Nyt alkaisivat olemaan sopivat jäidennostokelit! (osa 1)

Maanantai 5.2.2024 - -Esko Erkkilä-

Entisaikaan pikkutiloilla maidonjäähdytys oli huolehdittava jäiden avulla, sillä maidonjäähdyttimiä ei ollut tai ne olivat liian kalliita.

 

Jäidennosto oli naapuritilojen yhteinen voimainponnistus, sillä yksinään sitä ei pystynyt kukaan tekemään.

****************

 

Jäät säilytettiin varjoisaan paikkaan tehdyssä purukasassa, jonka kunnostaminen piti aloittaa jo syksyllä sulanmaan aikana. Purukasaan kaivettiin lapiolla n. 4 – 5 metriä kanttiinsa oleva tapapohjainen kuoppa, jonne jäät sitten aseteltiin talvella.  Jos entiset sahanpurut eivät riittäneet peitoksi, oli uusia sahanpuruja noudettava lähiseudun sahoilta.

 

****************

 

Varsinainen jäidennosto tapahtui jääsahalla sahaamalla sen kokoisiksi jääkimpaleiksi, jotka mahtuivat rekeen.

 

Pari ensimmäistä jäälohkaretta painettiin jään alle, jotta avantoon saatiin sopivasti ”avovettä”. Jäälohkareet ajettiin jäälle lohkareitten alle laitettavilla jääkelkoilla, jotka oli tehty puusta – jääkelkkoja vetivät hevoset.

 

Jossain vaiheessa jäänsahaamiseen alettiin käyttämään moottorisahoja, mutta silti tarvittiin jääsahaa, sillä kovina pakkastalvina moottorisahan terä ei ylettänyt jään läpi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Maidonjäähdyttäminen hoidettiin entisaikaan sahanpuruihin talvella säilöön laitetuilla luonnonjäillä

Lauantai 14.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli entisaikaan tärkeä talvisaikainen työ, sillä jäillä varmistettiin kesäaikaan maidon kunnollinen jäähdytys.

 

 

Meille rakennettiin navetta vuonna 1955 ja silloin karjakeittiön viereen rakennettiin myös maitohuone.

 

Rahapula lienee ollut syynä, mutta koneellinen maidonjäähdytin saatiin maitohuoneeseen vasta vuosien kuluttua.

 

 

Maidonjäähdyttämiseen tarvittavien jäiden nostaminen oli talvisaikaan naapurien yhteisponnistus.

 

 

Jäidennostoon valmistauduttiin jo syksyllä, sillä silloin jäille lapioitiin sahanpurukasaan suuruudeltaan ehkä 4 x 4 metrin suuruinen valmis varastopaikka.

 

 

Jäidennosto oli tosiaan naapurusten yhteinen ponnistus, sillä yksistään jäiden sahaaminen ja jäälohkareitteen nostaminen avannosta vaati usean miehen työpanoksen – jäidennostoon avannosta käytettiin puista kelkkaa, jolla hevosella suuret jäälohkareet ajettiin avannosta jäälle.  Jäälohkareet olivat kooltaan ehken 60 senttiä x metri ja paksuudeltaan tietysti jääkerroksen paksuisia.

 

 

Meillä tehtiin jäidennostossa yhteistyötä Vuorenmaan, Lepomäen ja joskus myös Borgin kanssa.  Tunsimme pientä kateutta Hietamäkeä kohtaan, sillä heillä maito säilytettiin tonkissa tilan läpi virtaavassa ojassa, joten Hietamäen ei tarvinnut osallistua jäidennostamiseen.

 

 

Meille jäitä nostettiin ainakin kolmesta eri järvestä eli Kaihtosta, Riihijärvestä ja Parvilahdelta. Jäät ajettiin järviltä tiloille resloilla ja letkassa oli ainakin kolmen tilan hevoset.

 

 

Totesinkin jo, että jäät säilöttiin purukasassa varjoisassa paikassa, joka ei ollut aurinkoinen, jotta jäät säilyivät syksyyn saakka.  Yleensä puruja haettiin jäiden päälle aina jäännoston aikoihin ja näin meneteltiin, jotta jäiden päällä olisi ollut riittävästi eristettä eli sahanpuruja.

 

 

Kesällä jäidennouto oli lasten hommaa ja pyrinkin aina iltalypsyn aikana olemaan riittävän kaukana, jotta äitini ja isäni komennot jäiden noutamiseksi eivät olisi tavoittaneet minua – huonolla menestyksellä, sillä kyllä huudot minut tavoittivat.

 

Jäät lohkottiin rautakangella pieniksi paloiksi ja ne huuhdottiin kaivovedellä puhtaiksi sahanpuruista – iltalypsykohtainen jääannos oli sellainen, joka mahtui sinkkiämpäriin.

 

 

 

******************

 

 

Jäidennosto-operaatioon liittyi monesti kunnon harjakaiset, joihin oli aineksia saatu eläinlääkärin kirjoittamista pirturesepteistä ja joskus miedompana juomana oli myös sahtia.

 

 

Raskaat työt vaativat joskus vähän raskaammat irtiotot!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli vielä 1960-luvulla pienen maitotilan jokatalvista puuhaa

Perjantai 28.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Nykyään maitotiloilla on vähintään 40 – 60 lypsylehmää ja niistä lypsetty maito jäähdytetään ja säilytetään keräilyä odottamassa tilatankeissa.

 

 

Maidontuotantotilojenkin kohdalla rakennemuutos on edennyt vinhaa vauhtia, sillä vielä 1970-luvun alussa pienten maitotilojen maito jäähdytettiin sähkökäyttöisillä maidonjäähdyttimillä.

 

 

1960-luvulla pienillä maitotiloilla ei ollut maidonjäähdyttimiä ja silloin maidot jäähdytettiinkin jäillä.

 

 

******************

 

 

Jäidennosto talvella oli naapuruston yhteinen ponnistus, sillä homma sujui parhaiten, kun jäidennostoon osallistui ainakin puolenkymmentä tilaa.

 

 

Jokaisella tilalla oli metsän tai rakennusten katveessa sahanpurukasa, jossa talvella järvestä nostetut jäät varastoitiin.

 

 

Jäävaraston paikka lapioitiin käyttökuntoon syksyllä ennen pakkasten tuloa siten, että varastokuopan koko oli suuruusluokkaa 5 x 4 metriä.

 

 

Jäiden sahaaminen suoritettiin jääsahalla, mutta kokkapuheissa monta kertaa mainittua alasahaajaa ei ollut!

 

 

Moottorisahojen yleistyessä jäiden sahaamisessa käytettiin niitä, mutta moottorisahojen liian lyhyiden laippojen vuoksi silloinkin tarvittiin tavallista jääsahaa.

 

 

Sahatuista lohkareista pari ensimmäistä työnnettiin jään alle, jotta jäälohkareitten vetäminen jäälle onnistui.

 

 

Jäälohkareet olivat kooltaan 60 senttiä leveitä, noin metrin mittaisia ja niin paksuja kuin oli jään paksuus.

 

 

Lohkareet vedettiin jäälle tarkoitusta varten tehdyllä puusta tehdyllä kelkalla, joka laitettiin vedessä lohkareen alle ja vedettiin hevosvoimin jäälle.

 

 

Jäiden nostaminen oli talojen yhteistoimintaa ja jäällä saattoi olla kuutisenkymmentäkin lohkaretta odottamassa kuljettamista eri tilojen jäävarastoille.

 

 

Meille ja lähinaapureille jäät nostettiin aluksi Parvilahdelta, sitten Kaihtonjärveltä ja lopuksi Riihijärveltä.

 

 

Jäidennosto oli kyläkunnan isännille raskasta, mutta mieluisaakin työtä, sillä sen jälkeen he pitivät jäidennostoharjakaiset, joissa nautittiin sahtia ja kenties myös pirtua.

 

 

Pirtua isännät olivat saaneet reseptilääkkeenä eläinlääkäriltä joko ”kääreisiin” tai utaretulehduksen läpikäyneen lehmän jälkihoitoon!

 

 

Harmillista isäntien kannalta, että viime aikoina eläinlääkärit määräsivät pirtuun sekoitettavan mentholia – no, eihän se tahtia liiemmälti haitannut, mutta oli kuitenkin pienoinen jarru!

 

 

-Esko Erkkilä-