Pensasmustikka tuottaa satoa 1,5 - 2 kiloa per pensas!

Sunnuntai 1.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Meillä on ollut pensasmustikkaa pienellä alalla jo vuosikaudet ja oppirahoja on maksettu, mutta nyt uskalsimme laajentaa 19 yksilön kasvustoamme, sillä hankimme lisätaimia niin, että kotitarvekasvustomme käsittää nyt hieman yli 40 yksilöä.

 

 

Pensasmustikka on happaman maan kasvi, joten sitä ei kannata istuttaa lohkolle, jota on edellisvuosina kalkittu.

 

 

Kirjallisuustieto kertoo, että pensasmustikan satotaso on 1,5 – 2,0 kiloa per pensas ja siihen haarukkaan pääsimme, sillä saimme 19:stä pensaasta marjoja 35 kiloa.

 

 

 

 

 

Alkuperäiselle pensasmustikkamaallemme istutimme taimet suloiseen epäjärjestykseen, mutta viime keväänä ja nyt syksyllä hyväksikäytimme mansikkakangasta ja istutimme uudet taimet hyvään ”rivijärjestykseen”!

 

 

Huomaatte, että istutimme pensasmustikat pienen harjun päälle ja katteena käytimme eilen muutaman vuoden vanhaa mansikkakangasta.

 

 

 

 

Rivivälinä käytimme 1,6 metriä ja taimivälinä saman verran.

 

 

 

*******************

 

 

 

 

Oleellista pensasmustikan kasvattamisessa on muutama seikka ja nyt lyhyesti niistä tärkeimmät:

 

 

• pensasmustikka tarvitsee hyvään satotasoon pääsemisessä ristiinpölyttämistä ja sen vuoksi pensasmustikkamaalla pitää olla useita eri lajikkeita; meillä on ainakin seuraavia lajikkeita:

• Aino
• Alvar
• Patriot
• Northblue
• Arto

• pensasmustikka on suojattava jäniksiltä riittävän korkealla jänisaidalla, sillä se on jänisten suurta herkkua

• pensasmustikka on jänisten lisäksi suojattava linnuilta ja sen vuoksi pensasmustikkamaan verkottaminen on ehdottoman tärkeää

 

 

 

 

 

Viime keväänä ja eilisin istuttamistamme pensasmustikoista on turha odottaa satoa vielä ensi kesänä, mutta ehkäpä jo vuonna 2021!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuivuus uhkaa aiheuttaa viljasadon menetyksen.

Sunnuntai 17.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Maamme viljatilanteen seuraaminen oli työurani viimeisten viidentoista vuoden aikana yksi tärkeimmistä tehtävistäni, sillä viljaraaka-aineen saatavuus ja sen myötä hintatilanne olivat keskeisiä kysymyksiä maamme toiseksi suurimman rehuyrityksen raaka-ainepäällikölle.

Tehtävieni hoitamiseksi tapasin hyvissä ajoin ennen Juhannusta käydä tapaamassa kauppa- ja yhteistyökumppaneita Etelä-Suomen lisäksi Kymenlaaksossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Rehuviljojen teknisestä hankinnasta vastaava yksikkö hankkikin minulle jonain merkkipäivänäni lahjaksi metalliset pukit ja esittivät toiveen, että josko Esko joskus laittaisi autonsa "pukeille".

Pukkien hankkiminen sopi hyvin kyseisen yksikön toimintaan, sillä he näkivät viljatilanteen vain Raision tehtaanpiipun varjoon ylettyvän alueen näkökulmasta!

Nykyään Raision rehuteollisuuden raaka-ainepäällikön ei tarvitse kantaa vastuuta viljaraaka-ainetilanteesta, sillä Raisiolla ei enää ole rehuteollisuutta! Surullista mutta totta.

***********************

Viljatilanne on Suomessa nyt vaikea, sillä kuivuus on kurittanut kasvuolosuhteita siten, että syksyllä saamme ilmeisesti kohdata suuren kadon.

Olemme Suomessa tottuneet kokonaissadon osalta 4 miljardiin kiloon, mutta nyt saattaa kolmekin miljardia kiloa tehdä tiukkaa.

Miljardin kilon puute merkitsee suuria ongelmia viljataseen hoitamisessa.

Vilja-alalla satamaoperaattoreita kutsutaan "rantarosvoiksi" ja tulevana talvena rantarosvot saattavat lihottaa tuloslaskelmaansa merkittävien viljan tuontilukujen kautta.

Yleensä rantarosvot lihottavat tuloslaskelmaansa vientiviljan kautta, mutta tulevan talven aikana viljan vientitoiminta saattaa olla laimeaa, sillä viejät joutuvat myymään "eioota"!

Maamme viljataseen hoitamisessa on "suuressa kuvassa" huomioitava viljatase Euroopassa ja koko maailmassa sekä valuuttakurssikehitys. Eläkevaarina en ole niihin sillä tavalla perehtynyt, että osaisin kommentoida tilannetta, mutta syksyn lähestyessä saamme varmasti niistäkin tarkempaa tietoa.

-Esko Erkkilä-

Hybridirukiiseen siirtyminen vähentää ruisalan tarvetta

Keskiviikko 23.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen työtehtävieni vuoksi seurannut Suomen viljamarkkinoita siitä alkaen, kun Suomi liittyi vuonna 1995 Euroopan unioniin.

 

 

Ainakin yhden asian olen sisäistänyt ja se on se, että Suomessa tarvitaan ruista elintarvikekäyttöön n. 90 – 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Vuonna 2000 Suomessa rukiin viljelyala oli yli 40.000 hehtaaria ja kun se kerrotaan rukiin silloisella keskisadolla eli vajaalla 3.000 kilolla per hehtaari, päästiin kokonaissadossa tasolle 120 miljoonaa kiloa.

 

 

Tuon vuoden jälkeen rukiin viljelyala on ollut selvästi pienempi ja nyt viljelyssä oleva 32.000 hehtaaria on tuon ennätysvuoden jälkeen toiseksi suurin viljelyala.

 

 

Monet sanovat, että ruislohkoja ei enää teiden varsilla näe ja siinä onkin tietty totuus.

 

 

Rukiin viljelymenetelmät ovat 2000-luvulla kehittyneet pitkin harppauksin ja merkittävin harppaus on se, että viljelyssä on siirrytty ns. hybridilajikkeiden viljelyyn.

 

 

Hybridilajikkeiden myötä ruissadot per hehtaari ovat tuplaantuneet ja nykyisin 5.000 – 6.000 kilon hehtaarisadot ovat mahdollisia.

 

 

Hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat ns. heteroosi-ilmiöön, mikä saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoituja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi.

 

 

Hybridiruis ei pysty tuottamaan itämiskykyistä siementä, vaan rukiinsiemenet pitää hankkia joka vuosi.

 

 

Jos korjuuolot ovat rukiinpuintiaikana kohtuulliset olen varma, että 32.000 hehtaarin alalta saadaan niin suuri ruissato, että tulevana talvena ei tarvitse laittaa petäjäistä eli tuontiruista leipämme jatkeeksi.

 

 

 

-Esko Erkkilä-