Yksitoista vuotta eläkkeellä

Tiistai 30.11.2021 - -Esko Erkkilä-

Aloitin työurani 1.6.1970 K-ryhmässä ja siirryin aikajärjestyksessä toisen työnantajani eli Raision Tehtaat Oy:n palvelukseen 1.12.1970.

 

Jäin Rehuraisio Oy:n raaka-ainepäällikkönä eläkkeelle tasan 11 vuotta sitten eli 30.11.2010!

 

Raisiolla ollessani verokirjassani oli neljänkymmenen vuoden aikana useita eri työnantajia, mutta todellisuudessa olin koko ajan konsernin eri yritysten leivissä.

 

Raision Tehtaat Oy, Raision Rehu Oy, Oy Vehnä Ab, Raisio Yhtymä Oy, Raisio Oyj, Rehuraisio Oy – ainakin nämä yritykset esiintyvät palkkakuiteissani työnantajinani!

 

Olin työvuosien aikana aina valmis kaikkiin projekteihin, joita kulloisetkin esimieheni – joita neljänkymmenen vuoden aikana ehti kertyä 17 suoranaista esimiestä – ehdottelivat.

 

Kaksi näistä projekteista olivat selkeitä saneerausprojekteja eli Alf-Rehu Oy:n saneeraaminen sekä Liemirehu Oy:n saneeraaminen. Tiesin projekteihin ryhtyessäni, että molemmissa tapauksissa on kyse saneeraamisesta eli yritys tullaan saneeraamisen jälkeen siirtämään muistojen joukkoon.

 

Saneeraustehtävät vastaanottaessani tiesin, että tehtäviä oli ensin tarjottu myös eräille työkavereilleni, mutta heillä ei rohkeutta ollut riittänyt.

 

Saneeraustehtävät eivät olleet helppoja, sillä niiden aikana jouduin toimimaan emoyhtiön – eli palkanmaksajani – kilpailijana!

 

******************

 

 

Yhdentoista vuoden mittaisen eläkevaarina olemisen jälkeenkin olen kiitollinen kaikesta työelämän aikana kokemastani, sillä monipuoliset työtehtävät antoivat rikkaita kokemuksia ja melkoisia näköalapaikkoja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hämeenlinnassa on Pohjoismaiden suurimmat muraalit!

Perjantai 13.8.2021 - -Esko Erkkilä-

Olin 40 ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana sen viimeiset neljäkymmentä vuotta Raisio Yhtymän palveluksessa.

 

Työnantajani juridinen nimi vaihtui tuona aikana monesti, mutta kaikki työnantajayhtiöni kuuluivat Raisio Konserniin.

 

Tuosta ajasta vastasin runsaan parin vuoden ajan konserniin kuuluneen Alfa-Rehu Oy:n maatilarehuseosten markkinoinnista ja työpaikkani sijaitsi silloin Hämeenlinnassa Kantolan teollisuusalueella.

 

Työpaikkani sijaitsi jykevien viljasiilojen katveessa ja ne kaikki kuuluivat silloin Raisio Yhtymän eri tulosyksiköille.

 

Siilot on alun perin rakentanut OTK, mutta kun sillä meni aikoinaan taloudellisesti hieman heikosti, niin OTK:n ajasta ei jo silloin ja vielä vähemmän nyt, on varsin vähän mitään jäljellä.

 

Viljasiilot ovat kuitenkin sellaisia, että ne kestävät vuosia ja näin on käynyt myös Hämeenlinnan Kantolassa.

 

Siilot ovat nykyään valtio-omisteisen eli meidän kaikkien omistuksessa ja omistuksesta vastaa Suomen Viljava Oy eli alun perin Valtion Viljavarasto.

 

****************

 

Suomen Viljava Oy:n viljasiilot ovat nyt saaneet uutta raikasta ilmettä, kun…

 

 

 

…australialainen taiteilija Guido van Helten toteutti syyskuussa 2017 Pohjoismaiden suurimman muraaliteoksen Hämeenlinnaan.

Van Helten maalasi Suomen Viljava Oy:n viljasiilojen julkisivuun 56 metriä korkean teoksen.

 

 

 

Van Heltenin työt ovat valtavia, lähes fotorealistisia muotokuvia. Hän on tunnettu erittäin tarkkana ihmiskasvojen kuvaajana.

 

 

Koen, että van Heltenin Kantolan viljasiilojen kupeeseen maalaamat muraalit ovat tietynlainen kunnianosoitus suomalaiselle elintarviketeollisuudelle ja viljanjalostusteollisuudelle, jonka parissa sain tehdä työtä päivälleen neljäkymmentä vuotta.

 

-Esko Erkkilä-

"Anna Tunturin selvittää"

Perjantai 18.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Nokian-Pirkkalan yhdistys järjesti hienot Nuutinpäiväjuhlat Nokian Kerholasa keskiviikkona 16.1.2019.

 

 

 

 

 

Eräs juhlissa esiintynyt paikallinen taiteilija oli Jari Välimäki, joka ilahdutti juhlayleisöä monilla Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemillä lauluilla.

 

 

Eräs Jari Välimäen esittämä kappale – vaikka ei ollutkaan Tapio Rautavaaran tuotantoa – toi minulle mieluisia muistoja yli kymmenen vuoden takaa.

 

 

**********

 

 

Kyseessä on Juha Vainion sanoittama suomenkielinen versio neuvostoliittolaisen Vladimir Vysotskin ikivihreästä ”Ystävän laulu” kappaleesta, jonka venäjänkielinen nimi on ”Pesnja o druge”.

 

Ystävän laulun on levyttänyt Arja Saijonmaa vuonna 1983.

 

 

Lainaan 21.6.2017 ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuus-lehden tekstiä näin:

 

 

***********************

 

 

”Vladimir Vysotskin asemaa ei 1960–70-luvun Neuvostoliitossa tunnustettu virallisesti, vaikka hänen kansansuosionsa oli laajaa.

 

Epäkohtia ja kiellettyjäkin aiheita lauluissaan käsitelleen Vysotskin tuotantoa ei saanut esittää julkisesti radiossa ja televisiossa, eikä hänen annettu myöskään levyttää kappaleitaan. Siitä huolimatta Vysotskin laulut levisivät epävirallisina tallenteina Neuvostoliiton joka kolkkaan.

 

Suuren suosion arvellaankin olleen syynä siihen, ettei NL:n kommunistijohto halunnut Vysotskia sensuurista huolimatta täysin vaientaa.

 

Avioliitto ranskalaisen näyttelijättären Marina Vladyn kanssa mahdollisti sen, että Vysotski pystyi matkustelemaan ulkomailla vapaammin kuin moni muu neuvostotaiteilija. Hän pääsikin esiintymään jopa Meksikoon ja Yhdysvaltoihin.

 

Vysotski menehtyi sydänkohtaukseen vain 42-vuotiaana vuonna 1980. Laulajan maine palautettiin vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen, jolloin hänelle myönnettiin virallisesti Kansantaiteilijan arvo.”

 

 

***************

 

 

 

Niin, millaisia muistoja tuo kuulemani Ystävän laulu minulle toi?

 

 

Eräs runsaat nelikymmenvuotisen työurani tehtävistä oli saneerata tuloskuntoon tai saattaa fuusiotilanteeseen Raision Hämeenlinnasta ostama entinen rehutehdas, jonka nimeksi väliomistajien aikana oli tullut Alfa-Rehu Oy.

 

 

Yrityksen lopettaminen vaatii aikaa ja lopettamisprosessin aluksi toimintoja on jatkettava entisellään.

 

 

Näin oppikirjamaisesti myös me teimme ja jatkoimme sinällään kannattamatonta myyntiä jopa Pohjois-Pohjanmaalle saakka, jossa eräs jälleenmyyjämme oli Pohjanmaan Oy:n konttori Oulussa.

 

 

Kävin silloin tällöin myynninedistämismatkoilla Oulussa ja suunnittelimme myyntiämme yhdessä Pohjanmaa Oy:n Oulun konttorin kanssa.

 

 

On selvää, että yritysten välille syntyy aina pienoisia ongelmia mm. laskutuksen kanssa, kun vaikkapa sovitut hinnat eivät olekaan oikein laskussa.

 

 

Pohjanmaa Oy:n Oulun konttorissa oli Tunturi-niminen oikein mukava kaveri, jolle kuului laskutusepäselvyyksien selvittäminen.

 

 

Konttorin muut henkilöt luottivat Tunturiin ja he tapasivatkin laulaa yhteisissä neuvonpidoissamme, joita saatoimme joskus pitää oululaisissa soittoruokaloissa jopa yömyöhään saakka, että…

 

 

…”Anna Tunturin selvittää…”!

 

 

Tässä vielä tuo tärkeä osuus Ystävän laulusta ja nyt tunturi on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella!

 

 

”Mistä tunnet sä ystävän

 
Onko oikea sulle hän

 
Anna tunturin selvittää

 
Kuka viereesi jää

 
Kun on kaukana kaikki muu

 
Ja kun päättyvät pitkospuut

 
Kuka rinnallas ruikuttaa

 
Takaisin mennä saa”

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Millaisia rehuseoksia valmistetaan käärmeille?"

Keskiviikko 14.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneeseen työuraani kuului runsaat parisen vuotta toimia Hämeenlinnassa sijaitsevan OTK:n entisen rehutehtaan maatilarehujen myyntipäällikkönä.

 

 

OTK luopui aikoinaan rehuteollisuudesta ja myi Hämeenlinnassa sijaitsevan rehutehtaansa Alko Oy:n, Lännen Oy:n ja Farmos Oy:n muodostamalla puljulle – työnantajani Raisio osti eräiden välivaiheiden jälkeen koko yrityksen ja minut nimettiin vetämään maatilarehujen myyntiä.

 

 

Kyseessä oli ensimmäinen saneeraustehtäväni ja tehtävän luonteesta johtuen homma oli perin mielenkiintoinen.

 

 

 

************************

 

 

 

Ei liity yrityksen saneeraamiseen, mutta Alfa-Rehu Oy:llä oli OTK:n ajoilta periytynyt tehtävä toimia eläinlääkäriopiskelijoiden kohteena, kun he tutustuivat nykyaikaiseen rehuteollisuuteen.

 

 

Sain parikin kertaa toimia eläinlääkäriopiskelijoiden isäntänä, kun he tutustuivat rehutehtaaseen.

 

 

Opiskelijajoukko koostui pääosin naisopiskelijoista – taisi mukana olla pari miesopiskelijaankin – hyvin kuvaavaa silloisille eläinlääkäriopiskelijoille.

 

 

Me isännät olisimme toivoneet, että vieraamme olisivat olleet kiinnostuneita nautojen, sikojen, siipikarjan ja hevosten ruokinnasta, sillä niille suunniteltuja rehuseoksia valmistimme.

 

 

Katin kontit, vieraamme olivat kiinnostuneita kissojen, koirien, marsujen ja muiden pieneläinten rehuista, joista me taas emme tienneet mitään

 

 

Huippu oli se, kun eräs vieraistamme kysyi vakavalla naamalla, että millaisia rehuseoksia valmistamme käärmeille!

 

 

Silloin piti haroa harmaita hiuksiani ja todeta: 

 

 

Anna meidän kaikki kestää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pienissä yrityksissä tehdään töitä tarvittaessa kellon ympäri!

Tiistai 9.1.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen tyytyväinen, että sain nelikymmenvuotisen työurani aikana tehdä hommia kahdestikin pienessä yrityksessä, vaikka koko ajan olinkin suuren elintarvikekonsernin palkkalistoilla.

 

 

Hommani oli toimia ”liisattuna” myyntipäällikkönä ja toisella kerralla jopa hienolla toimitusjohtajan tittelillä konserniyhtiöissä.

 

 

Olin emoyhtiössä tottunut, että työt päättyivät iltapäiväneljältä, mutta näissä pienissä konserniyhtiöissä tilanne oli tyystin toinen.

 

 

Vastasin konsernin pienyhtiöissä myynnistä, mutta se oli vain osa siitä vastuusta, joka koski pienyhtiön kokonaistaloudellista pärjäämistä.

 

 

Emoyhtiössä myyntimiehet eivät soitelleet päällikölle konttoriajan päätyttyä, mutta näissä pienyhtiöissä soittelut ja neuvonkysymiset vasta alkoivat, kun ilta koitti. Ei ollut lainkaan harvinaista, että iltakymmenen aikaan vielä pohdin jonkun myyntimiehen kanssa, että miten jossain asiassa olisi viisasta toimia.

 

 

Isossa konsernissa vastuu talousasioista ei kymmenkunta vuotta sitten koskettanut juuri lainkaan markkinoinnin ja myynnin etulinjassa toimivia, mutta pienyhtiöissä etulinjan toimijat tiedostivat henkilökohtaisen vastuunsa kannattavan myynnin sujumisesta ja yrityksen tulevaisuudesta.

 

 

Molemmat saamani pienyhtiöiden vastuutehtävät sisälsivät jo tehtävänantovaiheessa sen, että kyseisten pienyhtiöiden toiminnot tullaan sulauttamaan emoyhtiöön – vain sulauttamisaikataulu sovittiin jätettäväksi avoimeksi.

 

 

Tehtävät olivat mielenkiintoisia vaikka tiedossa olikin, että ”väliaikaista kaikki on vaan”!

 

 

Ihailen vieläkin esimiehenä sitä toimintaa, jolla alaiseni paneutuivat tehtäviensä suorittamiseen.

 

 

Haluan näillä mietteillä osoittaa suurta arvostusta pienten yritysten henkilökunnalle, sillä he jos ketkä ovat tiukassa paikassa, kun tarkastellaan pienyhtiön tulevaisuutta ja taloudellista tilannetta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tietojärjestelmien harmonisointi vaatii aikaa ja rahaa, mutta se kannattaa!

Tiistai 9.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Törmään lähes päivittäin tilanteeseen, jossa ihmiset päivittelevät ja kauhistelevat, että maakunta- ja sote-uudistuksessa tarvitaan mittavat tietojärjestelmäinvestoinnit.

 

 

Asia on totta, mutta ei siinä mitään uutta ole.

 

 

Liike-elämässä toimiessani seurasin läheltä niitä vaiheita, kun maamme viljanjalostusteollisuutta laitettiin uuteen iskuun.

 

 

Työnantajani Raisio oli ostajana, kun SOK:n Nokian myllyn tuotantolaitokset ja OTK:n Hämeenlinnan Kantolan teollisuusalueella sijaitseva mylly yhdistettiin.

 

 

Raision ”myllymaailma” toimi järjestelyjen alkuvaiheessa kolmen erilaisen tietojärjestelmän puitteissa ja käsittääkseni eri tietojärjestelmät eivät pystyneet keskustelemaan keskenään.

 

 

Jotta asia ei olisi ollut liian yksiselitteinen, niin Hämeenlinnassa myllyn kanssa samalla tontilla toimi rehutehdas – Alfa-Rehu Oy – joka oli yrityskaupan myötä siirtynyt Lännen omistukseen ja sen myötä kyseinen rehutehdas toimi Lännen Oy:n tietojärjestelmämaailmassa.

 

 

Sain Alfa-Rehu Oy:n ”saattovaiheessa” toimia yrityksen myyntipäällikkönä, joten omaan kokemusta myös Lännen Oy:n tietojärjestelmien parissa toimimisesta.

 

 

Kun Raisio osti Alfa-Rehun enemmistön, niin Raisio-konsernin kotimaan tuotantolaitokset toimivat siis ainakin neljässä erilaisessa tietojärjestelmämaailmassa – ja mitkään näistä tietojärjestelmistä eivät pystyneet keskustelemaan keskenään!

 

*****************

 

No, aikojen edetessä eri yksiköitä lopetettiin ja eloonjääneille yksiköille saatiin vuosien kuluessa ja melkoisin kustannuksin yhtenäiset tietojärjestelmät – ei se sen kummempaa ollut!

 

 

Yhtenäiseen tietojärjestelmään pääseminen vei siis aikaa, ”tupakkia” ja rahaa, mutta yhdistymisellä saadut edut olivat niin merkittäviä, että yrityskaupat ja yritysten yhdistämiset kannattivat.

 

 

Olen vakuuttunut, että samoin tulee käymään myös niissä uudistuksissa, joita on tulossa maakunta- ja sote-uudistuksen tullessa voimaan.

 

 

Lopetetaan ruikuttaminen tietojärjestelmäuudistusten kustannuksista ja lakataan heittämästä kapuloita rattaisiin sekä tuetaan voimallisesti maakunta- ja sote-uudistusta!

 

 

-Esko Erkkilä-