On aika nauttia alppiruusujen kukkaloistosta!

Maanantai 9.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Alppiruusut eli rhododendronit kukkivat juuri nyt eli kesäkuun alkupäivinä.

 

Ne ovat komeita kasveja ja luovat jopa epätodellisen tunnelman mäntymetsien siimekseen.

 

Mäntymetsien siimekseen sen vuoksi, että alppiruusujen oikea kasvupaikka on mäntymetsä.

 

Alppiruusua ei koskaan pidä istuttaa kuusen lähelle, sillä matalajuurisina kasveina ne eivät sovellu vierekkäin.

 

Syväjuurinen mänty ja matalajuurinen alppiruusu ovat mainiot kasvinkumppanit keskenään!

 

 

 

 

Alppiruusu on happaman maan kasvi, joten kalkki on ehdottomasti kielletty, kun valmistellaan alppiruusun istutuskuoppaa.

 

 

 

 

Alppiruusun istutuskuoppa täytetään aluksi kaikenlaisella ”hötöllä” eli oksanpätkillä, kävyillä ja muilla saatavilla olevilla kuopan ilmavuutta lisäävillä luonnon tarveaineilla.

 

 

 

 

Paras istutusmulta on metsäsuosta tai kalkitsemattoman suopellon ojapientareelta tai ojasta kaivettu multa.

On luonnollista, että rodoille sopivaa multaa saa myös puutarhakaupoista.

Samaa multaa voi mainiosti käyttää myös syreenihortensian sekä pensasmustikan istuttamisessa, sillä ne molemmat vaativat alppiruusun tavoin happaman kasvualustan.

 

 

 

 

Olen aina hieman kademielellä ajatellut etelä- ja länsirannikon asukkaita, sillä heillä menestyvät jokseenkin kaikki Suomessa tarjolla olevat alppiruusut.

 

 

 

 

Me valitsimme alppiruusulajikkeiksi aikoinaan seuraavat:

 

• P.M.A. Tigerstedt
• Helsingin Yliopisto
• Haaga
• Mikkeli

 

Lajikevalintamme onnistui, sillä kaikki nuo lajikkeet menestyvät hallaisella mökkitontillamme.

 

 **********

Vielä alppiruusuryhmän perustamisesta se, että ojitus pitää olla kunnossa.

 

Parasta tietenkin on, että maalaji on läpäisevää, mutta esim. kuvissa näkyvän alppiruusuryhmän jokaisesta istutuskuopasta on kaivettu salaoja!

 

 

Siitä vaan alppiruusuryhmää perustamaan!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Kukkivatko alppiruusut tänä vuonna Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä?

Maanantai 21.4.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen oppinut, että alppiruusut eli rhododendronit kukkivat kesäkuun alussa eli käytännössä Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä kesäkuun 4. päivänä.

 

Nyt kesäntulo on etuajassa ja on mielenkiintoista nähdä, että pitääkö vanha totuus paikkansa.

 

 

Meillä on yksi alppiruusuryhmä sisäänkäynnin kupeessa Tampereella, mutta kunnollinen alppiruusuryhmä meillä on mökillä Viljakkalan Majajärvellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alppiruusut soveltuvat pintajuurisina hyvin syväjuuristen mäntyjen kasvinkumppaneiksi, mutta niitä ei missään tapauksessa saa istuttaa lähelle pintajuurisia kuusia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meillä mökkimaailma on hallainen ja tunnenkin pientä kademieltä varsinais-suomalaisia kavereitani kohtaan, jotka voivat istuttaa tonteilleen kaikkia Suomessa tarjolla olevia alppiruusulajikkeita – meillä hallaisella tontilla kyseeseen tulevat ainoastaan;

 

• Helsingin Yliopisto
• Haaga
• Mikkeli
• P.M.A Tigerstedt

 

 

Odottelen kesäkuun 4. päivää ja silloin tulen taas kerran nauttimaan alppiruusujeni hienosta kukinnasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alppiruusujen aika on nyt!

Sunnuntai 9.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen Viherpeukalona oppinut, että kesäkuun alkupäivät ovat alppiruusujen kukinta-aikaa.

 

Alppiruusujen kukinta-aika Tampereen seudulla ajoittuu kesäkuun 4. päivän ja kesäkuun 15. päivän väliseen jaksoon.  Omaan tästä tosiasiasta monivuotisen kokemuksen.

 

Alppiruusut eli rodot tai oikeammin rhododendronit ovat alkukesän aikana upeimmin kukkivat kasvit.

 

 

Istutimme rodoja mökkitontillemme mäntymetsän puolelle kymmenisen vuotta sitten.

Rodoja on kaikkiaan yksitoista ja ne muodostavat tiiviin ryhmän.

 

 

Olen suorastaan kateellinen etelä-suomalaisille, sillä he voivat valita rodolajikkeekseen melkein minkä vain tarjolla olevista.

 

Tampereen seudulla sijaitsevalla hallaisella tontilla lajikevalintaan on kiinnitettävä suurta huomiota.

 

Meillä on kasvussa neljää eri alppiruusulajiketta.

 

 

 

P.M.A. Tigerstedt,…

 

 

 

 

…Haaga,…

 

 

 

…Helsingin Yliopisto…

 

 

 

 

…ja Mikkeli ovat ne lajikkeet, jotka muodostavat meillä alppiruusuryhmän.

 

Alppiruusu on happaman maan kasvi, joten sen kasvualustaa ei saa missään nimessä kalkita.

 

Alppiruusun juuret ovat pintajuuret ja sen vuoksi sitä ei kannata yrittää kasvattaa kuusien läheisyydessä. Syväjuurisena mänty soveltuu hyvin alppiruusun kasvinkumppaniksi.

 

Alppiruusun kasvualustan pitää olla hyvin kuohkea ja sanotaankin, että alppiruusun juurella Viherpeukalon pitää päästä kaivautumaan maahan kyynärpäitään myöten paljain käsin!

 

 

 

 

Olen yrittänyt noudattaa tätä ohjetta ja sen vuoksi laitoinkin istutuskuoppiin runsaasti männynkäpyjä, oksia ja muuta materiaalia, joka teki istutuskuopasta ilmavan. 

Taisin onnistua, sillä alppiruusuryhmämme on taas näinä päivinä antanut itsestään parhaan kuvan – kaikki yksilöt kukkivat hienosti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viherpeukalon onnistumiset, mutta myös epäonnistumiset näkyvät viljelyksillä nyt

Tiistai 19.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Otin kameran mukaani, kun viikonvaihteen aikana tein pienen tarkastelumatkan mökkitonttimme kasvi- ja puutarhamaille.

Annan kamerani otosten kertoa:

 

Päältäajettava ruohonleikkurimme on leikkuupään laakeriremontissa, joten nurmikko on päässyt ryöstäytymään hallitsemattomaan kasvuun, mutta älkää antako sen haitata – leikkuri on kuulemma tulossa kuntoon ja pian päästään nurmikonleikkuuseen.

 

 

Kesäntulon viivästyminen näkyy hyvin selvästi alppiruusujen tavanomaista myöhäisempänä kukkimisena.

Tavallisesti alppiruusut kukkivat kesäkuun alkupäivinä, mutta nyt niiden kukinta alkoi kymmenkunta päivää myöhemmin.

Perustimme alppiruusuryhmän oikeaoppisesti männikköön, sillä pintajuuriset alppiruusut viihtyvät yhdessä syväjuuristen mäntyjen kanssa – alppiruusuja ei saa istuttaa pintajuuristen kuusien läheisyyteen.

Alppiruusun kasvualustan pitää olla ”höhheliä”, sillä vanha koeteltu totuus on, että alppiruusun juurella pitää päästä ilman työkaluja kaivautumaan ainakin ranteenverran maahan – jotkut taitavat sanoa, että kyynärpäätä myöten, mutta minä pidän sitä ohjetta jo hieman yliampuvana!

 

 

Alppiruusuista ensimmäisenä ehti kukkaan ”P.M.Tigerstedt” ja…

 

 

 

…sen jälkeen ”Helsingin Yliopisto”,…

 

 

…”Mikkeli”…

 

 

…ja Haaga aloittivat kukintansa.

 

 

Hallaisella mökkipalstallamme menestyvät ainoastaan nämä neljä lajiketta ja sen vuoksi olenkin hienoisella kademielellä aina seurannut Turun seudun työkaverieni puheita useiden alppiruusulajikkeiden kirjosta heidän puutarhassaan.

 

 

 

Pienoinen ylpeydenaiheemme on pensasmustikkamaamme.

Toisaalta siinä on varsin vähän aihetta ylpeyteen, sillä parisenkymmentä yksilöä on istutettu ainakin kahteen kertaan oppivuosiemme aikana. Pensasmustikkamaamme on tullut hintoihinsa, mutta nyt satomahdollisuudet näyttävät hyviltä.

Pensasmustikkamaa on ehdottomasti suojattava aitaverkoilla jäniksiä vastaan ja viime kesänä rakensimmekin sen ympärille hyvän verkkoaidan.

Pensasmustikka on marjojen kypsyessä suojattava myös ”ilmavoimien hyökkäyksiltä” tai muuten kypsät marjat häviävät viimeistä marjaa myöten lintujen nokkaan – tästäkin meillä on omakohtaisia kokemuksia.

 

 

Pensasmustikan kukinta on nyt ollut poikkeuksellisen runsasta ja myös pölyttäjiä on ollut liikkeellä mukavasti.

 

 

 

Mansikan kukinta-aika on päättymässä ja kukinnan perusteella kohtuullinen mansikkasato on mahdollinen.

 

 

Porkkanat, punajuuret ja palsternakat ovat vielä harsojen alla, mutta sipuleille meillä ei riittänyt harsoja.

Sipulit ovat kohtuullisessa kasvun alussa ja nyt tarvitaankin ainoastaan sopivasti vettä, haraamista sekä tarpeelliset ötökkäruiskutukset.

 

 

 

Kevytpeitteet on pussiperunoiden päältä poistettu ja äkkiseltään huonokuntoisilta näyttävät perunantaimet ovat näkyvillä.

Varhaisperunan satonäkymät eivät ole aivan yhtä lohduttoman näköiset kuin perunantaimet, vaan odotettavissa on kuitenkin uutta perunaa omasta pellosta heti juhannuksen jälkeen – saattaa olla, että juhannukseksi oman pellon uudet perunat eivät ehdi.

 

 

Vanhaa maatiaiskantaa oleva raparperi on vahvassa kasvussa.

Se on kuulemma niin voimakasarominen, että se ei kelpaa perheemme ruuanlaittoon lainkaan! Olkoon sitten puutarhan komistuksena!

 

 

 

Yhden luumupuuryhmän kuivuminen on laskettava viime talven tappioiksi.

Olemme muutamana viime kesänä saaneet 200 – 300 kilon suuruisen luumusadon, mutta nyt sato saattaa jäädä kymmenesosaan tavanomaisesta.

 

 

Valkosipulia meillä on kasvussa runsaalla sadalla rivimetrillä ja sen satonäkymät näyttävät erinomaisilta.

Tämä kasvusto on istutettu viime syksynä myöhään ja se on satonäkymiltään paras! Toki tämäkin ehti ennen talventuloa pienelle taimelle, mutta ei kovin suurelle.

 

 

Valkosipulia on kasvamassa kolmella erillisellä ”pläntillä” ja kaikki ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Katteena käytämme nurmikoilta lehtipuhaltimella syksyllä "haravoituja" lehtiä.

Opimme taas uutta, kun käytimme katteena lehtiä, jotka olivat olleet kasalla kaksi vuotta - nyt ne olivat katteeksi parhaimmillaan!

 

 

Valkosipulin alkuperämaat ovat kotimaisen lisäksi Puola, Viro, Latvia, Unkari ja Saksa, sillä minulla on tapana matkoilla aina ostaa valkosipuleita istutettavaksi.

Löysin välillä hukassa olleen istutuskartan ja siitä pystyn nyt toteamaan jokaisen sipulin alkuperämaan. Ainakin tässä vaiheessa kaikki yksilöt ovat alkuperämaasta riippumatta hyvässä kasvussa.

Istutuskartta on päivätty 11.10.2011 ja sen jälkeen on istutettu ensimmäisessä valkosipulikuvassa näkyvät valkosipulit – viime syksynä myöhäinen istutusajankohta oli satonäkymien osalta paras!

Olen pitänyt tavoitteena, että istutan valkosipulinkynnet maahan pari...kolme viikkoa ennen talventuloa. Periaate on hyvä, mutta kukapa tietää etukäteen, että milloin talvi pakkasineen tulee!

 

 

Sopivasti ajoittuneet sateet ovat mahdollistaneet kaikille puutarhakasveille suotuisan kasvuunlähdön.

Sadetuksia ei vielä ole tarvittu, mutta varmaan niihinkin joudutaan turvautumaan juhannuksen jälkeen.

 

-Esko Erkkilä-