Kauppaneuvos Kalle Kaihari rakasti nopeita autoja!

Torstai 16.3.2023 - -Esko Erkkilä-

Taannoisessa Urho Kekkosen ja Kalle Kaiharin suhdetta käsitelleessä seminaarissa Tampereen valtuustosalissa 10.3.2023 tuli esille kauppaneuvoksen mieltymys nopeisiin autoihin.

 

Minulla on tästä henkilökohtainen kokemus – kas näin:

 

 

Joskus 1970-luvun alkupuolella oli matkalla Tampereelta synnyinkotiini Viljakkalaan, kun tavoitin samaan suuntaan matkalla olleen urheilullisella autolla ajelleen autokunnan, joka ilmeisesti oli kauppaneuvos Kalle Kaihari.

 

Kaihari ei lainkaan tykännyt, että ohitin hänet ja hän liimautuikin perääni sekä yritti kaikissa mahdollisissa ja varsinkin mahdottomissa paikoissa ohitseni.

 

Mutkainen tie, vastaantuleva liikenne sekä yltiöpäinen ajotapani Saab 96:lla kuitenkin estivät Kaiharin ohitusyritykset.

 

Kilpa-ajomme päättyi Hämeenkyrön Lavajärvellä hieman Lavajärven Kaupan jälkeen, kun Kaihari kääntyi mökilleen ja kilpa-ajomme päättyi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ummehtunut tuulahdus Neuvostoliiton ajalta!

Keskiviikko 2.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Yli 200 entistä ja osin myös nykyistä kommunistia sekä tunkkaisen neuvostoajan kärkiairuetta julkaisivat eilen vetoomuksen, jossa he vaativat hävittäjähankkeellemme eli HX-hankkeelle aikalisää, uutta harkintaa ja vaihtoehtojen selvittämistä.

 

Joukkiossa ei ole mukana ainuttakaan maanpuolustuksen asiantuntijaa ja onneksi ei myöskään politiikkoja.

 

Toisaalta joudun surukseni toteamaan, että samansuuntaisia ummehtuneita tuulahduksia on kuultu myös tavallisesti vastuuntuntoisten poliittisten päättäjienkin tahoilta.

 

Kertaan, että HX-hankkeessa ovat ehdolla seuraavat hävittäjätyypit:

• Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

• Dassault Rafale (Ranska)

• Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia)

• Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

• Saab JAS Gripen NG (Ruotsi)

 

 

Puolustusvoimissa työskentelee HX-hankkeen parissa noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana toimii Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

 

Luotan, että hallitus päättää hävittäjähankinnasta ensi vuoden aikana.

 

******************

 

Sen vielä totean tuosta eilen julkisuuteen saatetusta ummehtuneesta hankkeesta, että eipä sitä uskallettu julkistaa edellispäivänä eli 30.11.2020, sillä silloin tuli kuluneeksi tasavuosia, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja alkoi Talvisota!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hävittäjähankinnoista ei pidä luopua edes aikataulua rukkaamalla!

Keskiviikko 8.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Korona-tilanne on antanut maamme puolustusvalmiudesta vähät välittäville tilaisuuden alkaa puhumaan hävittäjähankinnoista luopumisesta tai ainakin niiden viivästyttämisestä.

 

Suomen nykyinen hävittäjäkalusto koostuu Hornet-hävittäjistä, jotka otettiin Suomessa käyttöön 1995–2000. Niiden elinkaareksi arvioitiin tuolloin 30 vuotta ja viimeiset Hornetit poistuvat käytöstä 2030 mennessä. Uusien hävittäjien pitäisi olla käytössä vuonna 2025 eli aikaa ei ole hukattavissa.

 

 

 

Sain aikoinaan palvella reserviläisurani lopussa Ilmavoimien leivissä ja silloin opin tuntemaan mm. niitä pilotteja, jotka lensivät jenkeissä valmistettuja Hornetteja Suomeen.

 

Tässä kuva eräässä kertausharjoituksessa saamastani palkintotaulusta, jonka sain ammunnoissa pärjäämisestäni.

 

******************

 

Puolustusvoimien logistiikkalaitos on lähettänyt 31.10.2019 tarkennetut tarjouspyynnöt Hornetit korvaavista hävittäjistä.

 

Tarkennettu tarjouspyyntö koskee seuraavia monitoimihävittäjiä sekä niihin liittyviä järjestelmiä ja aseita: Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat), Dassault Rafale (Ranska), Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia), Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat) ja Saab Gripen (Ruotsi).

 

Kaikki ehdokkaana olevat hävittäjät olivat näytillä Pirkkalan tukikohdassa ennen korona-kriisiä ja Pirkkalan lentokentän itäisen laskeutumisreitin alla asuvana sain aitiopaikalta seurata hävittäjäehdokkaiden esittelylentoja.

 

Suomen hallitus tekee päätöksen Hornet-kaluston seuraajasta vuonna 2021. Hankkeen budjetin enimmäismäärä on 10 miljardia euroa. Investoinnin suuruutta arvioitaessa pitää muistaa, että koronan extra-kustannukset Suomelle ovat ainakin 20 miljardia euroa.

 

 

Niin olisihan Suomella toki vaihtoehto Hornettien korvaajaksi eli liittyminen Natoon, vaan eipä taida saada kannatusta edes niidenkään keskuudessa, jotka kritisoivat Hornettien korvaajien hankintaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Suomella varaa hankkia 64 Hornetteja korvaavaa hävittäjää?

Torstai 7.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Vaalien alusaika on otollista aikaa ehdokkaille yrittää profiloitua mahdollisimman monella saralla.  Eräs näitä ”saroista” on olla omaa mieltä meneillään olevasta HX-prosessista eli siitä miten Suomen pitäisi menetellä Hornettien korvaamisessa.

 

 

Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti asetti eräitä reunaehtoja ja selvitteli HX-projektin taustoja Tampereella 4.3.2019 Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan järjestämässä yleisötilaisuudessa, jossa olin paikalla.

 

 

Juusti oli kerännyt hankkeesta esitettyjä väitteitä ja käsitteli niistä aluksi nämä:

 

 

• Miksi ostetaan uusia hävittäjiä, kun niitä ei ole varaa ylläpitää?

• Kun hankinta on 7 – 10 miljardia, niin elinkaari maksaa 14 – 20 miljardia lisää

• Miksi tähän ei ole varauduttu?

 

 

Juusti vastasi yksiselitteisesti näin:

 

Ei maksa, on varauduttu ja kyllä on varaa käyttää ostettuja koneita!

 

 

 

 

 

Sanomansa tueksi Juusti esitti kuvan, josta ilmenee sotilaallisen maanpuolustuksen kustannuksiksi 2,4 miljardia euroa ja sen, että kokonaissummasta Hornettien käytön ja ylläpidon kustannukset ovat vain alle 10 %!

 

 

*************************

 

 

 

Toisena kysymyspatterina kansliapäällikkö Jukka Juusti toisti ohjustorjuntaan liittyvät mielipiteet ja kysymykset – kas näin:

 

 

• Suomen pitäisi rakentaa ballististen ohjusten torjuntakyky

• Jos Ruotsi varautuu ballististen ohjusten torjuntaan, niin miksei Suomi?

• Ohjusten torjunta on helppoa ja halpaa

 

Kansliapäällikkö Juusti vastasi näille ohjustorjunnan puolestapuhujille näin:

 

 

Kukaan ei varaudu ballististen ohjusten torjuntaan, eikä se ole helppoa tai halpaa.

 

 

Mielipiteensä tueksi Juusti esitti allaolevan kuvan…

 

 

 

 

 

…eli totesi, että keskipitkän torjuntajärjestelmän torjuntaetäisyys yksittäistä maalia vastaan on n. 200 kilometriä ja hinta n. 3 miljardia

 

ja

 

Lyhyen kantaman torjuntajärjestelmän kantama on n. 25 kilometriä ja hinta n. 1 miljardi euroa!

 

 

Haluan Juustin esityksestä vielä mainita sen, että Suomen HX-projektiin osallistuu n. 100 henkilöä.

 

 

************************

 

 

Tein yleisökysymyksen ja kysyin hävittäjähankintojen vastakauppamahdollisuuksista.

 

 

Juusti totesi vuonna 2012 voimaantulleen direktiivin kieltävän vastaostot. Asiassa on kuitenkin tiettyjä mahdollisuuksia vapaaehtoisin järjestelyin; kansliapäällikkö Juusti mainitsi vastauksessaan mahdollisuudet 30 %:n arvoisiin järjestelyihin ja näitä vapaaehtoisia järjestelyjä voidaan kuvata EK:n kehittelemällä termillä ”innovaatiokumppanuusohjelma”!

 

 

Oma mielenkiintonsa on sillä, että Saab kertoi viime vuoden alussa uuden teknologiakeskuksensa perustamisesta Tampereelle!

 

 

Elämme mielenkiintoisia aikoja HX-projektin osalta, mutta otsikossani esittämään kysymykseen vastaan KYLLÄ!

 

 

-Esko Erkkilä-

Puolustusvoimien HX-hanke alkaa etenemään

Keskiviikko 6.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain varusmiesaikanani peruskoulutuksen Maavoimissa ja siellä panssarintorjunnassa – olin panssarintorjuntamiehenä mukana myös muutamissa kertausharjoituksissa, mutta sitten minut siirrettiin Ilmavoimien organisaatioon.

 

 

Muutamat kertausharjoitukset Ilmavoimissa olivat mielenkiintoisia, sillä pääsin henkilökohtaisesti tutustumaan mm. lentäjiin, jotka suorittivat Hornettien siirtolennot jenkeistä Suomeen.

 

 

 

 

 

Ilmavoimat ovat siis lopullinen aselajini ja sen vuoksi olikin mielenkiintoista kuulla, kun ex-insinöörikenraalimajuri ja nykyinen Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti alusti 4.3.2019 Tampereen Valtuustosalissa mm. tulevista hävittäjähankinnoista.

 

 

 

 

 

Jukka Juusti nimitettiin värikkäiden vaiheiden Puolustusministeriön kansliapäälliköksi 5-vuotiskaudeksi 1.1.2016 – 31.12.2020. Valitan kuvani heikkoa laatua – Tampereen Valtuustosali on vaikea kuvauspaikka, sillä valoa tulvii esiintyjän takaa aivan liiaksi!

 

 

 

 

 

Juustin kilpailijana oli kenraaliluutnantti Arto Räty, joka hoiti Puolustusministeriön kansliapäällikön tehtäviä edellisen viisivuotiskauden.

Kokoomus olisi halunnut Rädyn jatkavan myös toisen kauden kansliapäällikkönä, mutta nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö päätti nimittää tehtävään Juustin.

Yllä kuva Rädystä – löysin kuvan omasta arkistostani eli olen ottanut kuvan 15.10.2013 Tampereella pidetyn kansliapäälliköiden ”esittelypäivän” yhteydessä.

 

 

Mutta siitä HX-hankkeesta!

 

 

Nimi HX-hanke tulee H:n osalta nimestä Hornet ja X puolestaan siitä, että Hornetille haetaan seuraajaa eli X-hävittäjää.

 

 

HX-hankkeen tarjouspyynnöt on lähetetty ja Hornettien seuraajaksi Suomelle on tarjolla seuraavat monitoimihävittäjät…

 

 

 

 

 

…eli niminä ja tarjoamaiden osalta yksilöityinä seuraavat hävittäjät:

 

• Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

• Dassault Rafale (Ranska)

• Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen)

• Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

• Saab Gripen (Ruotsi)

 

 

 

Pyrin palaamaan kansliapäällikkö Jukka Juustin esityksen kommentointiin jo huomenissa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen Saabini varastettiin viiden päivän ikäisenä ja 772 ajokilometrin jälkeen

Sunnuntai 6.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat huomanneet, että kirjoittelen tälle saitilleni monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä ja tänään kerron ensimmäisestä Saabistani.

 

 

Ensimmäisen autoni hankin vasta vuonna 1970, kun pääsin leivänsyrjään kiinni eli Raision myyntimieheksi Kokkolaan.

 

 

Olin varannut Viljakkalan Säästöpankista lainakiintiökseni 10.000 markkaa, mutta kun ensimmäinen autoni – FinnDatsun – maksoikin 11.900 merkkaa totesin, että se 900 markkaa minulla on, mutta lainaa pitää saada 11.000 markkaa.

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtaja Antti Hietaniemi oli suosiollinen ja myönsi minulle autolainaa 11.000 markkaa.

 

 

Ajokilometrejä minulle kertyi jo silloin n. 60.000 kilometriä vuodessa, joten uuden auton hankinta oli ajankohtainen heti vuoden 1972 alussa, sillä työelämässä pidin alusta alkaen tavoitteena, että runsaan 100.000 kilometrin jälkeen vaihdan autoa.

 

 

 

 

 

Toiseksi autokseni hankin Saab 96:n eli samanlaisen, jonka näin Mobilia-tieliikenteen valtakunnallisessa museossa Kangasalla 14.11.2018 – myös väri täsmäsi täydellisesti.

 

 

Autossa oli vapaakytkin, joka ilmeisesti oli ratkaisevassa roolissa sitten myöhemmin, kun Rovaniemeltä kotoisin ollut vankikarkuri romutti autoni.

 

 

Saab 96 –autoja aloitettiin valmistamaan vuonna 1960 ja viimeiset ysikuutoset valmistuivat Uudenkaupungin autotehtaalta vuonna 1979. Ysikuutosia valmistettiin yhteensä 647.000 kappaletta eli se on siis eräänlainen legenda suomalaisessa autoteollisuudessa.

 

 

Minulla uusia ysikuutosia ehti olla puolisenkymmentä, kunnes siirryin Saab 99 –autoihin.

 

 

Muistelen joskus laskeneeni, että Saab-jaksooni sisältyi 16 erilaista Saabia eli olin jonkinmoinen saabisti!

 

 

Mutta siihen autovarkauteen!

 

 

Ensimmäinen Saabini taisi olla viiden päivän ikäinen, kun jätin sen konttoripäivän ajaksi konttorimme parkkipaikalle ja olin todella tyhmä, sillä jätin avaimet paikoilleen!

 

 

Konttoripäivän jälkeen huomasimme työkaverini kanssa, että autoani ei ole missään vaan se oli varastettu.

 

 

Soitimme poliisille, mutta eihän heillä ollut autostani mitään tietoa.

 

 

Lähdimme työkaverini kanssa – hänen Saabillaan – ajelemaan keski-pohjalaisia teitä, mutta emme löytäneet autoani.

 

 

 

 

 

 

Autoa kuljettanut Rovaniemeltä karannut Evijärveltä kotoisin oleva vankikarkuri oli majoittunut Motelli Marjaanaan Kaustisilla, josta poliisit olivat korjanneet hänet suojiinsa – vankikarkurilta oli autoon jäänyt vaillinainen viinapullo, mutta melkoisesti siitä oli kuulemma nautittukin.

 

 

Tapasin autoni varastaneen vankikarkurin oikeudessa, mutta sattuneesta syystä emme jutelleet. Muistan toki vankikarkurin nimenkin, mutta sitähän ei nykyisin saa ilmoittaa tai joutuu itse lukkojen taakse!

 

 

Autoni oli vakuutettu Y-Vakuutuksessa ja pidin kokeneiden neuvosta luonnollisena, että saan uuden auton. Näin sitten kävikin, mutta nyt varmaan asia ei olisi niin yksiselitteinen.

 

 

Vielä yksi sivujuonne:

 

 

Saabit olivat siihen aikaan suosittuja autoja ja jonotusajat olivat pitkiä. Uusi Saabini oli luvattu hiihtäjälegenda Helena Takalolle, mutta on luonnollista, että Kokkolan Scan-Auto sai paremman kaupan Y-Vakuutuksen kanssa ja Helena Takalo joutui jatkamaan hänelle luvatun auton odottamista vielä jonkin aikaa.

 

 

 

Semmoinen opetuscase se!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokkolassa ei ole autovarkaita, mutta tilanne muuttui, kun sinne saapui Rovaniemeltä kotoisin oleva vankikarkuri!

Torstai 15.11.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Osallistuin eilen Kangasalla sijaitsevassa tieliikenteen valtakunnallisessa erikoismuseo Mobiliassa järjestettyyn kutsuvierastilaisuuteen.

 

 

Kutsuvierailla oli mahdollisuus tutustua myös museoon ja mielelläni sen teinkin.

 

 

 

 

 

Museossa oli esillä Saab 96 –auto ja se tuli minulle aikoinaan hyvinkin tutuksi, sillä työelämän aikana minulla oli Saabeja omistuksessani peräti seitsemäntoista – valtaosa Saabeistani oli Saab 96 –mallisia.

Saab-jaksoni loppuaikoina ajoin Saab 99:llä ja Saab-kauteni jälkeen minulla oli pari Opelia ja niiden jälkeen muutama dieselkäyttöinen Ford Focus. Nyt ajokkinani on bensakäyttöinen Ford Focus.

 

Meillä oli työelämässä mahdollisuus myös leasing-autoihin, mutta minä halusin aina ajaa omistusautolla!

 

 

 

********************

 

 

 

Mutta siihen ensimmäiseen Saab-96 –autooni!

 

 

Ensimmäinen autoni on FinnDatsun, mutta sen jälkeen halusin kunnollisen auton ja päädyin Saab ysikuutoseen.

 

 

Vuonna 1972 Saabit olivat haluttuja ja niin minäkin jouduin odottamaan ensimmäistä Saabiani monia kuukausia, mutta vihdoin sen sain.

 

 

Olin törppö, kun eräänä päivänä jätin Saabiini avaimet paikoilleen, kun menin töihin Raision Kokkolan konttorille.

 

 

Työpäivän jälkeen en löytänyt viiden päivän ikäistä Saab 96:ni mistään, sillä se oli varastettu. Ehdin ajamaan Saabillani 772 kilometriä eli se oli täysin uusi.

 

 

Teimme työkaverini kanssa pitkän etsiskelykierroksen suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä Keskipohjanmaalla, mutta emme löytäneet autoani.

 

 

Lopulta poliisit soittivat ja kertoivat, että Saabini on löydetty Teerijärveltä romuksi ajettuna.

 

 

Auton oli varastanut Evijärveltä kotoisin oleva ja Rovaniemellä vankilakakkuaan nakertava vankikarkuri, jonka poliisit olivat tavoittaneet kaustislaisesta majatalosta nukkumassa.

 

 

**************

 

 

 

Olin vakuuttanut autoni Y-Vakuutuksessa ja nyt olikin jännät paikat, että korvaako vakuutus, kun olen huolimattomasti jättänyt avaimet autoon – onneksi silloin vielä korvattiin!

 

 

Tositarina jatkuu sillä, että auton minulle myynyt kokkolalainen autoliike teki ilmeisen hyvän diilin Y-Vakuutuksen kanssa, sillä sain nopeasti uuden Saab ysikuutosen.

 

 

Minulle päätynyt Saab 96 oli alkujaan varattu hiihtäjälegenda Helena Takalolle, mutta Helena sai jatkaa odottamistaan vielä jonkin aikaa, sillä autoliike halusi myydä Helena Takalolla aikoinaan varaamansa auton minulle. Raha ratkaisi ja Y-Vakuutus maksoi viulut!

 

 

 

 

Tämmöisiä ajatuksia minulle tuli mieleeni eilen, kun näin Mobiliassa juuri täsmälleen samanlaisen Saabin kuin oli minun ensimmäinen Saabini!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Monien kestokulutushyödykkeiden valmistaminen on Suomessa loppunut

Perjantai 18.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Useiden kestokulutushyödykkeiden valmistaminen on Suomessa loppunut joko kokonaan tai valmistus on siirtynyt muihin maihin.

 

Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että hankin kotimaisen tuotteen, jos se kohtuudella on mahdollista.

 

Muistelen nyt joitakin tuotteita ja tuoteryhmiä:

 

 

Mopo

 

Ennen autoikää joka pojalla piti olla mopedi ja oli luonnollista, että se oli merkiltään Tunturi. Muistelen, että minulla oli ainakin kaksi Tunturia.

 

Tunturin taru päättyi vuonna 1987.

 

 

Auto

 

Autojen osalta ensimmäinen autoni oli Datsun 1200 Finn DeLuxe, mutta sen jälkeen olinkin vankka saabisti.

Uudessakaupungissa valmistettuja Saabeja omistin toistakymmentä, sillä työajoa + omaa ajoa kertyi vuodessa n. 60.000 kilometriä eli autoa piti vaihtaa n. 100.000 kilometrin välein.

Viimeiset Saabit Uudessakaupungissa valmistettiin vuonna 2003.

 

 

Televisio

 

Oli luonnollista, että poikamiehen ja myöhemmin myös ukkomiehen perheen televisiomerkki oli suomalainen Salora.

 

Salossa valmistettu Salora eli oman aikansa televisiomerkkinä, mutta aika ajoi ohi suomalaisen televisiotuotannon ja nyt Salorasta on jäljellä muisto vain.

 

 

Autonrenkaat

 

Autonrenkaideni merkki on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut Nokian Renkaat Oy:n valmistamat renkaat.

Hakkapeliitta oli aikoinaan ainoa Suomen talvisille teille sopiva talvirengas ja kyllä Nokialla osattiin valmistaa myös kunnollisia kesärenkaita.

 

Nokian jatkaa rengasvalmistusta ja on harvoina suomalaisyrityksinä pystynyt kehittämään toimintaansa.

 

Nokian Renkaat tuo Suomen markkinoille myös muualla valmistamiaan renkaita.

 

Paha moka Nokian Renkaiden toimitusjohtaja Kim Gran´lle tapahtui syyskuussa 2009, kun hän lehtihaastattelussa totesi, että asiakkaille ei tarvitse kertoa, missä maassa heidän renkaansa valmistetaan.

 

Kun haastattelija kysyi, onko asiakkaalla oikeus tietää alkuperä, Gran vastasi näin:

 

”Sillä ei ole merkitystä, koska brändimme takaa laadun valmistuspaikasta riippumatta.”

 

Olen vahvasti eri mieltä toimitusjohtaja Kim Gran´n kanssa ja toivon, että hän on oppinut arvostamaan asiakkaita kuluneen kolmen vuoden aikana.

 

 

Auto- ja matkapuhelimet

 

Työantaja hankki myyntimiehilleen aikoinaan Nokia-merkkiset autopuhelimet ja siinä merkissä olen pysynyt myös matkapuhelinaikaan siirryttäessä.

 

On hyvä muistaa, että kyseessä oli tosiaan alkuvaiheessa autopuhelimet. Autopuhelimen koneisto oli asennettu auton tavaratilaan ja autopuhelimen luuriteline oli kojelaudassa.

Matkapuhelimet tulivat kuvaan vasta myöhemmin.

 

 

Maatalouskoneet

 

Oma lukunsa ovat maatalouskoneet ja kotitilalleni hankittiin yksinomaan kotimaisia koneita.

 

Valmet 502 on lähes neljänkymmenen palveluvuoden jälkeen yhä riittävä niille töille, joissa mökillä traktoria tarvitaan.

Myös maatalouskoneet eli traktorin peräkärry, kyntöaurat, äes sekä muut pienemmät maatalouskoneet ovat meillä kotimaista valmistusta.

 

 

********

 

Suomi on menettänyt paljon kestokulutus- ja tuotantohyödykkeiden valmistusta ulkomaille.

 

Monissa tuoteryhmissä suomalaisesta laatutyöstä voidaan ainoastaan uneksia ja kaihoisasti muistella.

 

Monet ”suomalaisina” yrityksinä Suomessa jatkavat teollisuusyritykset ovat siirtyneet ulkomaalaisomistukseen.

 

 

*******

 

Valtra on tässä jutussa käsitellyistä yrityksistä pärjännyt ulkomaalaisomistuksestaan huolimatta - tai sen vuoksi - mainiosti.  

 

Valtran omistajana on yhdysvaltalainen Agco-yhtiö ja sen Nokian Linnavuoressa omistama AGCOSisuPower -yksikkö on hyvässä vedossa eli joskus ulkomaalaisomistus on suomalaisyritykselle ja sen työntekijöille onnenpotku!

 

 

********

 

Mikä on tässä jutussa käsiteltyjen tuotemerkkien ja yritysten tilanne vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua?

Veikkaukseni on, että se on nykytilannetta heikompi.

 

Ken elää, hän näkee!

 

 

-Esko Erkkilä-

Uudenkaupungin automuseo ei pidä ääntä itsestään

Torstai 7.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain vierailla Uudenkaupungin automuseossa syyskuun lopulla.

 

Uudenkaupungin automuseo sijaitsee Metso Oyj:n omistaman Valmet Automotive Oy:n vieressä. Valmet Automotive Oy on Suomen ainoa autoja valmistava yritys.

 

Uudenkaupungin Automuseo ei pidä ääntä itsestään - sillä ei ole esimerkiksi nettisivuja lainkaan! Tähän asiantilaan soisi pikaisen muutoksen, sillä museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää.

 

Uudenkaupungin Automuseossa on useita erillisiä osastoja.

 

Autoilun historiaa esittelevällä osastolla on monia 1900-luvun alkupuolelta 1980-luvulle saakka olevia historiallisia autoja. Osasto on liian pieneen tilaan ahdettu ja sen vuoksi autokaunottaret eivät ole täysin edukseen.

 

Saab-historiaa esittelevä osasto antaa kattavan kuvan Saab`n mallikehityksestä. Osastolla on tutut 95- sekä 96-mallit useina yksilöinä, mutta siellä on mm. joitakin Saab´n kehitysversioita, jotka jäivät joko prototyyppiasteelle tai muutaman auton valmistuserän suuruisiksi kokeiluiksi. Osastolla selviää mm. se, että poliisille toimitettiin vv. 1970…1990 yhteensä 2.645 Saab-autoa.

 

Uudenkaupungin autotehtaan tuotanto on kattavasti esillä omalla osastollaan. Esillä ovat ne lukuisat merkit, joita Uudenkaupungin Autotehtaalla on valmistettu.

 

Autokorjaamomuseo on oma hieno osastonsa.

 

Autokorjaamomuseo on Vakka-Suomen Autoteknillisen Yhdistyksen suunnittelema ja toteuttama. Se esittelee autokorjaamoperinnettä, poltto- ja voiteluaineiden jakelua sekä suomalaisen autonrakennuksen historiaa.

 

Autokorjaamomuseossa on "kalustettuna" kolme erillistä autokorjaamoa. Ne ovat vuosilta 1915, 1929 ja nuorin vuodelta 1960.

 

Museon helmi on Korvensuu 1913 - auto. Se on kahden hengen avoauto, joka on kokonaan Suomessa suunniteltu ja valmistettu - auton valmistaja on Korvensuun Maanviljelyskonetehdas Mynämäeltä. Auton kotimaisuusaste on yli 90 % ja ainoat vieraat osat siinä ovat magneetto, sytytystulpat, taka-akselin laakerit ja renkaat.

 

Käynti Uudenkaupungin Automuseossa kannattaa, sillä siellä näkee mielenkiintoista sellainenkin henkilö, jolle autot eivät ole maailman tärkein asia.

 

Toivon, että museon taustavoimat saavat aikaiseksi nettisivut, sillä ne varmaan auttaisivat suurta yleisöä nykyistä paremmin löytämään Uudenkaupungin ja siellä vaikkapa Automuseon.

 

-Esko Erkkilä-