Puuston vuotuinen kasvu on tehokas tapa sitoa hiiltä

Maanantai 3.1.2022 - -Esko Erkkilä-

Nykyaika on mennyt melkoiseksi vouhkaamiseksi ihmisten hiilijalanjäljen tiimoilta.

 

Sitran mukaan suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on n. 10 tonnia CO2e/asukas/vuosi (CO2e = hiilidioksidiekvivalentti).

 

Kymmenen tonnin suuruinen hiilijalanjälki tuntuu lukuna suurelta, mutta se asettuu oikeaan mittakaavaan, jos kyse on pienenkin metsälön metsänomistajasta.

 

 

 

Metsäkeskuksella on Pirkanmaalla menossa ”Metsien hiilinielu kasvuun Pirkanmaalla” –hanke ja pyysin heiltä arvion Maatalousyhtymämme metsien puustoon sitoutuneen hiilen määrästä.

 

Kuvassa on kotipalstan puuston hiilivaraston arviointi ja siitä selviää, että vaatimattomalla 7,4 hehtaarin alalla vuotuinen kasvu sitoo hiiltä yhteensä 25 tonnia eli hiilidioksidiksi laskettuna 91 tonnia CO2e!

 

Maatalousyhtymämme ydinpiirissä on 9 henkilöä ja saatesanoissa hankkeen vetäjä toteaakin sattuvasti, että jo tuon palstan kasvu kompensoi ne hiilipäästöt, ”jotka noin 9 suomalaista tuottaa vuodessa”.

 

Kuvassa näkyvän kotipalstan puuston hiilivarasto on 777 tonnia!

 

Maatalousyhtymällämme on tuon kotipalstan lisäksi 2,9 hehtaarin suuruinen perämetsäkappale ja kun kolmella pojalla yhdessä sekä Rouvalla erikseen on omistuksessaan metsää, niin eipä tarvitse hiilivouhkaajien edessä kärvistellä!

 

Pitää vielä erikseen mainita, että tuon kotipalstan hiilisidonnat kattavat 28 auton käytöstä syntyvät hiilipäästöt!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Pirttilahti kirjoittamaan seuraavan hallituksen metsäpoliittinen ohjelma!"

Perjantai 10.4.2015 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa toistettu yleisöhuuto eilen Tampereella Sampolassa järjestetyn…

 

 

 

 

 …Metsävaalipaneelin yleisön joukosta kuvaa sitä arvostusta, jota Keskustan kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas Arto Pirttilahti nautti panelistien joukossa.

 

 

 

 

 

 

Suomen Metsäkeskuksen järjestämä vaalitilaisuus keräsi lähes täyteen Sampolan auditorion.

 

 

Olin mukana tilaisuudessa.

 

 

 

Tunsin kaikki panelistit SDP:n panelistia lukuunottamatta ja täytyy todeta, että he kaikki ovat asiantuntijoita monilla alueilla ja aihepiireissä.

 

 

Esittelen panelistit kuvien kera ja olen merkinnyt kaikkien kohdalle jonkun keskeisen asian, jota kyseinen panelisti ja kansanedustajaehdokas paneelissa esitti (Olen reportterin oikeudella valinnut jokaisen sanomisista jonkun kohdan):

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Anna Kontula, Vasemmistoliitto

 

 

”Myös sellainen metsänomistus pitää olla mahdollista, että ei myy puuta.”

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Arto Pirttilahti, Keskusta

 

 

”Minulla on metsään samanlainen suhtautuminen kuin yrittäjyyteen. Pääomaverokantaan pitää saada yrittäjävähennys. Metsämaan kiinteistöveroon ehdoton EI-kanta.”

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Sofia Vikman, Kokoomus

 

 

”Tavoitteena pitää olla metsien pirstaloitumisen estäminen.”

 

 

 

 

 

 

Minna Sorsa, Vihreät

 

 

”Vuoteen 2025 mennessä turpeen ja kivihiilen käyttäminen on kiellettävä!”

 

 

 

 

 

 

Keijo Kaleva, SDP

 

 

”Metsäpolitiikkaan on saatava ennustettavuutta, ei ailahtelevaisuutta!”

 

 

 

 

 

 

Timo Tukia, Perussuomalaiset

 

 

”Olisi mukavaa olla virkamies, joka sanelisi muiden omistamia soita suojelualueiksi!”

 

 

 

 

 

 

Veli-Matti Antila, Kristillisdemokraatit

 

 

”Tiet, rataverkko ja tietoverkot on pidettävä kunnossa!”

 

 

 

****************

 

Valtaosa panelisteista totesi, että perikuntien suuri osuus metsänomistajissa haittaa metsien tehokasta käyttöä.

 

Etelä-Suomessa perikuntien osuus on 14 % metsäpinta-alasta.

On mielenkiintoista, mutta tavallista, että perikuntien omistajissa on perikuntia - perikunnat siis omistavat perikuntia!

 

 

Minna Sorsan esittämä ja yllä kerrottu vaatimus – jos se todella on Vihreiden todellinen linjaus, saattaa torpata Vihreiden hallitustien!

 

 

Mielenkiintoinen tilaisuus joka tapauksessa Sampolassa eilen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jätkänkynttilöiden tulimeri valtasi Tampereen Keskustorin

Torstai 6.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Suomen metsäkeskus sytytti 400 jätkänkynttilää Tampereen Keskustorille torstaina 29. marraskuuta kello 16.30.

Olin paikalla erikoisessa tapahtumassa.

Tempaus oli lähtölaukaus Suomen metsäkeskuksen, Suomen mielenterveysseuran ja Aamulehden yhteishankkeelle, jossa haetaan uudenlaista toimintamuotoa nuorten ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön.

Toiminnan ydin on metsässä ja metsäluonnossa liikkuminen - tutkimusten mukaan jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa myönteisesti henkiseen hyvinvointiin. Ensimmäinen pilottiprojekti toteutetaan Tampereen seudulla.

Ihmettelin, kun tapahtuman ennakkoinformaatiossa kerrottiin 800 metsäkeskuslaisen osallistuvan Keskustorin tempaukseen. Henkilölukumäärä oli oikein, sillä tapahtuma oli ajoitettu valtakunnallisten, Tampereella pidettyjen Metsäkeskuspäivien yhteyteen ja torilla oli tosiaan mukana koko Metsäkeskus lähes tuhannen työntekijänsä voimin.

 

 

Metsäkeskuksen väki aloitti jätkänkynttilöiden sytyttämisen Keskustorin suihkulähteen tienoilta…

 

 

 

…ja siitä sytyttäjät etenivät kohti Tampereen Teatteria.

Yleisö oli eristetty "paloalueesta" merkkinauhalla sekä rauta-aidoilla. Hyvin tarpeellinen toimenpide, sillä Keskustorille oli kerääntynyt kansaa ehkä kaksituhatta henkilöä!

 

 

 

Kaikki jätkänkynttilät saatiin palamaan ja näky Keskustorilla oli erikoinen. Kuva on otettu Vanhan kirkon liepeiltä kohti Jugend-toria.

 

Kiitän järjestäjiä ainutlaatuisen valoelämyksen luomisesta pimenevään Tampereen iltaan.

Kiitän Suomen Metsäkeskusta, Suomen Mielenterveysseuraa ja Aamulehteä myös siitä, että haluatte muistaa satoja nuoria, jotka vuosittain kamppailevat masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien kanssa.

 

-Esko Erkkilä-

Pienvedet eli metsäpurot, pienet lammet, norot ja metsälähteet kuuluvat metsälain 10§:ssä lueteltuihin luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.

Perjantai 18.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain marraskuun 11. päivänä osallistua Pirkanmaan metsäkeskuksen järjestämään metsäretkeen, jonka aikana tutustuimme metsien luonnonhoitokohteisiin.

 

Retken järjesti Ryskettä metsiin-hanke.

 

Nykyinen metsälaki tuli voimaan 1997 ja sen 10§:ssä määritellään suojeltavat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset erityisen tärkeät elinympäristöt.

 

Suojeltavat pienvedet ovat yksi kohderyhmä, jonka suojelua mainittu pykälä edellyttää.

 

Pykälän tarkoittamia pienvesiä ovat mm. purot, alle 2 hehtaarin suuruiset lammet, norot sekä luonnontilaiset lähteet – noro on veden kulkureitti, joka on osan vuodesta kuivana.

 

Tutustuimme retkemme aikana kolmeen metsäpuroon, jotka kuuluvat metsälain 10§:n piiriin.

 

Täytyy ihmetellä, että kuinka hienoja metsäpuroja synnyinkuntani naapurikunnasta eli Hämeenkyröstä löytyy. Kaikki näkemämme purot olivat kivikkoisia luonnonpuroja, joissa vesi virtasi suurien korkeuserojen ansiosta vauhdikkaasti.

 

 

Tämä puro ja sen varsi on suojeltava talousmetsäkäytöltä – toki ”poimimalla” saa täältäkin ottaa puita, mutta on huolehdittava, että puronvarren ominaispiirteet eivät vaarannu.

Suositeltava rauhoituskaistan leveys on puun pituuden verran.

On selvää, että suuret puunostajat eli Stora Enso, UPM ja Metsäliitto huolehtivat varmuudella riittävän suojakaistan jättämisestä puunkorjuussa.

 

 

Rehevä puronvarsi on tavallisesti metsätyypiltään lehtoa. Kotkansiipi on lehdon tyyppikasvi ja kotkansiiven syksyisiä juurakoita esiintyikin purokohteellamme runsaasti.

 

Toisella purokohteella kävimme ”auditoimassa”, että oliko juuri tapahtuneessa puunkorjuussa noudatettu riittävän leveää suojakaistaa. Totesimme, että hakkuutyö oli tehty asianmukaisesti.

 

Kolmanteen purokohteeseemme oli liitetty liito-oravan suojelualue. Liito-orava on ehkä jättänyt kyseisen suojelualueen, sillä emme tavanneet ”päähenkilöä” ja emmekä myöskään sen papanoita.

 

 

Hämeenkangas on suuri puhtaanveden varasto ja sen etelälaidalla tutustuimme muutamaan luonnonlähteeseen  - tässä tyypillinen luonnonlähde, joka kuuluu metsälain kymppi-pykälän tarkoittamiin kohteisiin.

Hyvä luonnonlähde tuottaa vettä 1.000 kuutiometriä vuorokaudessa ja sellaisesta lähteestä tässäkin on kyse.

Metsälain ”kymppi-pykälä” edellyttää, että luonnonlähde rauhoitetaan metsänhoitotoimenpiteiltä puunmittaisen ympyrän suuruiselta alueelta.

 

Vesi on tulevaisuudessa rajallinen rikkaus. Sen vuoksi on paikallaan, että metsiemme pienvedet ovat saaneet metsälain 10§:ssä erityissuojelun.

On selvää, että vastuullinen metsänomistaja suojelisi palstallaan sijaitsevat pienvedet muutenkin, mutta lainsäädäntö tuo suojelulle tervettä selkänojaa.

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaalla on jo 470 metsäkohdetta, joille valtion varoista maksetaan pientä korvausta biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisestä

Torstai 17.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin 11.11.2011 Pirkanmaan Metsäkeskuksen metsäretkelle, jonka kohteena olivat luonnonhoito- ja talousmetsät.

Retkellä pääsi tutustumaan metsien nykyaikaiseen hoitoon luonnonhoito- ja talousmetsäkohteilla, sai neuvoja ympäristötuen valintaperusteista, kohteiden arvottamisesta ja erilaisista suojeluvaihtoehdoista.

Retkikohteemme olivat mielenkiintoisia ja ne sijaitsivat Ylöjärvellä sekä Hämeenkyrössä.

Retkemme oppaana toimi metsäluontoneuvoja Matti Äijö Pirkanmaan metsäkeskuksesta.

Ensimmäinen kohteemme oli paahderinne. Niitä tavataan Pirkanmaalla ainakin Ylöjärvellä, Pälkäneellä ja Kangasalla.

Paahderinne on suppa eli se on metsässä oleva ”monttu”. Jossakin päin Pirkanmaata suppaa kutsutaan lukoksi.

Supassa lämpötilaerot voivat olla suuria – pohjalla on kylmänä vuodenaikana todella kylmä ja etelää kohti olevassa rinteessä on lämpimällä säällä puolestaan kuuma.

Paahderinne raivataan suojelukohteena puista lähes vapaaksi. Paahderinne on tavallaan metsäpalo-alueen korvike, sillä paahderinteessä kasvaa kasveja, jotka vaativat lämpimät olosuhteet. Näitä ovat mm. kangasajuruoho, kissankäpälä ja idänkeulankärki.

Paahderinteessä viihtyvät myös tietyt kovakuoriaiset, perhoset, myrkkypistiäiset ja hepokatit.

Paahderinnekohteemme sijaitsee Ylöjärvellä. Kuvasta on ehkä vaikea hahmottaa supan syvyyttä, mutta kuvan keskellä näkyy supan pohja ja kuva on otettu etelää kohti viettävältä paahderinteeltä.

Retkioppaamme metsäluontoneuvoja Matti Äijö selvitti paahderinnekohteella tervaskantojen ja yleensä tervaspuun muodostumista.

Äijö kertoi, että Pirkanmaalla on kaikkiaan 470 metsäluontokohdetta, joille maksetaan metsänhoitolain 10 pykälän mukaista ympäristötukea. Tukea saavien metsäluontokohteiden keskikoko Pirkanmaalla on n. 2,5 hehtaaria.

Metsäluontokohteiden sopimukset ovat pitkiä, sillä sopimusaika on 30 vuotta. Solmittu sopimus merkitään kiinteistörekisteriin eli kohteen omistajavaihdos ei päätä aikoinaan solmittua sopimusta.

Nykyaikaiset metsänomistajat kunnioittavat luonnon monimuotoisuutta. On hyvä, että valtio on tukemassa vaatimattomilla summilla niitä metsänomistajia, jotka ovat luopuneet tiettyjen monimuotoisuutta edustavien kohteiden talousmetsäkäytöstä.

-Esko Erkkilä-