HKScan myy Ruotsin liiketoimintansa Lantmännenille!

Lauantai 6.1.2024 - -Esko Erkkilä-

Lounaissuomalaisen osuusteurastamo LSO:n taival suomalaisessa yrityselämässä on ollut vuosien ajan paljon takkuisempi kuin etelä-pohjalaisen verrokkinsa Itikan.

 

LSO:n omistaman yrityksen nimi on nykyisin mm. HKScan ja Itikan puolestaan Atria. 

 

Olen aikoinaan saanut toimia molempien yritysten kanssa kiinteässä yhteistoiminnassa ja olinhan aikoinaan Raision sekä LSO:n yhteisomistaman Liemirehu Oy:n toimitusjohtajakin.

 

LSO:n harharetkiä on ollut omistuskokeilut ulkomailla ja nyt se on päättänyt luopua Ruotsissa omistamistaan liha-alan yrityksistä. Ilmeisen viisas päätös!

 

********************

 

Olen läheltä seurannut LSO:n harharetkiä ainakin 1990-luvun alusta alkaen ja toivon, että yritys nyt on pääsemässä selvemmille vesille – en toki siitä ole nytkään varma!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yksitoista vuotta eläkkeellä

Tiistai 30.11.2021 - -Esko Erkkilä-

Aloitin työurani 1.6.1970 K-ryhmässä ja siirryin aikajärjestyksessä toisen työnantajani eli Raision Tehtaat Oy:n palvelukseen 1.12.1970.

 

Jäin Rehuraisio Oy:n raaka-ainepäällikkönä eläkkeelle tasan 11 vuotta sitten eli 30.11.2010!

 

Raisiolla ollessani verokirjassani oli neljänkymmenen vuoden aikana useita eri työnantajia, mutta todellisuudessa olin koko ajan konsernin eri yritysten leivissä.

 

Raision Tehtaat Oy, Raision Rehu Oy, Oy Vehnä Ab, Raisio Yhtymä Oy, Raisio Oyj, Rehuraisio Oy – ainakin nämä yritykset esiintyvät palkkakuiteissani työnantajinani!

 

Olin työvuosien aikana aina valmis kaikkiin projekteihin, joita kulloisetkin esimieheni – joita neljänkymmenen vuoden aikana ehti kertyä 17 suoranaista esimiestä – ehdottelivat.

 

Kaksi näistä projekteista olivat selkeitä saneerausprojekteja eli Alf-Rehu Oy:n saneeraaminen sekä Liemirehu Oy:n saneeraaminen. Tiesin projekteihin ryhtyessäni, että molemmissa tapauksissa on kyse saneeraamisesta eli yritys tullaan saneeraamisen jälkeen siirtämään muistojen joukkoon.

 

Saneeraustehtävät vastaanottaessani tiesin, että tehtäviä oli ensin tarjottu myös eräille työkavereilleni, mutta heillä ei rohkeutta ollut riittänyt.

 

Saneeraustehtävät eivät olleet helppoja, sillä niiden aikana jouduin toimimaan emoyhtiön – eli palkanmaksajani – kilpailijana!

 

******************

 

 

Yhdentoista vuoden mittaisen eläkevaarina olemisen jälkeenkin olen kiitollinen kaikesta työelämän aikana kokemastani, sillä monipuoliset työtehtävät antoivat rikkaita kokemuksia ja melkoisia näköalapaikkoja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yrityksen saneeraaminen ja jopa toiminnan alasajo ovat nekin mielenkiintoisia työtehtäviä

Tiistai 31.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Yli neljäkymmentä vuotta kestäneen työurani aikana sain kahdestikin olla vetäjänä, kun yrityksen toimintaa saneerattiin voimakkaasti ja lopulta sitten jopa tyystin ajettiin alas.

 

 

Nyt jokunen muistelus, kun sain vastuulleni Liemirehu Oy –nimisen yrityksen saneeraamisen ja lopputulemana sen alasajon.

 

Liemirehu Oy oli aikoinaan Lounais-Suomen Osuusteurastamon ja Raision Tärkkelysteollisuuden omistama yritys, joka valmisti meijereiden tuottamasta herasta ja Raision Tärkkelysteollisuuden sivujaeliemestä pääosin sikaloille liemirehua – sivujaeliemi oli peräisin joko vehnästä tai ohrasta, joista saatu pääjae oli tärkkelystä.

 

Liemirehu Oy keräsi eri puolilta Suomea heraa ja sekoitti sen Pöytyällä sijaitsevassa tehtaassaan Raision tärkkelysteollisuuden liemeen.

 

Meillä oli puolentusinaa täysperävaunusäiliöautoa, joiden säiliöissä heraa, tärkkelysteollisuuden sivujaetta ja valmista sekoitetta jaettiin jopa ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ja Etelä-Karjalaan saakka.

 

On selvää, että liemirehutoiminta ei ollut taloudellisesti kannattavaa, mutta eihän tärkkelysteollisuuden sivujaetta voinut jätevedenkään joukkoon laskea ja sen vuoksi Yhtymän Tärkkelysteollisuus antoi Liemirehu Oy:lle taloudellista tukea.

 

******************

 

Mutta siitä saneeraamisesta ja yrityksen alasajosta:

 

Jossain vaiheessa minulta kysyttiin, että olenko valmis siirtymään Liemirehu Oy:n johtoon ja ainahan minä olin valmis ”kuin Vilperi sotaan”! Ehdoksi asetin, että saan säilyttää työsuhteeni varsinaiseen työnantajaani eli olin tavallaan jonkinlainen ”leasing-toimitusjohtaja”.

 

Alkuvaiheiden jälkeen minua helpotti, kun LSO suostui myymään vähemmistöosuutensa Raisiolle, joten linjakas Raisio-vetoinen toiminta oli sen jälkeen mahdollista.

 

Vaikka tavoite olikin yritystoiminnan alasajo, niin toimintaa piti kuitenkin jatkaa, jotta sivujakeiden menekki olisi jatkunut vakaana, sillä eihän niitä voinut edelleenkään päästää jätevesijärjestelmiin.

 

Pöytyällä tapahtuvasta toiminnasta piti päästä eroon ja eräs tehtäväni olikin hoitaa vastaavan investoinnin toteuttaminen Raisioon eli ”putken päähän” tärkkelystehtaalta. Investointi oli tekniseltä toteuttamistavaltaan yksinkertainen ja tehdasinvestointi maksoikin vain seitsemän miljoonaa markkaa! Mielenkiintoinen projekti ja sen vetäminen kuitenkin olivat!

 

Taloudellisesti merkittävin toimi oli luopuminen puolestatusinasta täysperävaunukalustosta sekä ajanmukaisesta korjaamosta. Homma sujui sopivan kauppakumppanin löytämisen jälkeen joutuisasti, mutta sitten ay-väki alkoi häkkyröimään.

 

AKT oli vastapuolenani, mutta siitäkin selvittiin, kun liikkeenluovutuksessa uuden kuljetusliikkeen työntekijöiksi siirretyille kuljettajille maksettiin kullekin kuuden kuukauden extra-palkka! Kokonaissumma oli huomattava, mutta tulipahan sotku selvitettyä!

 

******************

 

Kokonaan oma hommansa oli edellisen toimitusjohtajan aikana syntyneiden rehumaksujen periminen, mutta siitä ehkä joskus kokonaan uusi juttu!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pienissä yrityksissä tehdään töitä tarvittaessa kellon ympäri!

Tiistai 9.1.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen tyytyväinen, että sain nelikymmenvuotisen työurani aikana tehdä hommia kahdestikin pienessä yrityksessä, vaikka koko ajan olinkin suuren elintarvikekonsernin palkkalistoilla.

 

 

Hommani oli toimia ”liisattuna” myyntipäällikkönä ja toisella kerralla jopa hienolla toimitusjohtajan tittelillä konserniyhtiöissä.

 

 

Olin emoyhtiössä tottunut, että työt päättyivät iltapäiväneljältä, mutta näissä pienissä konserniyhtiöissä tilanne oli tyystin toinen.

 

 

Vastasin konsernin pienyhtiöissä myynnistä, mutta se oli vain osa siitä vastuusta, joka koski pienyhtiön kokonaistaloudellista pärjäämistä.

 

 

Emoyhtiössä myyntimiehet eivät soitelleet päällikölle konttoriajan päätyttyä, mutta näissä pienyhtiöissä soittelut ja neuvonkysymiset vasta alkoivat, kun ilta koitti. Ei ollut lainkaan harvinaista, että iltakymmenen aikaan vielä pohdin jonkun myyntimiehen kanssa, että miten jossain asiassa olisi viisasta toimia.

 

 

Isossa konsernissa vastuu talousasioista ei kymmenkunta vuotta sitten koskettanut juuri lainkaan markkinoinnin ja myynnin etulinjassa toimivia, mutta pienyhtiöissä etulinjan toimijat tiedostivat henkilökohtaisen vastuunsa kannattavan myynnin sujumisesta ja yrityksen tulevaisuudesta.

 

 

Molemmat saamani pienyhtiöiden vastuutehtävät sisälsivät jo tehtävänantovaiheessa sen, että kyseisten pienyhtiöiden toiminnot tullaan sulauttamaan emoyhtiöön – vain sulauttamisaikataulu sovittiin jätettäväksi avoimeksi.

 

 

Tehtävät olivat mielenkiintoisia vaikka tiedossa olikin, että ”väliaikaista kaikki on vaan”!

 

 

Ihailen vieläkin esimiehenä sitä toimintaa, jolla alaiseni paneutuivat tehtäviensä suorittamiseen.

 

 

Haluan näillä mietteillä osoittaa suurta arvostusta pienten yritysten henkilökunnalle, sillä he jos ketkä ovat tiukassa paikassa, kun tarkastellaan pienyhtiön tulevaisuutta ja taloudellista tilannetta!

 

 

-Esko Erkkilä-