3F:n Portugali

Tiistai 3.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Fado, Futbol ja Fatima muodostavat F3:n Portugalin.

 

 

Olen Portugalin matkoillani tutustunut kaikkiin noihin kolmeen asiaan, jotka ovat tärkeitä Portugalissa ja ovat tärkeitä portugalilaisille.

 

 

Fatima on katolilaisille tärkeä paikkakunta pohjois-Portugalissa.

 

 

Fatima on tunnettu pyhiinvaelluspaikka, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fatiman ilmestyksessä vuonna 1917 kolmelle lapselle; Lucialle, Jacitalle ja Fransescolle.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme emme käyneet Fatimassa, mutta tapasimme eri kohteissa turisteja – pyhiinvaeltajia - jotka olivat juuri käyneet tai olivat menossa Fatimaan.

 

 

Olen saanut kerran aiemmin käydä Fatimassa – huomasin, että googlettamalla ”Esko Erkkilä Fatima” löytyi juttujani vain madeiralaisesta Fatima-bussinkuljettajasta, joka ajoi meitä kyyditessämme kolarin eli en ole lainkaan kirjoittanut tälle saitille juttua Fatima-pyhiinvaelluspaikasta. Pitääpä joskus korjata tuo asia.

 

 

Futbol eli jalkapallo on portugalilaisille tärkeä asia.

 

 

Portugali voitti viime heinäkuussa jalkapalloilun Euroopan mestaruuden, joten tulostakin on syntynyt.

 

 

Emme viime kesän agrologimatkallamme käyneet katsomassa jalkapallo-ottelua, mutta hotellihuoneen televisiosta sitä tuli eri kanavilta ympäri vuorokauden.

 

 

 

Fado on 1820-luvulla Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji.

 

 

Portugalin kolmesta F:stä näimme ja kuulimme fadoa.

 

 

 

Fado on ilmeeltään surumielistä musiikkia, mutta aina sitä kannattaa kuunnella, kun käy Portugalissa.

 

 

Fado merkitsee suomennettuna kohtaloa.

 

 

Fado on vuonna 2011 liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

Meillä ei ollut agrologimatkamme ohjelmassa fado-esitystä, mutta halusimme sellaisen kokea viimeisenä iltanamme Portugalissa ja asia järjestyi mainion oppaamme Mika Palon toimesta.

 

 

 

 

 

Meille esiintyneessä fado-yhtyeessä oli kolme soittajaa,…

 

 

 

 

 

…miessolisti sekä…

 

 

 

 

 

…naissolisti.

 

 

 

 

 

Fado-esitys sai matkaseurueemme hieman surullisen näköiseksi vai oliko surumielisyyden syynä, että pian matkamme läheni loppuaan!

 

 

 

 

 

Vielä hienot pokkaukset ja fado-esitys oli päättynyt.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ja matka jatkui kohti Portoa!

Sunnuntai 1.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Edellisessä agrologien Portugalin matkastamme kertoneessa jutussani laskeuduimme Douro-joessa olevan Euroopan korkeimman sulun eli Carrapatelon läpi kohti Portoa.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus on 35 metriä.

 

 

Jatkoimme matkaa ja nyt ohjelmassa laivalla oli…

 

 

 

 

 

…ruokailu.

 

 

 

 

 

Keittoa eturuuaksi,…

 

 

 

 

 

…kunnon pihvi lisukkeineen ja…

 

 

 

 

 

…hyvä juomavalikoima takasivat onnistuneen ruokailun.

 

 

 

 

 

Carrapatelo-sulussa samassa sulutuksessa kanssamme ollut ”Barcadouro” – alus pysyi kiltisti takanamme, mutta sitten se kiristi vauhtiaan ja…

 

 

 

 

 

…porhalsi vasemmalta ohitsemme.

 

 

 

 

 

Lähestyimme Portoa ja jokilaivaliikenne…

 

 

 

 

 

…oli selvästi vilkastumassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutustoiminta Crestuma-sululla on vilkasta ja…

 

 

 

 

 

…jouduimmekin odottamaan, että…

 

 

 

 

 

…Douro-jokea ylöspäin menevä risteilylaiva oli päässyt pois sulusta.

 

 

 

 

 

Edellisessä sulussa takamanne ollut Barcadouro-alus pääsi Crestuma-sulkuun ennen meitä, mutta kun Crestuma-sulun pituus on 470 metriä, mahduimme vallan hyvin samaan sulutukseen.

 

 

Crestuma-sulun patohanke alkoi vuonna 1976 ja pato valmistui vuonna 1985 – padon omistaa ”Companhia Portuguesa de Producao de Electricidade” –yhtiö; sama yhtiö omistaa myös Carrapatelo-sulun.

 

 

 

 

 

Nelitoistametrinen sulutus onnistui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

 

 

 

 

Seuraava laiva oli jo odottamassa, jotta se pääsisi nousemaan Douro-joessa ”seuraavalle tasolle”!

 

 

 

Portugalissa osataan maanteiden ja moottoriteiden rakentaminen, sillä suuret korkeuserot vaativat hyvää sillanrakennustaitoa.

 

 

Voimme antaa hyvän arvosanan myös Portugalin kanavanrakennustaidolle, sillä Euroopan korkein sulku Carrapatelo ja äsken kokemamme Crestuma-sulku on molemmat rakennettu hyvin toimiviksi.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus 35 metriä ja Crestuma´n sulutuskorkeus 14 metriä merkitsivät, että saimme jokiristeilymme aikana kokea suluissa 49 metrin ”pudotuksen” kohti Atlantia!  "Sulkupudotuksen " lisäksi on huomioitava se pudotus, joka kertyy matkalla ennen sulkuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininkorjuuta Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros´ssa pohjois-Portugalissa

Tiistai 13.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme keskeinen kohokohta oli vierailumme Quinta do Bucheiron viinitilalla, sillä siellä pääsimme tositoimiin eli viininkorjuuseen ja viinirypäleiden polkemiseen.

 

 

Nyt pieni kuvakertomus viininkorjuusta.

 

 

Tavanomainen viininkorjuun ajankohta oli jo ohi, mutta kun tilalla tiedettiin tulostamme, viininviljelyksille oli jätetty korjaamatta meitä varten riittävä ala.

 

 

 

 

 

Rypäletertut irrotetaan viiniköynnöksistä tavallisilla sekatööreillä eli puutarhasaksilla ja niitä oli meille varattuna sakset jokaiselle.

 

 

 

 

 

Hajaannuimme viiniköynnösrivien väliin niin, että vai lakit ja puserot vilkkuivat rivien välissä.

 

 

 

 

 

Rypäletertut olivat houkuttelevan näköisiä viiniköynnöksissä.

 

 

 

 

 

Isäntä varoitteli terävistä oksasaksista, mutta kun me agrologit olemme käytännönläheistä koulukuntaa, meille ei sattunut lainkaan vahinkoja.

 

 

 

 

 

Mukavahan näitä on esitellä!

 

 

 

 

 

Rouva oli oikein tehokas viinirypäleitten kerääjänä.

 

 

 

 

 

Kelpasi näitä maistella!

 

 

 

 

 

Keräilyastioina toimineet muovisangot täyttyivät melkein heti.

 

 

 

 

***************

 

 

Muovisankoihin kertynyt saalis tyhjennettiin ajoväylän reunalla olleisiin muovisaaveihin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka viinitilan vakituiset työntekijät tulivat sitten noutamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Saimme kolmenkymmenen hengen voimin kerättyä tunnin aikana 900 kiloa viinirypäleitä, joista isäntäväki ennakoi saatavan 750 litraa viiniä!

 

 

 

 

 

Palasimme onnistuneen korjuutyön jälkeen laaksosta viinitilan pihapiiriin ja katselimme, kun…

 

 

 

 

 

 

 

 

…juurikorjaamiamme viinirypäleitä kuljettava auto kipusi laakson viljelyksiltä pihapiiriin.

 

 

 

Viininkorjuumatkamme osio, jossa pääsimme viinirypäleitten korjuuseen, oli koettu mutta paljon saimme vielä kokea Quinta do Bucheiron viinitilalla. 

Niistä lisää kuitenkin ehkä jo huomenna!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Quinta da Avessadan viinitilan museo Douron viinialueen sydämessä Favaioksessa...

Lauantai 10.12.2016 - -Esko Erkkilä-

…oli tiistai-päivän 4.10.2016 kolmas kohde agrologimatkallamme syyskuussa Portugaliin.

 

 

 

 

 

Oppaanamme ja isäntänämme täälläkin oli edellispaikan isäntä mosanbikiläissyntyinen Don Mitu, jonka kanssa tässä peukutan.

 

 

"Meillä olet ystävä!"

 

 

 

 

 

Don Mitu kertoi, että museorakennus on rakennettu sata vuotta sitten ja siellä pyritään säilyttämään alueen viininvalmistuksen perinne, mutta huomioidaan myös se interaktiivinen kehitys, jolla viininvalmistusta on kehitetty ja kehitetään!

 

 

 

 

 

Täällä näimme matkamme aikana ensimmäisen kerran viininkorjuuseen liittyvää todellista perinnettä, kun esittelyhuoneessa muutama miesnukke oli polkemassa viinirypäleitä – tosin kuiviltaan ja ilman rypäleitä.

 

 

 

 

 

Viinitilan omistaja löi tahtia viininpolkijoille.

 

 

 

Mutta sitten pääsi ryhmämme vauhtiin ja ensimmäiset viininpolkijamme ammeeseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

Tahtia löivät hanuristi sekä rumpali…

 

 

 

 

 

…ja katsojilla oli hauskaa!

 

 

 

 

 

Ja sitten jalkojen pesulle!

 

 ***************

 

 

 

 

Ovi seuraavaan huoneeseen avattiin…

 

 

 

 

 

…ja nyt pääsimme asiaan eli maistelemaan Moscatel-aperitiiviviiniä!

 

 

 

 

 

Paljon jäi Moscatel-viiniä tynnyreihin,…

 

 

 

 

 

…kun jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme Vila Realia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

"Lounas Pinhaossa"

Perjantai 9.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa toistamani lause kuului Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ennakko-ohjelmaan tiistaille 4.10.2016.

 

 

Muistiinpanoissani se hieman laajenee, kun oppaamme totesi muistiinpanojeni mukaan, että kyseessä on perinteinen pohjois-portugalilainen lounas.

 

 

No, katsotaan pienen kuvakertomuksen avulla, että mitä oli perinteinen pohjois-portugalilainen lounas:

 

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi Favaijos-nimisellä paikkakunnalla – paikkakunta on pieni, sillä siellä on ainoastaan n. 1.500 asukasta ja paikkakunnan pinta-ala on vain hieman yli 21 neliökilometriä.

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi merenpinnasta 600 metrin korkeudessa – kylässä on 1.000 hehtaaria Muscatel-viinitarhoja.

 

 

Moscatel on portviinin kaltainen viini ja kylässä tuotetaan sitä n. 30 miljoonaa pulloa vuosittain.

 

 

 

Sitten muutamia kuvia varsinaisesta lounasruokailusta – siitä on paljon opittavaa suomalaisille ravintoloille ja niille, jotka haluavat tehdä rahaa turistien avulla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viihdeorkesteri johdatteli meidät varsinaisen lounaspaikkamme pihamaalle.

 

 

 

 

 

Asiaan kuului, että tervetuliaisjuomana oli tilan moscatel-viini.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pihamaalta oli hulppeat näkymät tilan viiniviljelyksille.

 

 

 

 

 

Oppaamme Mika Palo oli valmistellut meitä toteamalla, että tilanomistaja muistuttaa ulkonäöltään ja esiintymiseltään Mr. Bean´a ja siinä oppaamme luonnehdinta osui täsmälleen oikeaan.

 

 

 

 

 

Oppaamme valmisteli meitä myös siitä, että tilanomistajan kakkosmies on myös melkoinen taitaja.

 

 

Vakuutuimme tästä, sillä Mosambicissa syntynyt Don Mitu (keskellä) esitteli lounaan yhteydessä nautitut viinit. Lisäksi hän kertoi tarinan viini-sanan synnystä. Tarinan pääosissa olivat Olympos-jumalien lisäksi ihmisen viisi aistia, joilla viinin voi havaita.

 

Aistimukset ovat;

 

• tuntoaisti
• näköaisti
• tuoksu
• maku
• viinin ääni

 

 

 

*******************

 

 

Pöydällä oli meitä odottamassa useita viinilaatuja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Lautasemme ja viinilasimme olivat tyhjät, mutta pian ne alkoivat täyttyä.

 

 

 

 

 

Riistamakkaraa, paneroitua turskaa ja possunlihapaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ”Voimia töihinne ja harrastuksiinne!”

 

 

 

 

 

Ruokailun edetessä Don Mitu esitteli eri ruokalajien kanssa nautittavat viinit.

 

 

 

***************

 

 

Jälkiruokapöytä oli vapaassa käytössä…

 

 

 

 

 

…ja valittavana oli useita eri vaihtoehtoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Musikantit viihdyttivät meitä jälkiruokaan ehdittyämme.  He tykkäsivät, jos heidän vyölaukkuunsa sujautti euron tai pari!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja hän sekä tarjoilijat toivottivat meille hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen…

 

 

 

 

 

…jonka paikallisoppaana jatkoi Don Mitu, mutta siitä joskus toiste – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Azulejo-kaakelitaideteokset ovat tärkeä osa portugalilaista kulttuuria

Perjantai 2.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Azulejo on Portugalissa yleisesti käytetty koristeellinen keraaminen laatta.

 

Niitä käytetään julkisivujen, katupintojen, sisäseinien sekä lattioiden pinnoitukseen ja koristeluun.

 

Portugalissa tapaa hyvin yleisesti azulejo-laatoista tehtyjä seinäkuvioita ulkotiloista kirkkotiloihin saakka.

 

Azulejo-laatat ovat yleensä kiiltäväksi lasitettuja ja sinikuvioisia, mutta myös muita värejä käytetään.

 

Azulejo-kulttuuri on saanut vaikutteita Hollannissa jo 1600-luvulla tehdystä sinivalkoisesta keramiikasta.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme saimme tutustua azulejo-taideteoksiin Pinhaon rautatieasemalla, jossa asemarakennuksen kaikki ulkoseinät on koristeltu azulejo-kaakelilaatoilla.

 

 

Azulejo on osa portugalilaista kulttuuria, sillä se on ollut tunnettua jo viisi vuosisataa.

 

 

 

****************

 

 

 

Kauniit azulejo-keramiikkalaatoista luodut taideteokset ovat olleet osa Pinhão rautatieasemaa vuodesta 1937 alkaen. Ne kertovat kaupungin historiasta ja kuvaavat viinitarhoja, viinitiloja, viininkorjuuta sekä yleensäkin elämä Douro-joen rannalla.

 

 

Kiersin Pinhaon rautatieaseman vastapäivään ja kuvasin näkemäni azulejo-taideteokset.

 

 

Tässä kuvakavalkaadi:

Toivon, että perehdyt jokaiseen kuvaan, vaikka niitä onkin paljon, ja ajattelet, että mitä viininkorjuuseen liittyvää tapahtumaa kukin azulejo-taideteos kuvaa.

Monet azulejo-teokset kuvaavat Douro-jokea ja sen merkitystä Douron alueen viininviljelylle. Kaikki Douron alueen hyvinvointia kasvattava viini piti kuljettaa Douro-jokea pitkin rannikolle Portoon!

Ihailkaa Douro-joen maisemia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kannattaa poiketa Pinhaon rautatieasemalla ja tutustua azulejo-taideteoksiin, sillä niitä on ulkoseinien lisäksi myös asemarakennuksen sisällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Junamatka Douro-joen upeissa rantamaisemissa

Torstai 1.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen agrologimatkamme ohjelmassa oli tiistain 4.10.2016 kohdalla otsikossa mainittu ohjelmanumero ja sen tiimoilta nyt muutama kuva sekä selostava saatesana!

 

 

 

 

 

Matkasimme majapaikkakunnaltamme Vila Realista bussilla kauniita portugalilaismaisemia ihaillen läheiseen Peso de Reguaan.

 

 

 

 

 

Olimme Peso de Reguan rautatieasemalla hyvissä ajoin sillä,…

 

 

 

 

 

…asemalla oppaamme Mika Palon jakamissa matkalipuissa junamme lähtöajaksi kerrottiin 9.09.

 

 

 

 

 

Rautatieasemalla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia…

 

 

 

 

 

…ja viettää aikaa junanlähtöä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka myyvät itsevalmistamiaan makeisia…

 

 

 

 

 

…euron kappalehintaan.

 

 

Rebucados-niminen makeinen on valmistettu hellalla kuumennetulla pannulla.  Sen raaka-aineina ovat vesi, sokeri, hunaja ja sitruuna – makeisen loppusilaus on jokaisen myyjän salaisen reseptin aikaansaama.

 

 

Makeinen on kova ja se nautitaan imeskelemällä.

 

 

Reguan aseman rebucados-makeista on valmistettu ja asemalla myyty jo vuodesta 1879 alkaen.

 

 

Pitihän sellaisia ostaa!

 

 

****************

 

 

 

 

Juna saapui täsmällisesti ja nousimme junaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkasimme joenrantaa pitkin ylävirtaan eli kohti Espanjan rajaa ja ihailimme Douro-joen maisemia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki lipui (oikealle) laiskasti kohti parinsadan kilometrin päässä odottavaa Atlantia…

 

 

 

 

 

…ja jokiliikennekin oli hiljaista.

 

 

 

 

 

Covelinhas oli Reguasta lähdettyämme ensimmäinen asema; se on pieni kylä Peso de Reguan kaupungissa, sillä siellä on ainoastaan hieman yli 200 asukasta, mutta oma rautatiepysäkki kuitenkin.

 

 

 

 

 

On hyvin tyypillistä monissa paikoissa keski- ja etelä-Euroopassa, että jokiväylän toisella puolella kulkee rautatie ja toisella puolella maantie – näin myös Douro-jokilaaksossa!

 

 

 

 

 

Ohitimme Ferrao´n pienen seisakkeen ja jatkoimme ylävirran suuntaan.

 

 

 

 

 

Viherpeukalon syke tiheni, kun näimme junaradan ja joen välisellä kapealla rantakaistaleella kaktuksia. Valitettavasti niitä ei päässyt lähempää ihailemaan!

 

 

 

 

 

Junamatkamme alkoi olla lopuillaan ja…

 

 

 

 

 

…saavuimme Pinhao´n rautatieasemalle.

 

 

 

 

 

 

Sen verran avaan jo nyt, että kyseessä oli tutustuminen azulejo-taideteoksiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sisterssiläisen sääntökunnan luostarikirkossa Taroucassa Portugalissa

Lauantai 26.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs monista kirkkokohteista oli Taroucassa sijaitseva Pyhän Johanneksen luostarikirkko.

 

 

 

 

Pyhän Johanneksen luostari on perustettu Taroucaan vuonna 1144 ja se oli silloin ensimmäinen sisterssiläisluostari Portugalissa.

 

 

 

Vaikka sisterssiläinen sääntökunta arvostaakin omavaraisuutta, rukoilemista, opiskelua ja työtä on kirkko sisältä komea ja jopa pramea.

 

 

Me suomalaiset rakentajat ja kodinsisustajat tiedämme, että portugalilaiset seinä- ja lattialaatat sekä erilaiset kaakelit ovat Suomessakin tunnettuja sekä arvostettuja rakennustarvikkeita.

 

 

Portugalissa huomaa, että kaakelilaatat ovat suosittuja materiaaleja, joita käytetään useissa paikoissa. Myös kirkoissa on usein kaakelilaatoille tehtyjä taideteoksia, joissa kuvataan raamatullisia tapahtumia – niin myös tässä luostarikirkossa.

 

 

 

***********************

 

 

 

Nyt muutama kuva kirkkosalista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Jätimme Taroucan sisterssiläiskirkon jatkamaan vuosisataista eloaan ja jatkoimme matkaamme yhtä merkittävää kokemusta rikkaampana!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sisterssiläinen sääntökunta

Perjantai 25.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Pieni matkustelu maailmalla on avartavaa, sillä matkustelun seurauksena pitää kotiin tultua ryhtyä tutkailemaan, että missä sitä tulikaan käytyä ja mitä tuli nähtyä.

 

 

Tämmöisen tilanteen seurauksena jouduin selvittämään itselleni, että mitä on sisterssiläisyys.

 

 

Sisterssiläisyys on katolinen sääntökunta, jolla on luostareita sekä nunnille että munkeille.

 

 

Sääntökunnan perustaja Robert da Molesme kuoli vuonna 1110. Hän oli alkujaan benediktiiniläismunkki, mutta hänen mielestään benediktiiniläiset ajautuivat liian kauas alkuperäisestä ja sen vuoksi hän halusi perustaa luostareita, joissa elettäisiin omavaraisina ja luostarissa rukous, opiskelu sekä työ olisivat keskiössä.

 

Tämän vuoksi sisterssiläisen sääntökunnan luostarit olivat maatalouden pioneereja.

 

 

Sisterssiläisiä luostareita oli useissa Euroopan maissa ja mm. Virossa sijaitsi kaksi munkkiluostaria ja kolme nunnaluostaria.

 

 

Eräs Viron sisterssiläisluostareista oli Padisten luostari Tallinnasta jonkun matkaa länteen.

 

 

Padisten luostarilla oli 1300-luvulla maita myös Suomessa, lähinnä Uudellamaalla ja maanomistuksen lisäksi sillä oli mm. lohenkalastusoikeudet Vantaanjoessa! Luostarin oikeudet Suomessa siirtyivät vuonna 1428 Turun tuomiokapitulille.

 

 

Luostarirakennus tuhoutui tulipalossa 1700 –luvulla. Monien vaiheiden jälkeen nykyisin Padisten luostarin paikalla sijaitsee von Ramm-suvun omistama hotelli ja ravintola.

 

 

Pitäisipä joskus päästä käymään Padisten kartanossa!

 

 

 

Kävimme Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme Taroucassa sijaitsevassa sisterssiläisessä luostarikirkossa eli cistersiläiskirkossa, mutta kerron vierailustamme siellä ehkä jo huomenissa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Jose Manuel Barroso nauttii suurta kunnioitusta portugalilaisten keskuudessa

Keskiviikko 23.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Jose Manuel Durao Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 - 2004.

 

 

Barroso toimi ensimmäisen kerran Euroopan komission puheenjohtajana vuosina 2004 - 2009 ja hän johti komissiota myös kaudella 2010 - 2014.

 

 

Barroso nautti komission puheenjohtajana ollessaan suurta arvostusta Portugalissa.

 

 

Tapasimme Barroson kuvan ainakin kaksi kertaa eri yhteyksissä taannoisen lokakuussa toteutetun agrologimatkamme aikana.

 

 

Kerroin toissapäivänä Quinta da Varzean viinitilalla nauttimastamme kartanolounaasta ja eilen kerroin kyseisen viinitilan omistaja varakreivitär Maria Manuel Cyrne´stä ja hänen meille kertomistaan ”evästyksistä”.

 

Osoittaa matkanjohtajamme Mika Palon mainioita verkostoja, kun pääsimme tutustumaan varakreivittären edustusasuntoon sekä hänen omistamaansa hotelliin.

 

 

 

 

 

Kuvia varakreivittären asunnosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

Ja kuvia hotellista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

Näkymä hotellin terassilta.

 

 

 

************************

 

 

 

 

Muotokuva varakreivittären kaksospojista.

 

 

 

 

 

Ja sitten se tämän jutun tärkein kuva:

 

 

Jose Manuel Barroso, varakreivitär Maria Manuel Cyrne ja kaksospojat!

******************

 

 

 

Kiitokset varakreivitär Maria Manuel Cyrnelle maukkaasta lounaasta, arvostettavista elämänviisauksista ja siitä, että me agrologimatkaajat pääsimme tutustumaan asuntoonne sekä hotelliinne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!"

Tiistai 22.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Nuo otsikossa toistetut sanat olivat yksi suurimmista viisauksista, joita saimme kokea agrologien viininkorjuumatkalla Portugalissa lokakuun alussa.

 

 

Ne lausui meille sen lounaspaikan eli Quinta da Varzean omistaja…

 

 

 

 

 

…varakreivitär Maria Manuel Cyrne, jossa nautitusta lounaasta eilen kerroin.

 

 

 

 

 

Varakreivitär, joka tässä yhdessä oppaamme Mika Palon kanssa, on syntynyt vuonna 1964.

 

 

Kymmenvuotiaana varakreivitär menetti kotinsa Portugalin neilikkavallankumouksessa, mutta sai ostettua sen takaisin 24 vuoden kuluttua.

 

 

Kodin saaminen takaisin oli varakreivittären elämässä suuri asia, mutta ehkä vielä suurempi asia oli se, kun hän synnytti kaksospojat varttuneella iällä.

 

 

Näiden kahden suuren asian vuoksi varakreivitär Maria Manuel Cyrnellä on perusteita todeta:

 

 

” Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalilainen kartanolounas on kulinaristin huippuhetkiä!

Maanantai 21.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Kartanolounas Portugalin Britiandessa Quinta da Varzean viinitilalla eli Hotel Rural Casa dos Viscondes da Varzea´ssa oli agrologimatkallamme esimerkki lounaasta, joka jää matkaajalle mieleen hienona gastronomisena kokemuksena.

 

 

Tässä jutussani on vähemmän tekstiä, mutta sitä enemmän kuvia kuvaamassa hienoa lounastamme:

 

Bon apetit!

 

 

 

 

Yleisnäkymä siitä ulkoilmalounastilasta, jossa saimme nauttia lounaamme.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvia etu- ja lämminruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

Eturuokakeitto lautasella

 

 

 

 

 

Kylmiä alkupaloja lautasella

 

 

 

 

 

Lämmintä ruokaa lautasella

 

 

 

**************************

 

 

Kuvia jälkiruokapöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voiko jälkiruokalautasellinen olla herkullisempi!

 

 

 

 

Kahvia lopuksi - en toki ole nauttinut kahvia 35 vuoteen, mutta kauppansa teki vieruskavereille!

 

 

Noista lounashetkistä osaa nauttia vielä nytkin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nossa Senhora dos Remedios -pyhiinvaelluskirkon 686 askelmaa

Sunnuntai 20.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Lamego on 27.000 asukkaan kaupunki pohjois-Portugalissa.

 

Lamego ja sen kuuluisin nähtävyys Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkko oli eräs kohteemme lokakuun alussa tekemällämme agrologien viininkorjuumatkalla Portugaliin.

 

Lamegon pyhiinvaelluskirkossa valokuvaaminen on kiellettyä, joten kirkon sisältä minulla ei ole valokuvia.

 

 

 

 

 

Nossa Senhora dos Remedios – kirkon kuvaaminen on myös ulkoa vaikeaa, sillä kirkko on niin suuri, että kuvaajalla on vaikeuksia päästä tarpeeksi kauas.

 

Kirkon historia juontaa aina 1300-luvulle saakka, mutta nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vasta vuonna 1750.

 

Kirkon julkisivussa on viitteitä barokki- ja rokokoo –tyyleistä; rakennusmateriaalina on käytetty graniittia.

 

Julkisivua reunustaa kaksi kellotornia.

 

 

 

 

Kirkolle johtaa Lamegon keskuspuistosta 686 rappusta – onneksi me saimme kulkea nuo rappuset alamäkeen eli kirkolta keskuspuistoon!

 

Portaikossa on yhdeksän ”lepotasannetta”.

 

Koko portaikon matkalla on kappeleita, patsaita, suihkulähteitä ja obeleskejä; tässä niistä muutamia valokuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voin vakuuttaa, että 686 askelman kulkeminen alaspäin kävi sekin työstä ja sen vuoksi pitikin ihailla niitä turisteja ja pyhiinvaeltajia, jotka kiipesivät meitä vastaan kun olivat jalan matkalla pyhiinvaelluskirkkoon.

 

 

Todelliset pyhiinvaeltajat kiipeävät nuo 686 askelmaa paljain jaloin kontaten ja on selviö, että perille päästyään heillä on polvet verillä.

 

Osa pyhiinvaeltajista kiipeää nuo portaat toki kontaten, mutta eräänlaiset tyynyt polviensa suojana.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Otimme matkamme ainoan ryhmäkuvan, kun taustanamme oli Nossa Senhora dos Remedios – kirkko!

Mainio matkanjohtajamme Mika Palo polvillaan!

 

 

 

 

 

Vielä viimeinen silmäys Lamegon Nossa Senhora dos Remedios –pyhiinvaelluskirkkoon; tuolta me hetki sitten taivalsimme ne 686 askelmaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Douro-joen komein maisema - Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikka!

Lauantai 19.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Saimme taannoisella Portugalin agrologimatkallamme suorastaan ahmia hienoja maisemia Douro-jokilaaksossa, mutta monet kertovat, että näkymät Sao Leonardo de Galafuran näköalapaikalta ovat ylivertaiset.

 

 

Kävimme tällä 640 metriä merenpinnasta olevalla näköalapaikalla ja näkymät olivat hienot.

 

 

 

 

 

Portugalin taivaalla on jatkuvasti ja joka hetki lentokoneiden jälkeensä jättämiä tiivistysjuovia, sillä maan ilmatilassa on vilkas lentoliikenne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…josta näköalat olivatkin tosi hulppeat.

 

 

 

 

 

Douro-joki kiemurtelee tässä Espanjan puolelta kohti Atlanttia.  Matkaa valtamerelle (oikealle) jokea pitkin on näiltä seuduilta parisensataa kilometriä.

 

 

 

 

 

Tämä näköalapaikka on aikoinaan inspiroinut portugalilaisen Miguel Torgan kirjoittamaan kauniita ja puhuttelevia runoja Douro-joen kauneudesta.

 

 

Miguel Torga (1907 – 1995) oli taiteilijanimi, sillä hänen oikea nimensä oli Adolfo Correia da Rocha. Hän oli pitkäaikainen Nobel-kirjallisuuspalkintoehdokas, mutta ei milloinkaan tullut palkituksi kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.

 

Eräs Torgan runo on taltioitu näköalapaikalla sijaitsevan kappelin seinään.

 

 

Runossa ihannoidaan sitä neitseellistä universumia, joka on kuin juuri syntynyt ja sitä ikuista harmoniaa, hiljaisuutta sekä tyyneyttä, joka tällä paikalla vallitsee.

 

 

Näköalapaikalla järjestetään vuosittain elokuun toisena viikonloppuna festivaali, jossa on mukana lukuisia vierailijoita, jotka nauttivat tämän paikan kauneudesta – festivaalivieraat ovat etuoikeutettuja maisemien suhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinikirva oli tuhota Euroopan viininviljelyn 1800-luvun loppupuolella

Perjantai 18.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aikana kävimme monissa viinimuseoissa ja eräs sellainen oli…

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa oli mielenkiintoista nähtävää ja eräs nähtävyyksistä oli kivitolppa, jollaisilla entisaikaan oli merkitty Douron viinialue maastoon.  Kivitolppia oli joskus kolmisensataa ja niitä on nyt löydetty n. 150 kappaletta – yksi kivitolpista on tässä museossa.

 

 

Kivitolppia oli siis noin vähän ja se kertoo, että Douron viinialue on pinta-alaltaan pieni.

 

 

 

 

 

Museossa on esillä viininviljelyssä tarvittavia työkaluja – työkalut ovat käsityökaluja, sillä jyrkkien rinteiden vuoksi viininviljelyä on jokseenkin mahdotonta koneistaa.

 

 

 

 

 

Merkittävä osa museon näyttelystä on omistettu viinikirvalle eli Phylloxeralle, joka 1860-luvulla oli tuhota viininviljelyn Portugalista, mutta myös koko Euroopasta.

 

 

Ensimmäinen viinikirvahavainto Euroopassa todettiin Ranskassa vuonna 1863 ja Portugalissa Douron jokilaakso todettiin saastuneeksi 1865.

 

 

 

 

 

Museossa oli kuvia lohduttomista rypäleviljelmistä, jotka Phylloxera-loinen on tuhonnut.

 

 

 

 

Viinikirvasta vapaita alueita ovat nykyään Kypros, Kreeta, Kanariansaaret sekä Chile.

 

 

 

 

 

 

 

Viinimuseon pihalla tepasteli kanoja, jotka uteliaisuuttaan pyrkivät museon sisätiloihin.

 

 

 

 

 

Museon pihalla oli aito rabelos-purjevene, jollaisilla Douron alueen viinit taannoin kuljetettiin alavirtaan Portoon.

 

Dourosta on matkaa Portoon 180 kilometriä ja menomatka kesti 6 – 8 päivää, mutta paluumatka vastavirtaan olikin vaivalloisempi, sillä se saattoi kestää 14 päivästä aina kolmeen kuukauteen saakka!

 

 

 

 

 

Kuten jokseenkin kaikissa käyntikohteissamme, myös tämä museokäynti huipentui viininmaisteluun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalilainen hautausmaa on erilainen

Maanantai 24.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden kahden vuoden aikana saanut vierailla Portugalissa kolmesti ja pidän maasta.

 

 

Eräs seikka, joka erottaa Portugalin suomalaisuudesta ovat hautausmaat.

 

 

Nazaren yöpymiskaupungissa bussimme oli pysäköityneenä paikallisen kirkon edustalle ja kirkon vieressä sijaitsi hautausmaa.

 

 

Kävimme tutustumassa paikalliseen hautausmaahan – olen toki aikaisemmillakin Portugalinmatkoilla tutustunut paikallisiin hautausmaihin, joten asiassa ei ollut minulle mitään suurta uutta.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakavalkaadi portugalilaisesta hautausmaasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Portugalilaiset sukuhaudat ovat pieniä kojuja hautausmaalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva raudoitetun sukuhaudan ristikoiden välistä suvun vainajien lepotilaan.

 

 

 

Portugalin ilmasto ilmeisesti vaikuttaa niin, että vainajaa ei tarvitse suomalaiseen tapaa haudata maan syvyyksiin, vaan riittää, että arkku on hautauksen jälkeenkin omaisten nähtävillä.

 

 

*******************

 

Käynti portugalilaisella hautausmaalla on hieman erilainen kokemus, kuin käynti suomalaisella hautausmaalla tai vaikkapa venäläisellä hautausmaalla Venäjällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Rakkauden puutarhassa Portugalin Alcobacassa

Perjantai 14.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Alcobacan kaupungissa sijaitsee Rakkauden puutarha eli Jardim do Amor eli Garden of Love.

 

 

Alcobacan kaupunginvaltuuston mielessä oli Rakkauden puutarhan rakentamispäätöstä tehdessään se Ineksen ja Pedron rakkaustarina, josta toissapäivänä tällä saitilla kerroin.

 

 

Vierailimme Rakkauden puutarhassa pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aluksi.

 

 

 

 

 

Jardim do Amor´n sisääntuloportti.

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarha sijaitsee Alcoa- ja Baca-jokien yhtymäkohdassa Alcobacassa.  Joet ovat tässä kuvaajan selän takana erillisinä, mutta kuvassa jo yhtyneinä.

Portugalissa on vuodessa 330 aurinkoista päivää, joten on luonnollista, että pienet joet potevat jokseenkin aina melkoista "vesipulaa".

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarhan hallitsevana symbolina on sydän samanmallisena, mutta eri paikoissa eri kokoisena.

Monet seurueemme pariskunnat halusivat istuskella tällä penkillä, mutta kun en kysynyt lupaa julkaista heistä kuvia, saamme tyytyä tähän kuvaan, jossa portugalislainen tyttö istuskelee yksistään "Rakkauden sydämessä"!

 

 

 

 

 

Rakastavaisten valtaistuinten takana sydänkuvio toistuu suurikokoisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarha rajautuu betoniseinillä Alco- ja Baca-jokiin.

 

Betoniseinillä on 700 pientä ”tallelokeroa”, joihin rakastavaiset voivat jättää viestejä toisilleen.

 

 

Lähikaupoista voi ostaa pakin, joka sisältää tallelokeroon sopivat kaksi avainta ja pienen papyruksen, johon rakastavaiset voivat kirjoittaa lupauksia rakkaudestaan ja tunnustaa omistautumistaan toiselle.

 

 

Avaimet ovat voimassa kolme vuotta ja jos senkin jälkeen rakastavaisilla on tarvetta jatkaa ”tallelokeroseurusteluaan”, voi avaimet ja saman lokeron vuokrata taas kolmeksi vuodeksi!

 

 

Mainio syy poiketa Alcobacassa kolmen vuoden välein!

 

 

 

 

 

Rakkauden puutarhan vierellä virtaavien jokien reunoilla…

 

 

 

 

 

…kasvaa kauniisti kukkivia kasveja.

 

 

 

 

 

 

Tervetuloa Rakkauden puutarhaan, joka oli yksi monista matkamme extra-kohteista eli siellä käyntiä ei ollut merkitty matkaohjelmaamme.

 

 

Kiitokset oppaallemme Mika Palolle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Portugalissa Alcobacan torilla riittää tarjontaa ja myös ostavia asiakkaita

Tiistai 11.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatkalla ensimmäinen tutustumiskohde Lissabonin lentokentältä lähdettyämme oli Alcobacan kaupunki ja se torielämään tutustuminen.

 

 

 

Alcobaca muodostaa yhden kulman kolmiosta, jonka kaksi muuta kulmaa ovat valtameren rannalla sijaitseva Nasaren kaupunki ja Obidosin linnoitettu keskiaikainen kylä.

 

 

Poikkesimme ensimmäisen matkapäivämme aamuvarhaisella Alcobacan torilla ja tässä muutama kuva torilla vallinneesta tunnelmasta sekä tavara- ja väenpaljoudesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Pitihän torilta tehdä kauppaakin ja on luonnollista, että ostin valkosipulien siementä.

 

 

 

 

 

On mielenkiintoista nähdä, että taipuuko portugalilainen valkosipuli syysistutukseen!

 

 

 

 

 

Portugalilainen papu tarvitsee varmaan lämpimän kasvukauden – ostin puoli kiloa ja saa nyt nähdä, että millaiset säät ovat Viljakkalan Majajärvellä kesällä 2017? Myös päivän pituus on Majajärvellä toinen kuin Portugalissa.

 

 

 

 

Tamperelaisena minun olisi tietysti pitänyt ostaa pätkä cacholeiraa, mutta ostamatta jäi.

 

 

Cacholeira on tavallaan alcobacalainen mustamakkara, sillä myös sen valmistamisessa on käytetty sianverta.

 

 

Oli hieno kokemus vierailla alcobacalaisella torilla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yölennoilla on puolensa

Maanantai 10.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologien Liiton jäsenet osallistuivat SUBLU Tour Portugal, Lda –nimisen matkatoimiston järjestämälle viininkorjuumatkalle pohjois-Portugaliin 1.-9.10.2016.

 

 

Olin Rouvan kanssa mukana mielenkiintoisella matkalla – seurueessamme oli kaikkiaan 31 matkalaista.

Matkaohjelmassamme oli valmisteltuna n. 25 tutustumiskohdetta, mutta kun mielenkiintoisia tapahtumia osui matkan varrelle, oli todellisia tapahtumia  matkallamme kolmisenkymmentä!

 

 

Oletan, että tämän saitin seuraajat saavat lähiaikoina lukea useankin jutun, jonka ainekset on saatu em. matkalta. Valitan.

 

 

Vastuullisen matkanjärjestäjän oppaana toimi suomalaissyntyinen Mika Palo – erä parhaista oppaista, jonka vetämällä matkalla olen milloinkaan ollut. Suosittelen SUBLU Tour Portugal, Lda – matkatoimiston käyttämistä.

 

 

Jouduimme lähtemään matkalle jo 30.9.2016, sillä yölento Lissaboniin lähti Helsinki-Vantaan lentoasemalta klo 04.45 ja viimeinen junavuoro Tampereelta Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti jo edellispäivänä klo 22.07.

 

 

Paluulento Lissabonista Helsinkiin oli myös suora ja se lähti Lissabonista klo 21.25 – laskeuduimme Helsinki-Vantaalle klo 04.00.

 

 

Molemmat lennot olivat siis yölentoja ja harvat rakastavat yölentoja, mutta niillä on myös positiivinen puolensa.

 

 

Yölento saapui Lissaboniin paikallista aikaa klo 07.40 ja se merkitsi, että saatoimme tutustua Portugalin nähtävyyksiin jo koko saapumispäivän ajan.

 

 

Paluulennon myöhäinen lähtöaika Lissabonista puolestaan merkitsi, että saimme kokea ”täyspäiväisen” kokemuspäivän Portugalissa myös lähtöpäivänämme.

 

 

On selvää, että yölento kohteeseen merkitsee pitkää ja rasittavaakin ensimmäistä päivää, mutta eihän toimintalomaturisti lähde makaamaan matkakohteeseensa.

 

 

Yölento paluumatkalla merkitsee tiettyjä poikkeusjärjestelyjä kotiin saavuttua – meillä se merkitsi aamuvarhaisella saunan lämmitystä, saunomista sekä runsaan parin tunnin päivänokosia kotiintulopäivän aamupäivällä.

 

 

Yölennot pidentävät tehollista tutustumisaikaa kohdemaassa kahdella päivällä, joten on helppo suositella sellaisia matkoja, joilla matkustaminen tapahtuu yölennoilla.

 

 

Yölentoja kannattaa mielestäni käyttää toimintalomilla eli juuri sellaisilla lomamatkoilla, jollainen agrologi-matkamme oli.

 

 

Löhölomat rannoilla – löhölomista minulla ei tosin ole kokemusta - , niillä ehkä päivälennotkin ovat sopivia!

 

 

Tapaamisiin Portugalin kokemuksia odottaville!

 

 

 

-Esko Erkkilä-