Saksilla korkin saa irti!

Maanantai 19.2.2024 - -Esko Erkkilä-

Muovipullojen ja korkkien yhteinen taival perustuu EU-direktiiviin, joka astuu voimaan heinäkuussa.

 

 

Määräys määrää, että korkin pitää pysyä muovipullon ja muovikorkilla varustettujen kartonkipakkausten mukana koko käytön ajan.

 

Määräys hankaloittaa ainakin meitä, jotka nautimme vichymme suoraan pullon suusta.

 

 

 

Juomamukavuuden takaamiseksi ainakin nyt aluksi hankin sakset juomapullojen läheisyyteen ja samaa suosittelen myös muille.

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen uuden kaupunginvaltuuston pitää ryhdistäytyä; kaupunkiin on laadittava sen ensimmäinen hankintastrategia!

Keskiviikko 14.11.2012

EU on näinä aikoina laatimassa julkisten hankintojen direktiiviä. Direktiivin aikaansaaminen merkitsee, että Suomen hankintalakia on uudistettava.

 

Hankinta-asioiden uudelleenajattelu merkitsee, että kuntien pitää laatia ja ainakin päivittää hankintastrategiansa.

 

Googlasin ”Hankintastrategia Tampere” ja sain tulokseksi nämä:

 

Palvelujen hankintalautakunta, ehdotus 26.9.2002

Kaupunginhallitus, päätös 14.10.2002

Kaupunginvaltuusto, tiedoksi 30.10.2002

 

Tulos osoittaa, että Tampereen kaupunki ei ole panostanut hankinta-asioiden linjaamiseen yli kymmeneen vuoteen!

Käsittämätöntä!

 

Olen erityisen huolestunut Tampereen kaupungin elintarvikehankinnoista, sillä niitä poliittiset päättäjät eivät ole ohjeistaneet koskaan!

 

Jo nykyiset hankintasäädökset mahdollistavat elintarvikehankinnat, joissa huomioidaan tuoreiden ja hyvälaatuisten elintarvikkeiden saamisen päiväkotien, ikäihmisten ja muiden julkisten laitosten asiakkaiden käyttöön.

 

Pelkään, että kunnallisten hankintaorganisaatioiden henkilöstön nykyinen taito ei riitä kuin halvan hinnan arviointiin.

 

On surullista, jos hankintaorganisaation ohjeisiin kirjattu tavoite on, että sen päätöksistä mahdollisimman vähän joutuu markkinaoikeuden tutkittavaksi. Tämän tavoitteen kirjaaminen toimintaohjeeksi merkitsee, että hankintaorganisaatio asettaa hinnan merkityksen hankintakilpailun ainoaksi kriteeriksi.

 

Muistutan, että…

 

 

…”halvin hinta ei saa olla ainoa ja johtava kriteeri, vaan sen tulee olla vain yksi kriteeri muiden, etenkin sosiaalisten ja ekologisten arviointien joukossa.”

 

 

Toivon ja suorastaan vaadin, että vastavalittu Tampereen kaupunginvaltuusto laatii ensitöinään kaupungille hankittavien tuotteiden sekä palvelujen hankintastrategian!

 

 

-Esko Erkkilä-

On täysin Hämeenlinnan kaupungin hankintaorganisaation oma moka, jos Lammilla päiväkotilapset joutuvat syömään puolalaisia kumiperunoita!

Maanantai 12.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Ehdin toimia työelämässä palkkarenkinä 40 ja ½ vuotta. Tuosta ajasta olin aluksi puoli vuotta vähittäiskaupan palveluksessa ja lopuksi tasan 40 vuotta Suomen toiseksi suurimman rehuyrityksen eri tehtävissä.

 

Vastasin vuodesta 1997 alkaen kyseisen yrityksen raaka-ainehankinnoista, joten uskon tietäväni elintarviketeollisuuden hankinnoista jotain.

 

Eurooppatiedotus järjesti viime perjantaina eli 9.11.2012 Kirjastotalo Metson Pietilä –salissa Tampereella meppikahvit, joilla Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (EPP, kok) alusti aiheenaan ”Julkiset hankinnat”.

 

Perjantaina olisi ollut paljon muitakin menoja, mutta järjestin siten, että pääsin osallistumaan mielenkiintoiseen tilaisuuteen.

 

 

 

Sirpa Pietikäinen on värikäs esiintyjä ja hänen esityksiään on kiinnostavaa kuulla. Näin totean, vaikka ”lennänkin eri poliittisessa parvessa” kuin Pietikäinen.

 

 

EU on uudistamassa hankintadirektiiviään. Komissio antoi ehdotuksensa uudeksi direktiiviksi joulukuussa 2011. Direktiivin olisi määrä valmistua lähiaikoina.

 

Uudistus merkitsee, että Suomessa hankintalaki tulee muuttumaan. Toivon, että kansanedustajat ovat hereillä, kun hankintalakia muutetaan.

 

Sirpa Pietikäinen toimii varapuheenjohtajana Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnassa, joka valmistelee parlamentin osalta tulevaa direktiiviä – Metsossa oli äänessä siis vaikutusvaltainen suomalaismeppi!

 

Uuden direktiivin perusajatus on, että julkisesti hankittavien tuotteiden sekä palvelujen pitää olla laadukkaita ja niiden hinta on oltava kohtuullinen. Hankittavien tuotteiden ja palvelujen pitää olla kokonaistaloudellisia.

 

 

 

 

Sirpa Pietikäinen korosti direktiivin lähtevän siitä, että hinta ei saa olla hankinnoissa ainoa tekijä ja se ei saa olla lopullisessa valinnassa myöskään määräävä tekijä.

 

Pietikäinen korosti, että…

 

…”halvin hinta ei saa olla ainoa ja johtava kriteeri, vaan sen tulee olla vain yksi kriteeri muiden, etenkin sosiaalisten ja ekologisten arviointien joukossa.”

 

 

Epäonnistuneesta kilpailutuksesta Pietikäinen mainitsi esimerkkinä sen, kun lammilaiset julkisten ruokapalveluiden käyttäjät joutuvat tyytymään puolalaisiin kumiperunoihin, vaikka lähialueella tuotetaan runsaasti hyvälaatuista suomalaista perunaa.

 

 

Syy on taitamaton tarjouspyyntö, jossa pyydettiin tarjouksia vain x.xxx tonnista perunaa!

 

 

Pietikäinen mainitsi aivan oikein, että tarjouspyynnössä olisi aivan hyvin voitu pyytää tarjouksia sellaisesta perunasta, jonka nostosta toimitushetkeen on kulunut vain muutamia tunteja. Tuskin silloin lammilaisten päiväkotilasten ja ikäihmisten tarvitsisi syödä puolalaisia kumiperunoita!

 

 

Käytin tilaisuuden keskusteluosuudessa puheenvuoron, jossa kiittelin Sirpa Pietikäistä hänen kertomastaan Lammin perunacasesta ja totesin, että voidaanhan jo nyt esim. maitotarjouksissa pyytää tarjouksia sellaisesta maidosta, joka on lypsetty vaikkapa vain kolme päivää ennen toimituspäivää.

 

 

Kysyin ulkomailla tehdystä valmistaikinasta Suomessa paistetuista leivistä sekä niiden todellisesta valmistushetkestä.  MEP Pietikäinen totesi, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulkinta leipien valmistushetkestä on sitova ja heidän tulkintaansa on noudatettava Suomessa.

 

 

Totean, että kunnallisten hankintaorganisaatioiden kouluttaminen kokonaistaloudelliseen ostamiseen olisi jo nyt ensiarvoisen tärkeää.

Aivan välttämätöntä se on sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt uuden hankintalain!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rikkidirektiivin kustannuksia kohottava vaikutus koskee myös suomalaista ruokaa

Perjantai 29.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Vuoden 2015 alussa voimaantulevan rikkidirektiivin ennakoidaan merkitsevän suomalaiselle talouselämälle 1.200 miljoonan euron lisäkustannuksia vuodessa.

 

Julkisuudessa puhutaan, että kustannusrasitus kohdistuu vientiteollisuudelle, mutta näinhän ei pelkästään ole, vaan myös tuontituotteet joutuvat direktiivin voimaantullessa maksumiehiksi.

 

Tunnen työkokemukseni perusteella maatalouden ja kotieläintalouden tuotantopanosten kustannusrakenteen ja olen huolissani direktiivin vaikutuksista tavallisen suomalaisen elämään.

 

Suomeen joudutaan tuomaan merkittävä osuus kotieläintalouden tuotantopanoksista, sillä esim. eläinten ruokinnassa tarvittavista valkuaisraaka-aineista ainoastaan alle 20 % on kotimaista alkuperää.

 

Valtaosa kotieläinten tarvitsemasta täydennysvalkuaisesta joudutaan tuomaan. Haihattelut herneen tai härkäpavun viljelyn laajentamisesta eivät vaikuta tilanteeseen hönkäsen pöläystä!

Kaikki soijarouheet ja merkittävä osa rypsirouheesta/rapsirouheesta ovat tuontitavaraa. Suomessa jalostettavaan rypsirouheeseen tarvittavasta raaka-aineesta vain n. puolet saadaan kotimaasta. 

 

Vaikka rypsialan laajentamiseen on panostettu paljon menneinä vuosina, todellista valkuaisomavaraisuuden kohoamista ei ole saatu aikaan.  Kasvinvuorotteluperiaatteet ovat merkittävä syy sille, että rypsialaa ei pystytä laajentamaan.

 

Rikkidirektiivin myötä kustannuspaineet kotieläintuotteiden hinnankorotuksiin kasvavat.

 

Kotieläintuottajien mahdollisuudet tappiollisen tuotannon jatkamiseen ovat jo nyt tiensä päässä ja rikkidirektiivin vaikutukset saattavat olla lopullinen niitti sille, että kamelin selkä taittuu.

 

Se merkitsee, että kotimaisen sianlihan, kananmunien ja jopa maidontuotanto ehtyy. Mitä sen jälkee laitamme suuhumme?

 

Haluan tällä kirjoituksellani muistuttaa, että rikkidirektiivin voimaantulo ei merkitse vaikeuksia yksistään vientiteollisuudelle, vaan se saattaa olla kuolinisku myös suomalaiselle kotieläintuotannolle ja kotimaiselle ruualle!

 

-Esko Erkkilä-

Kansanedustaja Arto Pirttilahti on vahva vaikuttaja valtiopäivätoimissaan

Keskiviikko 14.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Kansanedustaja Arto Pirttilahti käytti Keskustan Pirkanmaan piirin syyskokouksessa Museokeskus Vapriikissa 10.12.2011 useitakin mielenkiintoisia ja valaisevia puheenvuoroja.

 

 

Arto Pirttilahti painotti, että ”täysistunto- ja kyselytuntinäkyvyyden” lisäksi on muistettava, että kansanedustajan tärkein tehtävä on toimia aktiivisesti valiokuntatyöskentelyssä.

 

Pirttilahti sai valiokuntapaikkojen jaossa merkittävät paikat, sillä hän on lakivaliokunnan ja talousvaliokunnan varsinainen jäsen ja niiden lisäksi hän toimii varajäsenenä liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

 

Valiokuntapaikkojen lisäksi Arto Pirttilahti toimii varajäsenenä ETYJ:n parlamentaarisessa yleiskokouksen Suomen valtuuskunnassa sekä Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa.

 

Olen pirkanmaalaisena agrologina ylpeä saman maakunnan agrologiveljen mainiosta pärjäämisestä kansanedustajien hierarkiassa – ja heti ensimmäisenä kansanedustajavuotenaan!

 

Kansanedustaja Pirttilahti oli ollut valiokuntamatkalla Saksassa ja toi sieltä saksalaisten uunituoreet energiaterveiset.

 

Saksahan joutui sisäpoliittisista syistä tekemään päätöksen ydinvoimasta luopumisesta.

 

Suomalaiset olivat kysyneet, että miten Saksa nyt aikoo turvata energiansaantinsa?

 

Isännät olivat vastanneet, että he joutuvat turvautumaan Puolassa tuotettavaan ydinvoimaan ja sen lisäksi he tulevat kasvattamaan omasta maaperästä kaivettavan ruskohiilen osuutta!

 

Ohjeena suomalaisilla saksalaiset olivat todenneet, että lisätkää oman turpeenne osuutta energiantuotannossa!

 

Rikkidirektiivistä Pirttilahti totesi, että se vie Suomelta merkittävästi kilpailuetua.

 

Haja-asutusalueiden asuttuna pitäminen on Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Pirkanmaan maakuntavaltuuston varapuheenjohtajana toimivalle kansanedustaja Arto Pirttilahdelle tärkeä asia.

 

Pirttilahti totesi, että Valtioneuvosto ei rajoita haja-asutusalueille rakentamista, vaan rajoittamissuunnitelmat ovat maakunnan pikkuvirkamiesten ajatuksia.

 

On tärkeää, että kansanedustajat käyvät maakunnissa kertomassa ja taustoittamassa asioita, joiden parissa he päivittäin toimivat. Kiitokset kansanedustaja Arto Pirttilahdelle maakunnan muistamisesta!

 

-Esko Erkkilä-