Hankintalain kokonaisuudistus mahdollistaa mummon pääsemisen papan kanssa samaan paikkaan vanhuuttaan viettämään

Lauantai 7.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmän mietintö valmistui 13.5.2015 ja tavoite on se, että hankintalain kokonaisuudistus saataisiin hallituksen esityksenä eduskuntaan tämän vuoden aikana ja se merkitsisi lain voimaantuloa huhtikuussa 2016.

 

 

Katson olevani hankinta-asioiden asiantuntija, sillä vastasin Suomen toiseksi suurimman rehunvalmistajan hankinnoista yli 40 vuotta kestäneen työurani viimeisten 15 vuoden aikana.

 

 

Hankintalaki koskee julkisia hankintoja joten yritysten hankintoja se ei koske, mutta uuden hankintalain perusteet ovat niin mielenkiintoisia, että osallistuin eilen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettyjen Apuväline 2015 –messujen yhteydessä järjestettyyn ”Hankintalaki” –seminaariin – seminaarin järjesti Sailab ry.

 

 

Joudun ottamaan kantaa julkisiin hankintoihin näin eläkepäivilläkin, sillä jäsenyyteni Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa merkitsee, että joudumme johtokunnassa lähes joka kokouksessamme päättämään julkisista hankinnoista.

 

 

 

 

 

 

Alustajana Sailab ry:n seminaarissa oli ylitarkastaja Tarja Sinivuori-Boldt, jonka vastuualue Työ- ja elinkeinoministeriössä on Kilpailupolitiikan Työelämä- ja markkinaosastolla ja tehtävänkuvauksena ”Julkiset hankinnat”.

Täytyy kertoa, että Sailab ry on kaupallisten yritysten yhteenliittymä eli sairaala- ja laboratorioalan tavarantoimittajien yhdistys, joka esittelytekstinsä mukaan "edistää potilasturvallisten ja kustannustehokkaiden laite- ja tarvikeinnovaatioiden
leviämistä terveydenhuoltoon".

Joku voisi perustellusti tästä seminaarista todeta, että tietyllä tavalla pukki oli kaalimaan vartijana! No, minä en antanut sen häiritä, sillä TEM:n ylitarkastajan esitys oli mielenkiintoinen!

 

 

 

Uuden hankintalain tarkoituksena on;

 

• tehostaa julkisten varojen käyttöä
• yksinkertaistaa hankintamenettelyjä
• selkeyttää lain keskeisiä käsitteitä
• parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia tarjouskilpailuissa
• parantaa mahdollisuuksia huomioida ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia
• turvata tarjoajille tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu julkisissa hankinnoissa

 

Satojen miljoonien arvosta vuodessa yritysmaailmassa hankinnoista vastaavalle uusi hankintalaki ei juurikaan tuo uutta tietoa, mutta useita mielenkiintoisia seikkoja seminaarissa ilmeni.

 

 

Poimin ylitarkastaja Tarja Sinivuori-Boldt´n esityksestä muutamia kohtia:

 

 

• selkeytetään sääntelyä markkinoiden ennakkokartoituksesta = hyvä
  • tulee mieleen se, että yrityshankinnoissa ei koskaan voida tarjouspyyntövaiheessa tukeutua todennäköisten tarjoajien julkaisemiin myyntiesitteisiin. Kuntamaailmassa olen ilmeisesti tähän törmännyt ja se ei ole oikein.  ”Millimetrin tarkat” ostospesifikaatiot kertovat, että myyntiesitteitä on tutkailtu!

• tarjousten pienten virheiden korjaamismahdollisuus tullaan kirjaamaan lakiin = hyvä

• harmaan talouden torjumiseksi on hankintayksikön selvitettävä nykyistä laajemmin myös alihankkijoiden taustat = hyvä

• pk-yritysten asemaa julkisissa hankinnoissa parannetaan = hyvä
  • laissa asetetaan hankkijalle velvoite perustella päätös olla jakamatta hankintaa pienempiin pk-yrityksille sopivampiin osiin = hyvä

• lain keskeisiä tavoitteita ovat innovatiivisuuden tukeminen ja sähköisyyden edistäminen

 

 

Viittaan juttuni otsikossa mummon ja papan sijoittamismahdollisuuteen samaan paikkaa. Tämä periaate on kotimaista sääntelyä, jonka komissio on hyväksynyt = hyvä!

 

 

Merkittävää vanhusten sijoittamisessa on myös se, että jos palveluntarjoaja häviää uuden tarjouskierroksen, niin hankintalaki ei vaadi siirtämään asiakkaita uuteen paikkaan. Tässä lähdetään siis asiakkaan parhaasta ja ei ole kysymys palveluntarjoajan pärjäämisestä tarjouskilpailussa.

 

 

Tervehdin tyydytyksellä uuteen hankintalakiin suunniteltuja muutoksia ja totean, että muutokset muuttavat julkisten hankintojen periaatteita yritysmaailmassa noudatettujen menettelytapojen suuntaan.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

EU:lle ei saa antaa roolia metsäpolitiikan toimijana

Torstai 16.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Suhtaudun pääosin myönteisesti Suomen EU-jäsenyyteen.

 

Koen EU:n rauhanjärjestönä, sillä EU:n jäsenmaat eivät ole koskaan sotineet toisiaan vastaan.

 

Toimin työaikanani elintarvikebisneksessä ja näen myös sen osalta EU-jäsenyytemme voittopuolisesti positiivisena seikkana.

 

Maatalouden alkutuotanto joutui toki EU-jäsenyyden alkuaikoina rajun sopeuttamisen kohteeksi ja tiukka sopeuttaminen jatkuu yhä.

 

On kuitenkin osattava arvioida myös se vaihtoehto maatalouden ja elintarviketalouden kannalta, että emme olisi EU:n jäsen. Helppo ei olisi ollut sekään tie!

 

Mikä taho esimerkiksi nykyisen hallituskoalition aikana olisi suonut suomalaiselle maataloudelle edes ne toimintamahdollisuudet, jotka edelliset hallitukset ovat pystyneet takaamaan?

 

Sanotaan, että Jari Koskinen on parasta, jota Kokoomus pystyy suomalaiselle maataloudelle ja elintarviketaloudelle tarjoamaan.

 

Totean, että Koskinen on varmaan parasta, jota Kokoomus pystyy tarjoamaan, mutta on samaan hengenvetoon todettava, että se on liian vähän. Suomen 141-neuvottelut ja niiden lopputulos ovat vakavin näyttö nykyhallituksen hampaattomuudesta Suomen maatalouden ja elintarviketalouden puolustajana.

 

Sen verran pitää Koskista puolustaa, että ehkä hän teki asian edestä jotain, mutta Jyrki Katainen Suomen pääministerinä jänisti täysin 141-neuvotteluissa roolinsa.

 

Olen joutunut sivusta seuraamaan telaketjukokoomuslaisten selittelyä 141-neuvottelujen kariutumisesta ja todennut, että neuvottelut eivät ehtineet edes alkaakaan, kun Kokoomus jo luovutti Suomen neuvotteluhankkeet!

 

 

*************

 

 

Nyt olen huolissani niistä EU:n pyrkimyksistä, joilla pyritään hamuamaan EU:lle roolia metsäasioiden hoitamisessa.

 

Sanon jyrkästi EI niille suunnitelmille, joita EU hamuaa metsäasioihin sekaantumisellaan.

 

Suomen ja Ruotsin liittyminen EU:hun toi yhteisöön täysin uudella tasolla olevan tietämyksen metsäasioissa, kuin siellä oli ennen.

 

Lainaan työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälän ajatuksia, kun hän pyrkii herättelemään meitä suomalaisia siitä uhasta, joka aiheutuisi, jos EU sekaantuisi yhteisön metsäpolitiikkaan:

 

 

Euroopan komissio on lähiaikoina julkaisemassa direktiiviehdotuksensa kiinteän biomassan kestävyyskriteereistä. Julkisuuteen on kuitenkin jo vuotanut direktiiviluonnos, jonka metsänhoitoa koskevaan osaan pitää suhtautua kriittisesti. On ongelmallista se, että EU on tulossa mukaan koko metsäpolitiikan säätelyyn energiapuun kestävyyskriteerien kautta. Mikäli komissiolle annettaisiin delegoitua toimivaltaa määritellä kriteerejä, eteen voi tulla Suomen metsäsektorin kannalta hankalia tulkintoja.

 

 

EU:n roolin kirkastaminen metsäasioihin sekaantumisessa on eräs kysymys, jolla kansalaisten pitää tentata suomalaisia MEP-ehdokkaita kohtapuoliin alkavassa EU-vaalikampanjoinnissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tukes ei ole tehtäviensä tasolla!

Torstai 30.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Tukes (Turvatekniikan keskus) on marraskuussa 1995 perustettu virasto, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Tukes toimii teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden valvojana, kehittäjänä ja asiantuntijana. Sen toimialoja ovat kemikaali- ja prosessiturvallisuus, sähkö- ja painelaiteturvallisuus, kuluttajaturvallisuus, pelastustoimen laitteet, jalometallituotteet, ilotulitteet ja räjähteet, CE-merkityt rakennustuotteet ja mittaaminen.

Tukesin toiminnan tarkoituksena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä turvallisuusriskeiltä sekä edistää teknistä luotettavuutta.

 

Tukes on viranomainen ja sen tehtävänä on valvoa, että myynnissä ja käytössä olevat tuotteet ovat turvallisia ja täyttävät niitä koskevat vaatimukset.

 

Tukes kuuluu suuriin mokaajiin, sillä sen toiminta ilotuliteräjähteiden valvonnassa on viime päivinä ollut ala-arvoista.

 

Tukes ei ole pystynyt suojelemaan ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä siten, kuin sen tehtävänkuva edellyttää. Tukes´n toiminta valvovana viranomaisena on luonut kansalaisten keskuuteen suurta epävarmuutta.

 

Tukes´n olisi pitänyt määrätä epäluotettavien ilotulitteiden takaisinveto markkinoilta. Kun se ei sitä tehnyt, kantaa se vastuun niiden mahdollisesti aiheuttamista onnettomuuksista.

 

Eilen annetut lukuisat uudet ohjeet osoittavat, että Tukes ei ole tehtäviensä tasolla.

 

Valvovan viranomaisen ei pidä muutella päätöksiään muutaman tunnin välein. Ilotulitteiden jälkikäteinen hyväksyminen, kun ne on toimitettu kauppaan, on naurettavaa toimintaa.

 

Epäluotettavat ilotulitteet ovat kansalaisille samanlainen uhka kuin vialliset elintarvikkeet.

 

Nostan hattua Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, joka lähes viikoittain joutuu määräämään joidenkin elintarviketuotteiden takaisinvetoja. Näemme yritysten takaisinvetoilmoituksia sanomalehdissä jatkuvasti.

 

Elintarvikkeiden takaisinvedoissa on useimmiten kysymys (tuonti)elintarvikkeiden salmonellaepäilyistä tai virheellisistä tuoteselosteista.

 

Miksi Tukes ei menetellyt yhtä johdonmukaisesti kuin vastaava elintarvikepuolen viranomainen eli Evira?

 

Tukes syyttelee yrityksiä omavalvontaohjelmien puutteellisuudesta ja yritykset niskuroivat Tukes´a vastaan.

 

Eikö Tukes omaa riittävää auktoriteettia valvontakohteenaan olevien yritysten keskuudessa? Miksi yritykset niskuroivat? Onko niillä jopa aihetta niskurointiin? Onko Tukes´lla ”puhtaat jauhot pussissa”?

 

Tukes´n toiminta on tutkittava ja vastuuhenkilöt saatettava vastuuseen. Toivottavasti Tukes´n toiminnan (= toimimattomuuden) vuoksi ihmis-, esine- tai ympäristövahinkoja ei loppuvuoden ilotulituksissa pääse tapahtumaan.

 

On oikein, että Työ- ja elinkeinoministeriö tutkii Turvatekniikan laitoksen keittämän sopan. Valitettavaa on se, että tutkiminen tapahtuu vasta Uudenvuoden jälkeen – vahinkoja ehtii ehkä tapahtua!

Tässä ilmainen neuvo TEM:lle:

 

Tukes´n pitää määrätä, että vuodenvaihteen ilotulituksiin kaupattavat ilotulitteet on tarkastettava ja hyväksyttävä vaikkapa marraskuun loppuun mennessä. Tämä antaisi esim. urheiluseurojen talkoolaisille varmuuden, että he myyvät asiakkaille laillisia ja turvallisia ilotulitteita.

 

Leikittely ihmisten terveydellä on saatava loppumaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

PS. Tämä täydennys on laadittu keskiviikkona 29.12.2010 klo 23.25.

 

Työ-ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on päätynyt samaan kuin minäkin eli siihen, että Uudenvuoden ilotulitteet on hyväksyttävä jo edeltävän syksyn aikana. Mauri on järkimies ja osaa tarttua nopeasti toimeen!