Pirtti oli sakeana tupakansavusta!

Lauantai 10.12.2022 - -Esko Erkkilä-

Muistelen 1960-lukua ja sitä, kun pirttimme oli sakeana tupakansavusta.

Sakea tupakansavu pirtissä merkitsi sitä, että oli tammikuu ja veroilmoitusten laatimisaika.

1915 syntynyt isäni oli käynyt neljä luokkaa kansakoulua Viljakkalan Karhen koululla ja osallistunut Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

Isäni valittiin Viljakkalan kunnanvaltuustoon kahdesti 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa – hän oli Maalaisliiton kunnallismies!

Miksi sitä tupakansavua oli pirtissämme?

Vaatimattomasta koulusivistyksestään huolimatta isäni tunsi kunnallisen verotuslainsäädännön ja sen ansiosta hän oli kyläläisten keskuudessa haluttu veroilmoitusten täyttäjä.

Katselin muurinpankolta, kun toistakymmentä kyläläistä odotti isäni puheille pääsemistä ja hänen kysymyksiään veroilmoituksensa täyttämiseksi.

Jonossa oli tulipalokommunisteja ja ökyrikkaita kokoomuslaisia, mutta kaikki he odottivat kiltisti vuoroaan – jokunen pientalonpoikakin, demari ja maalaisliittolainenkin oli joukossa.

Ja tupakkia paloi!

Se oli sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnallista rakentamista parhaimmillaan!

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pirtti oli sakeana tupakansavusta!, taksoituslautakunta, verolautakunta, veroilmoitusten täyttäminen, tutkintalautakunta, roikotuslautakunta, Viljakkala, Karhen koulu, Talvisota, Jatkosota, Lapinsota, kunnallismies, Maalaisliitto, pientalonpojat, kokoomus

Taksoituslautakunta päätti kuntalaisten verotuksesta!

Lauantai 20.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen kahdessakin eri yhteydessä kertonut, kun isäni avusti kyläläisiä veroilmoitusten täyttämisessä.

Jatkan muistelujani isäni roolista verotukseen liittyvissä asioissa, kun kerron 1950-luvun taksoituslautakunnan toiminnasta.

Viljakkala, vaikka olikin itsenäinen kunta, se toimi verotusasioissa osana Hämeenkyrön verotoimistoa ja sen vuoksi käsittääkseni Hämeenkyrön verojohtaja oli mukana Viljakkalan taksoituslautakunnassa.

Taksoituslautakunnat olivat kunnallisia lautakuntia, jotka määräsivät kunnan verovelvollisille veroäyrit.

Kunnanvaltuusto valitsi taksoituslautakunnan ja isäni toimi kahtena vaalikautena kunnan kunnanvaltuutettuna.

Isäni toimi Viljakkalan taksoituslautakunnan jäsenenä muutamana vuonna ja muistan, kun hän aamuisin lähti Viljakkalan kunnantalolle taksoituslautakunnan jäseneksi – nahkainen asiakirjasalkku keikkui polkupyörän sarvissa, kun isäni matkasi polkupyörällä Viljakkalan kunnantalolle.

On siis muistettava, että ainakin 1950-luvulla kuntalaisten verojen määrääminen tapahtui luottamushenkilöistä muodostetun taksoituslautakunnan toimesta.

Taksoituslautakunnat lakkautettiin vuoden 1960 alussa kunnallis-, kirkollis- ja valtionveron määräämisen siirtyessä uudelle laissa säädetylle verolautakunnalle.

Verotustoimi muuttui toimenpiteen johdosta valtiojohtoiseksi kunnallisen määräämisvallan vähentyessä taksoitusasioissa ja kunnallisen itsehallinnon menettäessä yksinomaisen määräämisoikeutensa.

Sitä en jaksa muistaa, että jatkoiko isäni verolautakunnan jäsenenä.

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Taksoituslautakunta päätti kuntalaisten verotuksesta, taksoituslautakunta, Viljakkalan taksoituslautakunta, verolautakunta, taksoituslautakunta oli luottamushenkilöelin,

Uutiset

Yhteystiedot

Pikakysely

Pirtti oli sakeana tupakansavusta!

Muistelen 1960-lukua ja sitä, kun pirttimme oli sakeana tupakansavusta.

Sakea tupakansavu pirtissä merkitsi sitä, että oli tammikuu ja veroilmoitusten laatimisaika.

1915 syntynyt isäni oli käynyt neljä luokkaa kansakoulua Viljakkalan Karhen koululla ja osallistunut Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

Isäni valittiin Viljakkalan kunnanvaltuustoon kahdesti 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa – hän oli Maalaisliiton kunnallismies!

Miksi sitä tupakansavua oli pirtissämme?

Vaatimattomasta koulusivistyksestään huolimatta isäni tunsi kunnallisen verotuslainsäädännön ja sen ansiosta hän oli kyläläisten keskuudessa haluttu veroilmoitusten täyttäjä.

Katselin muurinpankolta, kun toistakymmentä kyläläistä odotti isäni puheille pääsemistä ja hänen kysymyksiään veroilmoituksensa täyttämiseksi.

Jonossa oli tulipalokommunisteja ja ökyrikkaita kokoomuslaisia, mutta kaikki he odottivat kiltisti vuoroaan – jokunen pientalonpoikakin, demari ja maalaisliittolainenkin oli joukossa.

Ja tupakkia paloi!

Se oli sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnallista rakentamista parhaimmillaan!

Taksoituslautakunta päätti kuntalaisten verotuksesta!

Olen kahdessakin eri yhteydessä kertonut, kun isäni avusti kyläläisiä veroilmoitusten täyttämisessä.

Jatkan muistelujani isäni roolista verotukseen liittyvissä asioissa, kun kerron 1950-luvun taksoituslautakunnan toiminnasta.

Viljakkala, vaikka olikin itsenäinen kunta, se toimi verotusasioissa osana Hämeenkyrön verotoimistoa ja sen vuoksi käsittääkseni Hämeenkyrön verojohtaja oli mukana Viljakkalan taksoituslautakunnassa.

Taksoituslautakunnat olivat kunnallisia lautakuntia, jotka määräsivät kunnan verovelvollisille veroäyrit.

Kunnanvaltuusto valitsi taksoituslautakunnan ja isäni toimi kahtena vaalikautena kunnan kunnanvaltuutettuna.

Isäni toimi Viljakkalan taksoituslautakunnan jäsenenä muutamana vuonna ja muistan, kun hän aamuisin lähti Viljakkalan kunnantalolle taksoituslautakunnan jäseneksi – nahkainen asiakirjasalkku keikkui polkupyörän sarvissa, kun isäni matkasi polkupyörällä Viljakkalan kunnantalolle.

On siis muistettava, että ainakin 1950-luvulla kuntalaisten verojen määrääminen tapahtui luottamushenkilöistä muodostetun taksoituslautakunnan toimesta.

Taksoituslautakunnat lakkautettiin vuoden 1960 alussa kunnallis-, kirkollis- ja valtionveron määräämisen siirtyessä uudelle laissa säädetylle verolautakunnalle.

Verotustoimi muuttui toimenpiteen johdosta valtiojohtoiseksi kunnallisen määräämisvallan vähentyessä taksoitusasioissa ja kunnallisen itsehallinnon menettäessä yksinomaisen määräämisoikeutensa.

Sitä en jaksa muistaa, että jatkoiko isäni verolautakunnan jäsenenä.