Vapaudenristin Ritarikunta on Suomen vanhin ritarikunta

Torstai 7.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Vapaudenristin ritarikunta on yksi kolmesta Suomen ritarikunnista ja se on ritarikunnista vanhin.

 

Vapaudenristin ritarikunnan historia liittyy Suomen itsenäistymiseen. Vapaudenristi ja Vapaudenmitali perustettiin Suomen Senaatin päätöksellä 4.3.1918. Sotilasansioritarikunnaksi Vapaudenristin ritarikunta määrättiin asetuksella 16.12.1940. Tasavallan Presidentti, Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim vahvisti Vapaudenristin ritarikunnan ohjesäännön asetuksella numero 550/18.8.1944, joka on yhä voimassa.

 

 

Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarina on Tasavallan Presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Ritarikunnan suurmestarin apuna toimii ritarikunnan hallitus, johon kuuluu kansleri, varakansleri, sihteeri ja rahastonhoitaja. Toimihenkilöinä ritarikunnalla on Pääesikunnan asettama yhteysupseeri ja sihteeri.

 

Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat: Vapaudenristin suurristi, 1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen, 1. luokan Vapaudenristi, 2. luokan Vapaudenristi, 3. luokan Vapaudenristi, 4. luokan Vapaudenristi, 1. luokan Vapaudenmitali, Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali, 2. luokan Vapaudenmitali sekä Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali.

 

 

Viime sotiemme 1939 – 1945 aikana jaettiin noin 573 000 Vapaudenristin kunniamerkkiä. Näistä Vapaudenristejä oli noin 90 000 ja Vapaudenmitaleja noin 483 000. Sotien jälkeen Vapaudenristin kunniamerkkejä on jaettu rajoitetusti. Vuosina 1946 - 2006 on jaettu noin 2500 Vapaudenristin kunniamerkkiä, joista Vapaudenristejä noin 1100 ja Vapaudenmitaleja noin 1400.

 

Vaimoni isän jäämistössä on Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali…

 

 

 

 

 

 

…ja oletan, että tuo ansiomitali on hänelle myönnetty jo sotien aikana, sillä ansiomitalin takapuolelle on kaiverrettu ”Suomen kansalta 1939”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olisiko Suomen historia jouduttu kirjoittamaan toisin?

Sunnuntai 1.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Tampereen rautatieasemalla on muistoreliefi, jossa kerrotaan tapahtumasta 18.1.1918, joka toisin päättyessään ehkä olisi muuttanut Suomen historiankirjoituksen erilaiseksi kuin nyt on tapahtunut.

 

 

 

 

 

Reliefissä kerrotaan, että tuona päivänä Eino Lähteenmäki pelasti Tampereen rautatieasemalla Carl Gustav Emil Mannerheimin hengen.

 

Mannerheim matkusti 18.1.1918 yöjunalla Vaasaan, jossa hänen piti valkoisten ylipäällikkönä perustaa Valkoinen Armeija.

 

 

Mannerheim matkusti väärennetyllä passilla ja Tampereen rautatieasemaa silloin hallinnoineet kapinalliset epäilivät ”pietarsaarelaisen kauppias Gustav Malmberg´n” henkilöllisyyttä.

 

 

Venäjää taitava rautatievirkamies Eino Lähteenmäki onnistui junanlähettäjänä vakuuttamaan kapinalliset ja juna pääsi jatkamaan matkaansa Haapamäen ja Seinäjoen kautta Vaasaan.

 

 

Eino Lähteenmäki toimi myöhemmin Tampereen klassillisen lyseon rehtorina.

 

 

Reliefi on paljastettu 31.10.2008.

 

 

Tapahtuman taustaksi on hyvä tietää, että junanlähettäjä Lähteenmäen kutsui asiaa selvittämään silloinen asemamies Erik Hjalmar Tuomi.

 

 

Tuomen osuus Mannerheimin pelastamisessa oli niin keskeinen, että hänelle myönnettiin yhdessä Lähteenmäen kanssa sitten aikanaan Vapaudenristi!

 

 

Reliefi sijaitsee Tampereen rautatieasemalle pääovesta sisään tultaessa oikealla Rautatiekadun puoleisella seinällä – poiketkaa katsomassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viron vapaussodan muistomerkin toteuttaminen vei 90 vuotta

Lauantai 6.9.2014 - -Esko Erkkilä-

Viron vapaussota Neuvosto-Venäjää vastaan käytiin vuosina 1918 – 1920 ja siihen osallistui virolaisten vahvistuksena myös suomalaisia.

 

Hanke vapaussodan muistomerkistä virisi Virossa jo vuonna 1919, mutta se toteutui vasta vuonna 2009, kun Tallinnan Vapaudenaukiolle paljastettiin Viron vapaussodan muistomerkki - Vapaudenpatsas.

 

Kävin Vapaudenpatsaalla elokuun 31. päivänä.

 

 

 

 

 

 

Vapaussodan muistomerkki Vapaudenpatsas hallitsee Tallinnan Vapaudenaukiota.

 

 

 

 

 

 

Muistomerkki paljastettiin kesäkuun 23. päivänä 2009 eli tasan 90 vuoden kuluttua siitä, kun hankkeen alkuajatus lausuttiin.

 

Laki muistomerkin pystyttämisestä saatiin aikaan kuitenkin vasta vuonna 1936.

 

Hanke kuitenkin viivästyi toisen maailmasodan sekä sitä seuranneen Viron neuvostomiehityksen vuoksi.

 

Neuvostomiehityksen jälkeen ajatus muistopylväästä sai uudestaan vauhtia ja niinpä järjestettyyn suunnittelukilpaan osallistui yli 40 ehdotusta.

 

Suunnittelukilpailun voitti ryhmä, jonka muodostivat Rainer Sternfeld, Andri Laidre, Kadri Kiho ja Anto Savi.

 

Työryhmän ehdotuksen nimi oli Libertas.

 

Vapaudenpatsaaksi nimetyn muistomerkin huipulla on Viron Vapaudenristi.

 

 

 

 

 

 

Vapaussodan muistomerkin eräs osa on sanat Gustav Suits´n 24.2.1919 julkaisemasta ”Nosta Lippu!” – laulusta.

 

 

 

 

 

 

Viron vapaussodan muistomerkkiä – Vapaudenpatsasta – vartioi kuusi Viron lippua, jotka ylväästi hulmuten tervehtivät satunnaista kulkijaa elokuun viimeisenä päivänä 2014!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ehdotukset Itsenäisyyspäivänä myönnettävistä kunniamerkeistä on tehtävä heinäkuun aikana

Tiistai 19.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Kevättalvi on aikaa, jolloin monet yhdistykset pitävät vuosikokouksiaan.

 

Usein vuosikokouksen ohjelmassa on Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivänä eli joulukuun 6. päivänä myöntämien kunniamerkkien jakaminen yhdistyksen toiminnassa ansioituneille.

 

Toinen merkittävä päivä kunniamerkkien jakamisessa on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä eli kesäkuun 4. päivä.

 

Olen vuosien saatossa ollut osallisena useiden kunniamerkkien anomisessa eri yhdistyksissä ja työyhteisöissä ansioituneille henkilöille. Kokemukseni liittyvät koulukuntani Agrologien Liiton, omakotiyhdistysten sekä yritysmaailmassa kunniamerkkien anomisessa hankittuihin kokemuksiin.

 

Tässä muutamia ruohonjuuritasoisia kokemuksia ja näkemyksiä kunniamerkkien anomisesta:

 

Suomessa on kolme ritarikuntaa eli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta, Suomen Leijonan ritarikunta ja Vapaudenristin ritarikunta.

 

Kokemukseni pohjaavat Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle ja Suomen Leijonan ritarikunnalle tehtyihin kunniamerkkianomuksiin.

 

Mainituilla ritarikunnilla on yhteinen hallitus, jonka Suurmestarina toimii Tasavallan Presidentti.

 

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä myönnettävien kunniamerkkien anominen pitää tapahtua viimeistään huhtikuun 15. päivä ja Itsenäisyyspäivänä myönnettävien kunniamerkkien anomukset on jätettävä viimeistään heinäkuussa.

 

Yhdistyksillä ja yrityksillä kunniamerkkianomukset osoitetaan sille ministeriölle, jonka kiintiöstä kunniamerkkiä aiotaan anoa. Samoin on varmaan myös julkishallinnossa, mutta vastuuministeriötä/vastuuministeriöitä en tiedä.

 

Kunniamerkkien anomuskaavakkeita on saatavana eri ministeriöistä ja niistä keskusjärjestöistä, joiden piirissä hakeminen tulee tapahtumaan.

 

Kaavakkeen täyttämisessä kannattaa panostaa siihen, että kaikki kunniamerkkianomuksen kohdehenkilön ansiot tulevat kirjattua.

 

Tiedän tapauksia, joissa anomuskaavake on täytetty puutteellisesti ja kunniamerkkianomus on sillä kerralla hylätty. Tiedän myös tapauksia, jossa aiemmin hylätty anomus on vuoden tai kahden kuluttua tuonut tuloksen, kun kohdehenkilön ansiot on osattu kattavasti kertoa Ritarikuntien hallitukselle.

 

Vihjeenä ansiomerkkien hakijoille se, että pyydä kohdetta itse kertomaan ne seikat, joissa hän on kunnostautunut. Toteutin bisnesmaailmassa onnistuneesti tätä periaatetta, jonka olen yhdistyksissä toimiessani oppinut. Yritysten henkilöosastot saattavat kauhistella tätä tapaa, mutta oikein toteutettuna se on tehokas tapa.

 

Erityisen tärkeitä ovat vaikkapa partiotoiminnassa, jalkapallon- tai jääkiekon seuratoiminnassa, lentopallojoukkueen vetäjänä ja muissa vastaavissa toimissa hankitut luottamustehtävät! Kolmannen sektorin riennossa osoitettu kansalaiskunto on vahvaa meriittiä kunniamerkkien saamisessa.

 

Minulle on kerrottu ja olen samaa myös itse havainnoinut, että erityisesti julkisessa hallinnossa kunniamerkkien saaminen on työlästä – siellä löytyy aina esimiesportaalta henkilöitä, jotka kokevat alaisille haettavan kunniamerkin piikkinä omassa lihassaan! Myös poliittiset raja-aidat jarruttavat pätevien henkilöiden palkitsemista julkishallinnossa kunniamerkeillä.

 

Samaa joutuu ehkä toteamaan myös yritysten piirissä – toki siellä hakuprosessia hidastaa se, että ei tunneta työntekijän tai toimihenkilön ansioita hänen ”siviilielämässään”.

 

*********

 

Sain pontimen tämän jutun laatimiselle, kun puheenjohdin Pirkanmaan Agrologit ry:n kevätkokouksen viime viikolla ja luovutimme kokouksessamme korkean kunniamerkin yhdistyksemme puheenjohtaja Katariina Pylsylle.

 

 

 

Agrologien Liitto ry:n toiminnanjohtaja Esko Lappalainen lukemassa kunniamerkkiin liittyvää kunniakirjaa…

 

 

 

…ja tässä hän kiinnittää kunniamerkkiä Katariinan rintapieleen.

 

 

 

Pirkanmaan Agrologit ry:n puheenjohtaja, Sastamalan kaupungin maatalousjohtaja Katariina Pylsy Hämeenkyröstä sai Agrologien Liiton anomana Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Katariinan saaman kunniamerkin virallinen lyhenne on SVR I R ja se asettuu kunniamerkkien keskinäisessä arvojärjestyksessä varsin korkealle.

 

Mainittakoon, että puheenjohtajallemme myönnetty ansiomerkki on ”yhden pykälän arvokkaampi” kuin Suomen Leijonan Pro Finlandia-mitali!

 

Onnittelut Katariinalle myös tätä kautta!

 

 

********

 

Kävin Katariinan saamasta kunniamerkistä kipinän saaneena oman kirjahyllyni vitriinillä ja hain sieltä esille runsaat kymmenen vuotta sitten saamani kunniamerkin.

 

 

 

Kyseessä on saman ritarikunnan ansiomerkki kuin Katariinalla, mutta hieman alempiarvoisempi.

Sain aikoinaan Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin, jonka virallinen lyhenne on SVR Ar.

Myös siitä kiitokset kuuluvat Agrologien Liitto ry:lle.

 

 ***********

Kannustan yhdistysväkeä laittamaan kunniamerkkianomukset vetämään. Kunniamerkkien anomiseen liittyy tietysti aina pieni riski, sillä ritarikuntien hallitukset ovat viime vuosina joutuneet hylkäämään ansioituneidenkin kansalaisten kunniamerkkianomuksia.

 

Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta!

 

 

-Esko Erkkilä-