Viipalekurkkuja herkkukurkkujen reseptillä!

Keskiviikko 21.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Hellesäät yllättivät ja avomaankurkut kasvoivat poikkeuksellisen nopeasti korjuukuntoon tai oikeastaan korjuukunnon ylikin.

 

 

Hätä ei ole kuitenkaan kummoinenkaan, sillä ryhdyimme Rouvan kanssa pikaisesti avomaankurkkujen säilöntähommiin ja säilöntämenetelmäksi valitsimme sen, että teimme viipalekurkkuja herkkukurkkujen reseptillä!

 

 

Aineksina olivat oman pellon avomaakurkkujen lisäksi omat piparjuuret sekä omat valkosipulit!

 

 

 

Avomaankurkut ehtivät kasvamaan hieman ylisuuriksi, mutta ylisuuri koko ei haittaa viipalekurkuksi valmistamista.

 

 

 

Mökkitontilla on muutamassa paikassa piparjuurta ja…

 

 

 

…sitä piti lapiolla kaivaa muutama isohko juurenmötkäle.

 

 

 

Juurenmötkäleistä sai kuorimalla muutaman liemeen makua antavan piparjuuren!

Piparjuuren kuorintatähteitä ei kannata laittaa kompostiin vaan ne pitää kaivaa sopivaan paikkaan, sillä niistä kasvaa uusia piparjuuriyksilöitä!

 

 

 

Valkosipulit ovat ehtineet korjuukuntoon ja ne kuuluvatkin herkkukurkkujen vakioraaka-aineiksi!

 

 

 

”Viipalointikoneena” meillä on tavallinen viipalointilauta ja sen käytössä on oltavakin varovainen, jotta viipalointia tapahtuu vain kurkuille!

 

 

Ennusmerkit näyttävät, että viipalekurkkuja pitää valmistaa vielä monena päivänä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt ne ovat suojassa - vai ovatko sittenkään!

Sunnuntai 27.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Meillä on jo pitkä perinne, että juhannusvieraiden kanssa levitämme rastasverkot mansikkamaidemme päälle ja niin tapahtui myös eilen.

 

 

 

Juhannus on nyt ”takalaidassa” eli tavanomaista myöhemmässä ja se lienee ainakin osasyy sille, että raakileita oli rastasverkkojen levittämisen aikaan runsaasti.

 

Satonäkymät ovat siis hyvät, mutta satohan on vasta sitten korjattu, kun marjat ovat ropposessa!

 

 

 

Mansikkamaamme ei ole suurensuuri, mutta hyvin siitä saatu sato riittää omaan tarpeeseen ja kyllä siitä liikenee jokunen marja myös vakituisille asiakkaillemme.

 

 

 

Kesän ensimmäisen mansikan saaminen on aina pienoisen juhlahetken paikka ja tänä vuonna tuo juhlahetki ajoittui eiliselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Valkosipuli menestyy näköjään ilman katettakin!

Maanantai 21.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Meillä on kokemusta valkosipulin kasvattamisesta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja aina aikaisemmin olemme käyttäneet lehti- ja ruohokatetta valkosipulirivien välissä.

 

On selvää, että katteen käyttäminen olisi kuin rahan pankkiin laittamista, sillä seuraavina vuosina tämänvuotinen kate parantaa viljelymaan rakennetta ja ravinnepitoisuutta seuraaville vuosille.

 

Myös nyt keväällä katetta oli hankittuna valkosipulimaan äärelle, mutta jostain syystä sen levittäminen riviväleihin ei toteutunut – laiskuutta varmaan!

 

 

 

Katteen puuttuminen ei näytä kuitenkaan haittaavan valkosipuleiden kasvamista, sillä hyvältä näyttää.

 

 

 

Varsinainen valkosipulimaa meillä on nyt pieni, mutta sen lisäksi on kasvamassa edellisvuoden mailla syksyllä korjaamatta jääneitä valkosipuleita, jotka nyt saavat näyttää satotasonsa – saas nähdä, että miten käy!

 

 

 

Nykyiset hellesäät merkitsevät, että kaikkien trekoolikasvien sadettamisesta on huolehdittava ja tässä valkosipuli ei tee mitään poikkeusta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä parhaimmat onnitteluni Puolustusvoimille ja tänään ylennyksen sekä kunniamerkit saaneille!

Perjantai 4.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä on mielestäni kolmen tärkeimmän liputuspäivän joukossa, sillä vain Itsenäisyyspäivän sekä Äitienpäiväliputukset kuuluvat samaan sarjaan!

 

Kesäkuun 4. päivällä on ylväs historia, sillä se on Suomen marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheimin syntymäpäivä – Mannerheim syntyi 4.6.1867.

 

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä useat reserviläiset saavat ylennyksen ja monille myönnetään silloin kunniamerkkejä.

 

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä on minulle suurimerkityksellinen, sillä silloin saan ilmoittautua vanhimmalle pojalleni näin:

 

”Herra kapteeni, yliluutnantti Erkkilä ilmoittautuu!”

 

Mieluusti olen sotilasarvoissa yhtä pykälää alempi kuin esikoisemme!

 

*********************

 

 

Ansiomerkeistä se, että Pirkanmaan Agrologit ry on joskus takavuosina ehdottanut minulle Suomen Valkoisen ruusun ansioristiä (SVR Ar) ja sen on silloinen Tasavallan Presidentti minulle myöntänyt.

 

 

******************

 

Suomessa on kaksi ritarikuntaa eli Suomen Valkoisen ruusun ritarikunta ja Suomen Leijonan ritarikunta.

 

Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan on perustanut valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim isänmaan palveluksessa ansioituneiden kansalaisten ja ulkomaalaisten palkitsemiseksi – Mannerheim antoi ritarikunnan perustamiskirjan 28.1.1919.

 

Suomen Leijonan ritarikunnan perusti Tasavallan presidentti Risto Ryti 11.9.1942 antamallaan asetuksella.

 

Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkki on aina korkeampi kuin vastaava kunniamerkki Suomen Leijonan ritarikunnassa ja se johtuu siitä, että Suomen Valkoisen ruusun ritarikunta on vanhempi kuin Suomen Leijonan ritarikunta.

 

Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi eli tuo minulla oleva SVR Ar on ansiomerkkien listalla sijalla 29. Kunniamerkkejä on kaikkiaan 84 ja arvokkain niistä on Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen.

 

-Esko Erkkilä-

Kamerakierros mökkitontilla sateiden välissä!

Sunnuntai 23.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Sadetta on riittänyt ja sääennusteiden mukaan tulee riittämäänkin, mutta näihin saakka luonto on kiittänyt kosteista kasvuolosuhteista.

 

Tein pari päivää sitten pienen kamerakierroksen mökkitontilla ja tarkoitukseni oli tallentaa kameran muistikortille kevään ensitulokkaat; tässä kamerakierroksen antia!

 

 

 

Rentukka

 

 

 

Lehtolemmikki

 

 

 

Vuohenjuuri

 

 

 

Esikko

 

 

 

Valkovuokko

 

 

 

Tulppaaneja on useitakin eri tyyppejä, mutta tässä tämmöinen.

 

 

 

Yksinäinen voikukka voi olla kaunis…

 

 

 

…ja miksei myös ”voikukkapelto”, vaikka ei mikään ylpeydenaihe olekaan!

 

 

 

Kylmänkukka

 

 

 

Helmihyasintti

 

 

-Esko Erkkilä-

Valkosipulimaa kaipaa nyt kosteutta!

Keskiviikko 5.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Loppuviikolle on ennustettu lumisateita ja nyt ne ovatkin toivottuja ainakin valkosipulimaan osalta, sillä kuivuus vaivaa.

 

 

 

Valkosipulit pitää istuttaa syksyllä ja hyvin ne ovatkin talvehtineet, mutta nyt kaivataan pikaisesti sadetta joko vetenä tai lumena.

 

 

Sääennusteet ovat jo usean päivän ajan luvanneet loppuviikolle lumisateita ja kovasti toivonkin, että lumisade-ennusteet toteutuvat.

 

Olen toki lannoittanut valkosipulit, mutta eihän lannoitteiden ravinteet kuivassa maassa mihinkään liukene ja sen vuoksi naatit alkavat kellastua.

 

 

Hommahan olisi sillä hoidettu, että olisin laittanut sadetuslaitteet pelittämään, mutta on mukamas ollut muita kiireitä.

 

 

 

Kuivuudesta on se hyvä puoli, että peruna- ja sipulimaiden jyrsiminen on onnistunut hyvin ja nyt vaan pitää pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan varhaisperunan sekä myös sipulien istuttamiseen.

 

**********************

 

Tällä viikolla valkosipulimaan kastelu joko lumisateen kautta tai sadettamalla ja ensi viikolla varhaisperunan sekä sipulien istuttaminen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat niin terhakkaassa kasvussa, että ne ansaitsivat eilen kunnollisen kevätlannoituksen!

Torstai 22.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Omaan valkosipuleiden kasvatuksesta parinkymmenen vuoden kokemuksen ja tiedän, että valkosipulit pitää istuttaa kasvupaikalleen syksyllä.

 

Viime syksynä istutin valkosipulit aivan uuteen paikkaan ja nyt ne näyttävät lähteneen kasvamaan oikein hienosti.

 

 

 

Ehdimme viime kesänä tekemään Viroon perinteisen Kyröläismatkamme ja siltä matkalta ostin tarvittavat valkosipulin siemensipulit.

 

 

 

Valkosipulit ovat kasvaneet niin terhakasti, että ne ansaitsivat eilen kunnollisen kevätlannoituksen.

 

 

 

Lannoittamisen jälkeen harasin valkosipulimaan ja nyt hartaasti odotan niitä vesisateita, joita säätieteilijät niin vankasti lupaavat!

 

 

-Esko Erkkilä-

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset ja Stihl-moottorisaha - niillä polttopuita syntyy!

Sunnuntai 11.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Meillä on polttopuun kulutus melkoinen, sillä takan lisäksi lämmitämme saunankiukaan joka päivä ja kun sekin lämpiää puilla, niin puita tarvitaan.

 

Onneksi omassa metsässä riittää polttopuita, mutta jonkinmoinen urakkahan se on kuljettaa polttopuupöllit Viljakkalasta Tampereelle.

 

Nyt korona-aikana on ollut hyvää aikaa puuhastella polttopuiden tekemisessä ja se on onneksi työtä, jossa näkee työnsä tulokset!

 

 

 

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset sekä Stihl-moottorisaha ovat olleet ne työkalut, joilla polttopuita on syntynyt.

 

 

 

Suurimmat pöllit ovat olleet yli 100-vuotiaita ja halkaisijaltaan 45 senttiä.  Onneksi sen verran on vielä ruista ranteessa, jotta ei ole tarvinnut turvautua moottorisahaan pöllien ”halkomisessa”!

 

 

 

Osan pölleistä sahasin oikeaan mittaansa vasta omakotitalomme ”polttopuurantteella”!

 

 

 

Takkaan ja saunanpesään sopivat klapit ovat niin lyhyitä, että pinojen tueksi piti laittaa useamman pinon läpimeneviä tukipuita.

 

 

 

Joissakin järeissä koivupölleissä oli komeaa lainekoivua, mutta kyllä myös ne menivät polttopuiksi – olishan ne olleet puusepille mainiota raaka-ainetta!

 

 

 

Tasan yhdeksän pinokuutiometriä pieniksi pilkottuja klapeja oli saalis ja kyllä niillä hyvinkin ensi talvi pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Taitaa jäädä haaveeksi!

Maanantai 18.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen jo puolentoistakymmentä vuotta osallistunut joka kesä hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen järjestämille Kyröläismatkoille Venäjälle, Baltian maihin sekä Puolaan.

 

Arvostan, että saan olla kenraalin ”vastaväittelijänä” matkojen suunnittelussa.

 

Koronaongelmat haittasivat jo viime kesän matkaa, mutta saimme sen suoritettua kaikella kunnioituksella.

 

Nyt koronaongelmat näyttävät entistä suuremmilta, mutta matkarunko on kuitenkin ensi kesällekin jo kasassa.

 

********************

 

Olemme monena kesänä suunnitelleet matkamme suuntaamista ainakin yhden päivän osalta Valko-Venäjälle Minskiin, mutta ensimmäisellä yrityskerralla kiinnostuneita oli liian vähän ja kahdella viimeisimmällä kerralla kohdemaan ongelmat estivät matkan toteutumisen.

 

On selvää, että ensi kesän matkasuunnitelmissamme ei ole Valko-Venäjällä poikkeamista, sillä maan tilanne on perin epävakaa.

 

Toki ensi kesän matkustaminen jopa Baltian maihin on epävarmaa, sillä koronatilanne on niin paha.

 

Olishan se ollut mukavaa joskus päästä käymään Valko-Venäjällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viimeisetkin veteraanit saivat huhtikuussa 2019 Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkin

Perjantai 8.1.2021 klo 21.03

Jatkan tänään piironginlaatikossamme olevien kunniamerkkien ja ansiomitalien esittelyä, kun esittelen Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin.

 

 

 

 

 

Kyseisen mitalin on saanut vaimoni isä ja samanlaisen mitalin saivat presidentti Sauli Niinistön luovuttamana Kansallisena veteraanipäivänä huhtikuussa 2019 kaikki ne veteraanit ja rintamalotat, jotka sitä tai saman ritarikunnan korkeampaa kunniamerkkiä eivät olleet aikaisemmin saaneet.

 

Presidentti Niinistö myönsi tuolloin tämän mitalin yli 3.000 sotaveteraanille ja rintamalotalle, mutta vain 25 veteraania oli tuolloin paikalla henkilökohtaisesti noutamassa mitaliaan.

 

Vaimoni isälle tuo kunniamerkki on myönnetty varsin kauan sitten, sillä hän kuoli jo vuonna 1970.

 

 

-Esko Erkkilä-

Vapaudenristin Ritarikunta on Suomen vanhin ritarikunta

Torstai 7.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Vapaudenristin ritarikunta on yksi kolmesta Suomen ritarikunnista ja se on ritarikunnista vanhin.

 

Vapaudenristin ritarikunnan historia liittyy Suomen itsenäistymiseen. Vapaudenristi ja Vapaudenmitali perustettiin Suomen Senaatin päätöksellä 4.3.1918. Sotilasansioritarikunnaksi Vapaudenristin ritarikunta määrättiin asetuksella 16.12.1940. Tasavallan Presidentti, Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim vahvisti Vapaudenristin ritarikunnan ohjesäännön asetuksella numero 550/18.8.1944, joka on yhä voimassa.

 

 

Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarina on Tasavallan Presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Ritarikunnan suurmestarin apuna toimii ritarikunnan hallitus, johon kuuluu kansleri, varakansleri, sihteeri ja rahastonhoitaja. Toimihenkilöinä ritarikunnalla on Pääesikunnan asettama yhteysupseeri ja sihteeri.

 

Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat: Vapaudenristin suurristi, 1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen, 1. luokan Vapaudenristi, 2. luokan Vapaudenristi, 3. luokan Vapaudenristi, 4. luokan Vapaudenristi, 1. luokan Vapaudenmitali, Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali, 2. luokan Vapaudenmitali sekä Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali.

 

 

Viime sotiemme 1939 – 1945 aikana jaettiin noin 573 000 Vapaudenristin kunniamerkkiä. Näistä Vapaudenristejä oli noin 90 000 ja Vapaudenmitaleja noin 483 000. Sotien jälkeen Vapaudenristin kunniamerkkejä on jaettu rajoitetusti. Vuosina 1946 - 2006 on jaettu noin 2500 Vapaudenristin kunniamerkkiä, joista Vapaudenristejä noin 1100 ja Vapaudenmitaleja noin 1400.

 

Vaimoni isän jäämistössä on Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali…

 

 

 

 

 

 

…ja oletan, että tuo ansiomitali on hänelle myönnetty jo sotien aikana, sillä ansiomitalin takapuolelle on kaiverrettu ”Suomen kansalta 1939”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunniamerkin kantamista virtuaalisesti!

Sunnuntai 6.12.2020 - -Esko Erkkilä-

En saanut tänäkään vuonna kutsua Presidentin vastaanotolle Linnaan ja tokihan se koronan vuoksi peruttiinkin.

 

Korvikkeena etsin kirjahyllystämme esille Suomen Valkoisen ruusun ansioristin, jonka olisin laittanut rintapieleeni jos Linnaan olisi käynyt kutsu.

 

 

 

Pirkanmaan Agrologit ry on joskus takavuosina ehdottanut minulle Suomen Valkoisen ruusun ansioristiä (SVR Ar) ja sen on silloinen Tasavallan Presidentti minulle myöntänyt.

 

*********************

 

Suomessa on kaksi ritarikuntaa eli Suomen Valkoisen ruusun ritarikunta ja Suomen Leijonan ritarikunta.

 

Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan on perustanut valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim isänmaan palveluksessa ansioituneiden kansalaisten ja ulkomaalaisten palkitsemiseksi – Mannerheim antoi ritarikunnan perustamiskirjan 28.1.1919.

 

Suomen Leijonan ritarikunnan perusti Tasavallan presidentti Risto Ryti 11.9.1942 antamallaan asetuksella.

 

Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkki on aina korkeampi kuin vastaava kunniamerkki Suomen Leijonan ritarikunnassa ja se johtuu siitä, että Suomen Valkoisen ruusun ritarikunta on vanhempi kuin Suomen Leijonan ritarikunta.

 

Käsitän, että aikoinaan minulle myönnetystä kunniamerkistä Pirkanmaan Agrologit ry ei joutunut maksamaan lunastusmaksua, mutta nykyään lunastusmaksu SVR:n ja SL:n ansioristeistä on 215,00 euroa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Se on valkosipulien istuttamisaika nyt!

Perjantai 9.10.2020 - -Esko Erkkilä-

Lokakuun puolivälin tienoot ovat otollisinta valkosipulien istutusaikaa eli juuri nyt!

 

 

Olemme kasvattaneet valkosipuleita toistakymmentä vuotta ja eilen hoidin niiden istuttamisen ensi vuoden sadonkorjuuta varten.

 

 

 

Olen yleensä kasvattanut valkosipuleita samalla kasvupaikalla, mutta nyt muokkasin istutuspaikan mökkitonttimme parhaalle paikalle ja sillä paikalla ei koskaan ole kasvatettu valkosipuleita eli monokulttuuriviljelyn ongelmaa ei nyt pitäisi olla.

 

 

 

Valkosipuli vaatii kunnollisen peruslannoituksen, mutta kasvun varmistamiseksi kevät- ja kesälannoituksesta on myös huolehdittava.

 

 

 

Käytin 40 sentin riviväliä ja istutuksessa hyödynsin lankkua, jolla kontaten istutin neljä riviä kerrallaan.

 

 

 

Varaamani siemensipulit riittivät lähes 70 rivimetrin istuttamiseen ja niillä sain täsmälleen jyrsimäni alan istutettua!

 

 

Istutuksessa apuvälineenä käyttämäni istutuslankun painuman haraaminen jäi tämän päivän hommaksi!

 

*******************

 

Valkosipulin istuttamisajankohta on aina jonkinmoista arpapeliä, mutta kokemuksesta tiedän, että ei ole minkäänlainen ongelma, jos syksyllä istutetut valkosipulit ehtivät kymmensenttisille ”oraille” ennen talventuloa eli siitä vaan istuttamaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Papuseinältä kesän viimeiset pavut korjuuseen ja pakkaseen!

Lauantai 26.9.2020 - -Esko Erkkilä-

Herneet ja pavut on trekoolimaalta korjattu ja eilen sain viimeiset pavut korjuuseen myös ”papuseinältä” eli vajaan kolme metriä korkealta verkolta, jolla salkopavut kasvoivat!

 

 

 

”Papuseinämme” oli tosiaan kolmisen metriä korkea verkko, jota myöten papukasvustomme kiipeili.

 

 

 

En tullut keväällä merkinneeni muistiini papujen nimeä, mutta lienevät salkopapuja – otan huomioon lukijoitteni korjaavat kommentit!

 

 

 

Komeita olivatten!

 

 

 

Toisella puolella verkkoa oli violetteja papuja.

 

 

 

 

Ja oli mukana myös vihreitä papuja.

 

*********************

 

Keltaiset pavut säilyttävät herkullisen värinsä myös keittämisen jälkeen, mutta violeteilla ja vihreillä pavuilla on se huono puoli, että ne muuttuvat keitettäessä harmaiksi – tämän vuoksi Rouva yhdistikin violetit ja vihreät pavut yhteen keittäessään niitä!

 

*****************

 

 

Eihän ”seinäpapujen” sato suuren suuri ollut, mutta onhan meillä jo muutama sangollinen keltaisia papuja, joten kyllä näillä pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viimeistään nyt on herukkapensaiden syysleikkaamisen aika!

Maanantai 24.8.2020 - -Esko Erkkilä-

On selvää, että herukkapensaat on joka vuosi leikattava ja minä kun olen vankkumaton syysleikkaamisen kannattaja, niin sain tuon tärkeän homman tehtyä eilen.

 

 

Meillä on herukoita – valkoherukkaa, punaherukkaa, viherherukkaa ja mustaherukkaa – muutamalla alueella mökkimaailmassa, mutta tältä ne näyttävät vanhimmalla alueella leikkaamisen jälkeen.

 

Leikkaamisen jälkeen tanner oli kuin sotatannerta, mutta tässä leikatut oksat ovat jo peräkärrykyydillä matkalla kohti polttopaikkaa.

 

Leikatut oksat pitääkin hävittää polttamalla, sillä vain siten niissä piileskelevät taudit ja tuholaiset pystytään tuhoamaan - olen vuosikaudet taistellut mustaherukan äkämäpunkkia vastaan ja yhä se vaan jaksaa vaivata!

 

 

 

Herukkapensaiden leikkaaminen viivästyi minulta ainakin viikon verran, sillä osa pensaista ehti jo etualalla olevan tapaan kellastua; takana oleva pensas on vielä vihreä ja siis sellainen, jollainen leikatun herukkapensaan pitääkin olla.

 

 

Syysleikkaamisen jälkeen jokaiselle herukkapensaalle pitää annostella kourallinen fosforia (P) ja kaliumia (K) sisältävää syyslannosta herukkapensaiden ”talviturkiksi” – pitää muistaa, että typpeä (N) sisältäviä lannoitteita ei pidä syksyllä kasveille antaa.

 

Näillä toimenpiteillä olen luottavainen ensi kesän herukkasatoihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on sipuleiden sadonkorjuun aika!

Lauantai 22.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Sipulit ovat eräs tärkeimmistä puutarhakasveistamme ja nyt on niiden sadonkorjuuaika.

 

Meillä on ollut kasvussa valkosipuleiden lisäksi ryvässipulia, istukassipulia, punasipulia ja hopeasipulia.

 

Ryvässipulia oli vain sen verran, että voi sanoa ja eihän sen satotasokaan ole kummoinenkaan.

 

********************

 

 

 

Sipulisatomme mahtui kolmeen kottikärrylliseen, mutta toki nostamatta jäi ainakin yhden kottikärryllisen verran.

 

 

 

Istukassipuli on sipulinkasvatuksemme kulmakivi, mutta…

 

 

 

…tänä vuonna punasipuli vei satomäärältään kärjen. 

Punasipulilla saadaan ruuanlaittoon värikkyyttä.

 

 

 

Erityisen tyytyväinen olen hopeasipulin satoon, sillä se oli sipulinviljelymme historiassa laadultaan ja määrältään kaikkien aikojen paras!

 

 

 

Esikuivatamme sipulimme viiskerroksisen sipulinkuivurimme verkoilla ja esikuivatuksen jälkeen kuivatus tapahtuu pannuhuoneessa ja varastointi autotallissa.

 

Nyt toivomme mukavia syyspäiviä, jotta sipulit voivat esikuivua mökkimaailmassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt pitäisi ehtiä poimimaan metsässä ja trekooleilla!

Lauantai 8.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Harvoin on luonnonantimista sellaista ruuhkaa ja tarjontaa, kuin on näinä päivinä.

 

Metsät ja trekoolimaat – jopa pihat – ovat täynnä todellista lähiruokaa.

 

Olin alkuviikosta neljä päivää ulkomaanmatkalla ja voi sitä luonnonantimien ruuhkaa, joka nyt painaa päälle!

 

***********

Lakoista eli hilloista eli suomuuraimista näin ”etelän miehenä” en päässyt osalliseksi, mutta olipa hienoa seurata tuttujen hillasaaliita facebookista. Aivan käsittämättömän suuria saaliita!

 

 

*******************

 

 

 

Vadelmaa olemme saaneet suuria määriä ja todellista lähivadelmaa, sillä matkaa poimintapaikoille on ollut vain hieman runsas sata metriä.

 

Vadelmasadon poiminta jatkuu, mutta nyt ne ovat niin rubiininpunaisia, että varisemisherkkyys on suuri.

 

 

 

Herukanpoiminnan aloitin punaherukoista ja niidenkin kohdalla satotaso on hyvä.

 

Alkukesän kuivuuskautena satonäkymät olivat heikot, mutta sateet tekivät herukoille hyvää ja pakastettavaa löytyy puskista.

 

Punaherukoiden jälkeen herukoista on vuorossa valkoherukka, viherherukka ja viimeisenä mustaherukka.

 

 

 

Mökkitonttimme erikoisuus on parikin kantarellipaikkaa, jotka sijaitsevat runsaan kymmenen metrin etäisyydellä verannaltamme.

 

 

 

Kantarellit ovat vielä pieniä, mutta eilen aloitin alueiden kastelun, joten eiköhän niillekin kokoa kerry!

 

 

Onneksi mansikat on saatu pakkaseen, joten niiden osalta ei enää ole suurta murhetta; ai niin onpas, sillä versojen leikkaaminen on sopivana päivänä työlistalla!

 

On tämä sadonkorjuuaika hienoa aikaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuinkahan korkealle humala (Humulus lupulus) pystyy kasvamaan?

Tiistai 4.8.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Entisaikaan kaikilla maatiloilla oli puuliiterin, navetan, aittarakennuksen tai saunan takana humalisto ja niin myös meillä.

 

Humalisto on nyt meiltä hävitetty ja sen paikalla on nurmikko, mutta ehdin sieltä pelastamaan humalantaimia, joista nyt on muodostunut mökkimaailmaamme muutaman yksilön ”humalisto”!

 

Humaliston seipäät eli humalasalot ovat nelisen metriä pitkät, mutta eiväthän sellaiset humalalle riitä ja sen vuoksi humalat tekevätkin noin lyhyiden seipäiden päähän ”hatun” ja hattuun sitten humalankävyt.

 

Kuivattuja humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja niin myös meillä vaikka sahtia tehtiinkin hyvin harvoin.

 

Olen monesti ajatellut, että pitäisi hommata niin pitkät humalasalot, jotta humalakin jäisi toiseksi – jokohan toteutan tuon aatokseni ensi keväänä?

 

Niin, Wikipedia kertoo tuohon otsikkokysymykseeni vastaukseksi, että kuusi metriä!

 

-Esko Erkkilä-

Räkättirastaat ja "paskonärhit" vainoavat punaherukoita, mutta eivät valkoherukoita, viherherukoita ja eivät myöskään mustaherukoita!

Keskiviikko 15.7.2020 - -Esko Erkkilä-

Nyt on aika suojata marjapensaat räkättirastailta ja kaikilta ”paskonärhiltä”, mutta on hyvä tiedostaa, että suojaus verkottamisella on tarpeelliselta vain punaherukoiden osalta.
 
 
Tässä muutama kuva eilen tekemältämme verkottamiselta:
 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

**************************
 
 

 
 

Rehvastelin joskus Paavo Väyryselle…

 

 

 

…että meillä on satakunta herukkapensasta – Paavo palautti minut reaaliaikaan, kun totesi, että hänellä on 10.000 herukkapensasta.

 

 
No, sen jälkeen tiedän, että Paavo on laajentanut herukkaviljelyksiään 20.000 herukkapensaaseen!
 
 
Pitäisköhän suutarin pysyä lestissään; niin kumman suutarin vai ehkä sittenkin kummankin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Minullehan tämä passaa!

Lauantai 14.3.2020 - -Esko Erkkilä-

On se kovaa tämä korona-hössötys, mutta kaikessa kaameudessaan se kyllä minulle passaa.

 

Katselin kalenteriani ja kovin on tullut väljää eilisen ja toissapäivän aikana.

 

Poikkesin toissapäivänä mökkimaailmassa ja jo silloin iski kova kaipaus, että sinne pitäisi päästä.  Tuo tunne vahvistui eilen, kun tuutin täydeltä tuli tietoja uusista rajoituksista.

 

 

 

Mansikkamaalla ei vielä ole puuhasteltavaa, mutta kynnet syyhyvät!

 

 

 

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat terhakoina työntämässä kasvuun!

 

 

 

Herukkapensaat odottavat kevätruiskutuksia, mutta (yö)pakkasten pelossa niitä ei vielä uskalla suorittaa.

 

 

 

Alppiruusut kukkivat täysillä vajaan kolmen kuukauden kuluttua; vai ehtivätkö jo aikaisemmin!

 

 

Vielä kerran:

Minullehan tämä passaa, sillä mökkimaailma odottaa minua!

 

 

-Esko Erkkilä-