Julian parvekkeen alla Veronassa

Maanantai 22.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Syys – lokakuun vaihteessa Italiaan suuntautuneen lomamatkamme erästä kulttuuriantia oli, kun saimme Veronassa tutustua William Shakespearen vuosien 1591 – 1595 tienoilla kirjoittaman Julia ja Romeo –tragediasta kuuluisaan parvekkeeseen.

 

 

Tragedia sijoittuu Shakespearen toimesta Veronaan ja se kertoo Romeo Montaguesta ja Julia Capuletista, joiden suvut ovat olleet riidoissa ylimuistoisista ajoista lähtien. Sukuriidat eivät kuitenkaan estäneet kahden rakastavaisen rakkautta.

 

 

William Shakespeare ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti taideteoksen Romeosta ja Juliasta, sillä hänellä oli vaikuttiminaan ainakin italialaisen Luigi di Porton kirjoittama tarina kahdesta rakastavaisesta, joka on kirjoitettu jo 1520-luvulla!

 

 

 

 

 

Julian parvekkeesta oli vaikea saada kuvaa, sillä sen alla pyöri koko ajan mieletön ihmismassa ja parvekkeellakin oli koko ajan ihmisiä, sillä parvekkeelle pääsi käymään pääsymaksun maksamalla.

 

 

Onnistuin kuitenkin kuvaamaan tyhjän parvekkeen!

 

 

 

 

 

Parvekkeen alla on kullattu Juliaa esittävä veistos ja sanotaan, että Julian rintoja koskettamalla saa iloa rakkauteensa – taisin minäkin hipaista Julian rintaa!

 

 

 

 

 

Julian parvekkeen alle kuljetaan porttikäytävän kautta ja porttikäytävän seiniin ovat rakastavaiset riipustaneet rakkaudentunnustuksiaan. Porttikäytävän seinät puhdistetaan kerran viikossa, mutta hyvin nopeasti seinille ilmestyy uusia rakkaudentunnustuksia.

 

 

 

Julian talo on peräisin 1200-luvulta ja se sijaitsee osoitteessa Via Cappello 23.

 

 

Pitäkäähän ykköskohteena, kun käytte Veronassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laivamatka Caprilta takaisin Sorrentoon on kokemus

Perjantai 24.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Kerroin aikaisemmin, että jouduin Sorrentosta Caprille mennessämme niin ahtaaseen paikkaan, että en saanut matkamme aikana lainkaan ”säällisiä” valokuvia.

 

 

Opin menomatkamme kokemuksista ja tulomatkalla huolehdin, että sain kunnollisen kansipaikan, jotta pystyin nauttimaan hienoista Napolinlahden ja Sorrentonlahden näkymistä.

 

 

 

 

 

Porto di Capri on todellinen muurahaispesä, sillä väkeä on liikkeellä paljon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Iltapäivällä satamasta lähtee useiden operaattoreiden laivalinjoja useille paikkakunnille Italian mantereelle ja myös muille saarille.

 

 

 

 

 

Laivalippu Caprilta Sorrentoon maksaa yksittäiseltä matkaajalta 17,70 €.

 

 

 

 

 

Meidän lippumme oli matkanjärjestäjän ennalta varaama  ja meidän rahoillamme maksama, joten sen hintaa en tiedä.

 

 

 

 

 

 

Satamassa on yrityksiä, jotka kauppaavat Caprin ympäripurjehdusta ja poikkeamista Siniseen luolaan eli Grotta Azurra´aan eli Blu Grotto´oon hintaan 18,00 euroa per henkilö.

 

 

Grotta Azurrassa käynti maksaisi 15,00 euroa.

 

 

Me emme osallistuneet kummallekaan, mutta suosittelen!

 

 

**************

 

 

Seuraavassa vielä joitain kuvia Caprin satamasta ja sitten niistä näkymistä, joita sain nauttia laivan kannelta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja Vesuviushan se siinä taas!

 

 

 

Ettehän tyydy näihin Caprin juttuihini vaan poiketkaa itse Caprilla!

Poikkeaminen kannattaa!

 

-Esko Erkkilä-

Porto on asukasluvultaan Portugalin toiseksi suurin kaupunki

Maanantai 2.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Peso da Reguasta alkanut agrologimatkamme jokiristeily Douro-jokea pitkin päättyi Atlantin rannalla sijaitsevaan Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon.

 

 

Porto on asukasluvultaan Tampereen kokoinen kaupunki, sillä siellä on n. 230.000 asukasta.

 

 

Tutustumisemme Portoon jäi ainoastaan rantanäkymien ihailuun risteilyaluksemme kannalta.

 

 

Douro-jokea myöten kun saavuimme Portoon, niin ilmeeksi muodostui siltojen kaupunki!

 

 

 

Tässä muutamia siltoja, kun olimme saapumassa kaupungin keskustassa sijaitsevaan jokiristeilysatamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miehistö aloitti maihinnousun valmistelut jo hyvissä ajoin…

 

 

 

 

 

…ja se sujuikin joutuisasti.

 

 

 

 

 

Oppaamme huhuili joukkomme koolle, jotta ehtisimme lähtemään nopeasti kohti majapaikkaamme. 

 

 

Valitettavasti emme ehtineet lainkaan tutustua Porton kaupunkiin, joka on saanut nimensä portviinistä ja sanotaan, että myös Portugalin maannimi on saanut alkunsa Portosta!

 

 

****************

 

 

Jotain herkkää kuitenkin koimme Portossa, sillä saimme todistaa morsiusparin ensisuudelman!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

  

”Ajoneuvoon nouse” -komento kuului ja matkamme Nazaren kaupunkiin ja kohti fado-esitystä alkoi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Portoa

Keskiviikko 28.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs parhaista kokemuksistamme alkoi…

 

 

 

 

 

…perjantaina 7. lokakuuta klo 11.00, kun aloimme matkata…

 

 

 

 

 

…Milenio do Douro –jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Porton kaupunkia.

 

 

******************

 

 

Oppaamme valisti meitä etukäteen, että Peso da Reguan laiturilla on paikallisia aktiivisia kauppiaita, jotka kauppaavat hellehattuja.

 

 

Tieto piti paikkansa sillä hellehattukauppiaita oli!

 

 

Kuten kuvistakin näkee, hellehattukauppiaat karttoivat valokuvaamista – miksiköhän?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

 

 

Milenio do Douro on 250 hengen viihtyisä jokilaiva.  Varustamon esitteessä painotetaan laivan sekä miehistön turvallisuusorientoitumista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki saa alkunsa kaukaa Espanjan puolelta, sillä sen pituus on 895 kilometriä.

 

 

Peso da Reguasta matkaa Atlantille on 180 kilometriä ja sen matkan me kuljimme.

 

 

 

***************

 

 

Seuraavassa kuvia – ilman selityksiä - , kun etenemme kohti Portoa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Mitä nyt?????

 

 

 

Hetkinen, mikä este se siellä edessä näkyy?

 

 

Ehkä jo huomenna kerron tuosta ”esteestä”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli suuri menestys

Sunnuntai 18.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Joulukuussa ilmestynyt Luonnonvarassa-lehti...

...julkaisi agrologien pohjois-Portugaliin suuntautuneesta viininkorjuumatkastamme...

...laatimani matkakertomuksen.

********************

Tässä otsikkoaiheinen juttuni siinä muodossa, kuin se lehdessä julkaistiin:

*************

Agrologien Liiton yhdessä matkatoimisto SUBLU Tour Portugal´n kanssa lokakuun alussa toteuttama viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli kokeneellekin matkaajalle hieno kokemus. Mukana matkalla oli yli 30 agrologia ja heidän läheistään. Matkaohjelmassamme oli n. 25 erilaista kohdetta, mutta matkan aikana kohteita kertyi kymmenkunta lisää, joten kahdeksan päivän ohjelma oli tupaten täynnä mielenkiintoisia kokemuksia.

 

Lensimme Helsinki-Vantaalta suoraan Lissaboniin, josta jatkoimme Nazaren-kaupunkiin – kaupunkiin, jonka rannat ovat syksyin surffaajien mielipaikkoja, sillä siellä on tavattu jopa 32 metrisiä aaltoja. Viiden yön verran tukikohtamme oli kaupunki nimeltään Vila Real, josta teimme päivämatkoja viineistään kuuluisan Douro-jokilaakson eri kohteisiin.

 

 

Rypäleitten polkeminen on kovaa työtä

 

 

Viininkorjuumatkamme eräs kokokohta ajoittui keskiviikolle 5.10.2016, kun saimme osallistua Caleirosissa Quinta do Bucheiron viinitilalla viinirypäleiden poimintaan ja sen jälkeen viinirypäleiden polkemiseen.

 

Varsinainen korjuuaika tilalla oli jo loppusuoralla, mutta meitä varten oli jätetty riittävästi viinirypäleitä korjaamatta. Voitte uskoa, että itse puutarhasaksilla viiniköynnöksistä leikatut rypäleet maistuivat herkullisilta! Kypsät rypäletertut kerättiin poimintasankojen avulla keräilytynnyreihin, jotka sitten täysinä kuljetettiin avolavapakettiautolla pihapiirissä sijaitseville poljentasammioille. Saimme vajaan tunnin aikana kerättyä viinirypäleitä 900 kiloa ja niistä kerrottiin saatavan 750 litraa viiniä.

 

Viinirypäleiden poiminnan ja polkemisen jälkeen saavuimme Vila Realiin hotellille ja saimme kokea matkamme vaikuttavimman extra-ohjelman, kun hotellimme ohitse kulki vajaan kahden tunnin ajan sadonkorjuun onnistumista juhliva kulkue. Kulkueessa oli lukemattomia kuorma-autoja ja traktoreita, joiden lavoilla ja peräkärryissä maanviljelijät, vaimot ja lapset esittivät erilaisia kuvaelmia viljelytoimenpiteistä ja sadonkorjuusta.

 

Tanssivia, laulavia ja soittavia ryhmiä oli kulkueessa jatkuvasti. Viljelijät tarjosivat katselijoille viiniä leileistään, juustonviipaleita ja erilaisia hedelmiä. Pitkäsarviset härät ja niiden vetämät vankkurit toivat tiettyä arvaamattomuutta kulkueen käyttäytymiseen. Kulkueen perässä kulkevat uskonnolliset osastot ja ryhmät muistuttivat, että maanviljelyssä tarvitaan myös uskoa asioiden onnistumiseen. Kerrassaan mahtava kokemus!

 

 

Douro-jokea alavirtaan

 

 

Matkamme viimeistä edellisenä päivänä teimme 180 kilometrin mittaisen jokilaivaristeilyn Douro-jokea alavirtaan. Lähdimme jokilaivaristeilylle Peso da Reguasta ja päädyimme valtameren äärelle Portoon. Leppoisa tuulenvire ja muutenkin hieno sää tekivät laivamatkastamme nautittavan.

 

Melkein heti Peso da Reguasta lähdettyämme huomasimme, että hedelmällinen Douro-joen viininviljelyalue loppui ja kohti valtamerta edetessämme rantamaisemat muuttuvat karuiksi. Douro-jokilaakson viinit kuljetettiin Portoon ennen rabelos-laivoilla ja matka kesti alavirtaan 6 – 8 päivää – nousu Portosta Douron alueelle kesti 14 päivästä jopa kolmeen kuukauteen.

 

Agrologien viininkorjuumatkalle osallistuneet kiittävät Agrologien Liittoa ja matkaopastamme Mika Paloa hienosta kokemusviikosta. Uskallamme suositella samanlaisen matkan järjestämistä jo vaikkapa syyskesällä 2017!

 

 

**********************

 

 

Ja sitten jutun kuvituksena olleet kuvat ja niiden selitykset:

 

 

 

 

 

Peso da Reguan ja Porton välillä on kaksi sulkua – Euroopan korkein sulku eli Carraptelon on sulutuskorkeudeltaan 35 metriä ja Crestuma-Lever –sulku, jonka sulutuskorkeus on 14 metriä. Molempien sulkujen sulutukset onnistuivat nopeasti ja olivat nekin matkamme eräät elämykset!

 

 

 

 

 

Ensimmäiset innokkaat viininpolkijamme pääsivät Don Miitun johdolla Quinta da Avessadan viinitilan Enotecassa eli viini-infokeskuksessa kokeilemaan viinirypäleiden polkemista! Polkijoilla ja meillä katselijoilla oli hauskaa! Viinirypäleiden polkeminen on raskas taitolaji.  Polkijat työskentelevät tiiviissä ”käsikynkkäketjussa” ja tukevat näin toisiaan, jotta kukaan ei kaadu poljentasammioon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme matkallamme useita hyviä elämänviisauksia ja yksi niistä oli Quinta da Varzean viinitilan emännän varakreivitär Maria Manuel Cyrnen toteamana: ”Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!” Varakreivitär tässä yhdessä mainion oppaamme Mika Palon seurassa.

 

 

 

 

 

Viininkorjuumatkamme huipentui viimeisenä iltana Fado-esitykseen – fado-musiikki on vuonna 2011 lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

 

**********

 

 

Omien kuvieni lisäksi kuvituksena oli yksi mainio agrologi-veli Pertti Keltalan ottama kuva hienosta viiniköynnösviljelmästä ja sen selitystekstinä oli laatimani selitys eli

 

 

”Hyvät – paljolti EU:n rahoituksella rakennetut tiet ja henkeäsalpaavat näkymät tekivät matkastamme nautittavan.”

 

 

 

********************

 

 

 

Kiitän matkamme aikana minulle tuntemattomassa ja salaisessa paikassa kokoontunutta Ikivanhojen Veljien Neuvostoa vuosimallia 1965, joka velvoitti minut Nuorena Veljenä laatimaan matkastamme matkakertomuksen joulukuussa 2016 ilmestyvään LUVA-lehteen.

 

 

Tämmöinen siitä sitten tuli!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Retkikunnat pitää elintarvikeyrityksissä aina kuljettaa puhtaalta puolelta likaiselle puolelle

Torstai 8.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tehdasvierailujen ehdoton sääntö elintarviketeollisuudessa on, että retkikuntien tehdasvierailut pitää aina aloittaa prosessin puhtaalta puolelta ja päättää ns. likaiselle puolelle.

 

 

Alaa tuntematon saattaa ajatella, että tehdasvierailu toteutettaisiin samalla vuokaaviolla, kuin tuotteen valmistus tapahtuu eli raaka-ainepuolelta valmiiden tuotteiden osastolle. Ei, näin ei saa tehdä.

 

 

”Vastavirtaan” eteneminen perustuu hygieniasyihin eli emme saa tehdasvierailuilla vaarantaa yrityskohteemme tuotteiden hygieniaturvallisuutta.

 

 

Vierailimme lokakuisella agrologimatkallamme Quinta do Bomfimin portviiniä valmistavalla tehtaalla Pinhao´ssa ja isäntämme kuljettivat meitä aivan oikein eli puhtaalta puolelta likaiselle puolelle.

 

 

 

 

 

Quinta do Bomfim on Symington-perheen omistama neljännen polven sukuyritys, joka tuottaa viinirypäleitä 27 viinitilalla ja viinitarha-alaa on tuotannossa yhteensä 940 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Oppaanamme tehdaskierroksella oli parrakas Antonio, jonka selostukset oppaamme Mika Palo suomensi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…pienoismalli ”rabelos”-veneestä, jollaisilla Douron alueella tuotetut viinit entisaikaan kuljetettiin Douro-jokea pitkin Portoon ja sieltä edelleen maailmanmarkkinoille.

 

 

*******************

 

 

Quinta do Bomfim`n tuotanto-ohjelmassa on seitsemän erilaista portviinilaatua ja tunnetuimmat merkit ovat…

 

 

 

 

 

…Dow´s…

 

 

 

 

 

…sekä Graham´s.

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä huomasi hinnastosta, että tarjolla oli erilaisia pullokokoja yli kymmenen eri tuotetta molemmista merkeistä.

 

 

 

****************

 

 

Tässä muutama kuva tuotantohallitilasta – kaikesta näki, että tilat olivat puhtaat ja tuotantotilojen hygieniataso oli moitteeton.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jo totesinkin, etenimme oikeaoppisesti tuotantoprosessia vastavirtaan ja tehdasvierailumme lopussa saimme nähdä, kun…

 

 

 

 

 

…tehtaalle tuotiin viinirypäleitä…

 

 

 

 

 

…ja tilan kuljetuslaatikot tyhjennettiin suuriin muovilaatikkoihin.

 

 

 

 

 

Laatikoiden sisältö tyhjennettiin kuljettimelle, jossa miesvoimin – naisia ei työntekijöissä ollut – suoritettiin esipuhdistus,…

 

 

 

 

 

…rypäleet riivittiin koneellisesti irti tertuista,…

 

 

 

 

 

 

…tertuista irtiriivityt rypäleet ohjattiin putkea pitkin prosessiin…

 

 

 

 

…ja karat ohjattiin eläinten rehuksi tai vietiin pellolle lannoitteeksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

Yhä edelleenkin Douron alueen viinit kuljetetaan Portoon, jossa viinien loppukypsytys tapahtuu, mutta nykyään kuljetus tapahtuu säiliöautoilla.

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä oli vierailijoiden ihailtavana ja ilmeisesti myös ostettavissa hieman tavallista kokoa suurempiakin viinipulloja, jotka suuren kokonsa lisäksi olivat ”Vintage”-mallia ja laatua!

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että tehdaskierroksen jälkeen oli portviinin maistajaiset ja täytyy todeta, että kielenkannat kertoivat kyseessä olevan laadukkaat tuotteet.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinikirva oli tuhota Euroopan viininviljelyn 1800-luvun loppupuolella

Perjantai 18.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme aikana kävimme monissa viinimuseoissa ja eräs sellainen oli…

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa oli mielenkiintoista nähtävää ja eräs nähtävyyksistä oli kivitolppa, jollaisilla entisaikaan oli merkitty Douron viinialue maastoon.  Kivitolppia oli joskus kolmisensataa ja niitä on nyt löydetty n. 150 kappaletta – yksi kivitolpista on tässä museossa.

 

 

Kivitolppia oli siis noin vähän ja se kertoo, että Douron viinialue on pinta-alaltaan pieni.

 

 

 

 

 

Museossa on esillä viininviljelyssä tarvittavia työkaluja – työkalut ovat käsityökaluja, sillä jyrkkien rinteiden vuoksi viininviljelyä on jokseenkin mahdotonta koneistaa.

 

 

 

 

 

Merkittävä osa museon näyttelystä on omistettu viinikirvalle eli Phylloxeralle, joka 1860-luvulla oli tuhota viininviljelyn Portugalista, mutta myös koko Euroopasta.

 

 

Ensimmäinen viinikirvahavainto Euroopassa todettiin Ranskassa vuonna 1863 ja Portugalissa Douron jokilaakso todettiin saastuneeksi 1865.

 

 

 

 

 

Museossa oli kuvia lohduttomista rypäleviljelmistä, jotka Phylloxera-loinen on tuhonnut.

 

 

 

 

Viinikirvasta vapaita alueita ovat nykyään Kypros, Kreeta, Kanariansaaret sekä Chile.

 

 

 

 

 

 

 

Viinimuseon pihalla tepasteli kanoja, jotka uteliaisuuttaan pyrkivät museon sisätiloihin.

 

 

 

 

 

Museon pihalla oli aito rabelos-purjevene, jollaisilla Douron alueen viinit taannoin kuljetettiin alavirtaan Portoon.

 

Dourosta on matkaa Portoon 180 kilometriä ja menomatka kesti 6 – 8 päivää, mutta paluumatka vastavirtaan olikin vaivalloisempi, sillä se saattoi kestää 14 päivästä aina kolmeen kuukauteen saakka!

 

 

 

 

 

Kuten jokseenkin kaikissa käyntikohteissamme, myös tämä museokäynti huipentui viininmaisteluun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuvakertomus hotellin puutarhasta

Torstai 28.1.2016 - -Esko Erkkilä-

Asuimme Madeiran matkallamme…

 

 

 

 

 

 

…Porto Mare –hotellissa ja olimme hyvin tyytyväisiä hotellivalintaamme.

 

 

Hotellin puutarha oli kerrassaan hieno ja tässä jutussa pienoinen kuvakertomus sieltä – aluksi kolme yleisnäkymää:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

Ja sitten kuvia puutarhan kukka- ja kasviloistosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

On selvää, että puutarhan kukkaloisto muodosti hyvät puitteet perhosbaareille.

 

 

Madeiran perhoset ovat suomalaisittain suurikokoisia, mutta niin vaikeita kuvattavia – tässä kuitenkin eräs!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Slovenia on pohjoisimpia alueita, joissa suolantuotanto luonnon keinoin merivedestä on mahdollista

Keskiviikko 8.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Slovenialla on merenrantaa ainoastaan hieman yli neljäkymmentä kilometriä.

 

Suositun lomakaupungin Portoroz´n lähellä sijaitsee Krajinski park Secoveljske soline eli alue, jolla aikaisemmin on tuotettu merkittävästi suolaa suoraan merivedestä auringon ja tuulen kuivattavan vaikutuksen avulla.

 

Tutustuimme alueeseen taannoisella Slovenian matkallamme.

 

Krajinski park Secoveljske soline, joka lyhennetään Kpss, on pinta-alaltaan 750 hehtaaria. Siellä tuotetaan suolaa yhä nykyäänkin ja tuotanto tapahtuu perinteisillä menetelmillä. Suolantuotannon historia tällä alueella on ainakin 700 vuotta vanhaa.  

 

 

 

Suolantuotannossa hyödynnetään vuorovesi-ilmiötä, sillä korkeaveden aikana merivettä päästetään altaisiin, joista varsinainen suolantuotanto alkaa.

 

 

Kuivatusprosessi alkaa heti ja vettä lasketaan tietyn rytmiikan tahdissa aina seuraavaan altaaseen. Altaiden välissä on yksinkertaiset laudasta rakennetut sulut.

 

 

Haihdutusaltaat ovat matalia, sillä vedenkorkeus niissä ilmaistaan muutamilla senteillä. Eri altaiden korkeuserot ovat hyvin pieniä, mutta vedellähän on tunnetusti notkea selkä, joten pienetkin korkeuserot merkitsevät tuotantoprosessin etenemistä.

 

 

 

Kuivatusaltaiden pohjan rakentaminen perustuu luonnonmateriaalien käyttämiseen ja niiden tarkkaan tuntemiseen. Erikoissavi ja erilaiset mineraalit muodostavat altaiden pohjan.

Jos altaan pohja turmeltuu vaikkapa jonkin terävän esineen taitamattoman käytön vuoksi, kestää vuosikausia saada paikattua aiheutunut vahinko.

 

 

Suolapitoisuudeltaan tiivistynyt merivesi päätyy viimein altaisiin, joista suola voidaan kerätä.

Altaan pohjalta kerätty kostea suola kuljetetaan miesvoimin liikkuvilla raidevaunuilla loppukuivatukseen…

 

 

 

…altaiden päässä oleville betonialustoille.

 

 

Kpss:n suolantuotantolaitoksilla on retkikuntia varten tasokas esittelytila ja siellä retkikunnat voivat tutustua entisajan suolantuotantoon havainnollisesti. On muistettava, että altailla tapahtuu taas alkavana kesäkautena suolantuotantoa perinteisillä menetelmillä.

 

 

Suolantuotantokausi alkaa Sloveniassa kesäkuussa ja jatkuu säiden mukaan syyskuun maisemiin saakka. Suolantuotanto Kpss:n tapaan on vahvasti säiden armoilla.

 

 

 

Esittelytilan videoesityksessä näimme kuivatusaltaiden pohjalle kerättyjä suolakekoja, jotka sitten raidevaunuilla kuljetettiin betonialustoille loppukuivatusta varten.

 

 

Slovenian Kpss-suolapuisto on mainio paikka sellaiselle linnustolle, joka viihtyy tässä ympäristössä. Myös tietyt kasvit viihtyvät suolapuiston miljöössä.

 

 

 

Slovenian Kpss-suolapuisto on ollut alun perin Piran-nimisen lähikaupungin väestön toimeentulon lähde.

Sen vuoksi Kpss:n suola on nykyään tuotemerkiltään...

”Piranske soline”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sanaristikoiden vakioeläimen vieraana

Keskiviikko 1.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Vierailimme taannoisella Slovenian matkallamme maan ykkösnähtävyydellä eli Postojnan tippukiviluolilla. Kohde ei kuulunut alkuperäiseen matkaohjelmaamme, mutta sovitimme Postojnassa käynnin matkamme ainoaa vapaapäivään.

 

 

 

Postojna sijaitsee maan pääkaupungin Ljubljanan ja kohteemme Portoroz´n puolivälissä mainioiden liikenneyhteyksien varrella.

 

 

Postojnan tippukiviluolat on löydetty vuonna 1818. Luolastolla on pituutta yli 20 kilometriä.

 

 

 

Luolastolla on ollut sotilaspoliittistakin merkitystä, sillä saksalaiset miehittäjät käyttivät osaa luolastoa polttoainevarastonaan, jonka slovenialaiset partisaanit tuhosivat 23.4.1944.

 

Partisaanien onnistuneesta operaatiosta kertovat luolaston suun mustuneet seinät.

 

 

 

 

Luolaston turistikierros alkaa ajelulla pienoisrautatievaunuissa, joissa matkataan kierroksen alussa varmaan kilometrin verran vuoren uumeniin.

 

 

 

Meidän kierroksellemme osallistui väkeä ehkä kolmisensataa ja se merkitsi kahden erillisen vaunuletkan matkaamista isoon ”aloitussaliin”.

 

Junamatkalla saimme pientä esimakua mahtavasta kohteestamme.

 

 

 

Kävelymatkan ”aloitussalissa” meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan, että mitä kieltä opas puhui.

Kuuluimme englanninkieliseen ryhmään, joka pääsi pienen kokonsa ansiosta ensimmäisenä kävelyosuudelle. Meluisa italiankielinen nuorisoporukka käsitti selvästi yli sata osanottajaa ja se jäi etenemisjärjestyksessä viimeiseksi.

 

 

 

”Aloitussalissa” oli korkeutta useita kymmeniä metrejä ja joka puolella oli mahtavia tippukiviluomuksia. Tippukivet kasvavat joko alhaalta ylöspäin tai ne kasvavat jääpuikkojen tapaan ylhäältä alaspäin.

Vaaleat tippukivet sisältävät runsaasti kalkkia ja tummat puolestaan runsaasti rautaa.

 

 

Kävelyreitti on aidattu hyvin, joten eteneminen reitillä on turvallista. Kävelyalusta on tasaista ja se on päällystetty materiaalilla, jossa jalkineet eivät luista. Tämä mahdollistaa turvallisesti jyrkätkin nousut ja laskut matkan varrella.

Suokaa anteerksi kuvan heikko laatu.

 

 

 

Kävelyreitin loppupuolella on vierekkäinen kaksi erilaista tippukiveä; tummanpuhuva rautapitoinen ja vaalea kalkkipitoinen.

Oppaamme kertoi, että tätä parivaljakkoa käytetään paljon luolaston markkinointiaineistossa.

 

 

  

Kävelymatkamme lopussa oli hämärä erikoishuone, jonka lasi-ikkunoiden takana näimme sanaristikoissamme ehkä eniten esiintyvän eläimen eli olmin.

Alueella ei saanut valokuvata, sillä harvinainen eläin ei kaipaa eikä hyväksy salamavaloja.

 

******

Wikipedia kertoo olmista näin:

 

Olmi (Proteus anguinus) on sokea salamanteri, joka elää Dinaaristen alppien karstimaiden maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Sen pituus on 25–30 cm. Olmin ruumis on pitkulainen ja raajat ovat heikosti kehittyneet. Sen eturaajoissa on kolme sormea ja takaraajoissa kaksi varvasta. Olmilla on kolme ulkoista kidusparia ja sen kidukset ovat punaiset. Väriltään se on valkeankeltainen, mutta se tummenee auringonvalossa. Olmin ruokavalioon kuuluvat kaikki pienet eläimet, jotka ovat ajautuneet ulkoa virran mukana esim. madot ja pienet äyriäiset. Yleensä olmi synnyttää eläviä poikasia mutta yli +15 asteen lämmössä se voi myös munia.

 

*********

 

 

 

Olmi on kuvattuna monissa slovenialaisissa matkamuistoesineissä ja se on päässyt myös…

 

 

 

 

…Slovenian erääseen postimerkkiin.

**********

Postojna Jaman merkityksestä Slovenian tai oikeastaan silloisen Jugoslavian merkittävänä turistikohteena kertoo se, että Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito vieraili tippukiviluolastossa ensimmäisen kerran jo 28.5.1945.

********

Kannustan tutustumaan Postojna Jamaan eli Postojnan tippukiviluoliin, kun olette sielläpäin liikkumassa!

 

Siellä näkee ilmielävän olmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Sloveniasta ja Kroatiasta!

Tiistai 16.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain olla vaimoni ja hieman yli 30 muun henkilön kanssa mukana MTK-Pirkanmaan, MTK-Satakunnan ja MTK-Varsinais-Suomen järjestämällä perinteisellä maatalousmatkalla, joka tänä keväänä suuntautui Sloveniaan ja Kroatiaan.

 

Vietimme matkastamme pääosan Sloveniassa, sillä retkemme Kroatiaan kesti vain yhden päivän.

 

On todettava, että matkajärjestelyt eivät vastanneet sitä, mihin olemme näillä matkoilla tottuneet, mutta toki matkalla näki paljon uutta. Matkan tekniseksi toteuttajaksi oli valittu Trio Travels.

 

Lensimme sinivalkoisin siivin Ljubljanaan, mutta siirryimme heti laskeuduttuamme…

 

 

 

 

…Slovenian lyhyellä rannikolla Adrianmeren rannalla sijaitsevaan Portoroz´n rantalomakaupunkiin, joka olikin tukikohtamme koko matkan ajan.

Portoroz merkitsee suomennettuna Ruusujen satamaa.

Italian raja kulkee lähellä Portoroz´a ja sen vuoksi siellä lähes kaikki viralliset opasteet ovat slovenian lisäksi myös italiaksi.

 

 

 

Portoroz´ssa on yksi rantakatu, jonka varrelle kaikki toiminta on keskittynyt.

 

 

 

Kaupunkia ympäröi kauniit ja jyrkät rinteet, joilla sijaitsevat talot ovat huolehtineet hyvin ympäristöstään.

Matkamme aikana Portoroz´ssa oli melko viileää, mutta parina päivänä lämpö kohosi yli 15 asteen.

Lämpö herätti liikenteeseen myös sisiliskot. Tässä parikin kuvaa erään ruokapaikkamme ravintolan kivijalassa vilistäneistä veijareista:

 

 

***********

 

 

Slovenia itsenäistyi Jugoslaviasta 25.6.1991. Se liittyi Natoon 29.3.2004, Euroopan Unioniin 1.5.2004 ja euroon se liittyi 1.1.2007 – hengästyttävä vauhti!

 

Slovenia on kehittynyt maa – sen näkee mm. yleisestä siisteydestä ja kansalaisten palveluhalukkuudesta, joten se on paikkansa ansainnut eurooppalaisessa perheessä.

 

Taloudelliset ongelmat vaanivat kuitenkin nurkan takana, mutta niitä ei ainakaan tavallinen matkaaja havainnut.

 

Suuri yllätys ei olisi, vaikka Slovenia lähiaikoina liittyisi Kreikan ja Kyproksen tavoin muiden euromaiden tukeen taloudellisissa ongelmissaan.

 

 

Liikenneinfra on kunnossa – harmi slovakialaisten kannalta, että maa on useiden naapurimaiden silmissä läpikulkumaa.

Hyvin lähellä majapaikkakuntaamme sijaitsi Italian puolella Trieste ja sen satamaan oli Ljubljanan suunnasta jatkuva vilkas rekkaliikenne, joka ei ilmeisesti lainkaan hyödyttänyt moottoritiemaksuja lukuun ottamatta Sloveniaa.

 

**********

 

 

Ljubljanan lentokenttä sijaitsee kauniiden vuorien vierellä ja bussimatkustajat meidänkin bussissa tallensivat ahkerasti näitä näkymiä matkamme päätteeksi.

 

 

-Esko Erkkilä-