Klapi-Tuiko, Stihl ja Fiskars ovat nyt tärkeitä työvälineitä!

Lauantai 10.9.2022 - -Esko Erkkilä-

Arvostan Rouvaa ja esikoistamme, sillä he olivat ratkaisevassa roolissa, kun pääsimme osakkaaksi kulmakuntamme Klapi-Tuikoon eli klapikoneeseen, joka giljotiini-periaatteella katkaisee ja myös halkaisee polttopuurangat klapeiksi.

 

Klapi-Tuiko pystyy katkaisemaan n. 20 senttiä paksut polttopuurangat ja sillä voidaan klapien pituus säätää 25 – 60 sentin välillä.

 

Klapi-Tuikon rakenne on yksinkertainen ja sen giljotiini-periaate on paljon edullisempi kuin sahaavat klapikoneet.

 

***

 

Toinen tärkeä työväline polttopuiden valmistamisessa on moottorisaha ja meillä moottorisahat ovat aina olleet Stihl-merkkisiä – toki ensimmäinen moottorisahamme oli Husqvarna-merkiltään, mutta se oli joskus 1960-luvulla!

 

***

 

Moottorisahalla pätkittyjen pöllien halkaisemiseen tarvitaan kirves ja minulla se on Fiskarsin halkomakirves. Toki autoni peräkontissa on myös Fiskarsin karsimakirves ja sitäkin joskus tarvitaan!

 

******

 

Näillä työkaluilla pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset ja Stihl-moottorisaha - niillä polttopuita syntyy!

Sunnuntai 11.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Meillä on polttopuun kulutus melkoinen, sillä takan lisäksi lämmitämme saunankiukaan joka päivä ja kun sekin lämpiää puilla, niin puita tarvitaan.

 

Onneksi omassa metsässä riittää polttopuita, mutta jonkinmoinen urakkahan se on kuljettaa polttopuupöllit Viljakkalasta Tampereelle.

 

Nyt korona-aikana on ollut hyvää aikaa puuhastella polttopuiden tekemisessä ja se on onneksi työtä, jossa näkee työnsä tulokset!

 

 

 

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset sekä Stihl-moottorisaha ovat olleet ne työkalut, joilla polttopuita on syntynyt.

 

 

 

Suurimmat pöllit ovat olleet yli 100-vuotiaita ja halkaisijaltaan 45 senttiä.  Onneksi sen verran on vielä ruista ranteessa, jotta ei ole tarvinnut turvautua moottorisahaan pöllien ”halkomisessa”!

 

 

 

Osan pölleistä sahasin oikeaan mittaansa vasta omakotitalomme ”polttopuurantteella”!

 

 

 

Takkaan ja saunanpesään sopivat klapit ovat niin lyhyitä, että pinojen tueksi piti laittaa useamman pinon läpimeneviä tukipuita.

 

 

 

Joissakin järeissä koivupölleissä oli komeaa lainekoivua, mutta kyllä myös ne menivät polttopuiksi – olishan ne olleet puusepille mainiota raaka-ainetta!

 

 

 

Tasan yhdeksän pinokuutiometriä pieniksi pilkottuja klapeja oli saalis ja kyllä niillä hyvinkin ensi talvi pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaunishan se luminen metsä on, mutta...

Keskiviikko 20.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Olemme saaneet nauttia lähes koko alkuvuoden ajan lumisista sekä huurteisista metsistä ja sen ansiosta luonnon kauneudesta.

 

 

 

 

 

 

Tilanne tulee jatkumaan, sillä meteorologit ennustavat lumisateita myös lähipäiville.

 

************

 

En halua olla pessimisti ja en halua pilata kauniista luonnosta nauttimisesta, mutta väkisin tulee mieleeni ne ajat 1960-luvun puolivälin tienoilla, jolloin sain isäni kanssa tehdä metsätöitä parin sydäntalven aikana.

 

Teimme paperipuuta ja tukkeja pääosin naapureiden metsissä ja joskus myös omassa metsässä.

 

Luminen metsä ei ollut lainkaan mukava paikka, kun joutui moottorisahan kanssa kumartumaan puun alle ja tiesi, että kohta saa päälleen oksilta putoavaa lunta ja paljon!  Harteille pudonnut lumi merkitsi sulaessaan vaatteiden kastumista eli ”me metsätyömiehet” kastuimme hiestä sekä puiden oksilta pudonneesta lumesta.

 

 

Suojasään jälkeen puhtoinen metsä on metsätyömiehelle talvinen unelma!

 

 

Sitä odotellessa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Justeerihommista pokasahakauden kautta moottorisaha-aikaan!

Maanantai 4.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Aloitin ammattiin johtavan koulutukseni vuonna 1965, mutta sitä ennen sain isä-ukon kanssa tehdä metsähommia kaksi vuotta – nuo kaksi vuotta olivat tärkeää aikaa, sillä ne antoivat kokemusta todellisista töistä!

 

Muutaman lehmän lypsykarjatila vaati, että sivuansioita oli pakko hankkia ja niiden hankkimiseen naapureiden – osin myös omien - metsien metsätyöt antoivat mahdollisuuden.

 

 

*******************

 

Tiukkaa ajallisesti teki, mutta ehdin saada kokemusta tukkipuiden kaatamisesta justeerilla.

 

Justeerikadossa oli tärkeää, että justeeria ei saanut työntää, vaan vedon kohti kanssakaatajaa piti tapahtua vetona kaverin toimesta.

 

Kaatui se tukkipuu justeerillakin!

 

*******************

 

Justeerikaadon kanssa samaan aikaan oli pokasahakausi, sillä isäni hoiti pokasahalla tukki- ja paperipuiden katkomisen – vastuullani oli silloin karsiminen kirveellä.

 

Tukkirungot piti kaatamisen jälkeen karsia ja apteerata ja vasta sen jälkeen katkoa!

 

*****************

Justeerikauden jälkeen siirryimme isän kanssa siihen vaiheeseen, että pyysimme kahtakin eri naapuriamme kaatamaan moottorisahoillaan tukkipuut ja sen jälkeen me hoidimme karsimisen, apteeraamisen sekä katkonnan.

 

********************

 

Hankimme moottorisahan vuonna 1964 ja se oli merkiltään Husqvarna.

 

Moottorisahalla sahaaminen kuului minun tehtäviini – karsimista kömpelöllä Husqvarnalla en opetellut, vaan sen hoidimme kirveillä.

 

****************

 

Justeerikaudesta pokasahan kautta moottorisahaan –aikakausi päättyi osaltani tammikuulla 1965, sillä silloin lähdin opiskelemaan Osaralle maamieskouluun ja sillä tiellä olen yhä!

 

Toki moottorisaha istuu yhä edelleen käteeni, mutta merkki on vaihtunut Stihl´ksi ja nyt minulta onnistuu myös tukki- sekä paperipuiden karsiminen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Valitettavasti moottorisaha puuttui!

Sunnuntai 2.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Jouduin helatorstaina ongelmatilanteeseen, kun ruohonleikkuria noutaessani törmäsin…

 

 

 

 

 

…esteeseen, jonka yli ei Focuksellani ollut ylipääsyä, sillä tielle oli kaatunut tukkipuunkokoinen kuusi!

 

 

Onneksi määränpääni oli kahdensadan metrin päässä ja sieltä oli noudettavissa moottorisaha.

 

 

Oli mukava verestää nuoruusajan muistoja ja karsia tukkirunko moottorisahalla sekä sen jälkeen muodostaa siitä silmämääräisellä apteeraamisella kaksi tukkia.

 

 

*****************

 

 

Focukseni takakontissa on melko paljon erilaisia työkaluja, mutta moottorisahaa siellä en tapaa kuljettaa.

 

 

Melko usein radiotoimittajat tekevät ohjelmia, joissa kysellään naisihmisiltä, että mitä heidän käsilaukussaan on.

 

 

*******************

 

 

Mukailin eilen tätä kyselyä ja purin nurmikolle jokseenkin kaikki työkalut ja oheistarvikkeet, joita autoni takakontissa kuljettelen.

 

 

 

 

 

Valikoima näyttää tältä ja sanallisesti muutama sana noista tarvetyökaluista:

 

 

 

• Vasara

• Kahdetkin putkitongit

• Kunnollinen ilmapumppu

• Kassari, jota myös vesuriksi kutsutaan

• Fiskars`n halkomakirves

• Fiskars`n karsimakirves

• Mustassa laatikossa tukanajovälineet

• Viiden metrin rullamitta

• Oksasakset eli voimasakset

• Sekatöörit

• Kahdenkymmenen metrin pituinen mittanauha

• Kuulosuojaimet

• Käsivalaisin

• Peräti kaksi sateenvarjoa

• Köysi

• Käynnistyskaapelit

 

 

Paljon sitä tavaraa on, mutta se moottorisaha puuttui helatorstaina, kun sitä olisi tarvittu!

 

 

-Esko Erkkilä-

Luminen metsä on kaunis, mutta kauhistus jos sinne pitäisi mennä moottorisahan kanssa

Tiistai 5.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Kaikki tiedämme, että meneillään on poikkeuksellisen runsas lumitalvi.

 

 

 

 

Runsasluminen metsä on kaunis, mutta aikoinaan parikin talvea metsätöitä tehneenä tiedän lumisen metsän haasteet metsätyömiehille.

 

 

Muistelukseni ovat toki historiaa, sillä nykyisin metsätyöt tehdään koneilla ja metsätyömiehiä ei metsissä juurikaan tarvita.

 

 

Olen kiitollinen niistä parista talvesta, jolloin sain isäni kanssa tehdä moottorisahalla - isä jopa pokasahalla - metsätöitä omassa ja naapureiden metsässä – paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en niitä kokemuksia olisi saanut kokea.

 

 

Tukkipuiden apteeraaminen taitaa olla monellekin nykypäivän ihmiselle outoa, mutta se merkitsee kaadetun ja karsitun tukkipuun optimaalista jakamista tukkeihin ja puun latvapuoli sitten paperipuuksi.

 

 

Nykyään apteeraamisen suorittaa korjuukoneen tietokoneohjelmat, mutta aikaisemmin se suoritettiin jalkamittaa ja mittasaksia käyttäen – tukin mitat määriteltiin 1960-luvulla jaloissa ja ei metreissä!

 

 

Isäni oli mestari puunrungon apteeraamisessa ja siten varmistettiin paras hinta koko rungolle.

 

 

Mutta juttuni otsikossa todetaan, että lumiseen metsään meneminen moottorisahan kanssa on suorastaan kauhistus!

 

 

 

 

 

Asiantilan ymmärtää, kun katselee lumista ja kieltämättä kaunista metsää, mutta metsän kauneus häviää kauas, jos joutuu moottorisahan kanssa kyykistymään lumisen puun juurelle ja joutuu aloittamaan kaadon!

 

 

Lunta tippuu selkään, se sulaa sinne ja vaatteet ovat kohta läpimärät – tämän sain monta kertaa kokea metsätyömiesurani aikana!

 

 

Puulajeilla on luonnollisesti eroja ja pahin lumentiputtaja on kuusi – koivusta ei paljoa kaatajan päälle ehdi lunta tippumaan.

 

 

 

 

 

Lehtikuusemme saivat olla hirviltä rauhassa ja nyt ne ovat hyvässä kasvussa.

 

 

Lehtikuusi ei pienen volyyminsä vuoksi ole helppo puulaji sekään, mutta on helppo löytää liuta oivia käyttökohteita lehtikuuselle, jos nykyisten puunsuojakemikaalien käyttöä tulevaisuudessa voimakkaasti rajoitetaan.

 

 

Lehtikuusimetsämme on korjuukypsä ehkä 30 vuoden kuluttua ja jos linkataan lehtikuusi tämän jutun pääaiheeseen eli puunkorjuuseen lumisena aikana, niin lehtikuusen alle voi lumisenakin aikana turvallisesti kyyristyä kaatohommiin – lunta ei selkään tipu ihan mahdottomia määriä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mittenwald on miellyttävä saksalainen pikkukaupunki lähellä Itävallan rajaa

Keskiviikko 2.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Mittenwald on viehättävä pikkukaupunki Baijerissa lähellä Garmisch-Partenkircheniä.

 

”Junamatkailimme” Münchenistä Mittenwaldiin ja takaisin joulukuun 5. päivänä.

 

Seuranamme oli melkein koko ajan pienoinen lumisade – se sopi hyvin Mittenwaldin kaupungin talviseen yleisilmeeseen.

 

 

 

Lumisilla Mittenwaldin kaduilla aurauksesta, hiekoituksesta sekä puhtaanapidosta huolehtineet kuorma-autot ja työkoneet ajelivat lumi- ja jäätikköketjut pyörien päälle asennettuina.

 

 

 

Kaupungista on Müncheniin matkaa 111 kilometriä. Se sijaitsee lähellä Itävallan rajaa, sillä Innsbruck´iin on matkaa vain 38 kilometriä.

 

 

 

Ratapihalla kohti Innsbruckia otettu kuva kertoo, että Mittenwald sijaitsee laaksossa Alppien keskellä.

 

 

 

Vierailupäivänämme sää oli aluksi sumuinen, mutta myöhemmin sää selkeni ja läheisten Alppien huiputkin paljastuivat ihailtavaksemme.

 

 

 

Laakson rinteet on rakennettu täyteen todellisia alppitaloja.

 

 

 

Mittenwaldin maamerkki on 1746 valmistunut Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko eli ”Pfarrkirche St. Peter und Paul Mittenwald”.

 

 

 

Kirkko on sisätiloiltaan harvinaisen kaunis ja sen erikoisuutena on…

 

 

 

…seurakuntalaisille nimetyt istumapaikat.

 

 

Mittenwaldin katolisella seurakunnalla on onnistuneet nettisivut.

 

Nettisivuilla pastori Thomas Gröner kertoo Mittenwaldista ja sen kirkosta näin:

 

”Mittenwald on siunattu paikka. Ihmiset, historia, taide, perinteet ja uskomukset sekä kauniit maisemat antavat täällä ainutlaatuisen kokemuksen.”

 

Nettisivut löytyvät googlaten vaikkapa näin: St. Peter und Paul Mittenwald

 

 

 

Kirkkoaukiolle oli rakenteilla muutama joulutorikoju. Täytyy sanoa, että kojut oli työstetty suurella ammattitaidolla, sillä koristeiden monimutkaiset liitokset täsmäsivät tarkasti!

 

***********

 

Ruokailupaikkamme oli viihtyisä ilmeisesti perheomisteinen oluttupa ja sen sisäänkäynnin vieressä oli mielenkiintoisia moottorisahalla taiteiltuja ”joulukuusia”.

 

 

Tässä muutama valokuva teoksista, joita itsekin nyt haaveilen yrittäväni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

 

Kerron jo nyt, että Mittenwaldissa on eräs ”silmiinpistävä” erikoisuus, mutta siitä erikseen myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Läheltä Sinulle -markkinatapahtuma Viljakkalan Seurojentalolla sai väen liikkeelle

Sunnuntai 19.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjesti eilen Viljakkalan Seurojentalolla markkinatapahtuman, jonka teemana oli ”Läheltä Sinulle”.

 

 

 

Myyntipöytien rakenteluvaiheessa otettu kuva kertoo, että Seurojentalon pääsali oli täynnä myyntipöytiä, joilla oli tarjolla mm. vihanneksia, juureksia, leivonnaisia, käsitöitä, koruja ja kirpputoritavaraa.

 

 

 

Olin mukana vaimoni apupoikana auttamassa häntä mökkitontillamme viljeltyjen kasvisten myynnissä.

Myyntipöydällämme oli tarjolla tavallista sipulia, punasipulia, valkosipulia, porkkanaa, punajuurta ja Siikli-perunaa. Sen lisäksi meillä oli tarjolla akanhuulen taimia ja myös suppea valikoima lasitöitä.

Myyntipöytämme koristeena oli ”pärekopallinen” kehäkukkia leikkokukkina ja myös niillä olisi ollut kysyntää.

 

 

 

Porkkanat ja punajuuret loppuivat heti alkuunsa, sillä niiden osalta myyntipöytämme oli tyhjä puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen!

Pääsin jossain vaiheessa myyntipöydän taakse ja hieno possuesiliinani herätti ansaittua ihastusta – se on valmistettu pellavasta!

 

 

 

Myyntipöytämme naapurissa oli tarjolla moninaisia leivonnaisia.

 

 

 

 

Viljakkalan Martat olivat myös valmistaneet suuren valikoiman erilaisia leipomuksia ja myös heidän myyntipöytänsä tuotteet loppuivat ennen myyntiajan päättymistä.

 

 

Markkinapäivä vakuutti ja opetti taas kerran, että kuluttaja arvostaa kotimaista ruokaa. Lisäarvoa sille antaa, että ruoka on tuotettu lähellä.

 

 

 

 

Seurojentalon ulko-osastolla moottorisahaveistäjä Juha Käkelä esitteli taitojaan.

Käkelä asuu Ylöjärven Takamaalla ja tekee päivätyönsä ohella moottorisahataidetta.

Tässä Käkelä esittelee pikkukarhua, jonka veistämiseen häneltä kuluu aikaa kolme minuuttia. Tulos on alansa maailmanennätys ja voimme nähdä sen toteutumisen syksyllä televisio-ohjelmassa, jossa tehtaillaan eri alojen maailmanennätyksiä.

 

 

 

Olen oppinut tuntemaan Juha Käkelän karhuveistosten tekijänä, mutta häneltä onnistuu myös muiden eläinveistosten tekeminen.

Tässä malliksi superhauki.

 

 

 

Eniten Käkelää työllistävät koiranomistajat ja oman koiransa puuveistoksena saa häneltä siten, että toimittaa Käkelälle sähköpostilla muutaman digikuvan koirastaan.

Käkelän sähköpostiosoite on juhakakela(at)gmail.com.

 

 

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:lle suositun markkinatapahtuman järjestämisestä.

Erityiskiitos tapahtumaan osallistuneille ostajille, sillä Teidän ansiostanne tilaisuudesta jäi ”hyvä maku suuhun”!

 

 

-Esko Erkkilä-