Hölmön tölväyksessä kaatui ainakin neljä viljakkalalaista

Tiistai 18.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Talvisodan suomalaisessa sotahistoriassa joulukuun 23. päivä 1939 on synkkä päivä, sillä silloin suomalaiset tekivät Kannaksella kenraaliluutnantti Harald Öhquistin johdolla onnettomasti päättyneen sotatoimen eli ns. Hölmön tölväyksen.

 

 

Muistan, kun pikkupoikana kuuntelin tupakansavusta harmaana olevassa pirtissämme isäni ja vieraina olleiden sotajermujen juttuja Hölmön tölväyksestä. Juttuja vauhditti se pieni sahtitarjoilu, jota silloin meillä oli vieraille tarjolla.

 

 

Hölmön tölväyksessa kaatui nelisensataa suomalaista, haavoittui lähes 800 ja joutui kadoksiin lähemmäs parisensataa soturia.

 

 

Toivottavasti en riko 25.5.2018 voimaanastunutta henkilösuojalakia, kun liitän oheen kuvat niiden Viljakkalan sankarihautausmaalla lepäävien viljakkalalaisten sankarivainajien hautakivistä, jotka kaatuivat Summajoella Hölmön tölväyksessä 23.12.1939.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedän, että monet pirkanmaalaispitäjät menettivät enemmän poikiaan Hölmön tölväyksessä!

***********************

 

 

 

 

Viljakkalan kauniisti hoidetulla sankarihautausmaalla lepää 86 sankarivainajaa ja heistä Hölmön tölväyksessä kaatui neljä Isänmaamme viljakkalalaista puolustajaa.

 

 

Täytyy antaa erityistunnustus Viljakkalan seurakunnan ensimmäiselle kirkkoherralle, rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukselle, joka aikoinaan päätti seurakunnan luottamushenkilöiden kanssa, että sankarivainajien hautakiviin kaiverretaan sankarivainajan kaatumispaikkakunta. Me sotahistoriasta kiinnostuneet arvostamme rovasti A. F. M. Bergiuksen päätöstä!

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaan ristissä on teksti:

 

Uskollisille pojille kiitollinen kotiseutu

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi munakello ei keskeyttänyt hyvää saarnaa!

Maanantai 27.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö järjesti eilen Viljakkalan kirkossa Keskustan kirkkopyhän.

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni, sillä olen siellä päässyt ripille ja saanut kokea siellä monet kirkolliset tapahtumat.

 

Virallisesti nykyinen kotikirkkoni on Härmälän kirkko Tampereella, mutta Viljakkalan kirkko pysyy elämäni loppuun saakka todellisena kotikirkkonani.

 

Osallistuin Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön kirkkopyhän viettoon Viljakkalassa.

 

 

 

 

 

 

Menin kirkonmäelle hyvissä ajoin ennen Jumalanpalveluksen alkamista, jotta ehdin käydä Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla kolmannessa rivissä sankarirististä kuvaajaan päin lepää yksi sedistäni, joka kuoli Viipurissa Talvisodan viime hetkinä.

 

 

 

 

 

 

Maanviljelijä Markku Ylijoki Viljakkalan Nisunperältä aloitti Jumalanpalveluksen laulamalla hengellisen laulun ja viritti Jumalansanaa kuulemaan tulleen seurakunnan hartaaseen tunnelmaan.

 

Ylijoki esiintyi yksinlauluillaan Jumalanpalveluksen aikana useaankin kertaan.

 

Markku Ylijoki on kokenut kunnallismies, mutta viime kunnallisvaaleissa hän ei ollut ehdokkaana.

 

 

 

 

 

 

Minna Sarvijärvi Kurusta luki Raamatusta päivään sopivia kohtia. Minna toimii opettajana Viljakkalassa Karhen koululla ja hän on Keskustan Pirkanmaan piirin kansanedustajaehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

 

Minna Sarvijärvi on Keskustanaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja. 

 

 

************

 

 

Viljakkalan seurakunta muuttui Viljakkalan kunnan Ylöjärven kaupunkiin liittymisen yhteydessä kappeliseurakunnaksi ja seurakunnan kappalainen Johannes Riuttala piti Jumalanpalveluksessa hyvän saarnan.

 

Riuttala aloitti saarnansa saarnastuolissa, mutta siirtyi saarnansa aikana kirkon keskikäytävälle ja jatkoi saarnaansa ”kansan keskeltä”. Saarnansa lopuksi Riuttala kiipesi taas saarnastuoliin.

 

Pidin Riuttalan menettelystä ja kiitinkin häntä Jumalanpalveluksen jälkeen ”saarnansa koreografiasta”! Minulle jäi tunne, että Riuttala piti kiitoksistani.

 

 

Saarnassaan Johannes Riuttala käsitteli hengellisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä olevien erilaisten ryhmien tilannetta ja piti erilaisten ryhmien olemassaoloa rikkautena. Hän painotti, että erilaista näkemyksistämme huolimatta olemme ihmisinä tasavertaisia.

 

Arvostin Riuttalan saarnasanomaa ja mielestäni se sopi juuri tähän Jumalanpalvelukseen mainiosti.

 

Arvostin myös sitä, että Johannes Riuttala kiirehti Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovensuuhun ja kätteli jokaisen kirkkovieraan.

 

 

**********

 

Mitä merkitsee tämän jutun otsikko?

 

Riuttala ”latasi” saarnansa aluksi saarnastuolin reunalle pienen punaisen munakellon, jotta osaisi sen pirahduksen kuultuaan lopetella saarnaansa.

 

Munakello ei kuitenkaan toiminut ja saimme kuulla tavanomaista pidemmän saarnan.

 

Onneksi pidemmän saarnan, sillä Riuttalasta on kehittynyt seurakuntalaisten arvostama saarnamies eli onneksi munakello ei toiminut ja saimme kuulla täyspainoisen saarnan.

 

 

 

*************

 

 

Jumalanpalveluksen jälkeen Keskustan kirkkopyhä jatkui Keskusta-lounaalla Viljakkalan Seurojentalolla, mutta siitä kertominen onkin sitten uuden jutun paikka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaus olivat aattoillan perinteitä eilenkin

Tiistai 25.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto oli eilen puoliinpäiviin saakka melko vilkas päivä kaupungilla, mutta Turun julistettua Joulurauhan, rauha laskeutui koko maahan.

 

Omaan aattoillan ohjelmaani kuului käynti Viljakkalan hautausmaalle haudattujen läheisten haudoilla sekä osallistuminen aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

 

Viljakkalan kirkko on tavallaan vaikea kuvattava, sillä se sijaitsee korkealla mäellä, joten ”tasapainoisen” kuvan saaminen siitä tasamaalta on haasteellista. 

Lisää haastetta tuo ”liian hyvä kamera” joka mm. tässä kuvassa häivyttää iltahämäräisen tunnelman pois. 

Tämä kuva on otettu Karhen porstuan puolelta. 

Karhen porstuan puolella olevat rappuset olivat ainakin ennen se paikka, jossa rippilapset valokuvattiin. Myös minulla on oma rippikuvani, jossa rippilasten koko joukko on kuvattu Karhen porstuan edessä olevilla rappusilla.

 

 

 

Reserviläiset huolehtivat aattoillan kunniavartiosta Viljakkalan sankarihaudoilla.

 

 

 

 

Pakkasiltana kunniavartiossa seisominen kysyy miestä ja sen vuoksi riittävän nopeista vaihdoista oli huolehdittava.

 

Kiitokset reserviläisille, jotka huolehtivat kunniavartiosta sankarihaudoilla - Viljakkalan sankarihaudassa lepää monia naapuritalojen poikia sekä myös yksi setäni!

 

 

 

 Viljakkalan kirkon kuvaaminen myös pääsisäänkäynnin puolelta on haastavaa. Korkean lumipenkan päältä se kuitenkin onnistui jotenkin.

 

 

 

Kappalainen Johannes Riuttala toimitti aattoillan hartauden.

 

 

 

Valaistu Viljakkalan kirkko Viljakkala-Ylöjärvi –maantieltä kuvattuna Jouluaattona 2012.

 

 

 

 Meillä on tapana palailla Viljakkalasta pikkuteitä pitkin Tampereelle ja näin teimme myös eilen.

 

 

 

Lähes täytenä mollottanut kuu teki talvisen maiseman melkein arvoitukselliseksi!

 

 

 

Käynti läheisten haudoilla ja synnyinseurakunnan aattoillan hartaus virittivät mielen taas kerran joulutunnelmaan.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja "Enkeli taivaan" -virren laulaminen virittivät joulutunnelmaan

Sunnuntai 25.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Käynti hautausmaalla, kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaushetki olivat monelle eilen lopullinen tapahtumasarja todelliseen joulutunnelmaan pääsemiselle.

 

Näin myös minulle, kun vaimoni kanssa kävin synnyinseurakuntani Viljakkalan hautausmaalla ja kirkossa.

 

 

Viljakkalan kirkko kuvattuna hieman epätavallisesta suunnasta eli ns. Karhen porstuan suunnasta. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka pitkiltä sivuilta erkanevat eteinen ja sakaristo. Eteinen on juuri Karhen porstua ja muistan, kun ennen kerrottiin, että karhelaiset saapuivat sen kautta kirkkoon.

 

 

Entisen Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra, nykyisin Ylöjärven seurakunnan kappalainen (sitä ne kuntaliitokset tekevät!) Johannes Riuttala piti hienon aattoillan hartaushetken Viljakkalan kirkossa.

Tässä Viljakkalan kirkon alttaritaulu ”Ristiinnaulittu”. Alttaritaulun on maalannut taiteilija Felix Ferdinand Frang (myöhemmin Pahlama).

Jotkut lähteet mainitsevat taiteilijan myöhemmäksi sukunimeksi  Frang-Pahlama. Joka tapauksessa hän maalasi Viljakkalan kirkon alttaritaulun vuonna 1896.

Alttaritaulusta käytetään myös nimeä: "Jeesus ristillä".

On luonnollista, että pidän Viljakkalan kirkon alttaritaulua ainoana oikeana alttaritauluna!

 

 

Viljakkalan kirkon saarnastuoli jouluisessa asussaan jouluaattona 2011.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla on aina aattoillan hartaushetken aikana paikallisen reserviläisjärjestön toimesta kunniavartio. Arvostan korkealle viljakkalalaista tapaa kunnioittaa sodissamme kaatuneita!

 

 

Vartionvaihto meneillään sankarihautaristillä.

 

 

Viljakkalan hautausmaalla on ns. vanha puoli ja uusi puoli.

 

Tässä aattoillan kuva hautausmaan vanhan puolen haudoista, joilla tuikkivat lukemattomat muistokynttilät.

On merkillepantavaa, että nurmikot viheriöivät jouluaattona 2011 Viljakkalan hautausmaalla!

 

 

Johannes Riuttala totesi hartaushetken puheessaan, että on käsittämätöntä, että juuri tällä hetkellä miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa hiljentyvät Jouluevankeliumin sanoja kuuntelemaan.

 

Arvostin, että Riuttala oli valinnut luettavakseen Jouluevankeliumin vanhemman version – se lisäsi kotoisuuden tunnetta omassa rippikirkossani!

 

Voimallisesti laulettu ”Enkeli taivaan” –virsi loi hyvän mielen matkalle kohti kotia.

 

-Esko Erkkilä-

Joulun odotus tiivistyy tänään

Perjantai 24.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Joulun odottaminen on tänä vuonna säiden osalta sujunut perin jouluisasti – lunta ja pakkasta on riittänyt aivan tarpeeksi.

On oltava erityisen tyytyväinen Suomen lounais-kolkan sekä eteläisen Suomen osalta, sillä sielläkin on nyt saatu odottaa Joulua kunnon talvisäässä.

Huolestuttavaa on se, että kylmä jouluaatto ennustaa vanhan kansan mukaan pakkasia toukokuussa. Onneksi herneiden ja papujen kylvö muutenkin tapahtuu vasta kesäkuun puolella, joten normaaliin kylvöaikarytmiin ei tarvitse tehdä muutoksia!

Joulunodotustani ovat vauhdittaneet muutamat pikkujoulut ja puurotarjoilut, joihin olen saanut osallistua. Osaan olen saanut mennä vieraana ja osaan taas järjestäjän ominaisuudessa – molemmat roolit ovat olleet yhtä mieluisia.

Joulukuusen hankkiminen omasta metsästä verannalle oli ensimmäinen jouluinen toimenpide, joka kohdistui kotiimme. Verantakuusen kynttilät ovat loistaneet kuusessa jo kymmenkunta päivää – ei varmaan kovin ekologista, mutta tunnelmaa se on luonut.

Joulusiivousta meillä on tehty jo pitkään. Oma roolini joulusiivouksessa on lähinnä se, että olen aina väärässä paikassa eli tiellä! Siitä huolimatta puhdasta on tullut.

Joulukuusen etsiminen metsästä on joka vuonna haasteellinen homma. Siinä pätee usein sama periaate kuin vaateostoksilla eli ensimmäinen ehdokas valitaan, vaikka kymmenkunta muuta vaihtoehtoa tutkaillaan perusteellisesti.

Joulukuusen jalkaan laittaminen, kuusen sulattaminen autotallissa, sen kuljettaminen paikalleen ja koristelu saatiin meillä tehtyä jo jouluviikon tiistaina. Harmi, että lapsenlapset eivät ehtineet koristeluun mukaan.

Joulupukki on tulossa, sillä Aurora (5-vuotta) ja Iiris (3-vuotta) saapuvat aattona meille ja ehkä yöpyvätkin Mummon ja Vaarin luona.

Jouluaaton tärkeä osa on käynti Viljakkalan hautausmaalla. Kynttilät sytytetään monille sukulaisten haudoille. Myös sankarihaudassa lepäävä setäni saa oman kynttilänsä – samoin kynttilät sytytetään vaimoni Isän ja Äidin muistolle muualle haudattujen muistokiven äärelle.

Hautausmaalla käynnin jälkeen osallistumme aaton hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

Muutamana vuonna aaton hartaushetkeen ei kuulunut ”Enkeli Taivaan lausui näin” – virttä ja se vei paljon Joulutunnelmasta pois. Tuntui kuin Joulua ei olisi tullut lainkaan. Viljakkalan menettelytapa on nyt kuitenkin onneksi muuttunut ja hartaushetkeen sisältyy taas tuttu jouluvirsi.

Hartaushetken jälkeen ajamme syntymäkotini kautta, vaikka talo on ollutkin kylmillään jo neljännesvuosisadan. Käynti pihassa on kunnianosoitus menneitä sukupolvia kohtaan, jotka raivasivat tämän maan, taistellen säilyttivät Suomen itsenäisyyden ja antoivat meille hyvät lähtökohdat elämiseen.

Puilla lämmitetyn joulusaunan ja jouluaterian jälkeen onkin aika jäädä odottelemaan Joulupukkia.

 

Hyvää Jouluaattoa kaikille!

-Esko Erkkilä-