Kilpailuviraston päätös nostaa maidon kuluttajahintaa jopa 30 %

Perjantai 11.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto yhdistyivät 1.1.2013 alkaen uudeksi virastoksi, jonka nimeksi tuli Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV).

 

Kilpailuvirasto ehti viimeisinä töinään tehdä suomalaiselle kuluttajalle todellisen karhunpalveluksen, kun se 20.12.2012 julkisuuteen saattamallaan päätöksellä esittää Markkinaoikeudelle, että Valio Oy:lle määrättäisiin 70 miljoonan euron seuraamusmaksu määräävän aseman väärinkäytöstä perusmaitojen valmistuksen ja tukkumyynnin markkinoilla.

 

Kansalaisilla on ollut harhaluulona, että Kilpailuvirasto ja sen toiminta takaavat Suomessa mm. elintarvikkeille kuluttajaystävälliset hinnat.

 

Kilpailuviraston viime hetkillään tekemä päätös osoittaa kuitenkin tyystin toista, sillä viraston käsittämätön toiminta on kohottamassa kulutusmaidon hintaa n. 30 %.

 

Kilpailuvirasto tulkitsi, että markkinajohtaja Valio olisi syyllistynyt ns. saalistushinnoitteluun, kun se on vastannut tuontimaitojen hintatasoon.

 

Nyt Kilpailuviraston tulkinnat pakottavat Valion toteuttamaan maidon merkittävän hinnannousun. Kyse on maitolaadusta riippuen 30 – jopa 35 %:n suuruisesta hinnankorotuksesta.

 

Kilpailuvirasto oli itsenäisenä virastona toimiessaan viranomainen, joten Valion on noudatettava hinnankorotuksessa selkeää viranomaismääräystä.

 

Myös muut maitoalan toimijat ovat seuraamassa Valion helmikuun alussa toteuttamaa hinnankorotusta.

 

On selvää, että lähes kolmanneksen suuruinen hinnankorotus merkitsee, että maidonkulutus tulee vähenemään.

 

Maidonkulutuksen vähenemistä vauhdittaa hallituksen päätös, jolla elintarvikkeiden arvonlisävero kohosi 14 prosenttiin.

 

Kilpailuviraston vaatima maidon hinnankorotus merkitsee varmasti myös ravitsemuksellisten näkökohtien laiminlyöntiä. Pelkään, että erityisesti koulujen ja laitosten ruokatarjonnassa maidon osuus tulee supistumaan.

 

********

 

Muistelen, että kilpailu- ja kuluttaja-asiat kuuluvat hallituksessa työministeri Lauri Ihalaisen vastuulle.

 

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) muodostamisesta kertoneessa lehdistötiedotteessa todettiin mm. näin:

 

Uuden viraston tavoitteena on terveet ja toimivat markkinat, joilla yritykset ja muut toiminnanharjoittajat käyttäytyvät vastuullisesti ja ottavat huomioon myös kuluttajien edut.

 

Näen, että yritysten vastuullista toimintaa on viranomaismääräysten noudattaminen – kuten Valio Oy nyt tekee - , mutta myös se, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) huomioisi kuluttajien edut.

 

*************

 

Kuluttajaviraston itsenäisen elämänsä viime hetkillä tekemässä päätöksessä saattaa olla ripaus myös pyrkyripolitiikkaa, sillä uudelle Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) haetaan parhaillaan pääjohtajaa sekä kahta ylijohtajaa.

 

Pääjohtajakisaan ovat ilmoittautuneet (aakkosjärjestyksessä lueteltuina):

 

• Aminoff Jalo
• Jokinen Juhani
• Lindberg Rainer
• Sulavuori Yrjö
• Virtanen Martti

 

Heidän lisäkseen yksi henkilö ei halua nimeään julkisuuteen.

 

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) ylijohtajaksi on tarjolla mm. entisessä Kilpailuvirastossa toimineita henkilöitä.

 

************

 

Toivon ministeri Lauri Ihalaisen puuttuvan nyt jo lopetetun Kilpailuviraston viime hetken päätökseen ja palauttavan kansalaisten uskon kilpailuviranomaisten toimintaan.

 

-Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike on taas lyömässä yhden naulan omaan arkkuunsa

Sunnuntai 15.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen laatinut tämän kirjoituksen 12.4.2012 eli ennen, kuin ammattiyhdistysliike taipui koululaisharjoittelijoiden työharjoittelussa järkevän ratkaisun kannalle.

Julkaisen kirjoituksen 12.4.2012 laatimassani muodossa vaikka tiedänkin, että myönteiseen ratkaisuun ollaan pääsemässä!

**************

On ollut uskomatonta seurata, kun Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on torppaamassa koululaisharjoittelijoiden työharjoittelua kaupanalan yrityksissä.

 

PAM käyttää keppihevosenaan sitä, että koululaisharjoittelijat eivät saisi suorittaa harjoitteluaan ns. järjestäytymättömien työnantajien yrityksissä.

 

On suorastaan ennenkuulumatonta, että ammattiyhdistysliike pyrkii määräilemään yrityksiä sen perusteella, että ovatko ne ammattiyhdistysliikkeen talutusnuorassa.

 

Suomeen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajaksi Ruotsista 23.4.2012 palaava Juhana Vartiainen totesi demaritaustastaan huolimatta Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa maaliskuun 7. päivänä, että...

...ay-liike jähmettää päätöksiä Suomessa.

PAM:n tapauksessa juuri näin on.

 

Vartiaisen mielipiteeseen on helppo yhtyä.

 

Tutustu ja tienaa -sopimus on ollut voimassa jo useita vuosia. Siinä nuori on työssä kaksi viikkoa ja tienaa reilut 300 euroa. Tämän nuorten mahdollisuuden tutustua työelämään PAM nyt haluaa torpata!

 

Pääministeri Jyrki Kataiselle on ollut viime aikoina mahdotonta antaa tunnustusta mistään hänen toimistaan. Nyt on kuitenkin annettava tunnustus Kataiselle, kun hän patistaa PAM:ia luopumaan syrjintäpolitiikastaan.

Jään kuitenkin odottamaan työministeri Lauri Ihalaisen jyrähtämistä, sillä uskon, että ainoastaan hän pystyy ohjaamaan PAM:n ruotuun - siihen eivät pojanklopit pysty!

 

Ei voi olla oikein, että nuorilta viedään mahdollisuus tutustua työelämään ja saamaan kahden viikon kestävästä työjaksostaan vaatimaton korvaus.

 

PAM:n toiminta tulee voimistamaan ammattiyhdistysliikkeeseen kohdistuvaa karttamista ja kaikki sen toimenpiteet satavat suoraan YTK:n eli ns. Loimaan kassan hyväksi.

 

On selvää, että kaikkien palkkatyössä toimivien pitää varmistaa toimeentulonsa työttömyyden varalta.

 

Varmistin aikoinaan työttömyysturvani YTK:n kautta ja vaikka en työttömyysturvaa koskaan tarvinnutkaan, pidän ”Loimaan kassan” nykyistäkin työttömyysturvan takaamista 99 euron vuosimaksulla edullisena.

 

Kannustan kaikki kaupanalan työntekijöitä hoitamaan työttömyysturvansa YTK:n kautta – se maksaa vain 99,00 euroa vuodessa!

 

-Esko Erkkilä-

Demareiden ministerikierrätys vie paitsioon kaksi hallituksen ehkä pätevintä ministeriä?

Tiistai 6.3.2012 - -Esko Erkkilä-

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kertoi jo nykyhallituksen syntyhetkellä, että eräät heidän ministerinsä tulevat olemaan ns. pätkäministereitä.

 

Demareiden pätkäministereiksi nimettiin jo silloin ulkoministeri Erkki Tuomioja, työministeri Lauri Ihalainen ja opetusministeri Jukka Gustafsson.

 

Demariministereiden kierrätyshuhut ovat tiivistyneet ja onneksi kierrätyslistalle on nyt nostettu myös peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.

 

Tuomioja ja Ihalainen ovat kierrätyslistalla sen vuoksi, että he syövät ammattitaidollaan Urpilainen julkisuusgloriaa ja Guzenina-Rickhardson´n ilmeinen siirtäminen vaihtopenkille perustuu kyseisen ministerin vaatimattomiin ja jopa kyseenalaisiin aikaansaannoksiin. Muistissa on ministeri Maria Guzenina-Richardson´n (os. Stieren, entinen Lindell) avustajansa välityksellä julkisuuteen saattamat kannanotot mm. miesten synnyttämiseen liittyen. 

 

Gustafsson´n rooli ministerinä on jäänyt ennakkotunnelmien mukaisesti perin valjuksi ja hänen paluunsa ahkeraksi välihuutajaksi lisää istuntosalin tunnelmaa paljon enemmän kuin hänen jatkamisensa opetusministerinä.

 

 

Guzenina-Richardson´n tilalle on vahvassa nousussa kansanedustaja Mia-Petra Kumpula-Natri Vaasasta.

 

Vaikka Kumpula-Natrikin on ns. poliittinen broileri eli käytännön työelämän kokemus joitain kesäharjoitteluita lukuun ottamatta puuttuu, on hän perhekuntansa kautta hankkinut tiettyä kokemusta elävästä elämästä. Kumpula-Natrin aviomies Pasi Natri on toiminut mm. Fennovoima Oy:n yhteiskuntatiedottamisesta vastaavana johtajana.

 

Maantiede saattaa olla Mia-Petra Kumpula-Natrin ministeritien pahin karikko, sillä hänen valintansa ministeriksi tietäisi kahden naisministerin pestiä Vaasan vaalipiiristä – Urpilainen Kokkolasta ja Kumpula-Natri Vaasasta!

 

On kuitenkin selvää, että Kumpula-Natrin valinta ministeriksi vahvistaisi SDP:n ministeriryhmää ja koko hallitusta.

 

Työministeri Lauri Ihalaisen syrjäyttäminen olisi suuri vahinko. Tosin se palvelisi Urpilaisen henkilökohtaisia tavoitteita, sillä tahdottoman jees-miehen valinta ministeriksi kohottaisi puheenjohtaja Urpilaisen asemaa puolueessa.

 

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on aina ollut oman tien kulkija SDP:ssä ja myös ”kivenä kengässä” kaikille SDP:n puheenjohtajille. Tuomiojan ja Urpilaisen suhteet eivät tee tässä suhteessa poikkeusta.

 

Olen aina arvostanut kohtuullisesti Tuomiojaa ja arvostukseni häneen kohosi viime perjantaina, kun hän kertoi valmistelleensa uuden presidentin eli Sauli Niinistön vierailua Yhdysvaltoihin. Tuomioja kertoi radiossa leventelemättä, että hän ja Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton ovat keskustelleet Niinistön vierailusta Valkoisessa Talossa.

 

Olisi hieno asia, jos Suomen Tasavallan presidentti saisi kutsun saapua Valkoiseen Taloon – tähän saakka Suomen Presidentin suhteet Yhdysvaltain presidenttiin ovatkin jääneet vain solmion oikomisen asteelle joissakin kokouksissa!

 

On siis harmi, että hallituksen kokeneimmat ministerit Tuomioja ja Ihalainen ovat lähtölaskennan kohteina. Heidän pakkolähtönsä hallituksesta tulee entisestään heikentämään hallituksen mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden haasteisiin.

 

-Esko Erkkilä-

SDP:n Lauri Ihalainen - ministeri paikallaan

Sunnuntai 12.2.2012 - -Esko Erkkilä-

Perin harvoin saan antaa tunnustusta demareille ja erityisesti jollekin henkilölle demarileirissä.


Nyt siihen on aihetta ja voin vakuuttaa, että teen sen mieluusti, sillä tunnustuksen antamiselle on vankat perusteet.


Arvostamani henkilö on ministerin arvonimen omaava ja nyt työministerinä toimiva Lauri Ihalainen.


Sain henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran nähdä Lauri Ihalaisen Pirkka-hallissa Tampereella keskiviikkona helmikuun 1. päivänä, kun hän osallistui REKRYTORI 2012 –tapahtumassa paneelikeskusteluun, jonka aihe oli ”Kunnan firma vai kunnon firma – markkinahäirikköjä vai setelikoneita?”.


Ministeri Ihalainen teki paneelissa vakuuttavan vaikutuksen ja hän osoitti omaavansa sellaisen kokemuksen työelämän asioissa, että harva henkilö Suomessa siihen pystyy.


On valittaen todettava SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen kaavailut, että vanhemman polven demariministerit laitetaan vaihtoon vaalikauden puolivälissä. Silloin ovat vaarassa joutua vaihtoon ainakin nykyiset ministerit Jukka Gustafsson, Erkki Tuomioja ja Lauri Ihalainen.


Kansakunnan kannalta on valitettavaa, jos Ihalainen ja Tuomioja joutuvat jättämään tehtävänsä – nyt on laitettava toiveensa sille, että koko hallitus joutuu vaalikauden puolivälissä eroamaan ja saamme kokonaan uuden hallituksen.

Otin ministeri Ihalaisesta montakin valokuvaa Pirkka-hallin paneelissa, mutta huonosta sijoittumisestani johtuen vain harvat kuvat onnistuivat.


Tässä yksi kuva, jossa ministeri Ihalainen jopa hymyilee!

Luettelen muutamia näkökohtia, joita ministeri Ihalainen puheenvuoroissaan esitti:

•    keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on nyt Suomessa 60 vuotta ja 4 kuukautta. Eläkeläisistä 200.000 henkilöä on työkyvyttömyyseläkkeellä ja jos heidän lukumääränsä saataisiin puolittumaan, se kohottaisi keskimääräistä eläkkeellejäämisikää puolellatoista vuodella (1 vuotta ja 6 kuukautta)!

•    eläkeläisistä 30.000 henkilöä on sellaisia osatyökykyisiä, jotka haluaisivat palata työelämään

•    tuottavuutta on nostettava, mutta samalla työelämän laatua pitää kohottaa

•    työtä pitäisi pystyä avartamaan ja kuntasektorilla on tässä paljon tehtävää

•    pitää pystyä tekemään aidosti oikeita päätöksiä

•    kuntasektorin palvelutarjonnassa julkisen ja yksityisen sektorin pitäisi pystyä limittymään

Kokoomuksen hellimästä ”kuntakohelluksesta” myös ministeri Lauri Ihalainen joutui vakavalla naamalla laskettelemaan hallituksen hyväksymää jargonia. Tämä on laskettava ministerin muuten mainion esiintymisen miinus-puoleksi.

Ministeri Ihalainen mainitsi, että tarvitaan taloudellisesti vahvoja kuntia ja sen vuoksi on muka tarve kuntauudistukselle. Toki on Ihalaisen puolustukseksi todettava, että hän tarkensi ”minkä muodon uudistus sitten saakin”!

Oli piristää kuulla työministeri Lauri Ihalaisen linjauksia työelämän haasteista.

Kaikesta näkyi, että Lauri Ihalaisen saama ministerin arvonimi on osunut oikealle henkilölle!

-Esko Erkkilä-

Ministeri mukana paneelikeskustelussa ja kuulijoita vain muutama - miksi näin?

Lauantai 11.2.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kauppakamari, kaupunkilehti Tori, Tampereen TE-toimisto ja Honkalamedia Oy järjestivät REKRYTORI 2012 -messutapahtuman Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa keskiviikkona helmikuun 1. päivänä 2012.

Vaikka tapahtuma olikin suunnattu lähinnä nuorille, jotka etsivät työ- tai opiskelupaikkaa, siellä oli paljon nähtävää ja koettavaa myös varttuneille.

Tapahtuman vetonaula, jonka vuoksi minäkin menin heti aamutuimaan Pirkka-halliin, oli paneelikeskustelu, jolla oli haastava teema eli

Kunnan firma vai kunnon firma – markkinahäirikköjä vai setelikoneita?

Paneelikeskusteluun osallistui seitsemän panelistia ja…

…sen puheenjohtajana toimi Pirkanmaan Liiton maakuntajohtaja Esa Halme.

Panelisteina olivat:

Sastamalan kaupunginjohtaja Paavo Salli,

Tampereen työ-ja elinkeinotoimiston toimialajohtaja Johanna Ahlgren-Holappa,

Pihlajalinna Oy:n toimitusjohtaja Mikko Wiren,

TAYS Sydänkeskus Oy:n toimitusjohtaja Kari Niemelä,

Tampereen kaupungin apulaispormestari Olli-Poika Parviainen,

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n aluepäällikkö Nina Heikkilä

 ja työministeri Lauri Ihalainen.

Panelikeskustelu oli harvinaislaatuisen korkeatasoinen ja on harmi, että kuulijoita oli paikalla ainoastaan kymmenkunta. Näistäkin valtaosa oli panelistien avustajia tai muuten virkansa puolesta paikalla olleita, joten aitoja kuulijoita oli lisäkseni vain pari henkilöä.

Aihe oli mielenkiintoinen ja panelistit eivät antaneet harvalukuisen yleisön haitata, vaan keskustelussa joka sana oli asiaa.

Käsittelen huomenna tällä palstalla ministeri Ihalaisen puheenvuoroja, mutta tässä muutama havainto muiden panelistien sanomisista:

Kaupunginjohtaja Salli muistutti terveyden edistämisestä ja painotti jokaisen henkilökohtaista vastuuta terveydestää.

Salli muistutti, että myös kuntasektorin pitää hallita markkinat. Hän kertoi, että tietotekniikan kilpailuttaminen on herkkä laji ja sen kilpailuttamisessa usein päädytään kiistatilanteisiin.

Kuntien vajavainen hankintaosaaminen nousi koko keskustelussa tärkeälle sijalle ja mm. Mikko Wiren kertoi, että jossain kunnassa oli kunta antanut laatupisteitä yritykselle, jonka tarjoama ruoka oli halvinta!

Wiren kertoi tositapauksesta, jossa kunnan johtava virkahenkilö oli todennut, että eihän kunta voi kaikkia suosituksia noudattaa – ei siihen mitkään rahat riitä!

Kari Niemelä peräänkuulutti, että tuottavuuden lisääminen on tapahduttava yhdessä henkilöstön kanssa. Hän totesi, että Suomessa erikoissairaanhoito on maailman hajautunein.

Sairaanhoitoalan häiriköiksi Niemelä listasi HUS:n, Terveystalo Oy:n sekä Mehiläinen Oy:n. Heikkilä painotti, että hankintalakia on korjattava.

Erityistä mielenkiintoa tamperelaisena tunsin tietysti apulaispormestari Olli-Poika Parviaisen linjauksiin.

Parviainen mainitsi, että Tampere on kohtuullisen houkutteleva kaupunki, mutta myönsi, että erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella haasteita riittää. Suorittavia käsiä tarvitaan Tampereella, totesi apulaispormestari.

Parviaisella oli hieman samanlainen kuva tietojärjestelmistä kuin kaupunginjohtaja Sallilla. Olli-Poika Parviainen peräänkuulutti, että eri tietojärjestelmien pitäisi pystyä ”keskustelemaan” keskenään nykyistä paremmin.

Olin ilahtunut, että apulaispormestari Parviainen painotti osatyökykykyisten aseman parantamista. Hän mainitsi, että osatyökykyisiä koskevia joustoja kaivattaisiin erityisesti kunnilta.

Myös siitä olin ilahtunut, että apulaispormestari kaipasi nykyistä enemmän seuraa ja mittareita kaupungin ja kaupungille ulkopuolisten tekemiin töihin.

Parviaisen linjaukseen, että palvelutehtävien benchmarkkaus tehtäisiin julkisen palvelutason kautta, en kuitenkaan voi yhtyä.  Jos benchmarkkauksen perusteena olisi ainoastaan julkisen tahon palvelutaso ja erityisesti tehokkuus, niin tuskin koskaan pystyisimme todelliseen tehokkuuteen kuntasektorilla. Bechmarkkausta tarvitaan, mutta siinä on kaikissa käänteissä oltava periaatteena, että vain paras on kyllin hyvää!

Maakuntajohtaja Esa Halmeen loppuyhteenvetona toteamaan on helppo yhtyä, kun hän totesi, että julkisen vallan on opeteltava palvelujensa tuottamista. Halme totesi asiakkaan toiveena olevan, että ongelmat ratkaistaan nopeasti, halvalla ja kerralla oikein!

-Esko Erkkilä-

Viljan varmuusvarastointijärjestelmää voidaan avata, mutta avaaminen ei saa johtaa tehottomuuteen ja avaamisesta ei saa muodostua turvallisuusriskiä

Tiistai 7.2.2012 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Tulevaisuus kertoi marraskuun 23. päivänä 2011, että viljan varmuusvarastoinnin epäillään rajoittavan kilpailua. Aiheesta kirjoittivat toimittajat Janne Impiö ja Veikko Niittymaa.

 

Huoltovarmuuskeskus (HVK) hallinnoi viljojen varmuusvarastointijärjestelmää kuten muidenkin varmuusvarastoinnin piiriin kuuluvien tuotteiden varmuusvarastointia. HVK:n toiminnasta saa perusteellisen kuvan www.huoltovarmuus.fi –nettisivuilta.

 

MT:n juttukokonaisuus on kattava selvitys viljan varmuusvarastoinnista.

 

Juttukokonaisuudessa todetaan mm., että varmuusvarastoidun viljan määrä on leipäviljan osalta 400 miljoonaa kiloa, siemenviljaa tai laatuominaisuuksiltaan siemeneksi soveltuvaa viljaa varmuusvarastoidaan 80 miljoonaa kiloa ja nurmikasvien siemeniä määrä, jolla voidaan kattaa yhden epäonnistuneen siementuotantovuoden vajaus.

 

Työ- ja elinkeinoministeriön työnjaon mukaisesti huoltovarmuuteen liittyvät asiat kuuluvat työministeri Lauri Ihalaisen vastuulle.

 

Maaseudun Tulevaisuuden juttukokonaisuuden mukaan vilja-alan pienet ja keskisuuret toimijat eivät ole tyytyväisiä viljan varmuusvarastointiin liittyviin seikkoihin.

Eräänä syynä tyytymättömyyteen saattaa olla, että viljojen interventiotoiminta on käytännössä päättynyt ja vilja-alan jotkut toimijat tuskailevat nyt tyhjien viljasiilojensa kanssa ja haluavat niille järkevää käyttöä.

 

MT:n jutuista ei yksiselitteisesti selviä, että minkä kokoiset yritykset ovat sen mielestä vilja-alalla pieniä tai keskisuuria.

 

Varmuusvarastoitua viljaa joudutaan kierrättämään kahden-kolmen vuoden välein. Tämä merkitsee, että varmuusvarastointiin pystyvällä yrityksellä on oltava tietty varastointikapasiteetti oman käyttötarpeensa lisäksi.

 

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että oman varastotarpeensa lisäksi kahden…kolmentuhannen tonnin extra-kapasiteetin omaava yritys on liian pieni varmuusvarastointiin. Viljasta on varmuusvarastoinnin aikana pystyttävä pitämään hyvää huolta ja se ei onnistu pienen siilokapasiteetin omaavilta yrityksiltä. Varastoinnin aikana saattaa tulla tilanne, että varmuusvarastoitua viljaa on kierrätettävä siilosta toiseen ja kierrätys vaatii riittävästi siilokapasiteettia.

Kustannustehokkuus on asia, jota pitää soveltaa myös viljan varmuusvarastointiin. Se merkitsee, että varmuusvarastojen on sijaittava siten, että varastojen täyttäminen sekä varmuusvarastojen tyhjentäminen vientiin ja/tai lopulliseen kotimaan käyttöön on taloudellisesti mielekästä. Tämä periaate puoltaa satamapaikkakuntien ja lähellä viljan suurkäyttäjiä sijaitsevien varastojen valintaa varmuusvarastointipaikkakunniksi.

 

Suhtaudun kaikkeen viljelijöiden bisneksiin positiivisesti, mutta varmuusvarastoinnin laajentamiseen tilakuivureihin ja tilavarastoihin suhtaudun varauksellisesti.

 

Varmuusvarastointi tilavarastoissa hajauttaisi varastointia maakuntiin ja se olisi huoltovarmuuden kannalta sinänsä oikein.

On kuitenkin muistettava, että huoltovarmuusviljat ovat yhteistä omaisuuttamme ja niiden kuntoa on vastuullisten viranomaisten koko ajan valvottava. Tilavarastoitujen viljaerien tarkkailu olisi työlästä ja toiminta sen vuoksi paljon kustannuksia vaativaa.

 

Avoimuuden lisääminen viljan varmuusvarastointijärjestelmässä on paikallaan. On kuitenkin huolehdittava, että järjestelmän avaaminen ei johda tehottomuuteen ja avaamisesta ei saa myöskään muodostua kansallista turvallisuusriskiä.

 

-Esko Erkkilä-