Maidonjäähdyttäminen hoidettiin entisaikaan sahanpuruihin talvella säilöön laitetuilla luonnonjäillä

Lauantai 14.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli entisaikaan tärkeä talvisaikainen työ, sillä jäillä varmistettiin kesäaikaan maidon kunnollinen jäähdytys.

 

 

Meille rakennettiin navetta vuonna 1955 ja silloin karjakeittiön viereen rakennettiin myös maitohuone.

 

Rahapula lienee ollut syynä, mutta koneellinen maidonjäähdytin saatiin maitohuoneeseen vasta vuosien kuluttua.

 

 

Maidonjäähdyttämiseen tarvittavien jäiden nostaminen oli talvisaikaan naapurien yhteisponnistus.

 

 

Jäidennostoon valmistauduttiin jo syksyllä, sillä silloin jäille lapioitiin sahanpurukasaan suuruudeltaan ehkä 4 x 4 metrin suuruinen valmis varastopaikka.

 

 

Jäidennosto oli tosiaan naapurusten yhteinen ponnistus, sillä yksistään jäiden sahaaminen ja jäälohkareitteen nostaminen avannosta vaati usean miehen työpanoksen – jäidennostoon avannosta käytettiin puista kelkkaa, jolla hevosella suuret jäälohkareet ajettiin avannosta jäälle.  Jäälohkareet olivat kooltaan ehken 60 senttiä x metri ja paksuudeltaan tietysti jääkerroksen paksuisia.

 

 

Meillä tehtiin jäidennostossa yhteistyötä Vuorenmaan, Lepomäen ja joskus myös Borgin kanssa.  Tunsimme pientä kateutta Hietamäkeä kohtaan, sillä heillä maito säilytettiin tonkissa tilan läpi virtaavassa ojassa, joten Hietamäen ei tarvinnut osallistua jäidennostamiseen.

 

 

Meille jäitä nostettiin ainakin kolmesta eri järvestä eli Kaihtosta, Riihijärvestä ja Parvilahdelta. Jäät ajettiin järviltä tiloille resloilla ja letkassa oli ainakin kolmen tilan hevoset.

 

 

Totesinkin jo, että jäät säilöttiin purukasassa varjoisassa paikassa, joka ei ollut aurinkoinen, jotta jäät säilyivät syksyyn saakka.  Yleensä puruja haettiin jäiden päälle aina jäännoston aikoihin ja näin meneteltiin, jotta jäiden päällä olisi ollut riittävästi eristettä eli sahanpuruja.

 

 

Kesällä jäidennouto oli lasten hommaa ja pyrinkin aina iltalypsyn aikana olemaan riittävän kaukana, jotta äitini ja isäni komennot jäiden noutamiseksi eivät olisi tavoittaneet minua – huonolla menestyksellä, sillä kyllä huudot minut tavoittivat.

 

Jäät lohkottiin rautakangella pieniksi paloiksi ja ne huuhdottiin kaivovedellä puhtaiksi sahanpuruista – iltalypsykohtainen jääannos oli sellainen, joka mahtui sinkkiämpäriin.

 

 

 

******************

 

 

Jäidennosto-operaatioon liittyi monesti kunnon harjakaiset, joihin oli aineksia saatu eläinlääkärin kirjoittamista pirturesepteistä ja joskus miedompana juomana oli myös sahtia.

 

 

Raskaat työt vaativat joskus vähän raskaammat irtiotot!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Puolisot Annika ja Mikko viettivät talven kaukana toisistaan, mutta löysivät takaisin Hämeenkyröön!

Sunnuntai 28.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Vipu Viljakkala ry järjesti petolintuillan Viljakkalan Seurojentalolla torstaina 25.4.2013.

 

 

 

Seurojentalon saliin oli kerääntynyt lähemmäs 40 lintuasioista kiinnostunutta.

 

 

 

Petolintujen elämästä ja niistä tehdyistä havainnoista kertoi asiantuntijana Hannu Järvinen.

Järvinen tuntee erittäin hyvin Hämeenkyrön, Viljakkalan sekä Mouhijärven alueet ja lintuasiat. Saimme siitä monta vakuuttavaa todistusta.

Järvinen mainitsi mm. synnyinkotini lähijärven Kaihtonjärven tunnettuna kurkijärvenä.

 

 

  

Hannu Järvinen on monipuolinen lintumies, mutta hänen erikoisalaansa ovat tuulihaukat.

Järvinen rengasti viime kesänä 704 tuulihaukan poikasta ja kaikkiaan hän on rengastanut 6.415 poikasta!

Tuulihaukan pöntöt on parasta asentaa viiden metrin korkeuteen ladon päätyseinälle siten, että pönttö on räystään suojassa.

Yhteen pönttöön tarvitaan pehmusteeksi 80 litraa moottorisahanpurua.  Järvinen toivoikin vihjeitä, että mistä saisi moottorisahanpurua!

 

 

 

Tässä kuvassa on pohjantikan pesäkolo.

Järvinen kertoi, että pohjantikka ja kanahaukka viihtyvät usein hyvin lähellä toisiaan. Pohjantikka melkein maassa ja kanahaukka korkealla puun latvassa.

 

 

 

Joidenkin lintujen rengastuksessa käytetään ns. lukurenkaita.

 

Lukurenkaat ovat tavanomaista suurempia ja niissä oleva tunniste pystytään lukemaan kaukaakin kiikarilla tai kaukoputkella. Tästä niiden nimi; lukurengas.

 

 

************

 

Tämän jutun otsikossa mainitut Annika ja Mikko olivat mehiläishaukkapariskunta, jotka talvehtivat 2011 – 2012 kaukana etelässä.

 

Annika lensi Hämeenkyröstä Israelin ja Egyptin kautta Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan talvehtimaan.

 

Annikan puoliso Mikko lensi suoraan ja talvehti n. tuhannen kilometrin etäisyydellä puolisostaan ”poikamiehenä”.

 

Ihmeellistä oli se, kun Annika palasi menoreittiään pitkin Hämeenkyröön seuraavana keväänä niin Mikko saapui kotosalle omia reittejään pitkin kaksi päivää myöhemmin!

Lintuihin kiinnitetyt satelliittipaikantimet mahdollisivat pariskunnan talvehtimisreitin seuraamisen.

Ihmeellistä!

 

*************

 

Lintuasiantuntija Hannu Järvisen esitys oli niin mielenkiintoinen, että yleisö pysytteli paikoillaan pitkään tilaisuuden ilmoitetun päättymisajankohdan jälkeenkin!

 

 

-Esko Erkkilä-