Jämijärven Osuuspankki palautti pankkipalvelut Viljakkalaan

Keskiviikko 5.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on tyyppiesimerkki siitä, mitä kuntaliitos merkitsee uuden ”superkunnan” laitamille.

 

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja sen jälkeen on odoteltu, että kuka viimeisenä sammuttaa valot Viljakkalasta.

 

Lähdin Viljakkalasta opintielle 1965 ja sen jälkeen olen ollut ”kirjoilla” Turussa, Kokkolassa, Seinäjoella ja vuodesta 1976 alkaen Tampereella.

 

Vaikka olenkin tamperelainen, pysyn viljakkalalaisena hautaan saakka.

 

Olen innolla seurannut, kun Jämijärven Osuuspankki perusti Viljakkalaan toimipisteen huhtikuussa 2012. Valitettavasti en ole Jämijärven Osuuspankin asiakas, mutta toivottelen sille mitä parhainta menestystä Viljakkalassa.

 

Jämijärven Osuuspankin vankasta viljakkalalaisotteesta kertoo se, että pankki järjesti yhdessä Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan kanssa metsäpäivän naapurimme metsässä Viljakkalassa 29.9.2012.

 

 

 

Metsäpäivä järjestettiin Lepomäen yksityistien varrella Vuorenmaan tilan metsässä – tien virallinen nimi on nykyään Koivuniementie. Paikka sijaitsee lyijykynän kärjen osoittamassa paikassa n. 45 kilometriä Tampereen Keskustorilta luoteeseen.

 

 

 

Metsäpäivä keräsi sankan yleisön, sillä Lepomäentien varrella ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista väki- ja automäärää.

 

 

 

Metsäpäivän työnäytöksissä nähtiin mm. kannonnostoa.

Mainittakoon, että seuraavana päivänä kannonnosto jatkui osaomistamani maatalousyhtymän metsässä näytösalueen vieressä.

 

 

 

Hakkunäytöksessä ikaalislaisen Tmi Metsätyö Vääräkosken Timberjack-korjuukone suoritti useita vuosia myöhässä olleen ensiharvennuksen naapurimme metsässä.

Ensiharvennus suoritetaan tavallisesti monia vuosia liian myöhään – valitettavasti omaan tästä omakohtaista kokemusta.

 

 

 

 

Metsäpäivän isäntänä hääri pankinjohtaja Timo Ala-Laurila, jolla on ollut ilmeisesti keskeinen osuus sille, että Viljakkalaan saatiin pankkipalvelut.

 

Kuvassa keskellä palvelupäällikkkö Tarja Kirsilä Jämijärven Osuuspankin pääkonttorista Jämijärveltä ja vasemmalla palvelupäällikkö Pirjo Kemppainen Jämijärven Osuuspankin Kovelahden konttorilta.

 

 

 

Jämijärven Osuuspankin ja Metsähoitoyhdistys Pirkanmaan tarjoamat nokipannukahvit, mehut sekä nuotiomakkarat tekivät hyvin kauppansa.

 

 

Tulevat metsänomistajat…

 

 

 

…nauttivat mehusta, pullasta ja nuotiomakkarasta suurella innolla.

 

 

 

Naapurimme Unto Parvi saapui myös paikalle. Unto on tehnyt arvokkaan työn, sillä hän on entisöinyt Super Dextansa hienoon kuntoon.

Olen kannustanut Untoa hankkimaan itselleen 1960-luvun asusteet, jotta kokonaisuus olisi täydellinen!

 

 

 

Metsäpäivän ohjelmaan kuului myös kahden moottorisahataiteilijan esitykset.

Jari Ahonen Ylöjärveltä ja Kari Manninen Tampereen Ikurista näyttivät, että pöllin sisältä "löytyy" vaikkapa mielenkiintoisia eläimiä!

 

 

 

 

Olen jo aiemmin kuullut, että moottorisahataiteilijoiden suurin työllistäjäryhmä nykyisin ovat koiranomistajat, jotka haluavat ikuistaa lemmikkinsä puuveistokseen.

Koirasta kuva vaikkapa kännykkäkameralla ja sen jälkeen moottorisahataiteilija alkaa työnsä!

 

 

Kiitän Jämijärven Osuuspankkia, sen Viljakkalan konttoria ja pankinjohtaja Timo Ala-Laurilaa Viljakkalan eteen tehdystä työstä.

On suuriarvoista, että pankkimaailma arvostaa kulmakuntaa, joka suurkunnan toimesta ollaan jättämässä tyystin oman onnensa nojaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Elinkeinojen kehittäminen laiminlyödään kuntaliitoksen tapahduttua

Keskiviikko 2.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Kalajoki, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Nivala ja Haapavesi olisivat ministeri Virkkusen kuntakartalla tulevaisuudessa yhtä kuntaa.

 

Olen työurani alkuvaiheessa liikkunut työkseni kaikkien näiden kuntien – osa on nykyisin kaupunkeja – alueella. Työnantajani Ylivieskaan rakentama uusi rehutehdas ja sen raaka-ainehankkinnoista vastaaminen saivat aikaan sen, että sain liikkua mm. Kalajokilaaksossa tiiviisti vielä 2000 luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.  Tunnen juttuni alussa mainitsemani kunnat, niiden keskinäiset suhteet, yhteiset voimavarat sekä myös keskinäiset jännitteet.

 

Entinen kuntaministeri Tapani Tölli tuntee mainitut kunnat minua paremmin ja hän käsittelikin niiden kehittymistä taannoisessa MSL-Tampereen järjestämässä kuntaseminaarissa.

 

Tapani Tölli, jota monet puoluekantaan katsomatta pitävät Suomen parhaana kunta-asiantuntijana, mainitsi Kalajokilaaksosta kaksi onnistunutta hankekokonaisuutta, jotka eivät olisi toteutuneet, jos ministeri Virkkusen nyt haahuilema kuntakartta olisi ollut voimassa.

 

Töllin mainitsemat hankekokonaisuudet ovat Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuus ja Nivalan Teollisuuskylä –hanke.

 

Tunnen toki Nivalan, mutta Nivalan Teollisuuskylä Oy:n tunnen ainoastaan nettitutkailun perusteella.

 

Sitäkin paremmin tunnen Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuuden. Olen ex-kuntaministeri Töllin kanssa täsmälleen samaa mieltä, kun hän totesi, että osana suurkuntaa Kalajoen Hiekkasärkkiä ei koskaan olisi toteutettu nykyisenkaltaiseksi kokonaisuudeksi.

 

Omaan kokemusta, kun totean, että Kalajoen Hiekkasärkät sekä siihen läheisesti liittyvä Kalajoen Satama ovat Kalajoen kaupungin silmäterä ja aikaansaannos, joita ei olisi olemassa, jos ministeri Henna Virkkusen kuntakartta olisi ollut todellisuutta. Niitä ei olisi olemassa ja niitä ei olisi kehitetty, jos Kalajokilaakson mammuttikuntaa olisi johdettu Ylivieskasta – kaikki kunnia kuitenkin ylivieskalaisille.

 

Ajatukseni palasivat Tapani Töllin esittämiin seikkoihin, kun jokin aika sitten olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Teiskon elinkeinoelämän näivettymisestä Tampereeseen liittymisen jälkeen.

 

Teiskon kanssa saman kohtalon on nyt kokemassa synnyin-, maatila- ja mökkikuntani Viljakkala, kun se liittyi Ylöjärveen.

 

Viljakkalassa viimeinen oli jo sammuttamassa valot, kun Jämijärven Osuuspankki päätti huhtikuussa 2012 avata siellä pankkikonttorin.

 

Tämän kirjoituksen ”opetus” on se, että itsenäiset kunnat ovat ainoita, jotka huolehtivat alueiden elinvoimaisuudesta ja se tapahtuu alueiden elinkeinoelämää tukemalla sekä sitä aktivoimalla.

 

Ministeri Virkkusen haahuilemat suurkunnat unohtaisivat haja-asutusalueiden kehittämisen ja keskittäisivät toiminnot muutamaan kivikylään.

 

Niin ei saa päästää tapahtumaan, vaan on huolehdittava koko Suomen pitämisestä elinvoimaisena!

 

-Esko Erkkilä-