Kalkinsuosijat ja kalkinkarttajat!

Keskiviikko 15.6.2022 - -Esko Erkkilä-

Monesti ja yleensä suositelleen, että puutarhakasvien kasvupaikalle annetaan ennen istutusta aikamoinen ripaus kalkkia.

 

Näin monien kasvien osalta onkin, mutta poikkeuksia löytyy.

 

Tunnetuimpia kalkinkarttajia ovat alppiruusut ja syreenihortensiat.

 

Alppiruusun kasvupaikka pitää olla hapan ja se saavutetaan, kun kasvupaikalle hankitaan suomutaa tai multaa sellaiselta paikalta, jota ei koskaan ole kalkittu.

 

Tyystin toisenlainen kasvupaikka kuin alppiruusulla tai syyshortensialla on se, jossa toivotaan kasvavan tyrniä.

 

Tyrni on todellinen kalkinsuosija, sillä sen kasvupaikka pitää olla hyvinkalkittu.

 

Trekoolinharrastajan on hallittava perusasiat ja tietämys kalkinsuosijoista sekä kalkinkarttajista pitää hallita!

 

 

-Esko Erkkilä-

Puutarhaliikkeiden syysalennusmyynnit kannattaa hyödyntää

Sunnuntai 28.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Jokseenkin kaikki puutarhaliikkeet turvautuvat syksyin alennusmyynteihin ja viisas Viherpeukalo pyrkii niiden tarjonnan hyödyntämään – näin tehdään myös meillä.

 

 

Viherpeukalon ei pidä karttaa, jos tarjolla on erilaisia taimia vaikkapa 50 %:n alennuksella kevään ja keskikesän hinnoista – monesti alennukset saattavat olla jopa 70 %!

 

 

Marjapensaat, mansikantaimet, koristekasvit ja monet muutkin kasvit kannattaa vielä ainakin lokakuussa laittaa valeistutukseen ja sitten kevään koittaessa vasta istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen.

 

 

 

 

 

Meillä on nyt valeistutuksessa pensasmustikan taimia, eri herukkalajien taimia ja myös koristekasveja.

Muistutan, että ainakin pensasmustikan taimet on suojattava jäniksiltä jänisaidalla, sillä muuten pensasmustikantaimista ei ole mitään jäljellä keväällä!

 

 

 

 

Viimeisimpänä valeistutukseen päätyneenä meillä on japaninruusukvitteni, joka tässä vielä keimailee jänisaidan tolpan päässä, mutta heti kuvanoton jälkeen istutin sen valeistutukseen - taimi maksoi 6,35 euroa!

 

 

 

Useita astiataimia voi toki istuttaa maan jäätymiseen saakka lopullisille kasvupaikoilleen, mutta meillä on se ongelma, että monien kasvien ”lopullinen kasvupaikka” ei vielä ole istutuskunnossa – pitää odottaa kevääseen, että lopullinen kasvupaikka olisi kasvukunnossa.

 

 **********

 

Kasvien lisäksi puutarhaliikkeet myyvät syksyn alennusmyynneissään edullisesti kalkkia sekä lannoitteita ja ne tarjoukset kannattaa ehdottomasti hyödyntää, sillä eiväthän lannoitteet ja kalkit menetä lannoitevaikutustaan talvivarastoinnissa, jos varasto on asianmukainen.

 

 

Olin poissa kivikylästä toissapäivänä, kun Hong Kongin Pirkkalan myymälässä oli lannoitteiden ja puutarhakalkin syysalennusmyynti.

 

Onneksi Rouva hoiti pienellä Fiestallaan homman ja kävi ostamassa 120 kiloa Puutarhan Kevätlannosta sekä sata kiloa Puutarhakalkkia. Molemmissa hyödykkeissä alennusta oli 40 % ja laskin, että kevään normaalihinnoin nuo olisivat maksaneet yhteensä 181,93 euroa, kun ne nyt maksoivat vain 109,16 euroa. Hieno syysetu!

 

 

Vielä marraskuun alussakin kannattaa koluta puutarhaliikkeiden alennusmyyntejä ja tehdä edullisia hankintoja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalkkikilpailijat

Lauantai 10.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Viherpeukalolle kalkki on tärkeä tarveaine, sillä sen käyttäminen on useimmille kasveille välttämätöntä, jotta saisimme syksyllä korjata hyvän sadon.

 

 

Muutamille kasveille kalkkia ei saa käyttää ja sellaisia kasveja ovat mm. alppiruusu, pensasmustikka ja syyshortensia.

 

 

Suomen kalkkimarkkinoilla on kaksi toimijaa; Nordkalk Oy Ab ja SMA Mineral Oy.

 

 

Tunnen työelämäni ajoilta molemmat toimijat hyvin, sillä sain olla molempien asiakkaana, kun vastasin maamme toiseksi suurimman rehualan yrityksen raaka-ainehankinnoista ja ruokintakalkki muodosti volyymiltään merkittävän rehuseosten raaka-aineen.

 

 

Edustamani yrityksen hankintamäärät molemmilta toimijoilta olivat useita miljoonia kiloja vuodessa, mutta nyt olen molemmille yrityksille todellinen pienasiakas, sillä puutarha-alan liikkeiden kautta hankin puutarhakalkkia ehkä 300 – 400 kiloa vuodessa.

 

 

 

 

 

Tässä molempien kalkkikilpailijoiden puutarhakalkkisäkit kottikärryssäni.

 

 

 

Nordkalk´n puutarhakalkki louhitaan Paraisten kaivokselta – ole käynyt siellä maan alla parikin kertaa – ja SMA Mineral´n kalkki on louhittu Loukolammen kaivokselta Pieksämäellä.

 

 

Loukolammen kalkki on perinteisesti Mg-rikasta eli siinä magnesiumin määrä on korkea.  Korkean Mg-pitoisuuden vuoksi Loukolammen kalkki ei ole parhaiten soveltuva ruokintakalkiksi ja sen vuoksi SMA:n toimittama ruokintakalkki olikin murskattu heidän Tornion tehtaallaan Gotlannista tuodusta kalkkikivestä.

 

 

Kottikärryssäni olevien kalkkituotteiden tarkempi tutkiminen osoitti melkoisia eroja niiden tuoteselosteissa.

 

 

Mainitsin jo Loukolammen tuotteen korkean Mg-pitoisuuden ja se onkin peräti 7 %, kun Paraisten tavarassa magnesiumia ei ole lainkaan.

 

Tuotteissa on hämmästyttävän suuret erot, sillä Paraisten tavarassa neutraloiva kyky kalsiumiksi laskettuna on 37 % ja vastaavasti Loukolammen tavarassa se on 28 %.

 

 

Kalkkikustannus on viherpeukalon näkökulmasta melkein olematon, joten en lähde arvioimaan kyseisten tuotteiden kustannusvaikutusta puutarhatuotteisiin.

 

 

Oleellista on, että viherpeukalo käyttää kalkkituotteita maanparannusaineena, sillä riittävä kalkitus helpottaa ravinteiden hyväksikäyttöä kasvien tarpeisiin.

 

 

Muistutan vielä lopuksi, että kaikille kasveille kalkkia ei sovi ja tärkeimmät näistä kasveista ovat ainakin meillä alppiruusut, pensasmustikka sekä syyshortensia.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalkinsuosijat ja kalkinkarttajat

Torstai 22.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Maatalouskemian alkeita opiskelleille on tietona, että kalkitus nostaa satotasoa.

 

 

Satotason kohoaminen perustuu sille, että kalkituksen avulla kasvit pystyvät helpommin hyödyntämään maaperässä olevat ravinteet.

 

 

Näin asiat pääsääntöisesti onkin peltoviljelypuolella, mutta puutarha- ja koristekasveilla asia ei olekaan niin yksiselitteinen.

 

 

Puutarhassa löytyy eräitä kasveja, joille kalkitus ei sovi lainkaan ja siitä on ehdottomasti pidättäydyttävä.

 

 

Mökkitontillamme kasvaa ainakin kolme eri kasvilajia, joille kalkkia ei saa antaa.

 

 

Kalkinkarttajamme ovat pensasmustikka, syyshortensia sekä alppiruusut.

 

 

Miten pensasmustikan, syyshortensian ja alppiruusujen ”kalkinkarttamisominaisuutta” hoidetaan?

 

 

Alppiruusujen ihanteellinen kasvupaikka on mäntyjen juurella ja kun männynneulaset ovat happamia ja kun ne putoilevat alppiruusujen päälle, niin sitä kautta alppiruusut saavat happamuutta kasvupaikalleen.

 

 

Ihanteellinen tapa huolehtia syyshortensian ja pensasmustikan kasvupaikan happamuudesta on se, että niiden juurille tuotaisiin vaikkapa kolmen vuoden välein hapanta suorutaa eli suolta kaivettua hapanta turvemaata.

 

 

Ihanteellista olisi kaivaa suorutaa metsäojien penkalta tai sitten sellaisesta paikasta pellolla, jota ei ole milloinkaan kalkittu.

 

 

Tunnustan, että olen siinä mielessä tyypillinen henkilö, kun kerron miten pitäisi menetellä, niin omien kasvieni kanssa en siten kuitenkaan tee – ainakin siitä on vuosia, kun olen tuonut suorutaa syyshortensioille ja pensasmustikkamaalle.

 

 

Mikä puutarhakasvi tavanomaisten juuresten ja muiden kalkinsuosijoiden lisäksi on sellainen, joka erityisesti pitää kalkituksesta?

 

 

Vastaus on tyrni.

 

 

Tyrni on kalkinsuosija ja sen ominaisuutensa lisäksi se on sellainen, jota ei saa lannoittaa.

 

 

Tyrni on palkokasvien ja lepän tapaan kasvi, joka juurinystyröiden avulla pystyy hyödyntämään ilmassa olevan typen.

 

 

Jos tyrnille antaa lannoitetta, sen systeemit saattavat mennä sekaisin ja se voi pahoin.

 

 

Siis:

• kalkkia tyrnille

• ei missään nimessä kalkkia pensasmustikalle, syyshortensialle eikä alppiruusuille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarenmaalla käydessä kannattaa tutustua Sörvenniemeen - virolaisittain Sörve poolsaar

Perjantai 25.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietimme elokuun lopulla tuttavapariskunnan kanssa kokonaisen kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa.

 

 

Kuressaaren matkailutoimisto on neuvotellut valmiiksi useita taksimatkoja eri puolille Saarenmaata – matkoille on neuvoteltu matkailutoimiston puolesta kiinteät hinnat, joten niille on kukkaronkin puolesta turvallista lähteä.

 

 

Teimme eräänä päivänä neljän hengen voimin matkan Kuressaaresta Sörvenniemeen ja takaisin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, sen ennakoitu kestoaika oli 2 tuntia 30 minuuttia ja valmiiksi neuvoteltu hinta 56,40 euroa.  Maksoimme 15 euroa per henkilö eli yhteensä 60,00 euroa – siitä huolimatta matka oli edullinen.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakertomus taksimatkastamme:

 

 

 

*************

 

 

Sörvenniemi sijaitsee Saarenmaan lounaiskulmassa ja niemen pituus on hieman yli 30 kilometriä. Kapeimmillaan niemen leveys on kaksi kilometriä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemen sijainti ilmenee näistä kartoista eli se on tuo kello seitsemän suuntaan osoittava niemimaa.

 

 

 

 

 

 

Viron neuvostomiehityksen aikaisia suuria suunnitelmia oli rakentaa Saarenmaalle rautatieverkosto.

 

 

Sanotaan, että kyseessä oli ”komentojärjestelmän” virhe ja rataverkosto olisi käsketty rakentamaan tyystin muualle laajan Neuvostoliiton alueella.

 

 

Toisaalta on tieto, että vuonna 1951 Saarenmaalle alettiin rakentamaan sotilastarkoituksiin rautatieverkostoa, mutta kun ohjuskalusto syrjäytti Puna-armeijassa tykkikaluston, niin ratojen rakennustyöt lopetettiin vuonna 1956.

 

 

Se, että rataverkoston ratapenkat saatiin valmiiksi, oli Saarenmaan liikenneolosuhteiden kannalta hyvä asia, sillä saaren monet tiet on sitten aikanaan rakennettu ratapenkkojen päälle.

 

 

Tässä on taksin etupenkiltä otettu kuva ratapenkan päälle rakennetusta tiestä…

 

 

 

 

 

 

…ja samoin tässä!

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemessä sijaitsee Sörven majakka, jonka korkeus on merenpinnasta 53 metriä.

 

 

 

 

 

 

Majakkaan ei pääse sisälle, mutta sen edessä voi kuvauttaa itsensä.

 

 

 

 

 

 

Majakan vieressä sijaitsee Sörve Kylästyskeskus eli Sörve Visitor Centre eli Sörven vierailukeskus. 

Kiireen vuoksi emme ehtineet poiketa Sörven vierailukeskuksessa, mutta kannattaa antaa taksikuskille hieman ylimääräistä, jotta ehtii poikkeamaan näyttelyssä – hieman harmittaa, että en tehnyt edes pikavierailua!

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen – www.sorvekeskus.ee – portaat ovat Saarenmaan dolomiittia.

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen pihamaalta on Latvian rannikolle matkaa kolmisenkymmentä kilometriä ja saimme omakohtaisesti kokea Latvia läheisyyden, sillä matkapuhelimemme kiinnittyivät Sörvessä Latvian matkapuhelinverkkoon.

 

 

Tältä paikalta ulapan toisella puolella on Kuurinmaa ja tätä vesialuetta kutsutaan Irbensalmeksi.

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaan kärki on majakalta parisensataa metriä lounaaseen ja tuo niemenkärki on se paikka, josta Puna-armeija ajoi viimeisetkin saksalaissotilaat mereen vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaalla on vielä tänäänkin paljon sotaromua, mutta siitä asiasta enemmän lähipäivinä – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että Sörven majakan maisemissa on myös matkamuistomyyjiä.

 

Myyjä oli lupsakka, tuotteet hyödyllisiä sekä mielenkiintoisia, mutta taisimme kaikki säästyä ostamiselta!

 

 

 

 

 

 

Seuraava ”siviilikohteemme” oli Ohessaaren kalkkikivijyrkänne, jonne taksinkuljettajamme meidät kuljetti.

 

 

Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä on löydetty melkein kaikkien fossiilien jäännöksiä yli 400 miljoonan vuoden takaiselta Siluri-aikakaudelta.

Paikan nimi on viroksi: "Saarte Silurimaa Geopark".

 

 

 

 

 

 

Me katselimme Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä merenrannan kivillä lepääviä lintuja.

 

 

Sörvenniemi on muuttolinnuille se paikka, joka osuu monien lajien muuttoreitille. Sieltä on lyhyin matka Latvian mantereelle ja sitä kautta keskiseen Eurooppaan.

 

 

 

 

 

 

Matkalla saimme ihailla tuulimyllyjä…

 

 

 

 

 

 

…ja kauniita riukuaitoja.

 

 

 

 

Matkamme jatkui vielä pariinkin sotilaskohteeseen, mutta niistä erikseen myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-