Viljakkalan hautausmaan tapahtumat Vapaussodan aikana on tallennettu myös näytelmässäSunnuntai 1.11.2020 - -Esko Erkkilä- Viljakkalan hautausmaalla on yhä edelleen ainakin yksi valurautainen risti, jossa on ampumajälkiä.Perimätieto kertoo, että ne ovat syntyneet valkoisten ampumina Vapaussodan aikana. Ennen sanottiin, että valkoiset ampuivat kirkkomaalle Parvilahdelta kuularuiskulla, mutta tuskin Parvilahdelta saakka ylsi ampumaan kirkkomaalle. Myöskään ampumajäljet antavat viitteitä, että laukauksia ei ole ammuttu Parvilahdelta.***********************
Turun Kaupunginteatterissa esitettiin 1980-luvun alkupuolella näytelmä ”Tulee aika toinenkin, johon sisältyy kohtaus Viljakkalan hautausmaalla.Tarkistin asian aikoinaan Turun Kaupunginteatterista ja sain teatterisihteeri Sari Läikelältä tiedon, että näytelmän ensi-ilta oli 15.11.1982 ja sitä esitettiin kaikkiaan 58 kertaa.Näytelmä on kirjailija Anja Vammelvuon kirjoittama ja sen sovittivat Turun Kaupunginteatterille E. Halttunen sekä Vammelvuon poika Jotaarkka Pennanen.Olin Rouvan kanssa isäntänä pienelle asiakasryhmälle eräässä näytöksessä.”Tulee aika toinenkin” käsittelee näyttelijä-punapäällikkö Aarne Orjatsalon elämää ja eräässä näytelmän kohtauksessa Orjatsalo kyyristelee Viljakkalan hautausmaalla valkoisten kuularuiskusateessa.Näyttelijä Aarne Orjatsalolla oli aikoinaan suhde kirjailija Ain´Elisabet Pennasen kanssa ja tästä suhteesta syntyi Anja Vammelvuon puoliso Jarno Pennanen vuonna 1906.Pennasella ja Vammelvuolla oli aikoinaan kesämökki – Priikooli – Viljakkalassa, joten näytelmän ainekset ovat ilmeisen selvästi tämän kohtauksen osalta syntyneet Viljakkalassa.”Tulee aika toinenkin” oli Turun Kaupunginteatterissa varsinainen ”sukunäytelmä”. Se käsitteli kirjailija Jarno Pennasen isän Aarne Orjatsalon vaiheita, näytelmän oli kirjoittanut Orjatsalon miniä eli Anja Vammelvuo ja sen sovitti Orjatsalon pojanpoika Jotaarkka Pennanen.-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkalan hautausmaa, Viljakkala, Vapaussota, Vapaussota Viljakkalassa, Jotaarkka Pennanen, Anja Vammelvuo, Jarno Pennanen, Priikooli, Tulee aika toinenkin, Turun Kaupunginteatteri, Aarne Orjatsalo, |
"Tulee aika toinenkin"Sunnuntai 3.11.2019 - -Esko Erkkilä- Aloitin työurani K-ryhmän palveluksessa vuonna 1970, mutta jo samana vuonna joulukuun alussa siirryin Raision Yhtymän palvelukseen, jossa sitten olinkin päivälleen 40 vuotta. Anja Vammelvuolla ja puolisollaan Jarno Pennasella oli loma-asunto Viljakkalan Haverissa, jossa myöskin heidän poikansa Jotaarkka Pennanen vietti kesiään, joten kolmikon kytkös Viljakkalaan on ollut todellinen. Aarne Orjatsalo oli naimisissa yhteensä neljä kertaa, mutta sen lisäksi hänellä oli vuonna 1906 suhde myös näyttelijä Ain`Elisabet Pennasen kanssa ja siitä suhteesta syntyi aikoinaan kirjailija Jarno Pennanen; Jotaarkka Pennanen on puolestaan Jarno Pennasen poika.
Mielenkiintoista viljakkalalaistakin historiaa!
Liitän tämän pitkän juttuni loppuun Kirsikka Siikalan Helsingin Sanomissa aikoinaan julkaistun teatteriarvostelun ”Tulee päivä toinenkin” –teatteriesityksestä:
”Koko tämän umpimielisen, vieraantuneen ja säkenöimättömän pitkän teatterisyksyn aikana on saanut etsiä näyttämöiltämme elämänmcrkkiä, että teatteri syttyisi, tarttuisi ja ravistaisi.Näin kävi Turun Kaupunginteatterissa, kun näytelmä näyttelijä Aarne Orjatsalon kaikkiin suuntiin kytevästä, palavasta elämästä repäisee katsomoa ja esittäjiä erottavan rampin rikki ja rakentaa kiihkeää aatedraamaa. Se on näytelmä, joka impressioissaan sukeltaa läpi suurten maailmanpalojen ja yhden ajassaan väkevästi kiinni olleen suuren taiteilijan luomisen- ja elämisentuskan. Ja samalla se ankkuroituu vahvasti tähän päivään: historiaa keriessään se joka riviltään kuvaa yhä uudelleen ja uudelleen luomisen ehdottomuuden ja kompromissien, antautumisen välistä nuorallatanssia.Muoto on vaikea, eikä se aina kestäkään. Varsinkin näytelmän alku ja pitkälti koko alkuosa sahaa välillä omaa oksaansa: se ei saa otetta tarinaansa vaan kahlaa laajaa materiaaliaan sieltä ja täältä noppien ja nyppien. Koko esitys alkaa epäintensiivisesti ja hahmottomasti sen sijaan että ensimmäiseksi heitettäisiin tulipallo katsomoon, joku niistä huikeista kohtauksista, joita sittemmin seuraa yhä tihenevässä tempossa.Mutta kun esitys syttyy, se suorastaan roihahtaa. Se puhuu suoraan ja välikkeettä katsomolle, joka luissaan ja nahoissaan tuntee istuvansa haastettuna ja altavastaajana yhtä aikaa erään teatterihistorian ja historian vaiheen kulisseissa ja katsomossa.Jos teksti on monimuotoinen kollaasi, on sitä myös itse esitys monine erilaisine teatterityyleineen ja mitään kaihtelemattomine keinoineen. Jotaarkka Pennasen koko ohjaajantyön skaalassa Tulee aika toinenkin on villein, hurjin ja rohkein yhteenveto kaikesta aikaisemmasta ja samalla askel uuteen loputtomaan teatteriseikkailuun.Orjatsalon nahkoihin on nyt heittäytynyt Hannu Lauri koko persoonallaan. Tulkinnasta näkee, että roolityö on enemmän kuin roolityö: näyttelijä Hannu Lauri on pannut peliin itsensä ollakseen itse se palava soihtu, jona Orjatsaloa kuvataan. Tällainen teatterityö — meillä yhä harvinaisempi — saa katsojan jälleen kerran uskomaan teatterin mahdollisuuksiin. Hannu Laurin ja Jotaarkka Pennasen yhteistyö on tuottanut tinkimätöntä näyttelijäntaidetta, joka tekee oikeutta objektilleen, historian suurelle näyttelijälle.Hannu Laurin rinnalla roolihenkilö nimeltä Pikkumies eli Juha Muje käy jatkuvaa dialogia Orjatsalon haastajana, kiirastulena ja kriittisenä kyselijänä tai alter egona, joka kulkee matkassa sen joka mutkassa esiin pulpahtaen, ajan yleistä ajattelua argumentoiden tai isäntäänsä hiillostaen. Näiden kahden näyttelijän kontakti toisiinsa on kuin minän ja kolmannen persoonan jakamaton ykseys. Heissä kuvataan näyttelijä, jonka peer- gyntiläinen kamppailu omana itsenä olemisessa ja sen toteuttamisessa on jatkuva, kipeä prosessi.Ja heidän rinnallaan tietenkin koko laaja Turun kaupunginteatterin näyttelijäkaarti, joka jälleen kerran osoittaa teatteristaan löytyvän ensemblehengen: yhteisen tekemisen voiman ja riemun.Hetkeäkään epäröimättä voi sanoa, että Tulee aika toinenkin todella viitoittaa tietä teatterin uudelleensyttymiselle, syksyn pitkän hiljaiselon päättymiselle.”
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: "Tulee aika toinenkin", Anja Vammelvuo, Jarno Pennanen, Jotaarkka Pennanen, Viljakkalan hautausmaa, Aarne Orjatsalo, Viljakkalan Haveri, |
Viljakkalan hautausmaan tapahtumat Vapaussodan aikana on tallennettu myös näytelmässäTiistai 23.8.2011 - -Esko Erkkilä- Kerroin eilen luodinrei´istä, jotka ovat Viljakkalan hautausmaan vanhoissa risteissä. Turun Kaupunginteatterissa esitettiin 1980-luvun alkupuolella näytelmä ”Tulee aika toinenkin”, johon sisältyy kohtaus Viljakkalan hautausmaalla.
Tarkistin asioita Turun Kaupunginteatterista ja sain teatterisihteeri Sari Läikelältä tiedon, että näytelmän ensi-ilta oli 15.11.1982 ja sitä esitettiin kaikkiaan 58 kertaa. Näytelmällä oli siis varsin hyvä menestys Turussa.
Näytelmä on kirjailija Anja Vammelvuon kirjoittama ja sen sovittivat Turun Kaupunginteatterille E. Halttunen sekä Vammelvuon poika Jotaarkka Pennanen.
Minulla oli tilaisuus olla läsnä yhdessä näytelmän näytöksessä.
”Tulee aika toinenkin” käsittelee näyttelijä-punapäällikkö Aarne Orjatsalon elämää ja eräässä näytelmän kohtauksessa Orjatsalo kyyristelee Viljakkalan hautausmaalla valkoisten kuularuiskutulessa.
Näyttelijä Aarne Orjatsalolla oli aikoinaan suhde kirjailija Ain`Elisabet Pennasen kanssa ja tästä suhteesta syntyi Anja Vammelvuon puoliso Jarno Pennanen vuonna 1906.
Pennasella ja Vammelvuolla oli kesämökki – Priikooli – Viljakkalassa, joten näytelmän ainekset ovat ilmeisen selvästi tämän kohtauksen osalta syntyneet Viljakkalassa.
Käsittääkseni Priikoolia isännöi nykyään Jotaarkka Pennanen.
”Tulee aika toinenkin” oli Turun Kaupunginteatterissa varsinainen ”sukunäytelmä”. Se käsitteli kirjailija Jarno Pennasen isän Aarne Orjatsalon vaiheita, näytelmän oli kirjoittanut Orjatsalon miniä eli Anja Vammelvuo ja sen sovitti Orjatsalon pojanpoika Jotaarkka Pennanen!
Heitän ajatuksena pirkanmaalaisille näyttämötaidepiireille, että olisiko ”Tulee aika toinenkin” -näytelmän ottaminen ohjelmistoon paikallaan? Ainakin minä menisin näytelmän uudestaan katsomaan.
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tulee aika toinenkin, Turun Kaupunginteatteri, Aarne Orjatsalo, Anja Vammelvuo, Jarno Pennanen, Jotaarkka Pennanen, Priikooli, Viljakkala, Vapaussota, Viljakkalan hautausmaa, |