Epäreilun alhainen tuottajahinta vaarantaa kotimaisen ruuantuotannon

Sunnuntai 25.11.2012 - -Esko Erkkilä-

MTK:n toteuttama elintarvikkeiden myyminen tuottajahinnalla oli onnistunut kampanja, sillä se herätti kuluttajat huomaan, miten pieni tuottajan osuus on elintarvikkeiden hinnasta.

 

On korostettava, että tuottajan elintarvikkeista saama tuottajahinta ei suinkaan ole niiden tuotantokustannus, sillä tuotantokustannus on tavallisesti selkeästi korkeampi kuin tuottajahinta.

 

Tuotantokustannusten kattamiseksi EU on luonut koko aluettaan koskevan tukijärjestelmän eli paljon puhutut maataloustuet.

 

Maataloustukia ovat EU:n maksamat tuet, mutta niiden lisäksi on kansallisia tukia, jotta maataloustuotanto olisi mahdollista koko EU:n alueella.

 

Maataloustuet ovat todellisuudessa kuluttajille suunnattua tukea, sillä tuet mahdollistavat elintarvikkeiden kuluttajahintojen pysyvän kohtuullisella tasolla.

 

Nyt suomalaisen talonpojan osuus elintarvikkeiden hinnasta on reilusti eurooppalaisen keskitason alapuolella. Näin siitä huolimatta, vaikka meillä ruokaa tuotetaan Euroopan haastavimmissa olosuhteissa.

 

Seuraavassa keskeisten elintarvikkeiden kuluttajahinta ja sen rinnalla tuottajan siitä saama osuus prosenteissa:

 

• ruisleipä 4,57 €/kg -> tuottajan osuus 4,3 %
• kananmunat 3,71 €/kg -> tuottajan osuus 28,5 %
• porsaan palapaisti 8,23 €/kg -> tuottajan osuus 19,2 %
• naudan paisti 15,31 €/kg -> tuottajan osuus 20,3 %
• perunat 0,75 €/kg -> tuottajan osuus 15,5 %

 

 

 

Tuottajaosuuteen pitää saada nopeasti kohennusta, sillä nykymenolla kotimainen ruuantuotanto uhkaa näivettyä ja loppua kokonaan.

 

-Esko Erkkilä-

Private label-vuohotus saa jo naurettavia piirteitä

Tiistai 27.3.2012 - -Esko Erkkilä-

Muistan hyvin, kun Kesko alkoi 1980-luvun puolivälin tienoilla panostaa merkittömiin tuotteisiin.

 

K-kauppiaiden päähän iskostettiin, että merkittömillä tuotteilla avautuu koko kaupparyhmälle onni ja autuus. Kesko oli silloin päivittäistavarakaupan markkinaosuuksissa ehdoton ykkönen ja SOK-osuuskaupat rämpivät kaukana perässä.

 

Keskossa merkittömiin tuotteisiin panostaminen on jatkunut ja samalla sen markkinaosuuden ykköspaikka on haavekuva vain.

 

Toki täytyy todeta, että päivittäistavarakaupan nykyinen markkinaykkönen eli S-ryhmä on myös alkanut panostamaan merkittömiin tuotteisiin, mutta selvästi Keskoa maltillisemmin.

 

Käyn vain harvoin K-ryhmän kaupoissa, sillä merkittömien tuotteiden läpitunkemat hyllyt eivät innosta ostamaan.

 

Jostain syystä poikkesin jokunen aika sitten eräässä Citymarketissa ja huomasin, että nyt Kesko on ”ylentänyt” jopa omenoita merkittömien tuotteiden kastiin!

 

Eikä siinä vielä kaikki, sillä myös porkkanoita näyttää olevan saatavilla merkittömänä tuotteena!

 

Osoittaa huonoa makua kaupparyhmältä, että alkaa markkinoida sellaisenaan myytäviä luonnontuotteita merkittömän teeman alla! Miten omenat ja porkkanat voivat muuttua K-kaupan hedelmä- ja vihannesosastoille joutuessaan merkittömiksi tuotteiksi?

 

Ainakin minä haluan ostaa kunnon omenoita ja porkkanoita ilman merkittömyyden niille antamaa halpuuden ja epäkelvottomuuden leimaa.

Minulla ei ole varaa ostaa Pirkka- tai Rainbow -nimellä myytäviä halpatuotteita!

 

Olen tähän saakka pystynyt olemaan astumatta Suomessa Lidl-myymälään, mutta Keskon ja osin myös S-ryhmän harjoittama private label -toimintapolitiikka on madaltamassa Lidl-liikkeen kynnystä, jotta voin ehkä astua sinne ostoksille.

 

Tiedän toki, että Lidl´n valikoimissa merkittömillä tuotteilla on suuri osuus, mutta heillä saman merkittömän tuotteen ”nimikirous” ei kata koko elintarvikevalikoimaa.

 

Miksi kartan merkittömiä tuotteita?

 

• merkittömät tuotteet ovat pääosin heikompilaatuisia kuin kunnon merkkituotteet, vaikka niihin panostavat kaupparyhmät toista toitottavatkin. Merkittömien tuotteiden kehnosta laadusta saimme juuri käytännön esimerkin, kun S-ryhmä joutui laajoihin takaisinvetoihin merkittömänä myymänsä suklaahippukakun osalta.
  

• merkittömän tuotteen alkuperää on usein vaikea jäljittää, sillä myyjäketju ei useinkaan kerro valmistajan nimeä ja joskus jopa valmistusmaa jää hämärän peittoon

• merkittömän tuotteen valmistaja vaihtuu usein ja sitä ei tavallinen kuluttaja edes huomaa, sillä sama ”merkki” säilyy tuotteella vaikka valmistaja ja usein myös valmistusmaa vaihtuvat

• Kesko käyttää merkittömän tuotteensa ”nimenä” suomalaista nimeä ja se hämää, sillä valmistaja on monesti ulkomaalainen yritys. S-ryhmällä merkittömän päätuotteensa nimi on ulkomaalainen, joten heidän osaltaan nimen tuoma harhautus on pienempi kuin Keskolla

• merkittömät tuotteet merkitsevät niiden hetkellisen valmistaminen saaneille yrityksille toki lisää määrällistä myyntiä, mutta heikkoa katetta. Kun merkittömän tuotteen myynti päättyy markkinointikanavan seuraavan hinnoittelujakson alkaessa, on niiden valmistukseen sotkeutunut yritys todellisissa vaikeuksissa.

• erityisen huolestuttavaa on Keskon toimintapolitiikka, jossa jopa vihannekset ja juurekset on otettu merkittömyyden piiriin. Se merkitsee suomalaisen alkutuottajan kurimuksen kiristymistä. Kaupparyhmä voi aina uhata, että alamme myymään vaikkapa espanjalaisia tai portugalilaisia porkkanoita merkittöminä, jos et alenna hintaasi. Ehkä kreikkalaisilla tuotteilla uhkaaminen ei sentään kuulu markkinointikanavan keinovalikoimaan!

• oma lukunsa on niiden elintarvikeyritysten toiminta, jotka ovat suostuneet valmistamaan merkittömiä tuotteita kaupparyhmille. Tästä on surkeana esimerkkinä HK-ruokatalon Balkan-makkara. Yritys alkoi valmistaa merkitöntä Balkania ja säilytti tuotemerkin omaavan balkanmakkaran valikoimissaan, mutta heikensi sen spesifikaation samaksi kuin merkittömänä toimittamansa. Näin ainakin kuluttajalta tuntui ja tuntuu edelleen, vaikka merkitöntä Balkan-makkaraa meille ei ostetakaan – huomasimme laadunalennuksen silloin, kun kaupan hyllyille ilmestyi heidän merkitön versionsa.

 

Merkitön tuote on kaupalle todellinen rahasampo.

Merkittömien tuotteiden osuuden kasvaminen ei suinkaan ole kuluttajien tahto, vaan kaupparyhmien keino parantaa tulostaan.

 

-Esko Erkkilä-