Jouluevankeliumin vanhemman version – se lisäsi kotoisuuden tunnetta omassa rippikirkossani!

 

Voimallisesti laulettu ”Enkeli taivaan” –virsi loi hyvän mielen matkalle kohti kotia.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan seurakuntapiiri, Viljakkalan sankarihautausmaa, Viljakkalan sankarihaudat, Viljakkalan kirkko, Ristiinnaulittu, Felix Frang, Felix Pahlama, Johannes Riuttala, Karhen porstua,

Joulun odotus tiivistyy tänään

Perjantai 24.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Joulun odottaminen on tänä vuonna säiden osalta sujunut perin jouluisasti – lunta ja pakkasta on riittänyt aivan tarpeeksi.

On oltava erityisen tyytyväinen Suomen lounais-kolkan sekä eteläisen Suomen osalta, sillä sielläkin on nyt saatu odottaa Joulua kunnon talvisäässä.

Huolestuttavaa on se, että kylmä jouluaatto ennustaa vanhan kansan mukaan pakkasia toukokuussa. Onneksi herneiden ja papujen kylvö muutenkin tapahtuu vasta kesäkuun puolella, joten normaaliin kylvöaikarytmiin ei tarvitse tehdä muutoksia!

Joulunodotustani ovat vauhdittaneet muutamat pikkujoulut ja puurotarjoilut, joihin olen saanut osallistua. Osaan olen saanut mennä vieraana ja osaan taas järjestäjän ominaisuudessa – molemmat roolit ovat olleet yhtä mieluisia.

Joulukuusen hankkiminen omasta metsästä verannalle oli ensimmäinen jouluinen toimenpide, joka kohdistui kotiimme. Verantakuusen kynttilät ovat loistaneet kuusessa jo kymmenkunta päivää – ei varmaan kovin ekologista, mutta tunnelmaa se on luonut.

Joulusiivousta meillä on tehty jo pitkään. Oma roolini joulusiivouksessa on lähinnä se, että olen aina väärässä paikassa eli tiellä! Siitä huolimatta puhdasta on tullut.

Joulukuusen etsiminen metsästä on joka vuonna haasteellinen homma. Siinä pätee usein sama periaate kuin vaateostoksilla eli ensimmäinen ehdokas valitaan, vaikka kymmenkunta muuta vaihtoehtoa tutkaillaan perusteellisesti.

Joulukuusen jalkaan laittaminen, kuusen sulattaminen autotallissa, sen kuljettaminen paikalleen ja koristelu saatiin meillä tehtyä jo jouluviikon tiistaina. Harmi, että lapsenlapset eivät ehtineet koristeluun mukaan.

Joulupukki on tulossa, sillä Aurora (5-vuotta) ja Iiris (3-vuotta) saapuvat aattona meille ja ehkä yöpyvätkin Mummon ja Vaarin luona.

Jouluaaton tärkeä osa on käynti Viljakkalan hautausmaalla. Kynttilät sytytetään monille sukulaisten haudoille. Myös sankarihaudassa lepäävä setäni saa oman kynttilänsä – samoin kynttilät sytytetään vaimoni Isän ja Äidin muistolle muualle haudattujen muistokiven äärelle.

Hautausmaalla käynnin jälkeen osallistumme aaton hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

Muutamana vuonna aaton hartaushetkeen ei kuulunut ”Enkeli Taivaan lausui näin” – virttä ja se vei paljon Joulutunnelmasta pois. Tuntui kuin Joulua ei olisi tullut lainkaan. Viljakkalan menettelytapa on nyt kuitenkin onneksi muuttunut ja hartaushetkeen sisältyy taas tuttu jouluvirsi.

Hartaushetken jälkeen ajamme syntymäkotini kautta, vaikka talo on ollutkin kylmillään jo neljännesvuosisadan. Käynti pihassa on kunnianosoitus menneitä sukupolvia kohtaan, jotka raivasivat tämän maan, taistellen säilyttivät Suomen itsenäisyyden ja antoivat meille hyvät lähtökohdat elämiseen.

Puilla lämmitetyn joulusaunan ja jouluaterian jälkeen onkin aika jäädä odottelemaan Joulupukkia.

 

Hyvää Jouluaattoa kaikille!

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jouluaatto, Viljakkalan kirkko, Viljakkalan sankarihaudat,