Kohtlan Kaivospuiston maanalaisessa museokaivoksessa näkee, että miten palavaa kiveä on ennen louhittu

Perjantai 31.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaalla sijaitseva Kohtla-Järven kaupunki on Viron neljänneksi suurin kaupunki – se käy kovaa kilpaa Pärnun kanssa Viron neljänneksi suurimman kaupungin maineesta.

 

Kaupunki on perustettu vuonna 1946, kun alueen kaivosmieslähiöt yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi. Asukkaita kaupungissa on n. 45.000.

 

 

 

 

 

Kaupungissa sijaitseva Kohtlan Kaivospuisto on suosittu turistikohde.

 

Kaivos oli toiminnassa vuoteen 2001 saakka ja sen jälkeen osa kaivoksesta on muutettu kaivosmuseoksi.

 

 

 

Kohtla Kaevandus tuotti palavaa kiveä Viron energiamarkkinoille.

 

Palava kivi esiintyy Suomenlahden eteläpuolella hyvin lähellä pintaa, sillä Kohtlassakin maan alle tarvitsee mennä ainoastaan n. 8 - 10 metriä.

Palava kivi on kivihiilen tapaan maan uumenissa miljoonien vuosien aikana orgaanisesta aineksesta syntynyt öljyliuske.

 

Öljyliusketta eli palavaa kiveä esiintyy Viron lisäksi mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliass ja Venäjällä.

 

 

Olen vieraillut kahdesti Kohtlan kaivosmuseossa – viimeisimmän kerran kesällä 2014 ja tämän jutun kuvat ovatkin viime kesän matkaltamme.

 

 

 

 

 

 

Kaivoskierroksella pääoppaana toimii inkeriläissyntyinen Aarne, mutta ryhmämme oli viime kesänä niin suuri, että en päässyt Aarnen johtamaan ryhmään.

 

 

 

 

 

 

Saimme oppaaksemme nuoremman miehen (keskellä) ja hänen vironkielisen opastuksensa tulkkasi meille kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki (oikealla) – hyvin tulkkasikin!

 

 

 

Muutamia kuvia maanalaisen kävelymatkamme varrelta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

Kaivokseen tutustumisemme huippukohta – tai kauhunkohta – oli se, kun matkasimme maan uumenissa pätkän sillä junalla, jolla kaivosmiehiä aikoinaan kuljetettiin louhintapaikalle.

 

Vaunut ovat vain hieman yli metrin korkuisia, joten niihin asettautuminen oli haastavaa. Kuljimme ahtaissa vaunuissa vain muutaman sadan metrin pituisen pätkän, mutta kaivoksen ollessa toiminnassa kaivosmiesten junamatka saattoi olla jopa kuusi kilometriä pitkä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

 

 

 

 

Kaivoskierroksen jälkeen palautimme kypärät, suojatakit sekä valaisimet varastoon odottamaan seuraavia vieraita.

 

*************

Tässä vielä kartta, josta ilmenee kaivoksen sijainti ja palavan kiven esiintymän laajuus Suomenlahden rannalla sekä lähellä Sillamäen kaupunkia – matkaa Tallinnaan on n. 135 kilometriä.

Karttakuvan alareunassa näkyy Peipsjärvi ja oikeassa reunassa Narva sekä oikeassa yläkulmassa pala Venäjää.

 

 

 

 

 

 

On enemmän kuin luonnollista, että EU on tukenut Kohtla Kaevanduspark-Museeumin rakentamista.

 

 

 

Kun ajatte Tallinnasta Narvaan tai Narvasta Tallinnaan, niin poiketkaapas Kohtlan kaivosmuseolla; se on avoinna vuoden ympäri, mutta tarkat aukioloajat kannattaa varmistaa etukäteen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Merenrantakylpylä, jonka huoneista ei ole merinäköalaa

Sunnuntai 26.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Toila on 2.000 asukkaan kunta itä-Vironmaalla. Toilaa luonnehditaan tahtotilaltaan virolaisimmaksi kunnaksi itä-Virossa.

 

Tallinnasta Toilaan on matkaa 180 kilometriä ja  Toilasta  puolestaan Narvaan n. 45 kilometriä.

 

Toila tunnetaan matkailijoiden keskuudessa Toila SPA Hotellista, joka on eräs Viron kylpylöistä. Kylpylä sijaitsee kaunilla paikalla Suomenlahden rannalla. Kerroksia hotellissa on yhdeksän.

 

Kylpylämatkat Toila SPA-kylpylään kuuluvat monen matkatoimiston ohjelmaan.

 

Teimme yhden yön kestäneen pikavierailun Toilan SPA-kylpylään viimekesäisen itä-Viroon suuntautuneen matkamme lopuksi.

 

Toilan SPA-kylpylän historia perustuu Neuvostoliiton aikaan ja siihen, että kylpylä rakennettiin aikanaan palavankiven kaivosmiesten kylpyläksi ja parantolaksi.

 

Kaivosmiehet olivat Neuvostoliitossa arvostettu ryhmä, sillä he saivat normaalin kuukauden pituisen loman lisäksi toisen kuukauden pituisen loman vuosittain kylpylälomaa varten. Käynti palavankiven kaivosmuseossa vakuutti, että kaivosmiehet olivat kylpylälomansa ansainneet.

 

Toilan SPA-kylpylä on siitä erikoinen, että siellä majoittuvista asiakkaista yli puolet on norjalaisia.

 

Norjalaisten suuri osuus on sen syytä, että joskus eräs norjalaismies yöpyi Toilan SPA-kylpylässä ja tykästyi paikkaan. Hän aloitti toiminnan, joka perustui norjalaisten kuljettamiseen Toilan SPA-kylpylään ja sama perinne  - tai paremminkin liiketoiminta - kukoistaa yhä.

 

Eräs toinenkin erikoisuus on Toilan SPA-kylpylässä.

 

Oppaamme tiedusteli meiltä lähtöaamuna viekkaasti, että millainen näkymä teidän huoneestanne avautui Suomenlahdelle.

 

Onneksi kukaan ei alkanut retostelemaan huoneestaan avautuneen komea näkymän Suomenlahdelle. Hotellissa ei ole ainoatakaan huonetta, josta olisi näkymä Suomenlahdelle.

 

Umpiseinät meren puolella perustuvat KGB:n määräykseen, että hotelliin ei saanut vakoiluvaaran vuoksi rakentaa yhtäkään huonetta, joista olisi merinäkymä Suomenlahdelle. Neuvostoliitto pelkäsi, että kylpylästä muodostuu vakoilijoille otollinen paikka, jos hotelliin rakennetaan huoneita merinäköalalla. Kaikkea se kommunismi teetti!

 

Pikavisiitti Toilan kylpylään oli niin antoisa, että ehkä joskus perhekuntamme varaa viikon tai puolen viikon pituisen kylpylämatkan sinne.

 

Kylpylässä on poikkeuksellisen runsaasti erilaisia saunoja - kattotasanteella on erikoisuutena pyöröhirsistä rakennettu suomalainen sauna.

 

Toilan kylpylä on mainio "tukikohta", kun haluaa tutustua tarkemmin itä-Viron matkailukohteisiin. Narva ja Narva-Joesuun kaupungit, Kuremäen nunnaluostari, Valasteen vesiputous, Viron Kultaranta ja Viron pank-rannikon idän puoleinen osuus ovat helposti tavoitettavissa Toilan SPA-kylpylästä.

 

On helppo suositella Toilan SPA-kylpylää rauhallisen loman kylpyläkohteeksi!

 

-Esko Erkkilä-

Toilan Kultaranta - sodan tuhoama Viron presidentin kesäasunto

Tiistai 21.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Viime kesän itä-Viron matkalla saimme vierailla Viron presidentin kesäasunnolla Toilan Kultarannassa.

Toila sijaitsee n. 170 kilometriä itään Tallinnasta ja sieltä on matkaa Venäjän rajalle Narvaan 45 kilometriä. Kultarannan hieno päärakennus oli rakennettu Suomenlahden rannalle.

 

Viron Kesäranta tuhoutui toisessa maailmansodassa ja nyt siitä on jäljellä ainoastaan rauniot ja häivähdys hienosta palatsia ympäröineestä puistosta.

 

Neuvostoliiton puna-armeija poltti Kesärannan rakennukset perääntyessään Saksan valloitusta ja saksalaiset puolestaan räjäyttivät loput Kultarannasta, kun aloittivat perääntymisen Virosta kohti Berliiniä.

 

Molemmat - neuvosto-Venäjä ja natsi-Saksa - ovat tässäkin mielessä yhtä syyllisiä aiheuttamaansa suureen tuhoon.

 

Viron Kesäranta toimi presidentti Konstain Päts´n aikana Viron presidentin kesäasuntona. Se vastasi jopa nimeltään Suomen presidentin Naantalissa sijaitsevaa kesäasuntoa!

 

Kultarannan linna rakennettiin 1900-luvun vaihteessa pietarilaisen kauppiaan Jelissevin kesälinnan ympärille. Presidentti Päts´n kesäasunnoksi Kultaranta päätyi, kun virolaiset liikemiehet hankkivat linnan v. 1934 haltuunsa ja lahjoittivat sen Viron valtiolle.

 

Kultarannan puistosta löysimme muistolaatan, jossa kerrottiin Suomen presidentti P. E. Svinhufvud´n vierailleen Kultarannassa 1.8.1936 eli tasan 74 vuotta ennen vierailuamme!

 

Kultarannan rakennuksista on ainoastaan perustusten paikat nähtävissä, sillä niin perusteellista tuhotyötä puna-armeija ja natsit tehneet. Oletettavasti rakennusten piirustukset ovat tallella ja voi vain toivoa, että joskus Kultarantaan rakennetaan uudelleen hävitetyt rakennukset.

 

Kultarannan puisto on tänä päivänä Viron kasvilajirikkain puisto, sillä siellä on nähtävissä yli 300 kasvilajia.

 

Kultarannan sisäänpääsyä vartioi kujan molemmin puolin kaksi graniittista veistettyä karhunpentua korkeiden pylväiden nenässä - karhujen sylissä on tangot, joiden päässä on alkuaan ollut valopiste. Nyt valopisteet ovat sammuksissa, mutta toivottavasti ne lähitulevaisuudessa jälleen loistavat, sillä Kultaranta on paikka, jonka soisi nousevan entiseen kukoistukseensa.

 

Toivon, että moni suomalainen pääsisi vierailemaan Viron Kultarannassa, sillä paikka on merkittävä virolaisille ja se kertoo merkittäviä tarinoita myös Suomen historiaan liittyen.

 

-Esko Erkkilä-

Palavan Kiven museo - mainio esimerkki toimivasta museosta

Maanantai 20.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Palava kivi on Viron energiatuotannon perusta, sillä maan energiaomavaraisuus perustuu palavaan kiveen.

 

Se on muodostunut vuosituhansien aikana maan uumenissa eloperäisestä aineksesta. Palava kivi on muodostunut kasvi- ja eläinkunnan aineksista.

 

Kivi on ruskeankellertävää kevyttä materiaalia. Se sisältää öljyä 18 % ja sen vuoksi se palaa.

 

Palavakiviesiintymiä on Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kiinassa, Brasiliassa sekä Virossa.

 

Viron esiintymä on kooltaan 160 kilometriä x 160 kilometriä. Se alkaa Suomenlahden rannalta ja ulottuu Peipsjärven tienoille saakka. Suomenlahden rannalla esiintymä on melkein maan pinnalla ja Peipsjärven lähellä se sijaitsee n. 80 metrin syvyydessä. Esiintymä on paksuudeltaan varsin ohut, sillä palavaa kiveä esiintyy Virossa vain n 3,5 metrin vahvuisena kerroksena.

 

Kävimme viime kesän itä-Viron matkallamme Kohtla-Nommella sijaitsevassa Palavan Kiven museossa. Museo on muodostettu v. 2001 lopetettuun kaivokseen.

 

Oppaanamme museossa oli hauskasti suomea murtaen puhuva vanhempi eläkkeellä oleva mieshenkilö, joka oli tehnyt työuransa nyt museoksi muutetussa palavan kiven kaivoksessa. Kaivoksessa oli parhaimmillaan töissä 700 kaivosmiestä.

 

Luentosalissa pidetyn lyhyen museoesittelyn jälkeen saimme päällemme asianmukaiset kaivosmiehen varusteet. Oleellinen osa varustusta oli kaivosmiehen otsalamppu, jonka tarpeellisuuden havaitsimme kaivoskäynnin aikana.

 

Kaivokseen laskeuduttiin kävelyluiskaa myöten, sillä palavan kiven esiintymä näillä paikoin sijaitsee varsin lähellä maan pintaa.

 

Kaivoskäytävät olivat kosteita ja mukavan viileitä.

 

Kaivoskäytävillä oli kohteita, joilla oppaamme kertoi palavan kiven kaivamisesta. Kaivokseen oli jätetty louhintalaitteita, jotka olivat täydessä käyntikunnossa - oppaamme kytki muutaman laitteen päälle ja saimme kokea kaivosmiehen meluympäristön täydellisenä.

 

Varsinainen elämys - joillekin ehkä koettelemus - oli se, kun saimme ahtautua pieniin kaivosvaunuihin, joilla kaivosmiehet oli kuljetettu kaivoksen toiminta-aikana jopa kuuden kilometrin päähän lähtöpaikasta.

 

Vaunut olivat matalia - alle puolitoista metriä - ja niihin mahtui istumaan korkeintaan neljä henkilöä kuhunkin. Vaunuletkaa veti sähkökäyttöinen veturi ja sen ajojohdin leiskui iloisesti kun se tapaili ajolangoissa kulkevaa sähkövirtaa.

 

Vaunujen ovien virkaa toimitti enemmän ja vähemmän kunnossa olevat oviaukon puoliväliin yltävät ovet. Suomalaiset virkamiehet eivät varmaan sallisi yleisön kuljettamista sellaisella vempeleellä, mutta työsuojelumääräysten soveltaminen EU-maailmassa on niin maasta kiinni!

 

Kysyin, että tapahtuiko kaivoksessa vakavia tapaturmia. Opas kertoi, että niitä tapahtui, mutta Neuvostoliiton aikana niistä ei saanut kertoa. Vielä nytkin oppaamme oli vaitonainen tapaturmista.

 

Tutustuminen Palavan Kiven museoon oli elämys.

 

Museokäynti antoi uuden pohjan arvostella tai arvostaa eteläisen naapurimaamme energiaratkaisuja. Maan energiaomavaraisuus on tärkeä asia ja Viron on luonnonrikkauksiensa turvin ratkaissut asian palavan kiven hyödyntämisellä. Palavan kiven jäte- ja tuhkavuoret ovat energiaomavaraisuuden kääntöpuoli, mutta niistä huolimatta Viron energiaratkaisuja pitää ymmärtää ja jopa hyväksyä.

 

Suosittelen käyntiä Palavan Kiven museossa.

 

-Esko Erkkilä-

Kuremäen nunnaluostari - kokemisen arvoinen käyntikohde itä-Vironmaalla

Lauantai 18.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Pühtitsan nunnaluostari on luostari koillis-Virossa Illukan kunnan Kuremäen kylässä.

Jumalan äidille pyhitetty luostari on perustettu 1892 - 1895.

Olen vieraillut luostarissa aiemminkin ja pääsin käymään siellä perhekuntani kanssa uudestaan elokuun alussa 2010.

Luostarin pääkirkko on rakennettu sata vuotta sitten eli vuosina 1908 - 1910. Kirkkoon mahtuu 1 200 henkeä.

Luostarin pääportti avataan ainoastaan, kun luostarin asukas saatellaan viimeiselle matkalleen portin ulkopuolella sijaitsevalle hautausmaalle. Pääportti avataan myös silloin, kun Moskovan kirkon johtaja vierailee luostarissa.

Vain näiden tapausten yhteydessä pääportti avataan - muuten esim. ambulanssien ja paloautojen saapuminen luostarin alueelle tapahtuu sivuporteista.

Luostarin alueella asuu yli sata nunnaa ja noviisia. Nunnat liikkuvat luostarin alueella sankan vierailijajoukon keskellä ja toimittavat hälystä piittaamatta omia askareitaan.

Nunnia ei saa kuvata ja tätä periaatetta vierailijat noudattavatkin.

Luostarin puutarha on todellinen "luostarin puutarha", jota nunnat hoitavat huolella ja suurella vaivannäöllä. Puutarhassa on lukemattomia hienoja kukkia ja muita erikoisia kasveja, joita on ilo katsella.

Luostarin alueella on Viron kuvatuimmat halkopinot. Halot on pinottu kauniisti suuriksi rakennelmiksi, jotka on ladottu siten, että kuivat halot säilyvät mahdollisimman kuivina myös sadesäällä. Luostarissa on haloista riippumaton keskuslämmitysjärjestelmä, joten halkopinot ovat varapolttoainetta ja siten tavallaan rekvisiittaa.

Kuremäen luostari saa virolaisen liike-elämän vaikuttajilta taloudellista avustusta. Käyntimme aikana tapasimme luostarin alueella mm. erään hyvin menestyneen virolaisen liikemiehen.

 Avustusten vuoksi luostarin kaupalliset toiminnot ovat vaatimattomia, sillä niihin ei ole suurta tarvetta.

Pühtitsan nunnaluostari on paikka, joka kannattaa valita käyntikohteeksi, kun matkailee itä-Vironmaalla.

Luostarin puutarhan kauneus, kirkon harras tunnelma, nunnien hälystä piittaamaton puuhailu ja luostarimäellä aistittava tunnelma ovat kokemus.

Saimme kokea käyntimme lopuksi hartaushetken, jonka luostarin asukkaat järjestivät luostarin portailla. Kokemus oli erikoinen, kun asukkaiden ortodoksinen laulu piti pitkiä taukoja - pitkän tauon jälkeen se taas jatkui.

Näiden kokemusten vuoksi Pühtitsan nunnaluostarissa kannattaa poiketa.

-Esko Erkkilä-

Valasteen putous - Viron korkein vesiputous

Torstai 16.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Ontikassa, itä-Vironmaalla, sijaitsee Viron korkein vesiputous.

 

Valasteen vesiputous laskee vetensä melkein suoraan Suomenlahteen.

 

Vesiputouksella on pudotuskorkeutta 28,5 metriä, mutta siitä virtaava vesimäärä on perin vaatimaton - voi todeta, että keskikesän kuivana aikana putous muistuttaa pikkupojan pippelistään aikaansaamaa "vesiryöppyä".

 

Elokuun 1. päivänä 2010, kun vierailimme Valasteen vesiputouksella, virtaus oli olematon ja vesisuihku "putosi kantapäille". Siitä huolimatta käynti kannatti, sillä näkymät korkealta törmältä Suomenlahdelle olivat mahtavat.

 

Valasteen vesiputous on syntynyt ihmisen aikaansaamana, sillä kysymyksessä on 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetun kuivauskanavan suu.

 

Putousta ja sen aiheuttamia maastomuutoksia voi katsella näköalapaikalta, josta avautuu hieno näkymä Suomenlahdelle.

 

Valasteen vesiputous lienee kaikkien itä-Viroon matkoja tekevien matkatoimistojen retkikohteena.

 

Valasteen vesiputouksella kannattaa käydä, mutta suuria vesiryöppyjä tai kosken kohinaa ei kannata odottaa, sillä niitä putouksella ei näe.

 

-Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaa on erilainen

Lauantai 21.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Useimmille suomalaisille Tallinna lähiseutuineen on tuttu kaupunki. Samoin Pärnu sekä Saarenmaan ovat kylpylöidensä kautta tulleet tutuksi monille suomalaisille.

 

Viro Tallinnasta itää Viimsin kylpylästä eteenpäin on aluetta, josta vain harvalla on omakohtaista kokemusta.

 

Olen kerran matkustanut Venäjältä tullessamme Narvasta Tallinnaan, mutta silloin kokemukset Itä-Vironmaasta jäivät pinnallisiksi.

 

Osallistuin perhekuntani kanssa Itä-Viron kierrokselle heinä…elokuun vaihteessa. Matka oli mielenkiintoinen ja kerron kokemuksistamme näillä sivuilla lähipäivinä.

 

Onnistuneen matkan perusedellytys on hyvä opas. Meille kävi tuuria, sillä Matkapojat Oy:n matkalla oppaanamme oli Oiva Pohjaranta.

 

Oiva on kotoisin Vihdistä ja hän on asunut Virossa viitisentoista vuotta ja on siten hyvin perillä virolaisesta elämänmenosta. Tämä loi hyvät edellytykset opastoiminnalle.

 

Tapaamisiin lähipäivinä!

 

-Esko Erkkilä-