"Johan me kiitimme Laatikaista!"

Lauantai 30.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain jokin aika sitten eräältä kaveriltani…

 

 

 

 

 

…seitsenkiloisen hauen ja sen tiimoilta muistui mieleeni eräs ilmeinen tositarina Jatkosodan ajalta, jonka olen kuullut.

 

 

Kas näin:

 

Jääkäriupseeri, kenraali (myöhemmin Jalkaväenkenraali) sekä Mannerheim-ristin ritari numero 17 Taavetti Laatikainen oli ansioitunut sotilas, joka nautti Jatkosodan taisteluissa Ylipäällikkö Mannerheimin täyttä luottamusta.

 

Jossain vaiheessa Laatikainen lähetti ystävyyden osoituksena Ylipäällikkö Mannerheimille hauen.

 

Mannerheimin adjutantti kysyi muutama päivä hauen saapumisen jälkeen Ylipäälliköltä, että pitäisikö se Laatikaisen lähettämä hauki laittaa ruuaksi.

 

 

Mannerheim totesi adjutantilleen ykskantaan: ”Johan me kiitimme Laatikaista!”

 

Mannerheim oli suuri kulinaristi ja hän ei arvostanut petokaloja, joten tätä taustaa vasten on ymmärrettävä hänen vastauksensa adjutantilleen!

 

 

Arvostan hyvää ruokaa ja nyt pyrin syömään saamaani ja sähkösavustimessa valmistamaani haukea joka päivä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväys vaati uhreja myös Viljakkalalta

Lauantai 7.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta 30. marraskuuta 1939 ja alkoi Talvisota.

 

 

Viljakkalan miehet lähtivät Isänmaata puolustamaan 14.10.1939 ja he joutuivat monien muiden tavoin osallistumaan sittemmin ”Hölmön tölväyksenä” –tunnettuun sotatoimeen 23.12.1939.

 

 

Hölmön tölväyksen piti olla hyökkäystoimi ja siihen osallistui viiden divisioonan joukkoja – hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota vihollisjoukkoja Summan mutkan alueella.

 

 

Hölmön tölväystä johti kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja hän painosti Mannerheimia hyväksymään hyökkäyksen. Öhquist oli sodanajan kenraalikunnasta se, joka muutenkin aiheutti eniten päänvaivaa ylipäällikkö Mannerheimille.

 

 

Sotatoimen piti alkaa aamuvarhaisella, mutta liian tiukan aikataulun ja puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi monet joukot myöhästyivät hyökkäyksen aloituksesta.  Viestiyhteyksien puuttumisen vuoksi joukoille ei pystytty antamaan tykistötukea.

 

 

Kenraaliluutnantti Öhquist antoi klo 14.30 käskyn, että hyökkäys keskeytetään.

 

 

Tiedot Hölmön tölväyksen tappiosta vaihtelevat, mutta kaatuneita oli lähes 400, haavoittuneita n. 800 ja kadonneita parisensataa eli kokonaistappiot lähentelevät 1 500 sotilasta.

 

 

*********************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla lepää ainakin neljä viljakkalalaista, jotka kaatuivat Hölmön tölväyksessä.

 

 

 

Tässä Hölmön tölväyksessä kaatuneiden muistokivet Viljakkalan sankarihautasmaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ********************

 

Suuri tunnustus niille Viljakkalan seurakunnan viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, jotka jo Talvisodan aikana tekivät päätöksen, että sankarivainajien muistokiviin merkitään vainajan kaatumispaikkakunta.

 

 

 

Kunniakkaiden sotiemme historia saa aivan uudet mittasuhteet, kun voimme tänäänkin paikallistaa viljakkalalaisten sankarivainajien kaatumispaikkakunnat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Himmetä ei muistot koskaan saa"

Keskiviikko 30.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat on kultakirjaimin kirjoitettu siihen muistokiveen, joka seisoo Kuuterselän taistelun muistoksi 18.8.2006 Kanneljärven Kuuterselän kylässä paljastetussa muistomerkissä.

 

Kuuterselän taistelu oli merkittävä taistelu niiden taisteluiden joukossa, jotka varmistivat Suomelle itsenäisyyden vuonna 1944.

 

Pääsin käymään Kuuterselän taistelujen muistomerkillä 6.7.2014.

 

Olen käynyt aiemminkin muutaman kerran Kuuterselässä, mutta tunnustan, että taistelumaaston jäsentäminen ei ole ennen minulle onnistunut.

 

Totean selkeästi, että parantamisen varaa jäi tämänkin käynnin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2006 paljastettu muistomerkki auttaa hahmottamaan Kuuterselän taistelun kulkua.

 

Suomalaisten ongelmaksi koitui käsitykseni mukaan se, että muistomerkistä suomalaisten torjuntasuunnassa oikealla oleva rintamaosa murtui. Murtunut rintamanosa sijaitsee kuvassa näkyvän muistomerkin takamaastossa.

 

Ylipäällikkö Mannerheim toteaa muistelmissaan Kuuterselän taisteluista näin:

 

Kesäkuun 13. päivä kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa. Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdoin kesäkuun 15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä kaistalla viisi kilometriä taaksepäin.

 

 

************

                                                                                                   

Kuuterselän muistomerkin äärellä on puna-armeijan suuntaan värittäytyneet opastintaulut, joiden teksti ei varmasti näissä kuvissa välity tämän kirjoituksen lukijoille.

 

Liitän kuitenkin kuvat opastintauluista tähän:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pystyn omalla kuvankäsittelyohjelmallani helposti lukemaan opastintauluissa olevan tekstin, mutta en sitä nyt toista tässä.

 

 

Kuuterselän taistelusta on valitettavan vähän olemassa julkista historia-aineistoa.

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan seudun veteraanien läheisistä monet halusivat ikuistaan itsensä Kuuterselän muistomerkin äärellä…

 

 

 

 

 

 

…ja näin halusin myös minä, vaikka isäni ei osallistunutkaan Kuuterselän taisteluihin!

 

 

 

 

Kannustan Suomen Talvisodasta, Jatkosodasta ja Lapinsodasta kiinnostuneita tutustumaan eri oppaiden johdolla niihin taistelupaikkoihin, joilla käydyillä taisteluilla varmistettiin Suomen itsenäisyys – Kuuterselän taistelu oli suomalaisten tappiosta huolimatta yksi näistä kunniakkaista taisteluista!

 

 

-Esko Erkkilä-