Viron miehittäjä hävitti vuonna 1940 Vapaussodan muistomerkin Rakveressä

Keskiviikko 25.5.2016 - -Esko Erkkilä-

Puhun kokemuksesta, kun totean, että Rakveressä käydessään kannattaa varata yksi kokonainen päivä kaupunkiin tutustumiseen.  Se merkitsee, että Rakveressä pitää olla samalla matkalla vähintään kaksi yötä.

 

 

 

 

Osoitteessa L. Koidula tn, 12 A sijaitseva Vapaussodan muistomerkki paljastettiin 30. elokuuta 1925.

 

 

Patsaan kuusiportaisen betonijalustan valmisti rakennusmestari Reinhold Veigel rakennusinsinööri Ferdinand Gustav Adoffin johdolla.

 

 

Pronssivalokset tehtiin Italiassa kuvanveistäjä Amandus Adamsonin mallien mukaan.

 

 

Muistomerkin kokonaiskorkeus oli yli 8,5 m, pronssivalosten korkeus noin 2 m.

Muistomerkissä oleva teksti kuuluu näin:

Vapadussojas langennuile

eli vapaasti suomentaen "Vapaussodassa kaatuneille".

 

 

Neuvostomiehittäjät tuhosivat muistomerkin syksyllä 1940.

 

 

Nykyinen patsas, entisen patsaan kopio, paljastettiin 30. elokuuta 1992 – kahden paljastuspäivän väliä oli siis tasan 67 vuotta!

 

 

Nykyisen patsaan tekivät kuvanveistäjä Lembit Palm ja arkkitehti Kuno Raude.

Muistomerkki on korjattu vuonna 2004.

 

 

 

 

Patsaan jalustaan on kiinnitetty vuonna 1999 kivilaatta, jossa on 31 suomalaisen kaatuneen taistelijan nimet ja kivilaatan otsikkotekstinä lukee

 

 

Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko

taisteli pohjoisrintamalla 1919

 

 

Kivilaatan allekirjoituksena on

 

 

Nurmon kunta

Lapuan kaupunki

Suomen opetusministeriö

Lapuan Viro-Suomi seura

 

 

 

Kunnia niille suomalaisille, jotka taistelivat Viron itsenäisyyden puolesta Viron vapaussodassa 1918 – 1920 ja kiitokset niille suomalaistahoille, jotka vuonna 1999 kiinnittivät kunnialaatan Viron vapaussodassa Rakveren tienoilla kaatuneille suomalaissotilaille.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Henkilöitä Viron itsenäistymisprosessissa

Keskiviikko 23.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Viro saavutti ensimmäisen itsenäisyytensä Tarton rauhassa 2. helmikuuta 1920.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaan Museossa Kuressaaren Piispanlinnassa on useitakin muotokuvaveistoksia Viktor Kingissepp´stä.

 

 

Viktor Kingissepp syntyi 1888 ja kuoli 1922 Tallinassa. Hän oli virolainen bolsevikki, Viron kommunistisen puolueen perustaja ja sen johtaja.

 

Viktor Kingissepp kohtasi Neuvosto-Venäjän oloissa tavanomaisen kohtalon, sillä hänet teloitettiin 5.5.1922.

 

Viron toisessa maailmasodassa miehittänyt Neuvostoliitto kuitenkin arvosti Kingissepp´ä ja Saarenmaan ainoa kaupunki Kuressaari sai kantaa nimeä ”Kingissepa” vuodesta 1952 –> vuoteen 1988.  Sen jälkeen Kuressaari on taas saanut olla Kuressaari!

 

 

 

 

 

 

Virossa ilmeisesti arvostetaan Nikita Sergejevitš Hruštšov´a, sillä hänen kuvansa on Saarenmaan Museossa tärkeällä paikalla.

 

Hruštšov oli Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja 1958 – 1964.

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että Lydia Koidulalla (1843 – 1886) ei ollut välitöntä roolia Viron kummassakaan itsenäistymisessä, mutta kansakunnan idoli kun oli, oli hänen roolinsa molemmissa itsenäistymisissä merkittävä.

 

 

 

 

 

 

Lennart Meri – jonka vaalijuliste presidentinvaaleissa on tässä – omaa keskeisen roolin Viron toisen itsenäistymisen toteuttamisessa.

 

 

Sain kerran nähdä Lennart Meren, kun hän oli valtiovierailulla Suomessa.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaan Museossa on nähtävissä asiakirja, jonka ovat allekirjoittaneet Lennart Meri ja Boris Jeltsin sen takeeksi, että Viro on itsenäinen tasavalta.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaan Museossa Kuressaaren Piispanlinnassa on kuva myhäilevästä Mihail Sergejevitš Gorbatšov´sta, jonka valtakausi Neuvostoliiton johdossa lopulta varmisti Viron itsenäisyyden.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

 

 

Mikä lasinen esine?

Sunnuntai 10.2.2013 - -Esko Erkkilä-

 

Lydia Koidulan museossa Pärnussa on esillä tämä lasinen esine.

 

Tiedätkö mikä se on?

 

************* 

 

 Lydia Koidula oli  1843 – 1886 elänyt virolainen kirjailija ja Viron kansallisrunoilija.

 

 

 

 

Koidula syntyi Pärnussa ja sen vuoksi siellä sijaitsee Lydia Koidulan museo. 

Museo sijaitsee Pärnu-joen toisella puolella kuin kylpylät ja sen vuoksi museo ei pysty kertomaan suurista kävijämääristä.

Museon osoite on Jannseni 37.

Poikkesimme työkaverini kanssa museossa tammikuun 25. päivänä ja vieraskirjan mukaan olin tänä vuonna museon 13. vierailija!

 

 

 

Museoon saapuessaan vieras tulee ensiksi luokkahuoneeseen, jossa Pärnun Ulejoen lapset aloittivat koulutyönsä uutuuttaankiiltävillä koulunpenkeillä vuonna 1850. Opettajana lapsilla oli silloin seitsenvuotiaan Lydian isä J. V. Jannsen.

 

 

 

Luokassa on yhä edelleen opettajanpönttö ja kokeilin, että millaiselta tuntuu olla kansankynttilä.

 

 

 

Luokan opetusvälineisiin kuuluu suuremman kokoinen helmitaulu.

 

 

Luokkahuoneen sivuhuoneessa esitetään Pärnu Postimees –lehden toimitushuone, jossa Lydia Koidulan isä J. V. Jannsen päätoimitti lehteä.

 

 

 

Jannsenin perheen ruokailuhuone antaa kuvan perheen elämänmenon arjesta.

Huomaathan jutun ensimmäisessä kuvassa olevan lasiesineen?

 

 

 

Lydia Koidulan voimanvuosina hänestä tehty kipsiveistos kertoo pelottomasta ja ylväästä kansallisrunoilijasta.

Nämä piirteet ovat meille kaikille tulleet tutuiksi Viron sadan kruunun setelistä!

 

 

 

Lydia Koidula joutui miehensä työn vuoksi muuttamaan Kronstadiin.

Koidulan viimeiset vuodet kuluivat syöpään sairastumisen jälkeen Kronstadissa ja museon perimmäisen huoneen kalustus sekä runoilijan sairashuoneen raskas tunnelma kuvastavat lahjakkaan runoilijan viimeisiä vuosia.

 

 

**********

 

Niin se kysymys lasisen esineen käyttötarkoituksesta:

 

Lasiesine on kärpäsenpyydys.

 

Kärpänen pääsee lasiesineen alle, sillä esineen jalat pitävät ”maljaa” sopivasti koholla pöydän pinnasta.

 

Kärpänen pääsee esineen sisälle, mutta sen on jokseenkin mahdoton päästä sieltä pois, sillä pyydyksen muotoilu tekee poispääsyn mahdottomaksi.

 

Tiedän kokemuksesta, että näitä lasisia kärpäsenpyydyksiä on myös Suomessa - jos onnistaa, niin ehkä sellaisen voi hankkia joltain kirpputorilta! Olisikohan niitä virolaisilla kirpputoreilla?

 

 

*********

 

 

Olen nyt tutustunut Lydia Koidulan Pärnussa sijaitsevaan museoon kahdesti ja suosittelen siellä käymistä kaikille Pärnussa kylpylälomaa viettäville suomalaisille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Isän ja tyttären patsaat samassa kaupungissa

Lauantai 9.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Lienee harvinaista, että isällä ja tyttärellä on molemmilla erilliset muistopatsaat. Vielä harvinaisempaa on se, jos patsaat sijaitsevat samassa kaupungissa.

 

Pärnussa näin on, sillä isän eli Johann Valdemar Jannsen´n patsas ja tyttären Lydia Koidulan patsaat sijaitsevat kaupungissa.

 

 

 

Johann Voldemar Jannsen´n patsas sijaitsee Pärnussa Rüütli-kadun varrella. 

Johann Jannsen oli virolainen runoilija ja lehtimies joka eli 1819 – 1890. 

Jannsen perusti Pärnu Postimees –lehden ja sillä oli merkittävä vaikutus Viron kansallistunteen vahvistamisessa.

 

 

 

Sanotaan, että Johann Jannsen´n patsaan kirjaa kosketellessa koskettelijan tietomäärä kasvaa ja tässä näkyy, että pyrin kasvattamaan tietomäärääni!

 

 

 

Johann Voldemar Jannsen´n tytär Lydia Jannsen – myöhemmin Lydia Koidula – kohosi merkittäväksi henkilöksi Virossa. 

Lydia Koidulan patsas sijaitsee Koidula-puistossa Pärnussa. 

Lydia Koidulasta (1843 – 1886) kehittyi Viron kansallisrunoilija ja…

 

 

 

…hänet ehdittiin ikuistamaan ensimmäisenä ja ainoana naisena Viron ”sada krooni” seteliin.

 

Vuonna 1871 Lydia Koidula matkusti Suomeen ja tapasi tällä matkallaan mm. J.V. Snellmanin, Elias Lönnrotin sekä Yrjö Koskisen.

 

Johann Voldemar Jannsen ja hänen tyttärensä Lydia Koidula ovat henkilöitä, joiden muistopatsaisiin kannattaa Pärnussa käydessä tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kahdeksassatoista vuodessa ruplasta euroon!

Perjantai 31.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Saamme olla todistamassa erästä merkittävää tapahtumaa keskiyöllä – eteläinen naapurimaamme Viro siirtyy euroaikaan.

Saavutus on hatunnoston arvoinen, sillä Viron tie ruplasta euroon taittui kahdeksassatoista vuodessa.

Muutokseen sisältyy paljon haikeutta, sillä Viron oma raha – kruunu – jää muistojen joukkoon.

Viron liittymisessä on nähtävä useita näkökohtia.

Se on luottamuksen osoitus euroa kohtaan, mutta se on nähtävä myös Viron pyrkimyksenä irrottautua kaikesta entisestä. Neuvotomiehitys oli kova paikka virolaisille - he kestivät sen, mutta nyt he haluavat monin eri tavoin osoittaa muulle maailmalle suuntautuvansa länteen.

Euroon liittyminen on kolmas suuri voimannäyttö neuvostomiehityksestä vapautumisen ja uudelleen itsenäistymisen jälkeen; EU:hun ja Natoon liittymiset olivat kaksi ensimmäistä!

Olen käynyt Virossa muutaman kerran vuodessa ja tulen jättämään itselleni muistoksi ainakin Lydia Koidulan kuvalla varustetun sadan kruunun setelin.

Lydia Koidulan museo ja Pärnun torin lähellä sijaitseva muistopatsas kuuluvat toivottavasti kaikkien Pärnussa vierailevien suomalaisten käyntikohteisiin. Museosta en ole lainkaan varma, sillä perin vähän sen vieraskirjassa oli suomalaisnimiä, kun siellä pari vuotta sitten vierailin.

Kaikissa virolaisissa eurokolikoissa on kuvattuna Viron kartta. Manner-Viron lisäksi siinä näkyvät selvästi Hiidenmaa ja Saarenmaa sekä myös Viron pikkusaaret. Virolaiset ovat saaneet kolikkoihinsa hyvin kuvattua oman maansa.

Suomen Rahapaja voitti Viron eurokolikoiden valmistamisesta käydyn tarjouskilpailun. Vantaalla on valmistettu tänä vuonna yhteensä 194 miljoonaa kappaletta Viron eurokolikoita.

Yhteen euroon tarvitaan 15,6466 Viron kruunua – Viron kruunun lyhenne on EKK.

Viron toimenpiteet eurokelpoisuuden saavuttamiseksi ovat kunnioitettavat. Tiukka taloudenpito mahdollisti euroon liittymisen.

Viron siirtymisaikataulu euroon liittymisessä on nopea, sillä muutokselle on tavallisen kansalaisen vinkkelistä katsellen ainoastaan kahden viikon siirtymäaika.

On toki muistettava, että Virossa on kaikki hinnat pitänyt jo pitkän aikaa ilmoittaa kruunujen lisäksi myös euroissa, joten eurotuntumaa on haettu.

Suomalaisten ja virolaisten yritysten kesken hinnoittelu on tapahtunut jo vuosia europohjaisesti – ainoastaan kauppasopimusten tekninen toteuttaminen on tapahtunut kummankin maan virallisten valuuttojen puitteissa.

On muuten todettava, että myös esim. tanskalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, islantilaisten ja osin jopa venäläisten yritysten kanssa suomalaiset yritykset ovat jo useita vuosia käyttäneet hinnanmäärityksessä pääosin euroa.

Venäläisyritykset nojautuvat tietyiltä osin edelleenkin dollareihin hinnanmäärityksissä. Dollaripohjaiset kauppasopimukset ovat tuoneet kuluneiden vuosien aikana ”ylläreitä”, jos valuuttoja ei ole kaupanteon hetkellä fiksattu.  

Toivottavasti virolaisten pelot hintojen kohoamisesta euroon liittymisen vuoksi osoittautuvat aiheettomiksi.

Toivotan Viron tervetulleeksi euro-perheeseen!

 

-Esko Erkkilä-