On täysin Hämeenlinnan kaupungin hankintaorganisaation oma moka, jos Lammilla päiväkotilapset joutuvat syömään puolalaisia kumiperunoita!

Maanantai 12.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Ehdin toimia työelämässä palkkarenkinä 40 ja ½ vuotta. Tuosta ajasta olin aluksi puoli vuotta vähittäiskaupan palveluksessa ja lopuksi tasan 40 vuotta Suomen toiseksi suurimman rehuyrityksen eri tehtävissä.

 

Vastasin vuodesta 1997 alkaen kyseisen yrityksen raaka-ainehankinnoista, joten uskon tietäväni elintarviketeollisuuden hankinnoista jotain.

 

Eurooppatiedotus järjesti viime perjantaina eli 9.11.2012 Kirjastotalo Metson Pietilä –salissa Tampereella meppikahvit, joilla Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (EPP, kok) alusti aiheenaan ”Julkiset hankinnat”.

 

Perjantaina olisi ollut paljon muitakin menoja, mutta järjestin siten, että pääsin osallistumaan mielenkiintoiseen tilaisuuteen.

 

 

 

Sirpa Pietikäinen on värikäs esiintyjä ja hänen esityksiään on kiinnostavaa kuulla. Näin totean, vaikka ”lennänkin eri poliittisessa parvessa” kuin Pietikäinen.

 

 

EU on uudistamassa hankintadirektiiviään. Komissio antoi ehdotuksensa uudeksi direktiiviksi joulukuussa 2011. Direktiivin olisi määrä valmistua lähiaikoina.

 

Uudistus merkitsee, että Suomessa hankintalaki tulee muuttumaan. Toivon, että kansanedustajat ovat hereillä, kun hankintalakia muutetaan.

 

Sirpa Pietikäinen toimii varapuheenjohtajana Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnassa, joka valmistelee parlamentin osalta tulevaa direktiiviä – Metsossa oli äänessä siis vaikutusvaltainen suomalaismeppi!

 

Uuden direktiivin perusajatus on, että julkisesti hankittavien tuotteiden sekä palvelujen pitää olla laadukkaita ja niiden hinta on oltava kohtuullinen. Hankittavien tuotteiden ja palvelujen pitää olla kokonaistaloudellisia.

 

 

 

 

Sirpa Pietikäinen korosti direktiivin lähtevän siitä, että hinta ei saa olla hankinnoissa ainoa tekijä ja se ei saa olla lopullisessa valinnassa myöskään määräävä tekijä.

 

Pietikäinen korosti, että…

 

…”halvin hinta ei saa olla ainoa ja johtava kriteeri, vaan sen tulee olla vain yksi kriteeri muiden, etenkin sosiaalisten ja ekologisten arviointien joukossa.”

 

 

Epäonnistuneesta kilpailutuksesta Pietikäinen mainitsi esimerkkinä sen, kun lammilaiset julkisten ruokapalveluiden käyttäjät joutuvat tyytymään puolalaisiin kumiperunoihin, vaikka lähialueella tuotetaan runsaasti hyvälaatuista suomalaista perunaa.

 

 

Syy on taitamaton tarjouspyyntö, jossa pyydettiin tarjouksia vain x.xxx tonnista perunaa!

 

 

Pietikäinen mainitsi aivan oikein, että tarjouspyynnössä olisi aivan hyvin voitu pyytää tarjouksia sellaisesta perunasta, jonka nostosta toimitushetkeen on kulunut vain muutamia tunteja. Tuskin silloin lammilaisten päiväkotilasten ja ikäihmisten tarvitsisi syödä puolalaisia kumiperunoita!

 

 

Käytin tilaisuuden keskusteluosuudessa puheenvuoron, jossa kiittelin Sirpa Pietikäistä hänen kertomastaan Lammin perunacasesta ja totesin, että voidaanhan jo nyt esim. maitotarjouksissa pyytää tarjouksia sellaisesta maidosta, joka on lypsetty vaikkapa vain kolme päivää ennen toimituspäivää.

 

 

Kysyin ulkomailla tehdystä valmistaikinasta Suomessa paistetuista leivistä sekä niiden todellisesta valmistushetkestä.  MEP Pietikäinen totesi, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulkinta leipien valmistushetkestä on sitova ja heidän tulkintaansa on noudatettava Suomessa.

 

 

Totean, että kunnallisten hankintaorganisaatioiden kouluttaminen kokonaistaloudelliseen ostamiseen olisi jo nyt ensiarvoisen tärkeää.

Aivan välttämätöntä se on sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt uuden hankintalain!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pussiperunat on istutettu!

Torstai 24.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Olemme jo useana vuonna saaneet uusiaperunoita omasta pellosta juhannukseksi.

 

Se on mahdollista ns. pussiperunasysteemin avulla.

 

Termi ”pussiperuna” on oikeastaan hieman harhaanjohtava, sillä nykyisin varhaiskasvatamme perunat styrox-laatikoissa ilman mitään pussia.

 

Viherpeukalo-taipaleemme alussa varhaiskasvatimme siemenperunat sananmukaisesti pusseissa. Se tapahtui vanhoja sokeri- ja jauhopusseja hyväksikäyttäen siten, että pussiin laitettiin multaa ja sinne mukaan yksi siemenperuna.

 

 

Nyt varhaiskasvatamme siemenperunat styrox-laatikoissa ”valtoimenaan” eli niitä ei ole lokeroitu pusseihin.

Varhaiskasvatus alkaa maaliskuun lopulla ja se tapahtuu aluksi pannuhuoneen lämmössä. Sen jälkeen laatikot siirretään hieman viileämpään paikkaan esim. autotalliin.

Kuvassa näkyvät laatikot olivat viimeisen kahden viikon jakson nurmikolla, aivan tulevan kasvupaikkansa vierellä. Hallantorjunnasta  huolehdimme harsojen avulla.

 

 

Joskus Riihimäen kierrätyskeskuksesta kymmenellä eurolla hankkimani ihmisvetoinen sahra on korvaamaton työväline perunanistutuksessa ja sitten myöhemmin myös haraamisessa eli ”perunamaan vakojen ajamisessa”, kuten ennen maalla sanottiin.

 

 

Perunoiden varhaiskasvatus onnistui tänä vuonna hyvin, sillä taimet olivat istutusvaiheessa sopivan kokoisia ja tanakoita. Kasvuunlähdön eväät ovat nyt hyvät.

 

 

Pitkähkötkin perunantaimet peittyivät sopivasti ja pienimmät taimet eivät tässä vaiheessa yltäneet lainkaan maan pinnalle.

 

 

Tapanamme on istuttaa ”pussiperunat” Vappuna, mutta kevään viivästyminen siirsi istuttamista tänä vuonna parilla viikolla.

Varhaisperunamaa pitää peittää kevytpeitteillä tai harsoilla. Meille on kevytpeitteitä kertynyt riittävästi siten, että saimme varhaisperunamaan peiteltyä kolminkertaisesti kevytpeitteillä.

Kevytpeite kolminkertaisenakin läpäisee valoa niin, että taimet pystyvät kasvamaan sen alla mainiosti.

Nyt varhaisperunamaa saa olla peitteiden alla ainakin kaksi viikkoa ja sen jälkeen peitteet poistetaan.

 

Tiukkaa tekee, mutta ehkä tänäkin vuonna saamme uusia perunoita omasta maasta Juhannuksena!

 

-Esko Erkkilä-