Harmillista, kun sotakaverusten jutut jäivät kirjaamatta!

Torstai 19.10.2023 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni kävi Talvisodan sekä Jatkosodan ”pitkän kaavan mukaan” ja osallistuipa vielä Lapinsotaankin, kun oli ajamassa saksalaisia pois maastamme.

 

Isälläni oli muutama sotakaveri, joiden kanssa hän kävi kerta toisensa jälkeen sotamuistoja.

 

Sotamuistelukset käytiin meidän pirtissä ja sankan tupakansavun keskellä – sahtia tai muutakaan alkoholia ei muistelusten yhteydessä käytetty.

 

************

Meille rakennettiin navetta vuonna 1955 ja rakennustyömaalla kaiken tarvittavan soran ajoi saman koulupiirin Simo Niittunen.

 

Isä ja Simo Niittunen olivat läheisiä sotakavereita, sillä he olivat sodassa muodostaneet taistelijaparin; isä pikakivääriampuja ja Simo hänen apulaisensa!

 

Minä istuin ”muurin ottalla” ja kuuntelin sotajermujen muisteluksia.

 

*****************

Parhaiten muistan, kun taistelijapari oli linnoittautunut jonkun talon kivijalan taakse ja talon edessä ”ryssän taistelijoiden ruumiskasat vaan kasvoivat, kun isän Emma-pikakivääri puhui”!

 

***

 

Näiden miesten ansiosta saamme tänään elää vapaassa maassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Siniristilippu liehui eilen sotaveteraanien kunniaksi!

Perjantai 28.4.2023 - -Esko Erkkilä-

Vietimme eilen kansallista veteraanipäivää ja sen kunniaksi siniristiliput liehuivat saloissaan.

 

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1987 ja siihen liittyvä juhlatilaisuus järjestettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta.

Valtioneuvostossa kansallisen veteraanipäivän viettäminen vahvistettiin puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä vuonna 1986.

 

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyivät 78-vuotta sitten, kun loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät klo 13.30 Kilpisjärveltä Norjan puolelle.

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvisodassa sekä Jatkosodassa ja oli sen lisäksi ajamassa saksalaisia pois maasta myös Lapinsodassa, joten...

...sotaveteraanin poikana olen suurta kunnioitusta osoittaen eilen heti aamulla ollut vetämässä siniristilippua lipputankoomme.

 

Hyvää kansallista veteraanipäivää vielä tänäänkin!

-Esko Erkkilä-

Näinkö se kuitenkin käy?

Torstai 19.1.2023 - -Esko Erkkilä-

Kuuntelin synnyinkotini pirtissä alle kymmenvuotiaana, kun isäni ja hänen sotakaverinsa muistelivat sotamuistojaan.

 

Jatkosodan päättymisestä oli kulunut vasta kymmenkunta vuotta, joten muistelukset olivat varsin tuoreita.

 

 

Ajattelin silloin pienessä mielessäni, että myös minä joudun sotaan ryssää vastaan, kun hieman vartun.

 

 

********

 

 

Onneksi tilanteet ovat vajaan seitsemänkymmenen vuoden aikana muuttuneet ja sodanuhkaa ei ole ollut.

 

 

Nyt tilanne on tyystin toisin, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan ja sen vastavetona Suomi on liittymässä Natoon.

 

 

Uutiset Venäjältä ovat huolestuttavia, sillä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi eilen, että Venäjä vastaa ”tarkoituksenmukaisin toimenpitein rajoilla”, mikäli Suomi liittyy sotilasliitto Natoon.

 

 

En henkilökohtaisesti enää ole ”etulinjakelpoinen” sotimaan, mutta onko maailmanpyörä kuitenkin pyörähtämässä asentoon, jossa joudun seuraamaan, kun ryssä hyökkää maahamme ja sotakuntoiset miehemme joutuvat puolustamaan itsenäistä Suomea?

 

 

Onneksi meillä on nyt Nato turvanamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirtti oli sakeana tupakansavusta!

Lauantai 10.12.2022 - -Esko Erkkilä-

Muistelen 1960-lukua ja sitä, kun pirttimme oli sakeana tupakansavusta.

 

Sakea tupakansavu pirtissä merkitsi sitä, että oli tammikuu ja veroilmoitusten laatimisaika.

 

1915 syntynyt isäni oli käynyt neljä luokkaa kansakoulua Viljakkalan Karhen koululla ja osallistunut Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

 

Isäni valittiin Viljakkalan kunnanvaltuustoon kahdesti 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa – hän oli Maalaisliiton kunnallismies!

 

Miksi sitä tupakansavua oli pirtissämme?

 

Vaatimattomasta koulusivistyksestään huolimatta isäni tunsi kunnallisen verotuslainsäädännön ja sen ansiosta hän oli kyläläisten keskuudessa haluttu veroilmoitusten täyttäjä.

 

Katselin muurinpankolta, kun toistakymmentä kyläläistä odotti isäni puheille pääsemistä ja hänen kysymyksiään veroilmoituksensa täyttämiseksi.

 

Jonossa oli tulipalokommunisteja ja ökyrikkaita kokoomuslaisia, mutta kaikki he odottivat kiltisti vuoroaan – jokunen pientalonpoikakin, demari ja maalaisliittolainenkin oli joukossa.

Ja tupakkia paloi!

 

Se oli sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnallista rakentamista parhaimmillaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Maamme versoo uutta"

Keskiviikko 27.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista Veteraanipäivää ja tämän veteraanipäivän tunnus on ”Maamme versoo uutta”.

 

Veteraanipäivää vietetään Suomen sotaveteraanien kunniaksi ja muistoksi rauhan alkamisesta. Lapin sota – johon isänikin osallistui Talvisodan ja Jatkosodan jälkeen – päättyi huhtikuun 27. päivänä 1945.

 

******************

 

Muistan lapsuudestani, kun isä ja meille kerääntyneet hänen sotakaverinsa kävivät sahtikannun äärellä 1950-luvulla Munakukkulan tai Taipaleenjoen taisteluja yhä uudestaan ja uudestaan – lapsena ajattelin, että sota on jokaisen kohtalo ja funtsin, että kuinkahan minä pärjään sodassa.

 

Onneksi minä ja sukupolveni ovat säästyneet sodankäynniltä, mutta poikieni osalta mikään ei ole varmaa, sillä sellainen mielipuoli on nyt vallassa Venäjällä.

 

***************

 

Arvostan Veteraanipäivää korkealle ja vedin tänään aamusella siniristilipun lipputankoomme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Tappajan katse"

Sunnuntai 18.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja osallistui vielä saksalaisia vastaan käytyihin sotatoimiin Lapinsodassa.

 

Jatkosodassa hänen aseenaan oli Degtarjev-pikakivääri eli ”Emma”.

 

Isäni oli siis pikakivääriampuja ja hänen apulaisenaan oli saman kylän mies Simo Niittunen – monet olivat ne ”taistelut”, joita sotakaverukset kävivät kahvikupin ääressä meidän pirtissä 1950-luvulla!  Väkeviä muistelusten yhteydessä ei nautittu, sillä Simo oli kuorma-autoilija ja siinä hommassa väkevillä ei ollut edes tuolloin tilaa!

 

 

 

 

Näin Gertarjev-pikakiväärin viimeksi taannoisella Kyröläismatkallemme, kun tutustuimme Simo Häyhä-museoon Rautjärvellä.

 

 

Olen toki minäkin saanut ampua Emmalla, mutta oikeastaan vain näytösluontoisesti eräiden kertausharjoitusten yhteydessä.

 

 

Degtarjev-pikakivääri on neuvostoliittolaisvalmisteinen, mutta saimme niitä sotasaaliiksi runsaasti Talvi- sekä Jatkosotien aikana – kerrotaan, että saimme sotasaaliiksi 9.000 Degtarjev-pikakivääriä.

 

 

*******************

 

 

Viljakkalan sotaveteraanit tekivät joskus 1960- tai 1970-luvuilla tutustumisretken Säkylässä toimivaan Porin Prikaatiin ja siellä veteraanimme olivat päässeet tutustumaan mm. erilaisiin aseisiin.

 

 

Kerrotaan, että isäni silmiin oli syttynyt ”tappajan katse”, kun hän oli nähnyt sota-aikaisen työkalunsa eli Degtarjev-pikakiväärin!

 

-Esko Erkkilä-

Eilen tuli kuluneeksi 76 vuotta, kun viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta

Keskiviikko 28.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Vietimme eilen eli huhtikuun 27. päivänä Kansallista veteraanipäivää.

 

Kansallinen veteraanipäivä on virallinen liputuspäivä ja sitä on vietetty vuodesta 1987 alkaen ja kuten otsikostakin ilmenee, niin päivä ajoittuu siihen, että milloin viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta.

 

Oli luonnollista, että eilen Suomen lippu…

 

 

 

…liehui lipputangossamme!

 

**************************

 

Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo lähetti Mannerheimille 28.4.1945 sähkeen: ”Ilmoitan täyttäneeni Ylipäälliköltä syyskuussa 1944 saamani tehtävän. 27.4. kello 13.30 mennessä saksalaiset sotavoimat on karkotettu Pohjois-Suomesta.”

**************************

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni osallistui alusta alkaen Talvisotaan sekä myös Jatkosotaan ja olipa hän vielä Lapinsodassa ajamassa saksalaisia pois Suomesta.

 

Kunnia sotaveteraaneillemme, jotka toiminnallaan takasivat Itsenäisen Isänmaamme!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin kalliolouhinnat kuulostivat tykistön lähtölaukauksilta

Sunnuntai 28.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa sijainneen Haverin kultakaivoksen toiminta loppui vuonna 1960.

 

Synnyinkodistani on maanteitse matkaa Haveriin viitisen kilometriä ja linnuntietä luonnollisesti vähemmän.

 

Muistan, kun Haverissa räjäytettiin kalliota joka päivä puolenpäivän tienoilla, sillä ammunta kuului meille saakka hyvin.

 

****************

 

Isäni oli ”sotahommissa” Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapinsodassa ja päästyään siviiliin hän tuli kotivävyksi äitini synnyintilalle Viljakkalan Välimäkeen.

 

Muistan, kun isäni kertoi ensimmäisistä ajoistaan Välimäessä, että Haverissa suoritetut louhinnat muistuttivat tykistön lähtölaukauksia ja ne saivat hänen katselemaan pellolla ojanpohjia, että minne nyt pitäisi maastoutua.

 

 

-Esko Erkkilä-

Siniristilippu liehuu tänään sotaveteraanien kunniaksi!

Maanantai 27.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään kansallista veteraanipäivää ja sen kunniaksi siniristiliput liehuvat saloissaan.

 

 

 

 

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1987 ja siihen liittyvä juhlatilaisuus järjestettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta.

 

Valtioneuvostossa kansallisen veteraanipäivän viettäminen vahvistettiin puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä vuonna 1986.

 

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 75-vuotta sitten, kun loputkin Saksan 20. vuoristoarmaijan sotilaista vetäytyivät klo 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle.

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvisodassa sekä Jatkosodassa ja oli sen lisäksi ajamassa saksalaisia pois maasta myös Lapinsodassa, joten sotaveteraanin poikana olen suurta kunnioitusta osoittaen tänään heti aamulla vetämässä siniristilippua lipputankoomme.

 

Hyvää kansallista veteraanipäivää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Häpeäpaaluun ne jotka nimittelevät Lapin sotaa "lasten sodaksi"!

Maanantai 16.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Talvisota sekä Jatkosota ja sitä seurannut Lapinsota varmistivat Suomen itsenäisyyden.

 

Isäni osallistui kaikkiin noihin sotiin ja lapsena sain lukemattomat kerrat kuunnella, kun sotajermut muistelivat kaikkia noita sotia pirtissämme Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla.

 

Harmittelen, että en silloin merkinnyt muistiin taistelukuvauksia Summassa, Kiviniemessä ja sitten aikoinaan Lapinsodan aikana laivamatkalla Tornion Röytään ja maihinnousua sinne.

 

 

Isäni oli syntynyt vuonna 1915 ja minua surettaa, että jotkut lapselliset, muka sotahistoriaan perehtyneet, nimittelevät Lapin sotaa ”lasten sodaksi”!

 

Kohdistan moitteeni ja raukkamaisen sisällön omaavan katseeni tässä asiassa erääseen nimimerkkiin, joka internetissä ”Sotahistoriallinen keskusteluryhmä” halveksii Lapinsodan veteraaneja nimitellen heitä lapsisotilaiksi ja Lapin sotaa lasten sodaksi!

 

 
-Esko Erkkilä-

"Äänisen aallot" ja "Vanhat toverit"...

Torstai 20.2.2020 - -Esko Erkkilä-

…olivat vuonna 1915 syntyneen Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapin sodan kokeneelle isälleni huippuhetkiä, joka 1950-luvulla korva tarkkana halusi radiosta kuunnella Lauantain toivotut levyt.

 

”Vanhat toverit” on Kipparikvartetin vuonna 1956 levyttämä kappale, mutta savikiekkoversio siitä taitaa olla jo vuodelta 1928 ja uskonkin, että siihen perustui isäni ihailu kyseistä levytystä kohtaan!

 

”Äänisen aallot” –kappaleeseen minulla liittyy oikein mukava muisto ja siitä jokunen muistelus.

 

Oli joskus 2000-luvun alussa, kun osallistuin Lomalinjat Oy;n matkalle mm. Petroskoihin ja erään yön yövyimme Hotelli Kareliassa melko lähellä Äänisen rantaa.

 

Jossain vaiheessa iltahämärän jo koittaessa melkoinen osa matkaporukastamme kokoontui hotellihuoneeseemme, sillä huonekaverinani oli vilkas kaveri, joka matkan aikana oli hankkinut seurueemme luottamuksen.

 

Huone oli illalla yhdentoista maisemissa täpötäynnä alkusyksyisenä yönä ja Ääninen loiskehti melkein parvekkeemme alapuolella ja silloin seurueemme laulutaitoiset virittivät ”Äänisen aallot”!

 

Sen hetken muistan aina ja olipa se hetki hienoin kokemani ”Äänisen aallot”!

 

Taisimme ottaa juhlahetken kunniaksi muutamat vodkapaukutkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin räjäytykset laittoivat sodankäyneen miehen maastoutumaan!

Sunnuntai 10.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Pieni perhekuntakohtainen muistelus Haverin kultakaivoksen toiminnasta:

Vuonna 1915 syntynyt isäni palveli etulinjassa Talvisodan ja Jatkosodan sekä oli sen lisäksi vielä mukana Hersalon joukoissa Lapinsodassa.

Isäni toimi pikakivääriampujana ja hän haavoittui kahdesti siten, että taisi olla 20 %:n sotainvalidi.

Vanhempani avioituivat sodan jälkeen ja alkoivat voimallisesti paneutua kehittämään äitini kotitaloa Välimäkeä.

Sotien jälkeen Haverin kultakaivos Viljakkalassa oli voimissaan ja kaivoksen toiminta vilkasta.

Haverissa suoritettiin joka päivä kallioräjäytyksiä klo 12.00 ja muistan , kun ne kuuluivat hyvin meille saakka. Meiltä on linnuntietä matkaa Haveriin ehkä vajaa 5 kilometriä, mutta kun matkalla on järvenselkää, niin räjäytysäänet kuuluivat meille.

Isäni kertoi miten sodassa vihollisen tykistön ammuntaan suhtauduttiin siten, että vaistomaisesti katsottiin mihin pystyy heittäytymään kranaateilta suojaan.

Saman reaktion Haverin räjäytykset kuulemma aiheuttivat hieman yli 30-vuotiaalla sotajermulla, sillä alussa Haverista kuuluneet räjäytykset merkitsivät, että piti katsoa sopivaa pellonojaa johon heittäytyä kranaateilta suojaan!

Tässäpä tämä muistelus!

-Esko Erkkilä-

"Kansa taisteli - miehet kertovat" -lehdet ovat väkevää aikalaiskerrontaan sodistamme

Perjantai 4.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain toissapäivänä pelastettua kolme Kansa taisteli –lehteä joutumasta Tarastenjärven armottomaan kaatopaikkakitaan.

 

 

 

 

 

 

Minulla on jopa Kansa taisteli –lehtien vuosikertoja tallessa, mutta yht´äkkiä en osaa sanoa, että missä ne ovat varastoituna.

 

 

*********************************

 

 

 

Kansa Taisteli lehti ilmestyi vuosina 1957 - 1986. Sitä toimitti Sotamuistoyhdistys ry. Lehden toimituskuntaan kuuluivat mm. K L Oesch, Aarne Blick ja Valo Nihtilä. Kaikkiaan ilmestyi 347 lehteä, joissa oli yli 3400 kirjoitusta ja noin 11 500 sivua.

 

 

Lehden päätoimittajina toimivat Oesch`n lisäksi A. F. Airo, Aarne Blick sekä Reino Kalervo.

 

 

 

********************************

 

 

 

Kävin ”pelastustoiminnastani” innostuneena eilen Tampereella Kirjastotalo Metsossa ja kysyin, että onko heiltä lainattavissa kokonaisia vuosikertoja Kansa taisteli –lehdestä.

 

 

Kirjastovirkailija katsoi tietokoneeltaan ja totesi, että heillä on varastossa kaikki aikoinaan ilmestyneet Kansa taisteli –lehdet. Valitettavasti vuosikertoja ei ole mahdollista lainata kotiin, mutta kirjaston lukusaleissa niitä saa tutkailla.

 

 

**************************

 

 

 

Suomen Sotahistoriallinen Seura teki todellisen kulttuuriteon, kun se kesäkuun 19. päivänä vuonna 2014 julkaisi kaikki Kansa taisteli-lehdet internetissä. Lehdet ovat netissä mainoksineen kaikkineen.

 

 

Arvostan erityisesti Kansa taisteli –lehtien käsinkosketeltavia numeroita, mutta annan suuren arvon sille Suomen Sotahistoriallisen Seuran työlle, jolla kaikki lehdet nyt ovat jokaisen vapaasti selailtavissa netissä.

 

 

Olen käynyt monilla Talvi- ja Jatkosodan taistelutanterilla, jotka jäivät Neuvostoliiton miehittämille alueille.  Tämä merkitsee, että tunnen monet taistelumaastot, joista Kansa taisteli –lehdissä kerrotaan.

 

 

Tutustu Sinäkin Kansa taisteli –lehtiin netissä – niihin pääset tutustumaan, kun googlaat ”Kansa taisteli – miehet kertovat”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehtileikkeitä ja muuta alkuperäismateriaalia Suomen sodista Sylvään koululla Sastamalassa

Torstai 19.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain viikko sitten tutustua Sastamalassa Sylvään koululla Sastamalan Sotaveteraanit ry:n järjestämään pienoisnäyttelyyn, jossa oli esillä alkuperäisaineistoa Suomen sodista vuosilta 1939 – 1945.

 

 

Seuraavassa muutamia valokuvia tästä pienoisnäyttelystä:

 

 

 

 

 

Hyvä yhteenveto Suomen taisteluvuosista alkaen itsenäisyysjulistuksestamme.

 

 

 

 

 

TK-piirtäjien kuvia taistelutilanteista.

 

 

 

Seuraavassa Aamulehden aitoja etusivuja:

 

 

 

 

 

Maailmapalon syttymisuutinen 2.9.1939

 

 

 

 

 

27.11.1939

 

 

 

 

 

30.11.1939

 

 

 

 

 

1.12.1939

 

 

 

 

 

29.2.1940

 

 

 

 

 

6.3.1940

 

 

 

 

 

14.3.1940 Aamulehti kertoi, että rauha on solmittu edellispäivänä.

 

 

 

 ***************

 Ja sitten Jatkosodan vetäytymisajan uutisia:

 

 

 

 

15.6.1944

 

 

 

 

 

16.6.1944

 

 

 

 

 

30.6.1944

 

 

 ******************

 

 

 

 

Näyttelyssä oli esillä myös rintamalla tehtyjä puhdetöitä.

 

 

Puhdetöiden tekeminen on näin jälkeenpäin hyvinkin ristiriitainen kysymys, sillä tuudittiko niiden näpertely joukot ja jopa johtajat luuloon, että vihollinen ei ala suuriin hyökkäyksiin?

 

 

En näin jälkiviisaana osaa arvostaa sitä, että jopa etulinjan komentajat sallivat niin mittavan puhdetöiden näpertelyn, kuin sitten tapahtui.

 

 

Isäni oli täyden ajan Talvisodassa, Jatkosodassa ja vielä myös Lapinsodassa ja hänellä ei ollut lainkaan puhdetöitä.  Sen sijaan isälläni oli ja jossain piironginlaatikossa minulla on edelleenkin ainakin yksi kultainen kirves, joka on rintapieleen neulalla kiinnitettävä tunnustus siitä, että sen haltija on kunnostautunut asemasodan aikana halonhakkuussa.

 

 

Yhden motin hakkaamisesta sai rautakirveen, hopeakirveen sai neljästä motista ja kultakirveen saamiseen piti hakata halkoja 16 mottia.

 

 

Pitääpä joskus tutkailla tuo piironginlaatikko, jotta näkee millaisen halonhakkuukirveen isäni on ansainnut!

 

 

Kiitokset Sastamalan Sotaveteraanit ry:lle mielenkiintoisen pienoisnäyttelyn aikaansaamisesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on vuoden 2015 viimeinen päivä!

Torstai 31.12.2015 - -Esko Erkkilä-

…ja tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1915 viimeisestä päivästä!

 

 

Sata vuotta on pitkä aika, mutta kuitenkin sellainen aikajänne, joka on käsitettävissä.

 

 

Minulle vuosi 1915 merkitsee isäni syntymävuotta.

 

 

Isäni joutui viettämään vuodet 1939 – 1944 rintamalla puolustamalla Suomea vainolaisen hyökkäyksiltä. 

 

 

Hän selvisi Talvisodasta, Jatkosodasta ja Lapinsodasta kahdella haavoittumiselle, mutta selvisi kuitenkin.

 

 

Minulla on piironginlaatikossa isäni kantakortin kopiot, mutta niihin tutustuminen on jäänyt vähäiseksi, sillä eläkeläisellä on kiireitä.

 

 

Samaisessa piironginlaatikossa on myös isäni kunniamerkit, mutta niihinkin tutustuminen ja paneutuminen on jäänyt liian vähälle.

 

 

Isäni kuului siihen ikäluokkaa, joka elinaikanaan ei saanut ympäröivältä yhteiskunnalta sitä kunnioitusta ja arvonantoa, joka sotiemme veteraaneille olisi kuulunut.  Päinvastoin, nämä veteraanit saivat päälleen vasemmiston ja jopa koko yhteiskunnan halveksunnan, että uhrasivat parhaimman nuoruutensa Isänmaan hyväksi.

 

 

Onneksi ne harvalukuiset sotaveteraanit, jotka vielä ovat elossa, ovat saaneet arvostusta siitä toiminnasta, jolla he puolustivat maatamme vihollista vastaan.

 

 

 

 

Kun tänään illansuussa sytytän kynttilöitä omakotitaloni pihapuiden oksilla riippuviin lyhtyihin, muistelen kunnioituksella niitä isiämme, jotka taistelemalla säilyttivät Suomelle itsenäisyyden Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan taisteluissa!

 

 

-Esko Erkkilä-