Suomen siipikarja- ja sikataloudet tukeutuvat vahvasti soijarouheen käyttöön ja lypsykarjatalous puolestaan tuontirapsirouheeseen!

Torstai 16.2.2023 - -Esko Erkkilä-

Julkisuutta seuraamalla pääsee helposti käsitykseen, että Suomessa kotieläintalouden tarvitsemat valkuaistäydennykset ovat kotimaista hernettä ja härkäpapua.

 

Käsitys on ollut haavekuva vain jo moniaita vuosia ja haavekuvien särkemiseksi selvitin kotieläintalouden tarvitsemien täydennysvalkuaisten alkuperän ”suurella pensselillä”!

 

Käytin mittayksikkönä 10 miljoonaa kiloa ja aikajaksona vuotta 2020.

 

En huomioinut eri valkuaislähteiden valkuaispitoisuuksia enkä varsinkaan eri valkuaislähteiden aminohappopitoisuuksia.

 

 

****************

 

 

 

Selvityksessäni kotimaisen herneen ja härkäpavun määrät olivat naurettavan pieniä ja määrät olivat sen lisäksi laskusuunnassa.

 

 

Soijarouhetta tuotiin vuonna 2020 sikojen ja siipikarjan ruokintaan n. 120 miljoonaa kiloa eli 120.000 tonnia. Määrä merkitsee kymppimilliä per kuukausi ja kun yksi laivalasti soijarouhetta on n. 2.500 tonnia, niin neljä soijarouhelastia saapui Suomeen joka kuukausi.

 

Suurimmillaan soijarouheen tuontimäärät olivat vuosina 2008 – 2010, jolloin soijarouheen kokonaistuonti oli suuruusluokkaa 180 milj. kiloa per vuosi.

 

Toimin vuosina 2008 – 2010 Rehuraisio Oy:n raaka-ainepäällikkönä ja vastuullani oli silloin n. 65 miljoonan kilon suuruinen soijarouheen tuontipotti per vuosi.

 

 

Rypsi/rapsirouheen vuotuinen kulutus oli vuonna 2020 yllättävän suuri, sillä se oli n. 290 milj. kiloa.  Määrästä kotimaassa jalostettiin kotimaisesta siemenestä 20 mkg ja tuontisiemenestä n. 40 mkg.

 

Rypsi/rapsirouhetta tuontiin rouheena peräti 290 miljoonaa kiloa!

 

 

***************

 

 

Ja sitten ne kotimaiset täydennysvalkuaiset:

 

 

Hernettä käytettiin 60 mkg ja härkäpapua vain 30 mkg!

 

 

***************

 

Toivon, että nämä luvut lopettavat sen haihattelun, jota kotimaisten täydennysvalkuaisten tiimoilta on jo ainakin kymmenen vuotta käyty!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Soijan hintanoteeraukset Chicagossa ja valuuttakurssi ratkaisevat soijarouheen hinnan Suomessakin

Tiistai 12.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Tunnustan, että näin eläkevaarina en juurikaan seuraa valuuttakurssien kehittymistä, mutta työaikana se oli välttämätöntä.

 

Valuuttakursseihin sidotuista raaka-aineista soijarouhe oli ylivoimaisesti tärkein, sillä olihan vastuullani n. 60 miljoonan kilon vuotuiset soijarouhehankinnat.  Kuukausitasolla 60 miljoonaa kiloa merkitsi kahden n. 2.500 tonnin suuruisen soijarouhelaivan saapumista Suomeen.

 

Soijarouhehankintojen hinnoitteluperusteena olivat soijapavun alati vaihtuvat hinnat Chigacon raaka-ainepörssissä ja toisena hinnoitteluperusteena oli se, että kuinka paljon dollareita sai yhdellä eurolla.

 

Jotta homma ei olisi ollut liian yksinkertaista, niin Chigacossa soijapaputonni hinnoitellaan ns. lyhyellä tonnilla eli siellä noteerattu tonnihinta pitää vielä muuttaa eurooppalaiseksi tonniksi.

 

Soijarouhehankintoja tehdessä piti lyödä ”kiinni” siis noteeraus Chigacossa sekä kulloinenkin valuuttakurssi.

 

Työnantajani rahoitusosasto antoi oman näkemyksensä erityisesti valuuttakurssien kehitysnäkymistä, mutta tavanomaiseen esikuntaelimen toimintaan perustuen heillä ei tietenkään ollut operatiivista vastuuta tulevasta.

 

Olivathan ne mielenkiintoisia aikoja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Soijatuotteiden hinnoittelu Suomessakin perustuu Chicagon johdannaispörssin noteerauksiin

Torstai 27.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen kerroin soijapavusta ja sen merkityksestä maailmankaupassa.

 

 

Eläkeläiskeinutuolissani kerron tänään muutamalla sanalla soijatuotteiden hinnoittelusta.

 

 

Luulen siitä jotain tietäväni, vaikka operatiivisesta soijatuotteiden hinnoittelutyöstäni onkin kulunut jo pian kymmenkunta vuotta.

 

 

Kuukausitarpeemme soijarouhetta oli tasolla 5.500 tonnia eli vuositasolla vastasin n. 60 miljoonan kilon suuruisista soijarouhehankinnoista. Mittakaava oli silloin hieman toinen, sillä nykyään puheenjohtamani yhdistykset pinnistelevät muutaman tonnin saldotasolla.

 

 

Soijatuotteiden hinta perustuu myös ”Pihtiputaan mummolle” Chicagon johdannaispörssin alati vaihtuviin noteerauksiin ja dollarin sekä euron väliseen vaihtokurssiin.

 

 

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin Chicagossa painoyksikkönä ei ole suinkaan eurooppalainen tonni vaan sikäläinen tonni, joka on 907,2 kiloa.

 

 

Chicagon noteeraus eli CBOT piti siis ensiksi muuttaa eurooppalaisiksi tonneiksi ja sen jälkeen etsiä eurooppalaiselle tonnille eurohinta.

 

 

Näin saatuun tonnin eurohintaan lisätään välittäjä/myyjäkohtainen preemio, jolloin päästään euromääräiseen tonnihintaan Suomessa.

 

 

Kun tähän lisätään makasiini- yms. kulut Suomessa ja kotimaan rahtikustannus, niin päästään soijarouheen raaka-ainehintaan rehutehtaalla.

 

*****************

 

Rahoitusosastomme järjesti kerran viikossa HHRH-palaverin (HyödykeHintaRiskienHallinta), jossa todettiin viimeaikaiset hintakehitykset ja pyrittiin ennakoimaan tulevia hintakehityksiä.

 

 

Tulevissa hintakehityksissä keskusteltiin maailmanpolitiikan tulevista tapahtumista ja niiden vaikutuksista CBOT-noteerauksiin.

 

 

Isoissa ympyröissä liikuskelimme ja joskus osuimme oikeaankin!

 

 

Meillä oli tapana fiksata kerralla kiinni muutaman laivalastillisen verran soijarouhetta – yksi laivalastillinen oli n. 2.500 tonnia eli 2,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Fiksaushintojen perusteella laadin raaka-aineiden hintaennusteen seuraaville neljälle kuukaudelle ja tästä taulukosta myyntiväki oli erittäin kiinnostunut, sillä he saattoivat tehdä ns. hintatakuukauppoja jopa seuraavalle kolmannesvuodelle!

 

 

Mielenkiintoisia aikoja olivat nuo ajat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pelko geenimuunnellun soijan haittavaikutuksista on hälvennyt

Keskiviikko 26.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Soijapavusta valmistettu soijarouhe on yhä edelleen sikojen ja siipikarjan ruokinnassa tärkein proteiinilähde.

 

Nautakarjan rehuissa soijatuotteita ei Suomessa käytetä.

 

Soijatuotteiden käyttäminen Suomessa ihmisravinnoksi on marginaalista.

 

USA:n ja Kiinan välinen nokittelu on merkinnyt kesäkauden aikana, että yhdysvaltalaisen soijapavun tuontimäärät EU:n alueelle ovat kasvaneet.  Viime heinäkuussa yhdysvaltalaisen soijapavun tuontimäärä oli EU-tuonnista 37 %, kun se vuotta aikaisemmin oli vain 9 prosenttia.

 

EU-alueelle tuotavan soijapavun kohdalla on kyse mittavista volyymeistä, sillä tuo heinäkuinen jenkkisoijapavun 37 %:n osuus merkitsi 360 miljoonaa kiloa! Viime vuoden heinäkuussa Euroopan Unionin alueelle tuotiin yhdysvaltalaista soijapapua 97 miljoonaa kiloa.

 

Brasilia on maailman toiseksi suurin soijantuottaja ja sieltä tuodaan EU:n alueelle paljon soijapapua.

 

****************

 

Eurooppaan tuotava soijapapu jalostetaan täällä soijarouheeksi ja soijaöljyksi, joilla on Unionin alueella omat markkinansa.

 

EU:n alueelle tuotavasta soijapavusta n. puolet on geenimuunneltua  eli taannoisella ammattikielellä ilmaistuna ”mausteista”!

 

***************

 

Muistan hyvin työelämäni ajalta, kun Raisio vielä jalosti rypsiä ja rapsia sekä niiden ohella soijapapua, tuotiin soijapapu joko Brasiliasta tai ”Suurilta järviltä” Yhdysvalloista tai Kanadasta.

 

Tanskan salmet asettivat rajoituksen laivakoolle, sillä niiden kautta pystyi ainakin silloin kulkemaan turvallisesti vain n. 26 miljoonan kilon suuruiset soijapapulastit.

Kahdenkymmenenkuuden miljoonan kilon suuruisen laivan rahtaaminen Suomeen, laivalastin purkaminen ja varastointi oli melkoinen logistinen ponnistus!

 

Kiinalaiset kutsuvat soijapapua sen hyvien ravintoarvojen ansiosta termillä:

 

”Kultainen helmi!”

 

 

-Esko Erkkilä-

Euron heikentyminen dollariin verrattuna kohottaa tuontituotteiden hintaa

Lauantai 11.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Useissa yhteyksissä mainitaan, että vahva euro hankaloittaa suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä vientimarkkinoilla.

 

On totta, että vahva euro näin tekee, mutta samassa yhteydessä unohdetaan kokonaan, että vahva euro merkitsee tuontitavaroille edullista hintaa.

 

Kolikolla on siis kaksi puolta.

 

Työelämässä ollessani seurasin jatkuvasti - ainakin kerran päivässä - euron suhdetta dollariin, mutta eläkevaarina tähän ei ole tarvetta.

 

 

Minulla oli tuntuma, että euro on menettänyt vahvuuttaan dollariin nähden ja otinkin tässä iltana muutamana asiasta selvää oikein taskulaskimen kanssa.

 

 

Otin vertailukohteeksi minulle työelämän ajalta tutuksi tulleen soijapavun ja tutkailin sen hintakehitystä toukokuun 2014 keskikurssin mukaan verraten sen hintatilannetta 8.10.2014 tilanteeseen.

 

Soijapavun maailmanlaajuinen markkinahinta määritellään Chicagon pörssissä ja luonnollisesti dollareina.

 

Hintanoteeraukset vaihtuvat hetki hetkeltä, mutta päivän kurssiksi noteerataan ns. päätöskurssi eli se hinta, jolla päivän kaupankäynti päätetään.

 

Toukokuussa 2014 soijapavun hinta Chicagossa oli n. 550 dollaria per tonni. Samaan aikaan yhdellä eurolla sai 1,37 dollaria eli soijapavun eurohinta olisi silloin ollut Chicagossa n. 401 €/tonni.

 

Lokakuun 8. päivänä 2014 soijapapu maksoi Chicagossa n. 350 $ per tonni. Samana päivänä Suomen Pankin valuuttakurssitiedon mukaan yhdellä eurolla sai 1,26 dollaria eli soijapavun hinta olisi silloin ollut Chicagossa 278 €/tonni.

 

Melkoinen hinnanlasku, mutta hinnanlasku olisi ollut paljon suurempi, jos euro olisi pysynyt lokakuulla yhtä vahvana kuin se oli toukokuussa – toukokuisella valuuttakurssilla lokakuussa yksi soijatonni Chicagossa olisi maksanut vain 255 euroa!

 

Esimerkkituotteen eli soijapavun kohdalla euron heikentyminen suhteessa dollariin merkitsi 23 €/tonni.  Tiedän kokemuksesta, että se on paljon.

 

Soijapavun hintanoteeraus Chicagossa vaikuttaa melko suoraviivaisesti ”Pihtiputaan” isännän maksamaan rehunhintaan, sillä kotieläinten ruokinnassa tarvittavien valkuaiskomponenttien hinnat peilaavat varsin nopealla aikajänteellä Chicagosta Suomeen.

 

Soijapapua ei luonnollisesti käytetä kotieläinten ruokinnassa, mutta siitä saatavaa soijarouhetta käytetään erityisesti sikojen ja siipikarjan ruokinnassa.

 

Otin tässä jutussani esimerkkituotteeksi soijapavun, mutta sama tilanne on mm. Venäjältä ja muultakin tuotavan öljyn kohdalla – öljykauppa on tuottajamaasta riippumatta dollaripohjaista.

 

Jos öljyn tynnyrihinta dollareissa pysyy ennallaan ja euro jatkaa heikentymistään, niin jakeluasemien mittarihinnat tulevat nousemaan.

 

Öljykaupassakin on kaksi perustekijää; öljyn tynnyrihinta dollareissa ja valuuttakurssi – vasta niiden lopputuloksena päästään mittarikentän litrahintaan!

 

Tämmöistä pohdiskelua tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Neonikatinoideja sisältävien öljykasvinsiementen peittausaineiden kieltäminen lisää paineita GMO-soijarouheen käytön lisääntymiselle

Keskiviikko 19.6.2013 - -Esko Erkkilä-

EU kieltää joulukuun 1. päivästä alkaen neonikatinoideja sisältävien hyönteistorjunta-aineiden käytön.

 

Päätös merkitsee, että rypsin- ja rapsinsiementen peittauksessa nykyisin käytettävät valmisteet poistuvat markkinoilta.

 

Keskustelin asiasta MMM:n maatalousylitarkastaja Tove Jern´n kanssa ja hän kertoi, että Suomeen on nyt rekisteröity kolme eri valmistetta, joissa tehoaineena on joulukuun alussa kiellettävä aine – kolmesta hyväksytystä valmisteesta vain kahta käytetään Suomessa.

 

Totean yksioikoisesti, että komission tekemä päätös käytännössä lopettaa rypsin- ja rapsinviljelyn Suomesta. Jatkossa keltaisena hohtavat rypsi- ja rapsipellot ovat harvinaisuus.

 

Suomalaiselle kotieläintaloudelle päätös merkitsee, että GMO-soijarouheelle tulee lisää markkinoita.

 

Minulle soijarouheen GMO-pitoisuus ei merkitse mitään, mutta useille kuluttajille sillä tuntuu olevan merkitystä.

**********

 

Olen työurani aikana tehnyt pontevasti työtä kotimaisen öljykasvinviljelyn edistämiseksi ja nyt tuntuu, että tekemäni työ on valumassa hiekkaan.

 

Kymmenkunta vuotta sitten pidimme tavoitteena, että Suomessa saataisiin rypsin ja rapsin yhteinen viljelyala nostettua 100.000 hehtaariin.

 

Tavoitteeseen päästiinkin, sillä kolme vuotta sitten rypsin viljelyala ylti peräti 140.000 hehtaariin.

 

Surkeus on kuitenkin käsillä jo ennen neonikatinoidi-päätöstäkin, sillä nyt rypsiä on Suomessa kasvamassa vaivaiset 36.000 hehtaaria ja rapsia sen lisäksi 16.000 hehtaaria. Öljykasveja on nyt siis viljelyssä vain 52.000 hehtaaria – eipä olisi uskonut, että näin alas vajotaan.

 

Laskin joskus kotieläinten ruokinnassa käytetyn kotimaisen valkuaisen osuuden ja päädyin tasolle 11 %. Luvussa ei ole mukana nurmiviljelyn eikä viljojen valkuaispitoisuutta.

 

Nykymenolla kotimaisen valkuaisen osuus lähentelee nollaa jo ehkä vuoden kuluttua.

 

Jotkut puhuvat härkäpavusta kotimaisen valkuaistuotannon pelastajana.

Haavekuvia sanon minä - härkäpavusta on turha odottaa sellaista kasvia, jolla olisi muuta arvoa kuin tietty imagoarvo. Siksi toisekseen; härkäpavun viljelyala on sekin koko ajan alenemassa!

**********

Neonikatinoidien vaikutuksista mehiläisten kuolemiin ei ole suomalaista tutkimustietoa ja sen vuoksi MTT ja Evira ovatkin aloittaneet yhteistyössä tutkimuksen, jossa tutkitaan neonikatinoidien vaikutusta mehiläisiin suomalaisissa pelto-olosuhteissa.

 

Pelkään, että kurki kuolee ennen kuin suo sulaa, sillä tutkimustyö vaatii aikaa.

 

Komissio on luvannut tarkistaa päätöksensä perustelut kahden vuoden kuluttua. Samassa yhteydessä komissio kuulee myös jäsenmaiden antamat uudet tutkimustulokset.

 

MMM toteaa aivan oikein, että Suomessa öljykasvien viljelytekniikka on erilaista kuin keski-Euroopassa; siellä kylvö tapahtuu usein paineilmalaitteistoilla, jolloin siemenen peittauspölyä saattaa joutua ympäristöön. Suomessa paineilmaa ei öljykasvinsiementen kylvössä käytetä.

 

Surullista, että EU on lopettamassa Suomesta kahden merkittävän kasvin – rypsin ja rapsin – viljelemisen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rikkidirektiivin kustannuksia kohottava vaikutus koskee myös suomalaista ruokaa

Perjantai 29.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Vuoden 2015 alussa voimaantulevan rikkidirektiivin ennakoidaan merkitsevän suomalaiselle talouselämälle 1.200 miljoonan euron lisäkustannuksia vuodessa.

 

Julkisuudessa puhutaan, että kustannusrasitus kohdistuu vientiteollisuudelle, mutta näinhän ei pelkästään ole, vaan myös tuontituotteet joutuvat direktiivin voimaantullessa maksumiehiksi.

 

Tunnen työkokemukseni perusteella maatalouden ja kotieläintalouden tuotantopanosten kustannusrakenteen ja olen huolissani direktiivin vaikutuksista tavallisen suomalaisen elämään.

 

Suomeen joudutaan tuomaan merkittävä osuus kotieläintalouden tuotantopanoksista, sillä esim. eläinten ruokinnassa tarvittavista valkuaisraaka-aineista ainoastaan alle 20 % on kotimaista alkuperää.

 

Valtaosa kotieläinten tarvitsemasta täydennysvalkuaisesta joudutaan tuomaan. Haihattelut herneen tai härkäpavun viljelyn laajentamisesta eivät vaikuta tilanteeseen hönkäsen pöläystä!

Kaikki soijarouheet ja merkittävä osa rypsirouheesta/rapsirouheesta ovat tuontitavaraa. Suomessa jalostettavaan rypsirouheeseen tarvittavasta raaka-aineesta vain n. puolet saadaan kotimaasta. 

 

Vaikka rypsialan laajentamiseen on panostettu paljon menneinä vuosina, todellista valkuaisomavaraisuuden kohoamista ei ole saatu aikaan.  Kasvinvuorotteluperiaatteet ovat merkittävä syy sille, että rypsialaa ei pystytä laajentamaan.

 

Rikkidirektiivin myötä kustannuspaineet kotieläintuotteiden hinnankorotuksiin kasvavat.

 

Kotieläintuottajien mahdollisuudet tappiollisen tuotannon jatkamiseen ovat jo nyt tiensä päässä ja rikkidirektiivin vaikutukset saattavat olla lopullinen niitti sille, että kamelin selkä taittuu.

 

Se merkitsee, että kotimaisen sianlihan, kananmunien ja jopa maidontuotanto ehtyy. Mitä sen jälkee laitamme suuhumme?

 

Haluan tällä kirjoituksellani muistuttaa, että rikkidirektiivin voimaantulo ei merkitse vaikeuksia yksistään vientiteollisuudelle, vaan se saattaa olla kuolinisku myös suomalaiselle kotieläintuotannolle ja kotimaiselle ruualle!

 

-Esko Erkkilä-

Muuntogeenisen soijarouheen osuus oli maahantuodusta soijarouheesta viime vuonna jo 13 %

Tiistai 28.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulee voimassa olevan lannoitevalmiste- ja rehulainsäädännön mukaan julkaista rehujen ja lannoitevalmisteiden valvonnan kannalta oleelliset tulokset puolivuosittain.

Olen kiinnostunut elintarvikkeisiin, ruokaturvallisuuteen, maatalouteen sekä kotieläintalouteen liittyvistä asioista ja sen vuoksi olen hankkiutunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran postituslistalle. Saan tämän ansiosta Eviralta tietoa melkein päivittäin.

Kesäkuun 20. päivänä sähköpostiini tuli Eviralta viesti, joka kertoi, että rehujen ja lannoitevalmisteiden valvontanäytteiden tulokset loppuvuodelta 2010 on julkaistu.

 

Kyse on niiden valvontasuunnitelmien mukaan otettujen näytteiden analyysituloksista, jotka ovat valmistuneet ajanjaksona 1.7.–31.12.2010.

 

Mielenkiintoista on se, että raportti sisältää myös rehujen muuntogeenisyyden valvontatulokset koko vuodelta 2010.

Muuntogeenistä soijarouhetta tuotiin Suomeen viime vuonna 20 269 tonnia.

 

Muuntogeenisen soijan osuus soijan kokonaistuontimäärästä vuonna 2010 oli 13 %.

 

Annettujen viranomaislukujen perustella on helppo laskea, että Suomeen tuotiin viime vuonna n. 156 miljoonaa kiloa soijarouhetta. Soijarouhetuonnissa keskimääräinen laivakoko on hieman alle 3.000 tonnia, joten Suomeen tuotiin viime vuonna soijarouhetta keskimäärin yksi laivalastillinen per viikko!

 

Muuntogeenisen soijan osuus on kasvanut joka vuosi. Eviran tilaston mukaan muuntogeenisen soijan suhteellinen osuus soijan koko tuontimäärästä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna kolme prosenttiyksikköä.

 

Rehujen muuntogeenisyyden valvonnassa löytyi kolme lainsäädännönvastaista näytettä viime vuonna.

 

Lähes humoristiselta kuulostaa, että yksi lainsäädännön vastainen muuntogeenistä ainesta sisältänyt näyte oli kissanruoka, joka oli merkitty luonnonmukaisesti tuotetuksi eli luomuväki kunnostautui taas oikein kunnolla. Luonnollisesti erä asetettiin markkinointikieltoon, sillä luomusäännösten mukaan luomussa GMO-aineksen käyttäminen ei ole sallittua.

 

Suomeen tuoduissa muuntogeenistä soijarouhetta sisältävissä laivalasteissa ei ole mitään laitonta.

Tuojan pitää toki huolehtia, että kyseessä on sellainen soijalajike, jonka muuntogeenisyys on hyväksytty EU:ssa.

Muuntogeenisen soijarouheen käyttäminen raaka-aineena merkitsee rehunvalmistajalle, että sitä sisältävä rehuseos on merkittävä muuntogeenistä ainesta sisältäväksi.

 

Saattaa olla, että muuntogeenisen soijarouheen käyttämisestä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa nousee tiettyjen piirien nostama haloo.

 

GMO-soijarouhe on halvempaa kuin ns. perinteinen soijarouhe, joten ymmärrän kotieläintuottajain suuntautumisen GMO-soijarouheen käyttäjiksi. Sika- sekä siipikarjatalouden harjoittaminen on nykyään selkeästi tappiollista, joten ymmärrän tuottajien halun tätäkin kautta täysin laillisesti taistella elinkeinonsa kannattavaisuuden puolesta.

 

-Esko Erkkilä-